Ihmisiä, kirjoja, elämää

Helmikuun kirjavinkki

2012-02-01T08:00:00.000+02:00

Kwok, Jean:

Käännöksiä. –Helsinki : Bazar, 2011.

Kiinalaistyttö Kimberly muuttaa äitinsä kanssa HongkongistaNew Yorkiin ja tutustuu länsimaiseen koulunkäyntiin ja elämään Amerikassa.Kimberly on pienen perheen linkki amerikkalaiseen ympäristöön, sillä äiti eikoskaan opi kunnolla englantia, ja tyttären avulla perhe yrittää selviytyä elämästäuudessa maassa. Kirja on alussa käännetty hauskalla suomen kielellä kuvaamaansitä englantia, mitä Kimberly koulussa kuulee: ”Olet kovasti myös häissä. Mikäon selvityksesi?” Kirja muistuttaakin Xiaolu Guon kirjaa Pieni punainen sanakirjarakastavaisille, jossa päähenkilö kuvaa aluksi lyhyillä yksinkertaisillalauseilla elämäänsä Lontoossa ja kielitaidon karttuessa lauseetkin pitenevät.

Kimberlyn elämää säätelee kotona kiinalainen käsitysperheestä ja suvusta. Ulkopuolelta tulee jatkuvasti vaikutteitaamerikkalaisesta elämästä ja elämänmuodosta, jossa Kimberly haluaisi ollamukana. Perhe on myös rutiköyhä, sillä äiti työskentelee tekstiilitehtaassa,jonne Kimberlykin koulupäivän jälkeen rientää auttaakseen äitiään. Kuvaustehtaan työoloista sai ajattelemaan omia vaateostoksiaan ja miettimään,millaisella orjatyövoimalla omatkin vaatteet mahdollisesti on teetetty.

Valopilkkuina Kimberlyn elämässä ovat hänen matemaattinenlahjakkuutensa ja luotettava ystävänsä Mat, joka myös työskenteleetekstiilitehtaassa. Lahjakkuus voisi auttaa tyttöä kohti parempaaamerikkalaista tulevaisuutta, mutta rakkaus Matiin pitäisi hänet kiinalaisenkulttuurin piirissä.

Tarina vei mukanaan. Annan sille viisi tähteä ja voinsuositella sitä kaikille 15 – 85-vuotiaille!

Merja Koski-Aho

Tammikuun kirjavinkki

2012-01-01T08:00:00.000+02:00

AndrewO’Hagan:

Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
Tammi, 2011

Hemingway, Steinbeck, Joyce, Grass,Calvino, Saramago, Pamuk. Ja nyt ensimmäistä kertaa Andrew O’Hagan. Jos TammenKeltaisessa kirjastossa ilmestyy Marilyn Monroesta kertova kirja, luettavahanse on.

Tarinan kertoja on Marilynin FrankSinatralta oikeassakin elämässä lahjaksi saama maltankoira, jonka Marilynnimeää Mafia Honeyksi. Maf ihailee Trotskia, haaveilee Meksikosta ja inhoaakissoja, koska nämä ”suosivat runoutta proosan kustannuksella”. Kirjan myötäMaf kohtaa useitakin kissoja, jotka tosiaan suoltavat suustaan aleksandriineja.

Mafin tarina alkaa synnyinseudultaSkotlannista ja jatkuu Sussexin kautta Amerikkaan, jonne Natalie Woodin äiti MariaGurdin hänet (sillä ”häneksi” Mafia ja muita koiria kirjan luettuaan onviimeistään kutsuttava) noutaa myytäväksi Sinatralle.

O’Haganin kirjassa koirat ymmärtävätihmisten puhetta ja ottavat vaikutteita heidän ajatuksistaan ja unistaan, muttaihmiset eivät ymmärrä koiria. Koirien lisäksi puhuvat kaikki muutkin eläimet punarinnoistaja leppäkertuista aina newyorkilaiseen beatnik-hämähäkkiin ja brooklynilaisenpuhetavan omaavaan rottaan saakka. Ne keskustelevat kirjallisuudesta jafilosofiasta siinä missä ihmisetkin, joiden puheet jäävät useinarkipäiväisyyksien tasolle eläimiin verrattuna.

Maf-koira ja Marilyn (jota Maf ei useinkaankutsu emännäkseen tai omistajakseen vaan kohtalotoverikseen) tapaavat vuonna1960. Heidän yhteiselonsa jatkuu Marilynin viimeisiin kuukausiin saakka. Väliinmahtuu avioero Arthur Milleristä (Maf pääsee viimein unelmiensa Meksikoonseuratessaan Marilynia avioeronhakumatkalle), terapiaa Marianne Krisin ja RalphGreensonin vastaanotolla, juhlia Peter Lawfordin rantahuvilalla, Sammy DavisJr:n esityksiä sekä viimeisiä päiviä ”Something’s Got to Give” -elokuvankuvauksissa Paula Strasbergin häälyessä ympärillä. Kirjan viimeisessä luvussaMarilyn on matkustanut New Yorkiin laulamaan presidentti Kennedynsyntymäpäiväjuhliin. Maf katsoo tapahtumaa televisiosta kotona Los Angelesissa.

Kirjailija Andrew O’Hagan, skotti kutenMaf-koirakin, on syntynyt kuusi vuotta Marilyn Monroen kuoleman jälkeen. Hän onlukenut huolellisesti läksynsä 1960-luvun elämästä niin kirjallisuuden,filosofian ja viihdealan kuin poliittisen historiankin suhteen. Romaanissakorkealentoiset keskustelut ja pohdinnat lomittuvat ihmisten (ja koirien)jokapäiväiseen elämään ja Marilynin elämäkerralliseen ainekseen. Kirja onelämys kaikille Marilyn Monroen ihailijoille, kirjallisuuden ja filosofianharrastajille sekä eläinten ja erityisesti koirien ystäville.

Tarkista kirjan saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

Johanna Pitkäranta

Lukuseikkailun huipulla

2011-12-28T14:03:00.000+02:00

Seinäjoenkouluissa innokas lukeminen ja Lukuseikkailun lukudiplomien suorittaminenjatkuu kiivaana. Seinäjoen kaupungin kouluissa Lukuseikkaillaan perusopetuksen1.-6. luokilla. Myös eskareilla on mahdollisuus osallistua Lukuseikkailuun.

Lukuseikkailutukee koulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta yhteistyössäkaupunginkirjaston kanssa. Lukudiplomin voi suorittaa jokaisellaluokka-asteella. Diplomien kirjat valitaan luokkakohtaisista kirjalistoista, mukanaon monenlaista kirjallisuutta kuvakirjoista klassikoihin ja runoistaromaaneihin. Koko lukuseikkailun voi suorittaa lukemalla kaikkien kuuden eriluokka-asteen kirjat.

Lukuseikkailuntavoitteina on lukemaan innostaminen, tutustuttaminen eri kirjallisuudenlajeihin, yleissivistyksen kartuttaminen, elämysten antaminen sekä tunteidenherättäminen lukijassa.

Viimekeväänä Seinäjoella valmistuivat ensimmäiset kokonaisen Lukuseikkailunläpikäyneet ahkerat kirjallisuuden harrastajat. Pohjan koulun oppilaat kerääntyivätKirjan ja ruusun päivänä (2011) viettämään perinteistä lukujuhlaa koulunsaliin. Koko lukuvuosi oli taas aherrettu ja luettu Lukuseikkailun kirjoja. Oliaika palkita ahkerat lukijat.

Juhlassalentokapteeni Huttunen miehistöineen lennätti kouluväen turvallisestiKirjamaasta takaisin koululle. Paluulennon aikana Pohjan koululaisille jaettiinyhteensä 98 lukudiplomia. Se oliupea saavutus!

Lukudiplomiensaajien joukosta löytyi kahdeksan innokasta lukijaa, jotka olivat ahmineetLukuseikkailun kirjoja kuuden vuoden ajan saavuttaen jokaisena lukuvuotenaLukuseikkailun diplomin. Heidät palkittiin extradiplomein ja yllätyspalkinnoin.

Extradiplomit pokkasivat

Joonas Filppula
Dave Haukkala (ei kuvassa)
Sara Harju
Eetu Koivuniemi
Ossi Lallukka
Eetu Lautamaja
Anna Rentola
Riina Tomann

Miten käy ensi vuonna? Kuinkahan monta lukudiplomia Seinäjoenkouluissa silloin jaetaan ja saavatko jotkut peräti extradiplomin?

Outi Kukkonen

Joulukalenterin 24. luukku

2011-12-24T08:00:00.000+02:00

Naxos

Viimeinen joulukalenterinluukku on nyt avattu, ja kirjaston ovet ovat sulkeutuneet joulun pyhiksi. Haluaisitko juuri nyt kuunnella valitsemaasijoulumusiikkia vai kenties jotain aivan muuta?

Jos et ole ennättänytjoulukiireiltäsi hakemaan musiikkia kirjastosta, voi kirjasto tulla luoksesi.Tarvitset vain Seinäjoen kaupunginkirjaston kortin, jolla pääset kirjautumaanNaxos-verkkopalveluumme. Naxos Music Library on klassisen musiikin online-kuuntelupalveluinternetissä, ja sitä voi käyttää maksuttomasti Seinäjoen kaupunginkirjastonkirjastokortilla. Taidemusiikin lisäksi tarjolla on myös jonkin verran esim.kansanmusiikkia sekä blues- ja jazzmusiikkia. Valikoima kasvaa koko ajan.

Voit kirjoittaahakulaatikkoon esim. christmas ja saat esille yli 1300 jouluaiheista levyä.Ilmoille voi kajahtaa vaikkapa Winter wonderland tai Bachin jouluoratorio. Naxos-verkkopalvelu on englanninkielinen,mutta voit löytää kappaleita ja teoksia myös suomenkielellä (tosin ilmanääkkösiä ja öökkösiä) tai hakea vaikkapa tekijällä. Valitse, klikkaa jakuuntele.

Joulu tullut on…

Pirjo Jaatinen

Joulukalenterin 23. luukku

2011-12-23T08:00:00.000+02:00

Kirjallisuuden ja kirjaston ystävien kannattaa tutustua Kirjastokaistaan, jos joulunpyhinä jää luppoaikaa. Kirjastokaistalla on videoita kirjoista, kirjastoista ja kirjailijoista.

Kapinallisten lukijoiden kannattaa katsoa Kiellettyjen kirjojen videojoulukalenteria ja poimia lukuvinkkejä. Lasten kanssa voi kurkistaa kirjaston kulisseihin. Kirjailijahaastatteluissa tavataan mm. Leena Lehtolainen, Kaari Utrio, Jari Tervo ja Antti Tuuri. Mielensäpahoittaja-fanit kuuntelevat ehkä mielellään Tuomas Kyrön lukemia Mielensäpahoittajan juttuja. Paikallisvärinä löytyy Tanelinrannan koululaisten tekemiä runotrailereita.

Hanna Kotila

Joulukalenterin 22. luukku

2011-12-22T08:00:00.000+02:00

Hyödyllistä lainattavaa

Nurmon kirjastosta voi tavallisen kirjastoaineiston lisäksi lainata myös muuta tarpeellista kirjaston tiloissa käytettäväksi. Jos silmälasit ovat unohtuneet kotiin, saa käyttöönsä kirjastokorttia vastaan kirjaston lainattavat silmälasit. Ja jos polkupyörästä tyhjenee ilma kirjastoreissulla, löytyy kirjastosta apu siihenkin ongelmaan: lainattava polkupyöränpumppu. Akuuttia ompelutarvetta potevat saavat hekin apunsa kirjastosta - Nurmon kirjastossa on kirjastokortilla varattava ompelukone, jolla asiakkaat voivat ommella kirjaston tiloissa omia kankaita omilla langoillaan.

Johanna Pitkäranta

Joulukalenterin 21. luukku

2011-12-21T08:00:00.000+02:00

Joulu musiikkiosastossa

Ensimmäiset joululaulutmenivät lainaan jo juhannukselta, mutta marraskuun alusta alkoi varsinainenjoululevyjen ja -nuottien sesonki. Nytsuuri määrä joululevyjä ja -nuotteja on lainassa asiakkaiden ilona javarmaankin myös ”työn alla” nuottitelineissä ja soittimissa. Joululaulutraikuvat kodeissa ja kouluissa. Pikkujoulujen suosikkeja lienevätkaraoke-dvd:t, joita myös lainataan runsaasti joulua odotellessa.

Joululauluja löytyy varmastijokaiseen makuun: perinteisistä jahartaista lauluista sekä Soihdut sammuu - tonttutunnelmista vaikkapa JuicenSikaan. Myös tyylejä on monia: heleistä ”enkelikuoroista” raskaampiin rokkiversioihin.

Etsimänsä laulun löytää myöshelposti, koska nuotit ja levyt on osakohteistettu, eli niiden sisältö,kappaleet, on luetteloitu tietokantaamme asiakkaiden ja henkilökunnanavuksi. Ei siis tarvitse tietäänuottijulkaisun tai levyn nimeä, jossa kyseinen kappale sijaitsee, vaan voikirjoittaa hakukoneen nimeke-kohtaan laulun nimen. Esim. hakemalla On hanget korkeat nietoksetsaa yhteensä 51 ”osumaa” eli kyseinen kappale löytyy 51 eri nuottijulkaisusta tai levystä. Haun voi myös rajata koskemaan vain jotaintiettyä aineistolajia, esim. nuotteja.

Jos et muista laulun nimeä,voit tulla kirjastoon vaikka hyräillen, laulaen tai muistellen laulun sanoja.Meillä on käytössämme useita musiikkiin liittyviä tietokantoja, jotka auttavatmusiikin etsintäpulmissa ja paikantamisessa. Jos meiltä ei löydy etsimääsikappaletta, voimme paikallistaa sen jostain muusta kirjastosta, josta sen voitilata kaukolainaksi.

Pirjo Jaatinen

Joulukalenterin 20. luukku

2011-12-20T08:00:00.000+02:00

Kotikirjastopalvelu

Kirjaston kotipalvelutoiminnalla tarkoitetaan yleisten kirjastojen tarjoamaa palvelua sellaisille kunnan asukkaille, jotka eivät itse pääse kirjastoon tai kirjastoautoon esimerkiksi sairauden, vamman tai korkean iän vuoksi. Seinäjoella kotikirjastopalvelua on tehty vuodesta 1979. Tällä hetkellä asiakkaita on 36. He asuvat kodeissaan tai palvelulaitoksissa.

Kirjaston kotipalvelun tarkoituksena on tavoittaa nämä asiakkaat ja vastata heidän tarpeisiinsa yksilöllisesti, parhaassa tapauksessa ilahduttaa, virkistää ja jopa lohduttaa. Kun oma maailma kutistuu, mahdollistavat kirjat toisen maailman. Kirjastoihminen tuo tullessaan kassillisen kirjoja ja tuulahduksen ulkomaailmasta.

Kotikirjastopalveluasiakkaan käytössä on koko kirjaston valikoima; kirjat, äänikirjat, lehdet, musiikki, nuotit, elokuvat.

Kirjasto kuuluu kaikille!

Jaana Savela

Joulukalenterin 19. luukku

2011-12-19T08:00:00.000+02:00

Lähdetkö jouluksi reissun päälle? Ovatko joulusiivot ja -leipomiset vielä kesken ja kaipaisit siihen inspiraatiota ja viihdykettä? Hae kirjastosta äänikirjoja.

Äänikirjoja kuunnellen pitkäkin matka sujuu joutuisammin. Lapsilta jää ehkä joka toinen "koska me oikein ollaan perillä" -kysymys tekemättä. Seinäjoen kirjastoissa äänikirjoja on sekä lapsille että aikuisille. Uudemmat kirjat on luettu cd-levyille, mutta vanhempia löytyy kaseteillakin, jos se on sopivampi formaatti autostereoillesi.

Joululiinojen silitys, keittiön kaappien jynssäys tai laatikoiden tekeminen sujuu mukavammin, kun samalla voi kuunnella, minkälaisiin vaaranpaikkohin Jussi Vares joutuu Kolmijalkaisessa miehessä, minkälainen menneisyys Katariina II Suurella on ollut (Hirvisaari: Minä, Katariina) ja millaista on olla nuori muslimityttö 2000-luvun Suomessa (Snellman: Parvekejumalat).

Löydä äänikirjoja Seitti-verkkopalvelusta.

Hanna Kotila

Joulukalenterin 18. luukku

2011-12-18T08:00:00.000+02:00

Musiikkia ja pelejä

Musiikin ja pelien harrastajille Nurmon kirjasto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. Kirjastossa on kahdet langattomat kuulokkeet, joilla voi kuunnella haluamaansa musiikkia CD-levyiltä kirjaston tiloissa. Kuulokkeet annetaan käyttöön kirjastokorttia vastaan. Pelaajille kirjasto tarjoaa monenlaisia lauta- ja korttipelejä, palapelejä pienemmille lapsille sekä Wii-pelikonsolin, jolla voi pelata hauskoja ja vauhdikkaita urheilupelejä entisessä käsikirjastohuoneessa.

Johanna Pitkäranta

Joulukalenterin 17. luukku

2011-12-17T08:00:00.000+02:00

Tarinativoli – mikä se sellainen on?

Tarinativolin löydät Okariinosta. Okariino on valtakunnallinen lasten kirjallisuussivusto, johon kannattaa tutustua. Okariinossa on tietoa uusista kirjoista, peleistä ja leffoista sekä lukijoiden tekemiä kirja-arvosteluja.

Runotrailereissa seinäjokelaiset Tanelinrannan koulun oppilaat esittävät runoja. Katso ja kuuntele vaikkapa millainen on Mervi Heikkilän Kulkukoiran protestiruno 4c –luokan oppilaan esittämänä.

Okariinon Ihmekoneesta näet lisää lasten tekemiä elokuvia ja videovinkkejä.
Kurkista myös kirjailijan taloon: sieltä löydät tietoa kirjailijoista.

Linnunradalle voit lähettää omia kirjoituksiasi ja kommentoida muiden kirjoituksia. Jos haluat tietää miten kävi miehelle, joka aikoi uida yli Atlantin, lue Linnunradan Vitsit.

Kirjoja ja kavereita

Kirjaston hyllyt notkuvat mitä mielenkiintoisimpia kirjoja. Kunpa vain tietäisi minkä niistä lukisi!
Kirjavinkkarit ympäri Suomen ovat jakaneet lukuvinkkejään nuorten kirjallisuussivusto Sivupiirissä.

Sivupiiriin voi myös lähettää omia kirja-arvosteluja ja kommentoida muita. Luettavaa voi löytää selaamalla kirjoja genreittäin, aiheen ja kirjallisuudenlajin mukaan. Sivupiirissä voi chattailla kirjastonhoitajan tai muiden osallistujien kanssa sekä lähettää itseä askarruttavan kysymyksen ”Kysy kirjastonhoitajalta” –palveluun. Kirjaudu, tee profiili ja ota oma kirjahylly käyttöön. Sivupiirin tuottaa Kirjastot.fi.
Sivupiirin löydät myös Facebookista.

Lasten- ja nuortenosasto

Joulukalenterin 16. luukku

2011-12-16T08:00:00.000+02:00

Nautiskele novelleista

Jos joulunpyhinä ei ole aikaa syventyä paksuun opukseen, kannattaa tarttua novellikokoelmaan. Läheisten kanssa seurustelun tai muun joulunvieton lomassa voi ottaa vähän aikaa itselleen ja käpertyä sohvalle tai muuhun lempilukupaikkaan kokoelman kanssa. Novelleissa on erityisen ihanaa se, että ne ehtii yleensä lukea alusta loppuun saman tien, jolloin tarinan jännite ja tunnelma säilyvät.

Taitavasti kirjoitetut, hiotut ja koukuttavat novellit ovat mielestäni kaunokirjallisuuden herkkupaloja: hämmästyneenä ihailen kirjailijoiden taitoa rakentaa tarinansa niin, että lukija saa tietää tarinan henkilöistä ja heidän vaiheistaan paljon enemmän kuin mitä novellin tapahtumat suoranaisesti kertovat. Hieno novelli päättyy usein myös tulevaisuuteen kurkottaen: lukija jää pohtimaan, mitä henkilöille, joista on tullut lihaa ja verta, tapahtuu sen jälkeen, kun kirjailija on nostanut lyhtynsä ja siirtänyt sen valaisemaan toista kohdetta.

Novellikokoelmia on monenlaisia. Jotkut niistä sisältävät monen kirjoittajan tekstejä, joita yhdistää tietty teema tai aihepiiri. Useimmiten kirjaksi kootut novellit ovat lähtöisin yhden ja saman kirjailijan kynästä. Siitä huolimatta ne voivat olla keskenään hyvin erilaisia.

Kirjastossa novellikokoelmat ovat romaanien kanssa samoissa hyllyissä eli ne kuuluvat, kirjastokielellä sanottuna, romaanien kanssa samaan luokkaan. Uusimmissa novellikokoelmissa on kirjaan liimatussa tarrassa merkintä: novellit.

Jos haluaa hakea novelleja Seitti-palvelun kautta kotikoneella tai kirjastossa, saa kokoelmien nimiä esille kirjoittamalla asiasanaksi novellit. Kuten muistakin kirjoista, myös novelleista voi kysyä myös kirjaston työntekijöiltä neuvonnassa.

Näistäkin voi halutessaan aloittaa:

Alvari, Armas: Vuodenaikoja
Heikkinen, Mikko-Pekka: Nuorgamin Alkon tuho ja muita erätarinoitaa
Istanmäki, Sisko: Peili
Kilpi, Eeva: Noidanlukko: sarja lapsuudesta
Kuivaniemi, Mirja: Sudenkuopat
Lintunen, Maritta: Tapaus Sidoroff
Malkamäki, Sari: Viisas vaimo
Munro, Alice: Liian paljon onnea
Nopola, Sinikka: Teepussit
Peltonen, Juhani: Valitut kertomukset
Siekkinen, Raija: Novellit
Tamminen, Petri: Miehen ikävä
Twain, Mark: Salaperäinen vieras ja muita kertomuksia

Sirpa Pukkinen

Joulukalenterin 15. luukku

2011-12-15T08:00:00.000+02:00

Kirjaston elokuvat

Kirjojen, musiikin ja pelien lisäksi voit lainata kirjastosta joulunpyhiksi myös elokuvia. Sieltä löytyy monipuolinen valikoima elokuvia koko perheelle, vanhoista suomalaisista klassikoista uusimpiin Hollywood-leffoihin ja taide-elokuvista romanttisiin komedioihin. Kokoelmassa on elokuvia myös joka puolelta maailmaa, Japanista Brasiliaan. Pääosa elokuvista on dvd-muodossa, mutta myös VHS-kasetteja on edelleen lainattavissa ja blu-ray-kokoelmakin laajentuu pikkuhiljaa.

Uusimpia ja suosituimpia dvd-hankintoja saattaa joutua hiukan jonottamaan, mutta varmasti hyllystäkin löytyy aina jotain mielenkiintoista katsottavaa. Kokoelmaan kuuluvat niin viimeksi Oscar-palkitut Black Swan, The Social Network, Inception ja Kuninkaan puhe kuin ehkä vähemmälle huomiolle jääneet, mutta varmasti laadukkaat elokuvat Rabbit Hole ja Winter’s Bone. Hyvää pohjoismaista elokuvaa edustavat esim. tanskalainen parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin voittanut Kosto ja mainio norjalainen kauhukomedia Trollhunter/Trollejegeren.

Ingmar Bergmanin ja muiden klassikko-ohjaajien, kuten Hitchcockin, Tarkovskin, Truffaut’n ja Fellinin tuotantoa löytyy myös kirjastosta. Perheen isä haluaa ehkä rauhoittua jouluna John Wayne -leffojen parissa, äiti jännittää Johnny Depp -elokuvaa The Tourist, tai koko perhe voi viihtyä The Sound of Musicin äärellä. Uusimpia kotimaisia elokuvahankintoja ovat muun muassa Prinsessa, Sisko tahtoisin jäädä ja Veijarit.

Lapsiakaan ei ole unohdettu. Kaikenikäisille lapsille löytyy katsottavaa Disney-klassikoista uudempiin animaatioihin ja Harry Potterista vaikkapa Peukaloisen retkiin. Eikä teini-ikäistenkään tarvitse lähteä tyhjin käsin pois: Twilight-sarja odottaa lainaajia, ja suositella voi myös Drew Barrymoren kehuttua esikoisohjausta Roller Girl tai tunnetusta tyttöbändistä kertovaa The Runaways-elokuvaa.

Tai ehkäpä jouluna onkin hyvä aika tv-sarjaputkelle. Olisiko vuorossa huumoria hillittömän, alkuperäisen The Office-sarjan äärellä, draamaa palkitun Mad Men -sarjan muodossa vai fiilistelyä varsinaisen klassikon, Pennejä taivaasta -sarjan parissa?

Tarkista elokuvien saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

Jarkko Parkkinen

Joulukalenterin 14. luukku

2011-12-14T08:00:00.000+02:00

Tarvitsetko rauhallista työskentelytilaa kaukana jääkaapin ja television houkutuksista? Sanoiko läppärisi sopimuksen irti? Koneesi toimii, mutta netti ei? Kannattaa tulla kirjastoon!

Kirjastot tarjoavat asiakkaidensa käyttöön tietokoneita, joita voi käyttää kirjastokorttia vastaan. Pääkirjastossa on myös pari kannettavaa tietokonetta, joita voi lainata kirjastossa käytettäväksi.
Nurmon kirjastossa ja pääkirjastossa on langaton verkko asiakkaiden käytettävissä. Jos haluaa käyttää langatonta verkkoa tai lainata kannettavia, kannattaa ottaa mukaan kirjastokortti tai kuvallinen henkilötodistus, jos kirjastokorttia ei ole.

Lisätietoa kirjaston koneista

Hanna Kotila

Kuva: Sirkka Kultti

Joulukalenterin 13. luukku

2011-12-13T08:00:00.000+02:00

Nurmon kirjastossa on asiakkailla ja taiteen harrastajilla mahdollisuus järjestää pienimuotoisia taide-, valokuva- ja keräilynäyttelyitä. Käytössä on erillinen näyttelytila, aulan kaksi lasivitriiniä sekä liikuteltavat sermit. Näyttelytilassa seinäpinta-ala on 2 x 7,50 m + 4,40 m; seinillä on ripustuskiskot, -narut ja -koukut. Tilan käyttö on ilmaista. Lukittavissa lasivitriineissä on viisi lasihyllyä, ja ne sopivat erityisesti keräily- tai muiden pikkuesineiden esittelemiseen. Liikuteltavissa sermeissä on yhteensä kuusi 121 x 70 cm kokoista seinää, joiden molemmille puolille voi kiinnittää esim. valokuvia, piirustuksia tai askarteluja. Sermejä voi yhdistää ja erotella erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Johanna Pitkäranta

Joulukalenterin 12. luukku

2011-12-12T08:00:00.000+02:00

Ihanat kirjat kuuluvat ilman muuta jouluun, mutta entä josjoulupukki ei tuokaan yhtään kirjaa? Kuinka joulun käy, jos pukin pussistalöytyykin vain sähkövispaimia, työkalupakkeja tai yöpaituleita ja boksereita?Oikein hyviä lahjoja kyllä, mutta ei niitä voi lukea!

Kannattaa siis varmistaa ITE-menetelmällä, että lukemistavarmasti riittää pyhäpäiviksi, tehdä jo kotona ”lahjalista” ja mennä sen kanssakirjastoon. Ehdotuksia ja vinkkejä listan kirjoiksi löydät kirjastonkotisivulta Kirjallisuuslinkeistä. Sinne on kerätty muun muassa kirjablogeja, joissa on blogistien arvioita heidänlukemistaan kirjoista – ja mietteitä kirjallisuudesta muutenkin. Voit poimiaitseäsi kiinnostavia teoksia esimerkiksi Morren maailmasta tai Kirsin kirjanurkasta. Parnasson sivulta taas saat selville, mitä mieltä ammattikriitikot ovat olleet arvostelemistaankirjoista.

Ja että läheisesi löytäisivät joulupukin pussista mukavankirjan, voit linkeistä poimia myös apuvinkkejä: Dekkarimaniasta tai Kouvolan dekkaripäiviltä löydät ehkä juuri sopivan lahjakirjan jännitykseen jämähtäneelleperheenpäälle tai Sivukirjastosta kaikkea mystistä ahmivallekummitytölle.

Hannele Puhtimäki

Joulukalenterin 11. luukku

2011-12-11T08:00:00.000+02:00

Nurmon kirjastossa on jo vuoden ajan ollut asiakkaiden käytössä kahviautomaatti. Kupillinen kuumaa juomaa maksaa ainoastaan 50 senttiä, ja juomavaihtoehdoista voi valita kahvin, espresson, cappuccinon, kaakaon tai teen. Kahviautomaatti on erityisesti nuorten suosiossa, ja he poikkeavatkin usein välitunneilla nautiskelemaan kupillisen höyryävää juomaa kirjaston mukavassa ilmapiirissä. Cappuccino ja kaakao maistuvat nuorille parhaiten.

Johanna Pitkäranta

Joulukalenterin 10. luukku

2011-12-10T08:00:00.000+02:00

E-kirjoista puhutaan nykyään paljon ja markkinoilla on niiden lukemiseen sopivia laitteita. Jotkut vannovat paperikirjan nimeen henkeen ja vereen, tekniikkanörtit taas ottavat ilahtuneina vastaan uuden tavan lukea ja kuljettaa kirjoja mukanaan. Itse taidan kuulua johonkin välimaastoon. En halua missään nimessä luopua kirjahyllystäni, ja täytyyhän se myöntää, että kirjan käyttöliittymä on aika kätevä (Keskiajalla oltiin ehkä eri mieltä :). Matkaillessa e-kirjan lukulaite voisi kuitenkin olla kätevä. Ei tarvitsisi rehata mukanaan paksuja opaskirjoja, saati sitten muita lomalukemisia. Yksi ohut lukulaite riittäisi. Vielä en ole itselle sellaista hankkinut, mutta aika näyttää...

Pääkirjaston käsikirjastossa on testattavana kaksi e-kirjojen lukulaitetta: Bookeen Cybook Opus ja Sony Reader Touch Edition PRS-600. BeBook Neoa voi testata Nurmon kirjastossa. Lukulaitteita voi käyttää kirjaston tiloissa kirjastokorttia tai muuta henkilötodistusta näyttämällä. Tervetuloa testaamaan!

Hanna Kotila

Joulukalenterin 9. luukku

2011-12-09T08:00:00.000+02:00

Suomioppi – opiskele suomea kirjastossa!

Suomioppi on suomen kielen opiskeluun tarkoitettu uudenlainen kirjastopalvelu. Suomen kieltä voi tulla opiskelemaan kirjastoon tietokoneen avulla. Pääkirjastossa ja Nurmon kirjastossa on asiakkaiden käytössä tietokoneet, joilla voi käyttää erilaisia tietokoneohjelmia ja internetissä olevia ilmaisia suomen kielen kursseja. Apuna voi käyttää sanakirjoja ja kielioppikirjoja. Internetissä olevia aineistoja voi käyttää kaikkien kirjastojen tietokoneilla ja vaikkapa omalla kotikoneella.

Suomioppi sopii kaikille suomea opetteleville, niin aloittelijoille kuin jo suomea jonkin verran osaaville. Palvelu on ilmainen.

Lisätietoa Suomiopista ja linkit internetin kielikursseihin

Opiskelun iloa!

Suomioppi - learn Finnish in your library!

Suomioppi is a service designed for learning Finnish. Finnish can be learned at the library by using a computer. At the Main Library and Nurmo Library, patrons can use computers to access language learning software and free Finnish courses online. There are also dictionaries and grammar books available for help.

Finnish courses on the internet that you can use at library or at home

Suomioppi is suitable for all Finnish learners from beginner to more advanced level. The service is free of charge

More infomation (in Finnish)

Have fun learning!

Elina Kortesmäki

Joulukalenterin 8. luukku

2011-12-08T08:00:00.000+02:00

Voiko saippualla pestä tukan ja shampoolla vartalon? Tarvitsisin tietoa jyrsinnästä ja erityisesti vierintäjyrsinnästä. Tarvitsisin oppaan oppaan kirjoittamisesta. Tarvitsisin tietoa ruumiista irtautumisesta.

Kirjastosta kysytään monenlaisia asioita. Ennen asiakkaat tulivat kirjastoon tai kysyivät asiansa puhelimitse. Nykyään voi myös täyttää kysymyslomakkeen netissä ja saada vastauksen sähköpostiin tai kysyä ongelmaansa apua chatissa.

Kysy kirjastonhoitajalta -etätietopalveluun voi jättää kysymyksensä ja siihen luvataan vastaus kolmen arkipäivän sisällä. Palvelulla on myös arkisto, jonka kautta löytyy valtava määrä tietoa eri aiheista.

Kirjastojen valtakunnallinen chat palvelee asiakkaita maanantaista torstaihin kello 11-17 ja perjantaisin 11-15. Seinäjoen kirjaston vastausvuoro on maanantaisin kello 11-13, mutta seinäjokiset asiakkaat saavat tietenkin esittää kysymyksiä myös muiden kirjastojen vastausvuoroilla. Chatista voi kysyä kirjastojen palveluista, kirjallisuudesta ja muista mieltä askarruttavista yleisistä asioista. Omista lainoista, uusinnoista tai maksuista kysymiseen chat ei kuitenkaan sovi, sillä kukin kirjasto näkee vain oman asiakaskuntansa tiedot ja päivystykset on jaettu kirjastojen kesken. Kysymykseen voidaan siis vastata vaikkapa Rovaniemellä, vaikka itse kysyjä olisi Joensuussa.

Välillä kirjastonhoitaja tuntee itsensä melkein salapoliisiksi jäljittäessään jotain asiakkaan kysymää tietoa. Tiedon löytäminen on palkitsevaa, ja samalla siinä oppii työntekijäkin jotain uutta. Tervetuloa siis haastamaan pieniä, harmaita aivosolujamme!

Hanna Kotila

Joulukalenterin 7. luukku

2011-12-07T08:00:00.000+02:00

Kirjastosta kutsu raikaa:
Elämme nyt poistoaikaa!

Jos haluat tänä vuonna olla erityisen ekologinen lahjavalinnoissasi, ei tavoitteesi toteutuminen ole ainakaan kirjaston väestä kiinni. Alakerran Poistopirtistä löydät kierrätyskirjalahjat samanhenkisille perheenjäsenillesi ja ystävillesi.

Poistopirtti on avoinna penkojille ja löytöjen tekijöille kirjaston aukioloaikoina. Entisen arkistohuoneen hyllyille ja laatikoihin on tuotu proosaa ja runoja, tietokirjoja ja nuotteja sekä vinyylilevyjä. Lapsille ja nuorille on myös vinot pinot luettavaa. Valikoima vaihtuu jatkuvasti. Sitä mukaa kuin poistotyö etenee, tuomme pirttiin lisää myytävää.

Jos monissa käsissä kulunut kirja tuntuu lahjaideana kehnolta, voi pirttiin tietenkin piipahtaa myös omaksi ilokseen: meiltä ostettua kirjaa malttaa kuljettaa laukunpohjalla reissuilla ja lukea vaikka karvalakki korvilla kannonnokassa tai suvisateessa laiturilla. Kukapa tietää, vaikka löytäisit Poistopirtistä lempiromaanisi tai harrastukseesi liittyvän tietokirjan.

Hinnatkaan eivät päätä huimaa: aikuisten kirjat, vinyylilevyt ja nuotit vaihtavat omistajaa eurolla, lastenkirjoja saa 50 sentin kappalehintaan.

Vaikka Poistopirtti pullisteleekin ja kokoelman karsimista tehdään tulevan muuton vuoksi tehostetusti, ei kirjaston ystävien tarvitse olla huolissaan. Lainattavaa riittää vielä yllin kyllin vanhastaan ja tarjonnasta pitävät huolen myös kirjauutuudet, joita kärrätään ovesta sisään vähintään kahdesti viikossa.

Sirpa Pukkinen

Joulukalenterin 6. luukku

2011-12-06T08:00:00.000+02:00

Vietätkö joulua Thaimaassa? Hiihtolomailetko Egyptissä tai Kanarialla? Lomaa edeltävään fiilistelyyn saat lisämateriaalia kirjastosta.

Kirjastoon on tilattu matkailulehdet Matkaopas ja Mondo, joiden artikkeleita lukemalla pääsee nojatuolimatkailijakin tunnelmaan. Matkaoppaita löytyy monista maista, ja ainakin pääkirjastoon on tilattu nyt loppuvuodesta aika paljon uusiakin oppaita. Musiikkiosastolta löytyy eri maiden perinnemusiikkia, keittokirjoja on lainattavana monelta maailman kolkalta ja muutamista maista on tehty dvd-levyjäkin.

Jos reissuun on pidemmästi aikaa, ehdit vielä opetella perusteita kohdemaan kielestä. Kirjastosta voi lainata paitsi sanakirjoja, myös matkailijoille tarkoitettuja kielikursseja.

Hanna Kotila

Joulukalenterin 5. luukku

2011-12-05T08:00:00.000+02:00

Monelle jouluruoka ja leivonnaiset ovat tärkeä osa joulun tunnelmaa. Useat ruokalajit tai leipomukset saattavat olla sellaisia, ettei niitä tehdä kuin jouluksi, ja ne ovat siksikin tärkeä osa joulun perinteitä. Omassa lapsuudenkodissani tehtiin esimerkiksi murupusuja (joulukarkkeja, joihin laitetaan riisimuroja, kaakaojauhetta, tomusokeria ja kookosrasvaa, nam). Nykyisin minä teen niitä ja vien sitten jouluksi muullekin perheelle.

Kirjastosta löytyy paljon keittokirjoja, joista saa vinkkejä joulun ruokatarjoiluun. Seuraavista linkeistä pääset selaamaan aineistoa:
Jouluruuat
Joululeivonnaiset

Piparkakkuihin liittyvistä kirjoista kunnianhimoinen voi poimia esimerkiksi Jari Jetsosen Arkkitehtien piparkakkutalot. Jos mökinmuotoisten piparkakkutalojen rakentaminen vuodesta toiseen kyllästyttää, niin tästä kirjasta saat virikkeitä vähän suurellisempiin hankkeisiin. Miten olisi vaikka Chrysler Building tai presidentin virka-asunto Mäntyniemi?

Hanna Kotila

Joulukalenterin 4. luukku

2011-12-04T08:00:00.000+02:00

Joulun aika on täynnä perinteitä, jotkut uudempia jotkut vanhempia. Jos vanhemmat perinteet kiinnostavat, kannattaa tutustua Porstua-verkkopalvelun jouluaiheisiin kuviin ja artikkeleihin (hakusanana joulu*). Sieltä on juttu mm. joulukoristeista ja pappilan maalaisjoulusta 1900-luvun alussa. Alla muutama Porstuasta poimittu kuva. Kuvat ovat Seinäjoen maakuntakokoelmasta.

Joulukuusta ostamassa

Sankarihaudoilla jouluaattona

Joulupostia

Porstua on Kokkolan, Seinäjoen ja Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjastojen yhteinen verkkopalvelu, johon on tallennettu Pohjanmaata koskevaa paikallisaineistoa. Paikallishistoriasta kiinnostuneelle Porstua on aarreaitta. Valokuvia sinne on tallennettu sadoittain. Sukututkijat saattavat kiinnostua henkilöhistorioista. Kansanperinteestäkin löytyy useita artikkeleita. Aineistoa on mahdollista selailla aihehakemistossa ja sanahakemistossa tai tekemällä hakuja tietokantaan.

Hanna Kotila

Joulukalenterin 3. luukku

2011-12-03T08:00:00.000+02:00

Saitko kuuman lukuvinkin ystävältä? Kiinnostaisiko Tervon tai Lehtolaisen uusin? Lukuinto olisi kova, mutta varausjono pitkä? Kannattaa käydä tarkistamassa Seinäjoen kirjastojen pikalainahyllyt. Niistä uutuuskirjan voi saada lainaksi ihan ilman jonotusta. Että pikalainat kiertäisivät tehokkaasti, niiden laina-aika on kaksi viikkoa eikä niitä voi uusia.

Pistäydy pikalainahyllyllä aina kirjastossa käydessäsi!

Hanna Kotila

Joulukalenterin 2. luukku

2011-12-02T08:00:00.000+02:00

Pitäisikö perheelle ostaa joululahjaksi uusi televisio tai jälkikasvulle läppäri? Vai olisiko aika ostaa uusi puhelin? Vaihtoehtojen ja ominaisuuksien kirjo erilaisissa laitteissa on nykyään suuri, ja jos ei ole tekniikkasuuntautunutta sukulaispoikaa mukana, voi mennä kaupassa sormi suuhun. Ostokseen voi kuitenkin valmistautua etukäteen lukemalla vaikka lehdissä julkaistuja testejä eri laitteista. Umpimähkään ei tarvitse lehtiä kuitenkaan lähteä selaamaan, vaan testit löytyvät helposti artikkelitietokantojen avulla.

Aleksi-niminen artikkelitietokanta on käytössä tällä hetkellä vain kirjaston koneilla, mutta ensi vuoden puolella kuka tahansa pääsee tekemään sinne hakuja omalta kotikoneeltaan. Aleksista löytyy kymmeniä viitteitä hakusanoilla "testit ja televisiot" tai "testit ja puhelimet". Artikkelia ei tietokannasta valitettavasti suoraan saa, mutta sieltä saa tiedon missä lehdessä ja missä numerossa juttu on julkaistu. Sitten lehden voi lainata kirjastosta ja tutustua testin tuloksiin rauhassa kotona. Kirjastosta saa myös apua tietokannan käyttöön.

Hanna Kotila

Joulukalenterin 1. luukku

2011-12-01T08:00:00.000+02:00

Lapsuudenkodissani joulun odotus alkoi virallisesti aina 1. joulukuuta. Silloin sai ottaa esille jouluvalot, joulumusiikin ja joulukirjat. Nykyäänkin jouluun on mukava virittyä lukemalla jouluaiheisia kirjoja. Kuinka niitä sitten löytää kirjaston kirjapaljouden keskeltä? Uudemmat kirjat löytyvät jo hyvin kirjaston tietokannasta, mutta vanhemmat saattavat jäädä pimentoon.

Tähän ongelmaan saa avun Kirjasammosta. Kirjasampoon on tallennettu tuhansien kotimaisten kaunokirjallisten teosten tietoja. Siellä on mm. tietoa kirjan aiheesta, sen päähenkilöistä, tapahtumapaikoista ja tapahtuma-ajasta. Joulu-sanalla hakemalla Kirjasammosta löytyy jouluun liittyviä romaaneja, sarjakuvia, runokokoelmia, novelleja ja pakinoita.

Kirjasampo osaa suositella myös samantyylisiä kirjoja kuin esimerkiksi oma suosikkikirjasi. Kannattaa käydä tutustumassa!

Teosten saatavuuden Seinäjoen kirjastosta voi tarkistaa Seitti-verkkopalvelusta.

Hanna Kotila

ps. lukuvinkki niille, jotka eivät fanita joulua: John Grisham: Joulua pakoon tai Joshua Piven: Tiukkojen tilanteiden käsikirja : joulu :)

Marraskuun kirjavinkki

2011-11-02T14:23:00.002+02:00

Runoista valoa syksyn hämärään

Runovaloa saamme marraskuun pimeyteen 23.11., jolloinrunoilijat ovat kylässä pääkirjastossa. AamupäivälläEppu Nuotio runoilee lapsille kello 10-10.30, ja illalla kello 18-20 ovatkirjastolaisten haastateltavina ja runojaan lukemassa Sinikka Vuola ja TomiKontio, jonka uusin runokokoelma Ilmannimeä olisit valoa ilmestyi elokuussa.

Tomi Kontio on kirjailijana hyvin monipuolinen: hän onkirjoittanut niin novelleja, runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, laulutekstejä,kolumneja kuin romaanejakin. Esikoisrunoteos Tanssisalitaivaan alla ilmestyi vuonna 1993, ja se palkittiinvuoden parhaana esikoisteoksena J.H. Erkon palkinnolla.

Uudessa teoksessaan Kontio kirjoittaa arkipäivänrakkaudesta, joka kuitenkin on kaikkea muuta kuin arkista. Kun katselee asioitaerilaisista näkökulmista, voi arkikin olla täynnä hykerryttävää iloa ja hengästyttävääkauneutta.

Kirjan kuuden osan runot vaihtelevat hyvin lyhyistä, joskusvain yhden rivin pituisista mietelmänomaisista teksteistä sisäkkäisrunoihin,joissa kokonaisuuteen on upotettu siihen kuuluva, mutta graafisesti jasisällöllisesti myös itsenäiseksi erottuva osuus.

Runotekniikoiden lisäksi Kontio leikitteleevirtuoosimaisesti sanoilla ja niiden monimerkityksisyydellä. Sanaleikittoimivat mainiosti ainakin luettuina:

”Ole kaiku, ole kai, kuole.”

tai

”Tulin luoksesi merkityksin

lähtiessäni jätin merkit yksin.”

Leikittelyllä hän pystyy suurimmaksi osaksi taittamaanrakkausrunoissa helposti uhkaavan liian hempeyden ja harsoisuuden.

Runoissaan Kontio tuo esiin, kuinka paljon valtaa sanoillaihmissuhteissa on. Niillä voi tehdä hyvää, mutta myös vahingoittaa ja kahlita.Ja joskus ne ovat turhia.

”Mikset riisu vaatteitasi

ja laskosta niitä kuin aakkosia.

Älä puhu. Älä soita. Älä saa sanaa suustasi.

Ota ohut kuu ja kätke se pimeään.”

Hannele Puhtimäki

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Tositoimissa

2011-10-13T12:26:00.001+03:00

Uskokaa tai älkää, se onjo alkanut! Kirjaston muutto nimittäin. Se on alkanut hiukan hiipien ja salaakirjaston etävarastosta, entisestä Poliisitalosta. Siellä ahkeroivatkirjastovirkailija Sari Aly ja harjoittelija Markku Aho pakaten, merkiten,kärräten ja pinoten pahvilaatikoita.

Kirjaston etävarastossa onsäilössä aineistoja, joita tarvitaan äärimmäisen harvoin tai ei lainkaan, kutenpaljon vanhoja lehtivuosikertoja, Sortavalan lyseon kirjoja jne.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitseenää säilyttää itse, ei edes maakuntakirjaston. Kuopiossa sijaitsevaVarastokirjasto toimii moitteettomasti ja palvelee kaikkia Suomen kirjastoja.Sieltä saadaan vanhojen lehtien artikkelit lainalle nopeasti ja näppärästi.

Siitä syystä olemmekin käyneetläpi säilytettävien lehtien listat ja merkinneet poistettavaksi varastostasellaista materiaalia, jonka säilyttämiselle ei enää nähdä syytä.

Poistamalla etävarastonhyllyiltä aineistoa, joko varastokirjastoon lähettäväksi, paperinkeräykseen taipahvilaatikoihin, saadaan hyllytilaa, jota tarvitaan sitten, kun Aallonkirjaston hyllyjä ja lähivarastoa aletaan muuton alta tyhjätä.

Mutta älkää huolestuko,kaikkea ei toki poisteta! Onhan ihanaa siirtyä ajassa vaikkapaneljäkymmentäluvulle selailemalla vanhoja Kotiliesiä. Sitä ajankuvaa ei yksikaukolainattu artikkeli välttämättä välitä. Ja tietenkään Sortavalan lyseonhienoa kirjakokoelmaa ei hävitetä tai anneta minnekään, vaan se odottaaarvolleen sopivaa sijoituspaikkaa pakattuna siististi uusiin, tukeviinpahvilaatikoihin.

Mervi Heikkilä

Kirjastotoimenjohtaja

Lokakuun kirjavinkki

2011-10-06T14:50:00.002+03:00

Carlos Maria Dominguez: Paperitalo

Basam books, 2006

Kirjallisuus voi olla ajankulua, tiedonhankintatapa tai elämäntapa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kirjallisuus on vaarallista tai että siihen voisi kuolla. Paperitalon ensimmäinen kappale todistaa tämän kuitenkin mahdolliseksi: ”Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle.”

Yliopiston kirjallisuuden professori Bluma Lennonin kuolema panee liikkeelle tapahtumaketjun, joka vaikuttaa usean ihmisen elämään. Mystinen, sementtiä rapiseva kirjapaketti saapuu kuolleen professorin osoitteeseen ja kirjan arvoitusta lähtee ratkaisemaan Bluman kollega. Hän saa selville, että kirjan on lähettänyt bibliofiili Carlos Brauer, joka on tavallaan tämän kirjan päähenkilö (jos kirjoja ei lasketa), vaikka häntä ei koskaan tavata.

Brauer on keräilijä, joka on täyttänyt kotinsa kymmenillä tuhansilla kirjoilla. Niitä on kaikkialla muualla paitsi kapealla parvisängyllä. Brauer käy ainoastaan kylmässä suihkussa, jotta vesihöyry ei pilaisi kylpyhuoneessa asuvia teoksia.

Hänellä on kirjoista kortisto, kirjoilla on tietty hyllyjärjestys ja hän ottaa myös kirjojen tunne-elämän huomioon. Hän ei sijoita vierekkäin teoksia, joiden tekijät eivät ole tulleet toimeen keskenään tosielämässä.

Brauerin kirjastossa tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena hänen elämänsä menee aivan tolaltaan. Brauer muuttaa meren rannalle, mutta mitä tapahtuu kirjoille ja lopulta myös Brauerille? Minkä takia hän on lähettänyt sementtiä tippuvan kirjan Blumalle? Sen saat selville kun luet tämän kirjan!

Hanna Kotila

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Taiteesta ja uskonnosta

2011-09-03T14:00:00.002+03:00

Hannu-Pekka Björkman: Valkoista valoa. Kirjapaja 2007.

Tänä syksynä tapahtuu kaksi asiaa. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanilta ilmestyy vihdoin uusi kirja Kadonneet askeleet ja hän tulee puhumaan Seinäjoelle Pro Piano -tilaisuuteen 25.9. 2011 klo 15.00.

Niitä odotellessa voi lukea Björkmanin muutama vuosi sitten ilmestyneen Valkoista valoa -kirjan. Ja jos teos on jo luettu, se kyllä kestää toisen ja kolmannenkin lukemiskerran.

Valkoista valoa on viisas kirja. Se on puheenvuoro taiteesta ja uskonnosta ja haasteista, joita seuraa kun ne yhdistetään. Kirkko on monesti ollut törmäyskurssilla teatterin kanssa, mutta ortodoksi-uskon löytänyt Hannu-Pekka Björkman päätyy pohdinnoissaan siihen, että törmäys ei ole tänä päivänä todellinen. Hän löytää teatterista ja taiteesta hengellisen ja samalla syvästi inhimillisen tarkoituksen. Näyttelijä voi tehdä työtään Jumalan kunniaksi. Näyttämölläkin voi rukoilla. Kirkkoisien teatteria moittivat kirjoitukset kannattaa Björkmanin mielestä peilata omaa aikaansa vasten ja ymmärtää niitä omassa kontekstissaan.

Paitsi teatterista, Björkman puhuu muistakin taiteenlajeista, esimerkiksi kuvataiteesta ja kirjallisuudesta. Lajista riippumatta oikea taide vaikuttaa Björkmanin mielestä ihmisen sieluun, auttaa kasvamaan ja puhdistumaan, avaa näkymiä hengen maailmaan.

Mitä sitten on se valkoinen valo, jonka mukaan kirja on saanut nimensä? Arvo Pärt on verrannut musiikkiaan valkoiseen valoon, joka sisältää kaikki värit. Pärtin mielestä kuuntelijan henki voisi olla prisma, joka jakaa värit ja tekee ne näkyviksi.

Björkmanille oli Pärtin Spiegel im Spiegel -sävellyksestä tullut aina mieleen kaunis, ohuiden valkoisten verhojen läpi huoneeseen siivilöityvä valo. Kun hän myöhemmin luki Pärtin määritelmän, hän innostui siitä. Jotkut taiteilijat osaavat kohdistaa valon siten, että maiseman, tunnelman tai esineen henkinen ulottuvuus on nähtävillä. Valkoista valoa Björkman on löytänyt esimerkiksi Paustovskin, Proustin ja Andrei Tarkovskin taiteesta. Todella puhuttelevat taideteokset heijastavat valkoista valoa, antavat ilmaa ja tilaa oman sielumme liikahduksille.

Hannu-Pekka Björkmanin Valkoista valoa on kirja, johon voi palata uudestaan ja uudestaan. Riippumatta oman vakaumuksen laadusta siitä voi ammentaa viisautta ja kirjoittaa sitaatteja päiväkirjaansa sekä miettiä, missä kohtaa on itse tuntenut sielunsa liikahtavan, mistä on löytänyt valkoista valoa.

Mervi Heikkilä

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Muuton alkutohinaa

2011-08-30T15:38:00.002+03:00

Jos me Seinäjoen kirjastolaiset jotain olemme jo tänä syksynä oppineet, niin läksy lienee seuraava: Kirjastopalvelujen kehittäminen, kirjaston rakentaminen ja kirjaston muutto eivät ole pikkujuttuja.

Silti me yritämme samalla sekä kehittää palveluja että valmistella muuttoa ja vielä osallistua käyttäjinä rakennushankkeeseenkin. Ja tietenkin pyrimme parhaamme mukaan palvelemaan kaikkia asiakkaitamme koko ajan. Kiirettä pitää.

Muuttoon valmistaudumme juuri nyt tekemällä jokaisella osastolla tehostettua kokoelmatyötä. Tehostettu kokoelmatyö merkitsee sitä, että kokoelmia arvioidaan erittäin kriittisesti ja pyritään poistamaan kaikki vanhentuneet ja käyttämättömät aineistot, joita ei varastointiohjeiden perusteella tarvitse säilyttää meidän kirjastossamme. Poistetut aineistot joko myydään, lähetetään Varastokirjastoon tai paperinkeräykseen.

Miksi sitten poistoja on tehtävä, kun kerran ollaan menossa uuteen kirjastoon? Uusia kirjastoja rakennettaessa pyritään ottamaan huomioon entistä enemmän niin aineistot, niiden löytyminen ja esittely kuin asiakkaiden viihtyminen, oleminen ja oppiminenkin. Uudet kirjastot eivät muistuta varastoa ja hyllymetrien määrä niissä on siitä syystä rajallinen. Emme siis halua uusien hyllyjen olevan tupaten täynnä vanhentunutta aineistoa, vaan löydettävyydenkin kannalta on hyvä, jos on hiukan enemmän väljyyttä.

Myös toinen syy poistobuumille löytyy: Uudessa kirjastossa meillä tulee olemaan käytössä viivakoodien sijaan aineiston RFID-tunnistus. Se tarkoittaa sitä, että jokaiseen kirjaan, cd-levyyn, elokuvaan, kielikurssiin, karttaan, romppuun ja lainattavaan lehteen (yhteensä noin 250 000 kpl) liimataan ja ohjelmoidaan RFID-tagi. Ei ole mitään mieltä liimata tageja aineistoon, joka kuitenkin kohta poistettaisiin.

Jotta uusi kirjasto uusine palveluineen ja automaatteineen toimisi kuten haluamme, meillä on edessä myös ohjelmiston päivitys. Päivitystarpeeseen liittyy myös luettelointiformaatin muutos Suomessa. Siirtyminen vanhasta Finmarc-luettelointiformaatista kansainväliseen Marc21- formaattiin tarkoittaa joitakin muutoksia aineistojen luettelointitietoihin, mutta toivottavasti ei näy asiakkaalle juuri mitenkään.

Lasten- ja nuortenosastolla ohjelmistopäivitykseen on alettu varautua astetta järeämmin keinoin. Seinäjoen pääkirjaston lasten- ja nuortenosastojen luokitus ei ole ollut kansallisen luokitusohjeen eli YKL:n mukainen ja nyt sitä ollaan muuttamassa. Luokitusmuutokset tietävät käytännössä kovasti päänvaivaa, kirjojen siirtelyä, tarroitusta ja kokoelmanhoitotyötä. Asiakkaalle tämä saattaa näyttäytyä esimerkiksi siten, että kirjat eivät ole totutussa paikassa ja henkilökuntakin joutuu hetken etsimään, ennen kuin uusi osasto tai luokka löytyy. Valitettavasti ylimääräinen työ ei tarkoita ylimääräistä henkilökuntaa, vaan hommat hoidetaan vakiohenkilökunnan voimin.

Jotta kaikki muuttovalmistelut ehdittäisiin tekemään, Seinäjoen pääkirjaston syksy tulee tapahtumien kannalta olemaan tavanomaista rauhallisempi. Esimerkiksi ryhmäopastuksia tehdään normaalia vähemmän ja kirjavinkkipiiri on tauolla. Toivotamme erilaiset ryhmät kuitenkin erittäin lämpimästi tervetulleeksi niin itsenäisesti tutustumaan kirjastoon kuin lainaamaan ja käyttämään muita kirjaston palvelujakin. Asiakkaat auttavat meitä näissä muuton alkutohinoissa parhaiten juuri asioimalla kirjastossa ja myös antamalla edelleen palautetta kirjaston palveluista ja esittämällä toiveita ja ideoita uuteen kirjastoon liittyen.

Kaikesta työstä ja tämänhetkisestä epämukavuudesta huolimatta nykyisen pääkirjaston taakse nousevaa komeaa rakennusta katsoessa ja tulevaa kirjastotoimintaa miettiessä tulee mieleen vain vanha sananlasku: Hyvää kannattaa odottaa!

Mervi Heikkilä

kirjastotoimenjohtaja

Kirjaston tekijät, osa 2

2011-08-08T12:11:00.004+03:00

Kirjaston tekijät –sarjassa Seinäjoen pääkirjaston uudisrakennuksen tekemiseen ja suunnitteluun osallistuvat ihmiset kertovat työstään ja siitä, millainen uudisrakennuksemme on työkohteena. Nyt esittelyvuorossa on pääarkkitehti.

Kuka olet ja mistä tulet?

Asmo Jaaksi. Arkkitehti. Asun Helsingissä, lapsuus ja opiskelut suoritettu Tampereella.

Miksi olet juuri arkkitehti?

En kyllä osaa ihan tyhjentävästi vastata. Mitään sukurasitetta tms. ei ole taustalla. Lukion jälkeen olin, niin kuin useimmat, aika epävarma siitä mitä haluaisin loppuelämäni tehdä. Visuaalisista asioista olen aina ollut kiinnostunut ja niinpä arkkitehdin ammatti (sellaisena kuin silloin kuvittelin) vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Valinta osui kai ihan kohdilleen - en missään vaiheessa ole harkinnut alan vaihtoa.

Millaisista rakennuksista pidät?

Pidän rakennuksista, joissa yhdistyvät itsestäänselvä luontevuus ja myös sopivasti hämmentävä ominaisuus. Siis samaan aikaan paikkaan sopiva ja sen haastava. Ns. "tyyli" ei ole olennaista, esimerkkejä hyvistä rakennuksista löytyy eri aikakausilta ja hyvinkin vaihtelevalla näkemyksellä suunnitelluista.

Millaisia periaatteita noudatat, kun itse suunnittelet rakennuksia?

Arkkitehtisuunnittelu on erittäin vastuullinen tehtävä. Ehdoton lähtökohta on, että rakentamisen jälkeen paikka on kehittynyt paremmaksi. Rakennushanke kokonaisuudessaan on yleensä suuri ponnistus, sekä henkisessä että aineellisessa mielessä. Arkkitehti on paljon vartijana luodessaan konseptin rakennukselle ja tärkeimmät suuntaviivat koko hankkeelle. Mielessä tulee pitää myös vastuu ekologisesta näkökulmasta - rakentaminen on luonnonvaroja kuluttavaa. Perusperiaatteena pidän, että hyvä laatu on aina kestävää kehitystä.
Vastuun taakan alla pitää pyrkiä sitten saamaan aikaan mahdollisimman raikasta ja mieltä kohottavaa arkkitehtuuria! Tärkeää lopputuloksen kannalta on sopivan rentouden ja tekemisen hauskuuden säilyttäminen.

Millainen Seinäjoen kirjaston laajennusosa on ollut suunnittelukohteena?

Kirjasto rakennustyyppinä on kiinnostava ja mieluisa suunnittelukohde. Se on avoin ja positiivisia arvoja välittävä. Tilakokonaisuudet mahdollistavat monenlaista arkkitehtonista muotoilua, eli voi haastaa omaa luovuuttaan ihan kunnolla. Ainutlaatuinen paikka, eli Aallon läheisyys on tietysti aivan erityinen piirre ja haaste. Rakennushankkeessa on lukuisia osapuolia: Suunnittelijat, rakennuttaja, käyttäjä, urakoitsijat, viranomaiset jne. Suunnittelutyöhön sisältyy paljon vuorovaikutusta näiden välillä. Tässä tapauksessa henki on ollut todella hyvä ja yhteistyö miellyttävää.

Millaisia työvaiheita kirjaston laajennusosan suunnittelussa on ollut?

Tämä hanke on edennyt aika tyypilliseen tapaan. Ensin pidettiin arkkitehtuurikilpailu, jossa luotiin perusratkaisu rakennukselle. Kilpailuvoiton jälkeen oli jonkin aikaa epävarmuutta lähteekö hanke liikkeelle. Sitten lopulta tarvittavat päätökset tehtiin ja pääsimme varsinaiseen suunnittelutyöhön - luonnosvaiheiden kautta tarkkoihin työpiirustuksiin. Tämä vei vuoden päivät. Suunnitelmien perusteella kilpailutettiin urakoitsijat ja rakentaminen alkoi noin vuosi sitten. Työmaavaihe työllistää vielä meitä suunnittelijoitakin, koska rakentamisen edetessä suunnitelmia pitää vielä tarkentaa ja muokata. Ensi keväänä toivottavasti vietetään avajaisia.

Mitä kirjaston asiakkaat uudessa kirjastossa kohtaavat, kun he ensimmäistä kertaa astuvat sisään?

Avoimen valoisan tilan, joka kutsuu käymään peremmälle.

Mitä asioita arvostat Aallon arkkitehtuurissa? Mistä asioista et niin pidä?

Aalto oli mestari, hänen työnsä vaikutti viime vuosisadan arkkitehtuurin kehitykseen maailmanlaajuisesti. Aallon töissä erityisen hieno piirre on omintakeinen tapa yhdistää moderniin arkkitehtuuriin pehmeitä arvoja ja muotoja. Vähiten ehkä pidän myöhäiskauden, töistä joissa herkkyys alkoi pikkuisen horjua....

Millaisia ovat työsi huippuhetket?

Arkkitehdin työ on aika puurtamista, ajankäytöstä suurimman siivun haukkaavat rutiinit ja käytännön junailut. Kliseinen vastaus, mutta parasta on kun voi tehdä luovaa suunnittelutyötä. Eli rauhalliset päivät suunnittelutehtävään keskittyen työpöydän ääressä tai brainstormatessa - ja erityisesti tietysti se hetki kun saa jostain ideasta kiinni.

Minkä rakennuksen suunnittelemisesta unelmoit?

Uusi kirjasto Aalto-keskuksen kylkeen on kyllä jo aika huippu juttu....

Elokuun kirjavinkki

2011-08-01T07:55:00.004+03:00

Maxim Leo
Talviuni Berliinissä – itäsaksalaisen perheen tarina
Ajatus Kirjat 2010
Suom. Ilona Nykyri

Kirjan tekijä Maxim Leo edustaa kolmatta ja viimeistä DDR-sukupolvea. Hän on vuonna 1970 syntynyt toimittaja, joka eli ja koki DDR:n hajoamisen – eikä surrut sitä pätkääkään. Puhumattomaksi halvaantuneen isoisän, kovaksikeitetyn kommunistin, maailma taasen romahti muurin murtumisen myötä. Vai elikö isoisä sittenkään sosialismin mallimaassa unelmiensa täyttymystä? Eikö hän näyttänyt hengittävän vapaasti ainoastaan Ranskassa vieraillessaan?

Sukunsa taustoja tutkiessaan Maximille selviää muun muassa, että hänen isoisänsä isä, Wilhelm, vangittiin jo vuonna 1933, koska hän oli oikeudessa osoittanut Joseph Goebbelsin olleen syttymästään kampurajalkainen, eikä ranskalaisten kidutuksen uhri. Wilhelmin pojasta tulee natsien vastustaja ja uuden uljaan DDR:n rakentaja. Hän lukeutuu puolueen eliittiin. Seuraava sukupolvi, Maximin Anne-äiti, puolestaan hehkuu ylpeyttä, kun hänet otetaan erikoisluvalla jo alaikäisenä SED-puolueen jäseneksi. Hän tahtoo rakentaa maataan toimittajana sanan miekkaa käyttäen. Mutta vapaan toimittajan työtä ei voikaan tehdä vapaudesta käsin. Puolue sanelee otsikot – ja totuuden. ”Jokainen valhe oli hänelle tappio, koska hän uskoi aidosti tähän valtioon.” s. 194. Uusien tuulien puhaltaessa Anne kerää nimikirjoituksia kansalaisoikeuksien saamiseksi ja maansa uudistamiseksi. Mutta kaikki kävi toisin. Kuitenkin DDR:n lakattua olemasta, oli kuin taakka olisi tipahtanut harteilta. Hän ei enää tarvinnut onnetonta ”nuoruudenrakastettuaan.”

Maxim Leo itse leikki jo lapsena ”länteen karkaamista”. Koulussa hän kuitenkin opetteli ulkoa taulukoita mm. kymmenen asiaa sosialismin ylivertaisuudesta. Muiden tavoin hän oppi elämään kameleonttina, kahdessa eri todellisuudessa. Intellektuelli-perheen kasvattina hänelle valkeni DDR-todellisuus vasta ammattiopissa (lukioon häntä ei hyväksytty, hän kun myönsi katsoneensa länsi-tv:tä): vanhat, hengenvaaralliset teollisuuslaitokset, tehtaan yllä roikkuva savupilvi, apaattiset työhön kulkijat aamuvarhaisella. Jos häntä edeltävä sukupolvi olikin suostunut nielemään omilta vanhemmiltaan pakkosyötetyn unelman tasa-arvoisesta kommunistivaltiosta, Maximin sukupolvi ei tätä unelmaa enää jakanut.

Kirja on mosaiikkityö, joka antaa monivärisen kuvan kolmen sukupolven elämästä Itä-Saksassa. Ellei teoksessa olisi autenttisia valokuvia kirjan henkilöistä, voisi välillä kuvitella lukevansa fiktiota: henkeäsalpaavia hetkiä toisen maailmansodan aikana, käsittämätöntä ihmisten kohtelua DDR-arjessa. Tämän kirjan avulla tulee kerrattua Saksan historia joutuisasti ja mukavasti.

Leena Kristola
Ylistaron kirjasto

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Lukuvinkkejä heinäkuulle

2011-07-01T08:00:00.004+03:00

Inkeri Kilpinen:
Vuosi idän silkkitiellä
Kirjayhtymä, 1978
Mielenkiintoinen tarina vie automatkalle 70-luvun Eurooppaan, Lähi-itään ja Aasiaan. Inkeri Kilpinen ja miehensä Harvey näkevät paljon erilaisia leirintäalueita, tutustuvat paikallisiin ihmisiin ja heidän koteihinsa. Matkalla he osallistuvat mm. islamilaiseen iltarukoukseen ja hinduhäihin, tapaavat Dalai Laman ja kuulevat huhua turkkilaisesta kirjastoaasista.

Simo Ralli:
Ralli radalla
Like, 2010
Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen kitaristina toiminut Simo Ralli kirjoittaa lehtiin kolumneja ja piti netissä keikkapäiväkirjaa. Ralli radalla koostuu Ilkassa ja Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteessä julkaistuista kolumneista sekä keikkapäiväkirjan muistiinpanoista. Yhtyeen fanien lisäksi kirja on kiinnostava kenelle tahansa, joka haluaa saada uusia näkökulmia viime vuosina julkisuudessa olleisiin aiheisiin. Nyt bändin hajottua kirja toimii myös dokumenttina yhtyeen toiminnasta.

Seppo, Sanni:
Palsta
Maahenki 2010
Sanni Sepon hienot valokuvat palstaviljelijöiden vihreistä ja omaperäisistä keitaista ovat mukavaa katseltavaa myös niille, joiden viherpeukalo on surkastunut tai vajaakäytössä. Yhtä kiinnostavia ovat myös Sanni Sepon, Auli Leskisen ja Mari Räsäsen tekstit sekä palstaviljelyyn hurahtaneiden kommentit.
” Jos pitäisi valita palsta vai mies, ottaisin palstan. Sekin vaatii muttei huuda.”

Auster, Paul:
Sattumuksia Brooklynissa
Tammi 2008
Kuusikymppinen, syövästä toipunut vakuutusasiamies Nathan muuttaa Brooklyniin ja alkaa kirjoittaa tarinoita oudoista sattumuksista, joita hän on kuullut muille tapahtuneen. Pian Nathanin omakin elämä muuttuu sangen värikkääksi. Austerin herkullinen ihmiskuvaus ja tarinaniskentätaito vakuuttavat tässäkin kirjassa.

Irving, John:
Viimeinen yö Twisted Riverillä
Tammi 2010
Isä ja poika pakosalla yli 600 sivun pituisessa tarinassa, johon kirjailija on lainannut aiemmasta tuotannostaan yhtä ja toista, mutta ei suinkaan kaikkea. Tapansa mukaan Irving on kehitellyt kiinnostavia ihmiskohtaloita sekä merkillisiä tapahtumasarjoja, jotka vaikuttavat kokki-isän ja kirjailijaksi kehittyvän pojan elämänkulkuun.

Mikko Rimminen:
Nenäpäivä
Teos, 2010
Ihmisrakkautta ja lämminsydämisyyttä täynnä oleva kirja keski-ikäisestä Irmasta, joka ryhtyy tutustumaan ihmisiin kiertämällä Taloustutkimuksen valetutkijana ovelta ovelle. Rimmisen taiturimainen, uutta luova kieli on nautinto sinänsä.

Anja Snellman:
Parvekejumalat
Otava, 2010
Kapinallisen somalityttö Aniksen ja islamilaisuuteen kääntyneen Alla-Zahran kautta Snellman kertoo uskontojen ja kulttuurien eroista, mutta ennen kaikkea nuoren tytön oikeudesta kasvaa omaksi itsekseen, juuri siksi ihmiseksi, joka hänen sisällään versoo.

Riikka Pulkkinen:
Totta
Otava, 2010
Kirja rakkaudesta, surusta, kuolemasta ja muistojen totuudesta. Sairaan Elsan lähestyvä kuolema saa hänen läheisissään aikaan ajatusten ja tunteiden vyöryn ja tuo esiin menneisyyden vaietut tapahtumat.

Petri Tamminen:
Muita hyviä ominaisuuksia
Otava, 2010
Kirja koostuu 23 lyhyestä pakinamaisesta tilannekuvauksesta. Teoksen kertojana ja päähenkilönä on kirjailija Petri Tamminen. Hän kirjoittaa miesten maailmasta, ujona miehenä olemisesta ja elämisestä.
Miten soveltaa käytäntöön ujous ja julkinen kirjailijantyö, johon usein liittyy esiintymisiä?
Ujouden takia hän on menettänyt monia hyviä mahdollisuuksia elämässään. Nasevat tarinat viihdyttävät.

Mark Levengood:
Missä kukat kauneimmat
Schildts, 2010
Mark Levengood jatkaa tuoreimmassa tarinakokoelmassaan jo aikaisemmin ilmestyneistä kokoelmista tutuksi tulleella tyylillä tarinointia elämästä ja ilmiöistä. Hän ammentaa tarinoita perheestään ja tapaamistaan ihmisistä. Levengood kirjoittaa humoristisesti, mutta aina suurella rakkaudella. Tarinoista huokuu uteliaisuus elämää kohtaan. Kirjassa on Ilon Wiklandin kuvitus.

Gavalda, Anna:
Karkumatka
Gummerus, 2010
Gavaldan pienoisromaani kertoo neljästä sisaruksesta, jotka ovat automatkalla sukulaisen häihin, mutta päätyvätkin aivan muualle. Simon, Garance, Lola ja Vincent ovat hyvin läheisiä keskenään, ja he juttelevat toistensa kanssa kiertelemättä. Matkan aikana he löytävät itsestään ja toisistaan uusia ulottuvuuksia. Karkumatka on hauska ja lämmin kertomus kiintymyksestä, joka kestää kaikki kolhut.

Tong Cuong, Valerie:
Pariisissa, sattumalta
Tammi, 2009
Kirja kertoo viidestä täysin erilaisesta pariisilaisesta, joiden elämät suistuvat yhtäkkiä raiteiltaan. He tutustuvat toisiinsa sairaalassa. Marylou on sihteeri ja Paulo-pojan yksinhuoltaja, ja Albert on 78-vuotias varakas mies, joka sairastaa syöpää. Prudence työskentelee asianajotoimistossa, Tom on menestynyt elokuvaohjaaja ja Charlie entinen narkomaani. Nämä ihmiset olisivat tuskin normaalioloissa koskaan tutustuneet toisiinsa, mutta nyt he löytävät toisistaan tukea ja ystävyyttä.

Haahtela, Joel:
Elena
Otava, 2003
Mies näkee naisen puistossa, ja jokin tässä saa hänet pois tolaltaan. Hän odottaa joka päivä naisen askelten kopinaa ja seuraa tätä puistossa ja kaupungilla. Naisesta tulee hänelle pakkomielle. Mitään ei varsinaisesti tapahdu. Kirjan loppupuolella selviää, mikä Elenassa miestä niin kiehtoo.
Haahtela kirjoittaa kauniisti, tekstiä on nautinto lukea.

Lukuvinkkejä kesäkuulle

2011-06-01T13:17:00.007+03:00

Paco Roca
Ryppyjä
WSOY, 2010

suom. Anu Partanen

Ryppyjä - sarjakuvassa käsitellään vanhuutta ja mielen hajoamista. Pankinjohtaja Emilion muisti pettää päivä päivältä pahemmin. Hänen käytöksensä on arvaamatonta ja sekavaa, eikä hän enää pärjää yksin. Hoitokoti on ainoa mahdollisuus, ja lapset toimittavat Emilion sellaiseen. Järkytyksekseen hän saa kuulla sairastavansa Alzheimerin tautia.

Hoitokodissa on kohtalotovereita. Juan toistaa kaiken, mitä kuulee. Hän on toiminut radiokuuluttajana ja erään analyysin mukaan joutunut kai puhumaan niin paljon, että omat sanat loppuivat. Miguel kerää erinäisiä maksuja kohtalotoveriltaan: toimistomaksuja, puhelimenkäyttömaksuja, lippurahoja jne. Hoitokodissa ovat myös Modesto ja Dolores, aviopari, joka on ollut yhdessä 60 vuotta.

Kaikkia heitä yhdistää pelko siitä, että he joutuvat yläkertaan. Siellä ovat huonompikuntoiset, jotka eivät enää osaa yhtään pitää huolta itsestään. On pinnisteltävä, ettei sinne joutuisi.

Sarjakuvan hahmoja voisi pitää koomisina, mutta yksityiskohtaiset kuvat toimivat toisin. Realistisuudellaan ne kuvaavat hyvin muistin katoamista. Ahdistus valtaa mielen, kun ei muista esineiden nimiä, perheenjäsenten kasvoja ja nimiä. Tuntuu, että katoaa tästä maailmasta johonkin syövereihin. Mikä ja kuka minä olen? Joskus mieleen palautuu vanhoja tapahtumia, ja sarjakuva toimii tässä kohtaa erityisen hyvin. Traaginen ja koskettava tarina.

Jaana Savela

Anni Nykänen
Mummo
Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2010

Anni Nykänen on helsinkiläinen graafinen suunnittelija, jonka piirtämä Mummo-sarjakuva ilmestyy Seurassa ja netissä blogimuodossa. Mummo on voittanut Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun v. 2009.

Tekijä sai idean sarjakuvaan uimahallista, jossa näki monenlaisia mummoja. Mummo on savolais-karjalainen ikinuori: hän käy Facebookissa, kirjoittaa muotiblogia ja kahlitsee itsensä potkukelkan kanssa kiinni sepelinlevittäjän autoon. Hän tuntee myös teinikielen. Toisaalta mummo kuitenkin pitäytyy perinteissä: kutoo kiikkustuolissa, katsoo mustavalkoista tv:tä eikä omista kahvinkeitintä, vaan keittää pannukahveja.

Sarjakuvissa on ihanaa huumoria sekä ennakkokäsitysten ja roolien rikkomista. Suosittelen kaikenikäisille!

Hanna Kotila

Kuuntele kirja

2011-05-16T15:43:00.004+03:00

Sen jälkeen kun äänikirjoja alettiin julkaista cd-muodossa, niiden käyttäjäkunta laajeni ja käyttö lisääntyi huimasti. Kirjaston hyllyssä useimmat äänikirjat eivät ehdi kuin välillä piipahtaa; sitten jo seuraava asiakas vie ne mennessään. Myös kasettimuotoisilla äänikirjoilla on edelleen oma käyttäjäkuntansa.

Joillekin äänikirjat ovat ainoa keino päästä kirjojen maailmaan. Äänikirjojen etuna on myös se, että niitä voi kuunnella jotain muuta tehdessään ja ne mahdollistavat jaetun lukukokemuksen, kun kirjaa voi kuunnella yhdessä muiden kanssa.

Pääkirjaston asiakas Juha Kontiainen kertoo omista äänikirjakokemuksistaan:

Kuinka aloit lainata äänikirjoja?

Ensimmäisen äänikirjan taisin ”lukea” suunnilleen kahdeksan vuotta sitten. Olin kuullut kirjastossa olevista äänikirjoista jo vuosia sitten, varmaan jossain radio-ohjelmassa käsiteltiin näkövammaisten kirjastopalveluita. Asia oli kuitenkin painunut insinöörin pinomuistissa aika pohjalle. Kirjasto tuli sitten mieleeni, kun olin laittanut muutaman sata euroa ostettuihin äänikirjoihin. Kun kulutustahti on 1-2 äänikirjaa /viikko, niin kukkaro rupesi ohjaamaan kekseliäisyyttä. Ensin rakensimme ystävien kanssa kierrätysjärjestelmän, mutta sen rajallisuus tuli nykyiseen kulutukseen nähden nopeasti vastaan.

Alkuun lainasin vain cd-äänikirjoja. Kun kirjaston valikoima alkoi tuntua luetulta, huomasin yllättäen, että autoni soittimessa on myös kasettipesä, ja näin alkoi sekakäyttö äänikirjojen osalta.

Millaisia äänikirjoja mieluiten lainaat?

Olen kirjallisuuden suhteen kohtuullisen kaikkiruokainen, luen / kuuntelen kirjoja laidasta laitaan.

Elämänkerta, jonka haluan erityisesti mainita, on Leijona ja kyyhky kenraali Hägglundin kirjoittamana ja lukemana. Kuuntelukokemus oli hieno ja avarsi ajatuksia aika paljon hänen näkökulmastaan.

Dekkarit ja jännityskirjallisuus ovat kuitenkin ehkä mieluisimpia, niissä intensiteetti säilyy ja pitää ajaessa väsymyksen poissa.

Suomalaisesta klassikkokirjallisuudesta löysin Mika Waltarin teokset äänikirjojen myötä. Aikanaan kirjana luettu Sinuhe egyptiläinen löytyi äänikirjana hyllystä, ja kohta käteen osui kirjastosta kaikki mahdollinen äänikirjoina julkaistu Waltari. Oli tosi upeaa viettää aikaa niiden hienojen seikkailujen parissa, jotka Waltari on kuvannut.

Äänikirjojen saatavuus on kuitenkin ongelma, siksi usein otan mitä löytyy. Valikoima äänikirjoissa saisi olla laajempi; tuntuu siltä, että Paasilinnat ovat aina hyllyssä, muista on pulaa.

Missä tilanteessa kuuntelet kirjoja?

Työni ovat paljolti Etelä-Suomessa ja ajomatkaa kertyy paljon, 10-20 tuntia viikossa. Ajan usein perjantai-iltaisin kotiin, ja niistä matkoista alkoi aikanaan syntyä painajainen. Radio Novalta tuli Arttu Harkin V-tyyli ja Radio Suomesta Puhelinlangat laulaa. Molemmat rupesivat nostamaan verenpainetta hieman turhan korkealle, ja oli pakko keksiä muuta tekemistä. Puhelinlaskutkin alkoivat olla turhan suuret.

Ensimmäisen 100 km:n aikana oli viikon työt jo ajatuksissa pureksittu ja seuraavan viikon askareetkin suunniteltu. Iltapäivälehtien lukeminen ajaessa 3-tiellä on turhan riskialtista hommaa, eikä musiikkikaan jaksanut kiinnostaa.

Jostain huoltoasemalta sitten ostin ensimmäisen äänikirjan. Saattoi olla joku Ilkka Remeksen kirjoista – tai joku muu hyvin mukaansatempaava dekkari.

Ajomatkoista tuli mieleen yksi tarina. Reilu vuosi sitten ajoimme tyttäreni Sannan kanssa Lappiin hiihtoreissulle. Hän on myös kirjallisuuden suurkuluttaja, tosin silloin suomalaiset kirjailijat olivat ”tylsiä, eivät ne osaa kirjoittaa, niillä ei ole mitään mielenkiintoista”. Varasin matkakuunteluksi erään Kaari Utrion kirjan. Tämä herätti tyttären kotimaiseen kirjallisuuteen, sieltähän löytyikin Rowlingin veroisia tarinan kertojia!

Olen varmaan kirjallisuuden suurkuluttaja yleensäkin, luen paljon myös paperille painettuja kirjoja. Sängyssä perinteinen kirja mielestäni hakkaa sähköisen. Paksu kirja herättää kopauttamalla otsaan kun nukahtaa, ja kirjanmerkki on helppo laittaa paikalleen. Äänikirjasta joutuu etsimään viimeksi kuultua kohtaa ja arpomaan, kuulinko jo tämän kohdan.

Toukokuun kirjavinkki

2011-05-01T08:00:00.002+03:00

Isoisän kirja

Sirpa Kähkönen: Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalon 1930-luvun Suomi. Otava 2010.

Sirpa Kähkönen on aiemmin Kuopio-sarjansa viidessä romaanissa kuvannut 1930- ja 1940-luvun tapahtumia tarkan taustatyön pohjalta fiktion näkökulmasta. Myös uusimmassa teoksessaan hän käyttää niin tarinankertojan kuin historiantutkijan taitojaan, mutta tarkastelee aineistoaan toisesta, faktuaalisesta kulmasta. Hän käyttää isoisän elämäkerrallisten tekstien lisäksi laajaa arkisto- ja kirjallisuuslähteistöä ja luo ajankuvan, joka rajuudessaan ja väkivaltaisuudessaan on monelle lukijalle tuntematon.

Pienelle Sirpa Kähköselle isoisä oli tärkeä ja läheinen ihminen. Lapsi vaistosi, että isoisän vaikenemisen ja hermostuneisuuden takana oli paljon tuskaa ja kipua. Kirjassaan Kähkönen haluaa kertoa kaiken sen, mille isoisällä ei ollut sanoja.

Vuonna 1904 syntynyt Lauri Tuomainen oli liian nuori joutuakseen sisällissodan taisteluihin, mutta ajan vastakkainasettelut vaikuttivat häneen voimakkaasti. Kiivaan luonteensa ja tiukan oikeudentuntonsa takia hän joutui jatkuvasti kahnauksiin auktoriteettien kanssa ja päätyi lopulta lähtemään Neuvostoliittoon punaupseerien kouluun. Hän karkasi kuitenkin jonkin ajan kuluttua takaisin ja joutui kahteen otteeseen poliittisena vankina Tammisaaren pakkotyölaitokseen yhteensä yli seitsemäksi vuodeksi.

Rinnan isoisänsä tarinan kanssa Kähkönen kertoo 1920- ja 1930-lukujen äärivasemmistolaisten kohtaloista ja poliittisesta elämästä Suomessa. Kommunistiseen aatteeseen uskovista monet, kuten Laurin kaksi veljeä ja morsian, lähtivät turvallisemman tai paremman elämän toivossa Neuvostoliittoon ja katosivat sille tielleen.

Isoisä ei muistiinpanoissaan kerro paljonkaan vankilassaoloajastaan, ja siltä osin Kähkönen käyttää arkistomateriaalia kuvatakseen poliittisten vankien elämää opiskeluineen, mellakoineen, syömälakkoineen ja kovavuodearesteineen. Äänen ja kasvot saavat monet Lauri Tuomaisen kohtalotoverit, kuten rakastavaiset Sulo Kokkonen ja Kalle Lindholm, jotka eivät enää kohdanneet vankilan ulkopuolella, tai Petter Sorjonen, jonka lapset eivät koskaan saaneet kuulla hänen perusteluitaan vankina ololle.

Isoisästä tuli vankila- ja sotakokemustensa jälkeen ”piinkova kommunisti, hermostunut isä, ymmärtämätön aviomies. Ja 1960-luvulla hellä isoisä.” Hän jätti lyijynraskaan perinnön ja tyttärentyttärelleen tehtävän: selvittää millainen oli isoisän ”myrskyinen kesä ja korkea keskipäivä.”

Se tehtävä on nyt suoritettu.

Hannele Puhtimäki

Kirjaston tekijät – osa 1

2011-04-14T15:36:00.008+03:00

Kirjaston tekijät –sarjassa Seinäjoen pääkirjaston uudisrakennuksen tekemiseen ja suunnitteluun osallistuvat ihmiset kertovat työstään ja siitä, millainen uudisrakennuksemme on työkohteena.

Kuka olet ja mistä tulet?

Päivi Meuronen, sisustusarkkitehti. Tulen iloisesta Etelä-Karjalasta, mutta olen asunut kyllä jo suurimman osan elämästäni Helsingissä. "Ammatillisesti" tulen JKMM Arkkitehdeiltä.

Miksi olet sisustusarkkitehti?

Työ on monipuolista ja saa käyttää osaamistaan insinöörimäisestä rakenteiden miettimisestä luovaan hulluuteen asti. Tämä työ on oikein mielenkiintoista!

Millaisista huonekaluista pidät?

Selkeistä, yksinkertaisista, kestävistä (=sekä esteettisesti että konkreettisesti) eli hyvin suunnitelluista ja tehdyistä sekä kunnon materiaaleista, joita voi tarvittaessa korjata.

Millaisia periaatteita noudatat kun suunnittelet itse kalusteita?

Yritän pitää em. ominaisuudet mielessä. Julkisiin tiloihin suunnitellut kalusteet joutuvat paljon kovemmalle kulutukselle ja käytölle kuin kotona. Kestävyys ja turvallisuus ovat ihan ykkösjuttuja. Kalusteiden on kestettävä myös tyylillisesti aikaa, joten yritän suunnitella sellaisia kalusteita ja tiloja, joihin ei heti ajanhammas pure. Yksittäisiin kalusteisiin yritän keksiä myös jotain jujua. Suunnittelemani WOW-istuin on huovalla verhoiltu, iso traktorin sisäkumirengas, jonka ympärille ja sisään mahtuu istumaan yhdessä kavereidenkin kanssa. Näitä renkaita on tulossa myös Seinäjoen kirjaston lasten osastolle.

Millainen Seinäjoen kirjaston uudisosa on ollut työkohteena?

Kirjasto työtehtävänä on ylipäätään oikein mieluisa. Teemme Seinäjoen kirjastoa pääosin samalla tiimillä (Asmo Jaaksi ja minä) kuin Turun kirjastoa, joten kerran on jo "harjoiteltu". Haastetta tietysti tuo, että ollaan keskellä ainutlaatuista Alvar Aallon arkkitehtuurikeskittymää. Yritämme tehdä kirjastosta modernin, oman näköisensä, joka kuitenkin sopii osaksi Aallon vanhaa kirjastoa. Työskentely kirjastolaisten kanssa on myös sujunut hyvässä hengessä, tehdään yhdessä uutta hienoa kirjastoa! Lasten osastoa on aina hauska suunnitella, jotta siellä olisi jotain mielenkiintoisempaa kuin ainoastaan matalammat kirjahyllyt ja muutama pehmolelu. Seinäjoelle on tulossa kiva lasten osasto Lea Pennasen Piilomaan Pikku Aasi -kirjan inspiroimana.

Millaisia työvaiheita Seinäjoen kirjaston uudisosan kalusteiden suunnittelussa on ollut?

Suunnittelu kulkee käsi kädessä arkkitehtisuunnittelun kanssa. Tilojen hahmottuessa työpöydällä alamme laskeskella jo hyllymetrimääriä ja miettiä asiakaspaikkoja. Esim. seiniin integroitavat kirjahyllyt ja/tai seiniin ja lattioihin upotettavat lukusyvennykset täytyy huomioida jo rakenteissa ja mitoituksissa. Näin sisustuksesta saadaan kiinteä osa arkkitehtuuria, eikä se jää päälle liimatuksi "somistukseksi". Suunnittelussa tärkeänä osana ovat myös käyttäjän edustajat, joiden kanssa teemme tiivistä yhteistyötä. Heiltä saamme tärkeät lähtötiedot, joiden mukaan suunnittelu etenee. Avoin kirjastotila alkaa jäsentyä lopullisesti vasta, kun suuret kalustemassat saadaan suunniteltua paikoilleen (kirjahyllyt, asiakaspalvelukalusteet. lukupöydät yms.). Suunnittelemme kaikki mahdolliset kiintokalusteet kirjahyllyjä, tiskejä, sohvia ja usein jopa valaisimia myöten. Irtokalustus mietitään täydentämään kiinteää kalustus- ja sisustuskokonaisuutta. Seinäjoen kirjastossa voi sanoa, että värikkäät irtokalusteet ovat vielä kuin pisteenä i:n päällä hienossa pelkistetyssä arkkitehtoonisessa tilassa.

Onko eroa siinä, suunnitellaanko julkisen tilan kalustusta vai yksityistä kotia?

Itse olen suunnitellut lähinnä julkisia tiloja. Koen ne tietyllä tavalla helpommiksi kuin yksityiskodin suunnittelun. Julkisissa tiloissa ei liikuta niin henkilökohtaisella tasolla, vaan voi suunnitella hyvää, yleispätevää tilaa.

Millaisia ovat huippuhetket työssäsi?

Suunnittelun hauskin vaihe on ideointi, jolloin voi vapaasti keksiä mitä mieleen tulee ja kaikki on (vielä) mahdollista. Huippuhetki on yleensä siinä vaiheessa, kun kohde valmistuu ja näkee ideat, mielikuvat ja suunnitelmat toteutettuina. Homman kruunaa tietysti vielä se, jos joku muukin pitää lopputuloksesta, eli positiivinen palaute lämmittää aina mieltä. Negatiivinenkin palaute on kyllä tervetullutta, jotta seuraavalla kerralla osaa ottaa siitä opiksi. Suunnittelutyöt ovat vähän kuin omia lapsia, joista on vaikea päästää irti senkin jälkeen, kun ne ovat jo valmiita. Isot projektit saattavat kestää vuosia, joten ne käyvät rakkaiksi. Käyn edelleen katsomassa "lapsiani" vuosienkin jälkeen (mm. Viikin kirkko ja Turun kirjasto). Samoin jää ikävä niitä ihmisiä, joiden kanssa on tehty paljon työtä yhteisen päämäärän eteen. Osa niistä ihmisistä jää ystäviksi, vaikka yhteinen projekti loppuukin.

Mangaa Nurmon kirjastossa

2011-04-08T08:31:00.003+03:00

Torstaina 17.3. vietettiin Nurmon kirjastossa Mangailtaa. Manga on japaninkielinen ilmaisu sarjakuvalle ja nykyään termi on vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan japanilaista sarjakuvaa. Vaikka Japanin tuhoisa maanjäristys sattui juuri edellisenä viikonloppuna, järjestimme illan suunnitellusti. Apeista uutisista huolimatta on muistettava, että elämä jatkuu. Myös Japanissa.

Illan aikana kirjastossa järjestettiin monenlaista toimintaa. Piirustuspajan vetäjä Essi Nopanen opasti kiinnostuneita mangapiirtämisen saloihin, maskeerausnäytöksessä pääsi seuraamaan cosplaytyylisen fantasiameikin syntyä ja origamipisteessä taiteltiin paperista kukkia, perhosia ja jopa ilmapalloja.

Seinäjoen aikidoseura Shintai puolestaan esitteli perinteistä japanilaista taistelutyyliä, joka on ikuistettu myös useiden mangasarjakuvien lehdille. Illan aikana otettiin vastaan myös musiikkitoiveita ja maisteltiin Japanista lennätettyjä herkkuja. Syömäpuikkoja ei kuitenkaan vaadittu käyttämään, vaikka niitäkin pääsi illan aikana testaamaan. Myös henkilökunta herätti hilpeyttä mangatyylisissä asuissaan.

Erään asiakkaan sanoin: Kunpa tällaista voisi olla kirjastossa aina!

Outi Kytöniemi

Huhtikuun kirjavinkki

2011-04-01T09:33:00.001+03:00

Kun muisti katoaa

Viime vuosina on ilmestynyt useita muistisairauksista kertovia romaaneja. Monesti läheisen muistisairaus on vaikea kohdata, ja romaanit antavat osaltaan omaisille kuin vertaistukea, jota he tarvitsevat kun läheisen elämä ja persoona muuttuvat.

Kalle Päätalon kirja Juoksuhautojen jälkeen kuvaa lottatyön vaikutusta sodan sukupolven naisten elämään. Tarinan kertojana on äidin keski-ikäinen poika, joka tulee kesälomalla synnyinkotiinsa. Poika kulkee äitinsä rinnalla sodan tapahtumapaikoilla, mm. riihessä, jossa äiti oli sodan aikana arkuttajana. Päätalo kuvaa hyvin muistisairaan naisen hajoavaa maailmaa ja tarvetta olla mukana tässä päivässä. Äiti saa jopa kuolla omalla suolla etsiessään vielä hilloja.

Vuonna 2009 ilmestyneen Unohdettujen tarinoiden kirjan kirjoittaja Stefan Merrill Block oli vain 26-vuotias kirjan ilmestyessä. Teos on pojan kuvaus äidin suvussa kulkevasta varhaisella iällä puhkeavasta Alzheimer-taudista. Äiti oli vasta vähän yli 30-vuotias, kun hän 15-vuotiaan poikansa mielestä alkoi käyttäytyä oudosti.

Hollantilainen Renate Dorrestein on kertonut käsitelleensä äitinsä outoa käyttäytymistä kirjoittamalla. Hänen kirjansa Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa on kuvaus Alzheimeristä, joka antoi tyttärelle viimeisen mahdollisuuden tutustua äitiinsä.

Syksyllä 2009 ilmestyi Richard Powersin Muistin kaiku, joka kuvaa hyvin muistisairaan ihmisen outoa maailmaa. Kuvaajana on tytär. Samoihin aikoihin ilmestyi Richard Masonin Muistojen huone, jossa lukija pääsee myös tutustumaan eksymisen tunteeseen. Vuonna 2010 ilmestyi Lisa Genovan Edelleen Alice. Alice on viisissäkymmenissä oleva psykologian professori, jonka eksymistä tuntemattomaan Alzheimerin maailmaan kuvataan tarkasti.

Viimeisimpänä on ilmestynyt Selja Ahavan Eksyneen muistikirja, jonka päähenkilö Anna on jo sairaalassa, ja aika on hajonnut hänen käsiinsä. Metsään eksymisen, pissojen housuun tulemisen ja muiden nolojen tilanteiden jälkeen mielessä säilyy jotain hyvääkin: saari, jonne on ikävä. Kun sinne vielä pääsee, saaren rantaviiva on tuttu.

Kaikkien edellä kuvatuttujen teosten päähenkilöt ovat naisia. Tänä vuonna ilmestyi Juhani Vallin novellikokoelma Kirveeniskuja kairassa. Yhden novellin päähenkilönä on laitoksesta karannut Artturi, joka samoaa vanhoilla metsästysmailla. Jopa juomisen tärkeys ja oman pojan nimi ovat paperilapun varassa. Artturi arvelee viimeiseksi taidokseen metsästyksen. Sen varassa hän kulkee syvemmälle metsään, kunnes kuolema armahtaa.

Ihmisen perustarpeet säilyvät loppuun asti. Jokainen haluaisi olla itsenäinen liikkumisen ja syömisen suhteen. Moni asia pysyy muistissa ruumiin kautta. Vaikka puhuminenkin olisi jo menetetty, ruumis muistaa hillasuot, metsästysmaat ja kesäsaaret.

Liisa Kangasniemi

Julkaisun kunniaksi

2011-03-25T13:10:00.001+02:00

Koska työn tuoksinassa ei oikein ennätä juhlia, tämä kirjoitus hoitakoon julkaisujuhlan virkaa. Juhlittava julkaisu tosin tuli painosta jo hetki sitten, melkein ennätyksellisen aikaisin, maaliskuun alkupuolella.

Tämä kaksikymmentäkuusisivuinen moniste ei ehkä pääse varatuimpien bestsellereiden listalle, eikä sitä varmasti valita vuoden kauneimmaksi kirjaksi, mutta tärkeä dokumentti se on yhtä kaikki. Se kertoo siitä monipuolisesta työstä, jota kirjastoissamme joka päivä tehdään, se on Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston toimintakertomus vuodelta 2010.

Viime vuosina toimintakertomusta on koottu näkökulmatekniikalla. Sen sijaan, että pyrittäisiin kertomaan kaikesta kaikki ja mahdollisimman paljon suuria lukuja, yritetään kirjaston toimintaa valottaa eri näkökulmista ja yksityiskohtia avaamalla. Haluamme lisäksi tuoda esiin sitä työtä, jota tehdään asiakkaiden silmiltä piilossa, esimerkiksi kokoelmatyötä tai vaikka maakuntakirjastotyöhön kuuluvaa täydennyskoulutusta. Uudet palvelut ja toiminnot ansaitsevat myös aina tilaa toimintakertomuksessamme.

Tietenkään en nyt lopuksi malta olla mainitsematta jotain lukuja viime vuodesta. Vuonna 2010 kirjastoistamme ja kirjastoautoistamme lainasi 27 163 eri asiakasta. Lainoja kertyi 1 133 930 kappaletta ja kirjaston toimipisteissä käytiin yhteensä 430 960 kertaa. Mutta mitä muuta toimintakertomuksesta käykään ilmi? Sen saatte tietää, kun luette koko kertomuksen.

Kiitokset antoisasta vuodesta 2010 niin jokaiselle asiakkaalle kuin jokaiselle kirjaston työntekijällekin!

Mervi Heikkilä
kirjastotoimenjohtaja

Lehtiä verkossa – lehtipalveluiden avulla voi päästä vaikka maapallon toiselle puolelle näkemään elämää paikallisen silmin!

2011-03-14T15:38:00.001+02:00

Haluaisitko lukea entisen kotipaikkakuntasi paikallislehtiä? Tai tietää mitä maailmalla kirjoitetaan Japanin tilanteesta? Ehkä haluaisit pitää yllä kielitaitoa lukemalla sanomalehtiä vieraalla kielellä?

Kirjastossa tämä on mahdollista – ja ihan ilmaiseksi! Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjastossa on käytössä kaksi tietokantaa, joiden kautta pääsee lukemaan niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin lehtiä. Lehdet ovat luettavissa heti niiden ilmestyttyä, joten postinkulun aiheuttamaa viivettäkään ei pääse syntymään.

ePress sisältää vähän yli 70 kotimaista lehteä Maaseudun tulevaisuudesta Pohjankyrö-lehteen. Lehdet ovat palvelussa näköispainoksina, joten niitä on mukava ”selailla” koneellakin. Myös tietyn asian hakeminen hakusanoilla on mahdollista. Palvelu arkistoi lehtiä kahden kuukauden ajan. Palvelussa on myös ruotsinkielisiä lehtiä (esim. Hufvudstadsbladet) ja käyttöliittymäkin toimii molemmilla kotimaisilla kielillä. ePress on käytettävissä kaikilla kirjaston koneilla. Etäkäyttömahdollisuutta palvelulla ei vielä valitettavasti ole, mutta se on kuulemma mietinnässä palveluntarjoajalla.

Library PressDisplay on palvelu, jonka kautta on luettavissa yli 1000 eri sanomalehteä yli 80 maasta lähes 40 kielellä. Palvelusta löytyy tunnettuja ulkomaisia lehtiä, kuten The Washington Post, The Guardian ja Le Monde, mutta myös suomalaisia lehtiä kuten Kauppalehti, Lapin Kansa tai Iltalehti. Lehtiä voi hakea maan tai kielen mukaan, mutta myös sanahaku itseä kiinnostavasta aiheesta on mahdollinen. Myös tätä palvelua voi käyttää kaikilla kirjaston koneilla.

Monilla lehdillä on internetissä ilmaiseksi katseltavissa rajoitetut versiot. Seinäjoen kirjaston lehtilinkkien avulla pääsee helposti alkuun myös niiden selailussa.

Tervetuloa tutkimaan maailman eri kolkkia sanomalehtien kautta!

Hanna Kotila

Kurinvartahat kilisivät pakkasiltana

2011-03-04T15:12:00.002+02:00

Peräseinäjoen kirjastoon kokoontui 15.2. neuleiltaan melkoinen joukko kutomisesta innostuneita naisia huolimatta siitä, että autot olisivat voineet illan aikana jämähtää kirjaston pihaan kovan pakkasen takia. Aluksi juotiin kahvit, ja sen jälkeen Hannele esitteli kahden viime vuoden neulekirjoja, joita oli ilmestynyt runsaasti. Tuntuu siltä, että kutominen on pop kaikenikäisten keskuudessa. Illan osallistujien ikähaitari oli seitsemästä kahdeksaankymmeneen vuoteen. Hannelen esittelemät kirjat kiersivät kädestä käteen, ja illan lopuksi niitä oli mahdollisuus lainata.

Erja esitteli tappilaudan ja opetti, miten sillä ”kudotaan” kaulahuivi. Jokainen halukas sai kokeilla langan kiertämistä ja lenkkien pujottamista tappien ympäri. Luulen, että illan jälkeen moni isäntä sai vaimoltaan pyynnön tappilaudan valmistamisesta, niin mielenkiintoiselta ja samalla yksinkertaiselta tekotapa vaikutti.

Eila kertoi sotaveteraaninaisten tekemästä vapaaehtoistyöstä. Tänä vuonna tavoitteena on kirjastossa järjestettävä käsityönäyttely ja syksyllä pidettävät myyjäiset, joissa pääartikkeleina ovat sukat ja lapaset. Tietysti myös tappilaudalla tehdyt kaulahuivit kelpaisivat myytäviksi, jos tekijöillä innostusta riittäisi. Eilalla oli mukanaan myös herkullisen näköinen villalankakoppa, josta sai ottaa lankaa kudottavaksi, jos tuotoksen sitten lahjoittaa sotaveteraaninaisille.

Maire esitteli ns. keskosnuttuja, joita vapaaehtoinen ja innokas kutoja voi tehdä vastasyntyneille ja jotka seurakunta lähettää Etiopiaan synnytyssairaalaan. Nuttulahjoitusten tarkoituksena on saada etiopialaiset naiset sairaalaan synnyttämään. Mairella oli mukanaan muutama valmis neule ja valokuvia hellyttävistä vastasyntyneistä pienissä nutuissaan. Mairen jakamat esitteet ja ohjeet katosivat käsikirjaston pöydältä, joten osallistujat taisivat innostua nuttujen tekoon.

Illan ohjelman myötä keskustelu rönsyili sinne tänne, ja jossakin vaiheessa tuli puhe sota-aikana junassa tehdystä vauvansukasta, jonka ohje löytyi googlettamalla junasukka. Moni halusikin myös junasukan ohjeen mukaansa.
Neuleilta oli niin onnistunut, että sille alettiin välittömästi suunnitella jatkoa ensi syksyksi.

Merja Koski-aho

Maaliskuun kirjavinkki

2011-03-01T07:25:00.003+02:00

Löytö poistoehdotuksista

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta, Tammi, 1990

Käydessäni läpi kirjastomme poistoehdotuksia jäin tutkimaan tarkemmin japanilaisen Kazuo Ishiguron kirjaa Pitkän päivän ilta. Kirja kertoo hovimestarista, joka koko elämänsä ajan on pyrkinyt työssään täydellisyyteen ja arvokkuuteen. Mielessäni ajattelin, että on aivan mahdotonta, että japanilainen voi kirjoittaa niin perienglantilaisesta palvelijasta kuin hovimestari. Selailin kirjaa ja kun luin muutaman rivin kirjan alusta, totesin että tässä taitaa olla kirja minun makuuni.

Kirjan alussa hovimestari Stevensin isäntä on vaihtunut, ja hän on joutunut täysin uuteen tilanteeseen, kun nykyinen isäntä vitsailee hänelle: ”Seuraavien päivien aikana opin, että työnantajani huomautuksista ei pitänyt hämmästyä, ja hymyilin korrektisti aina, kun havaitsin kiusoittelevan sävyn hänen äänessään.” Stevens miettii päänsä puhki monien viikkojen ajan, miten hänen pitäisi kiusoitteluun suhtautua: odotetaanko häneltä todella leikkimielistä vastausta?

Kirjassa ei ole huikeita tapahtumia, vaan sen rungon muodostaa Stevensin tekemä automatka kartanon entisen taloudenhoitajan neiti Kentonin luokse. Matkalla Stevens pohtii työtään hovimestarina ja uransa huippukohtia. Kirja sivuaa myös maailmanhistoriaa, mikä tekee siitä mielenkiintoisen historiasta pitävälle. Kirjan puolessa välissä toki mietin, mihin kirjailija pyrkii tämän kuivakan hovimestarin tarinallaan, mutta romaani avautuu, kunhan pääsee kirjan loppuun. Kirjan ytimen muodostaa täydelliseen arvokkuuteen pyrkiminen ja tinkimättömän velvollisuudentunnon täyttäminen, mikä vie hovimestarin välillä humoristisiin ja välillä traagisiin tilanteisiin. Ja kirjaa voi tulkita kukin omalla tavallaan. Lukemisen edetessä kirjan olemattomat tapahtumat pitivät minut otteessaan ja lauantaivuorovapaa kotitöistä vapauduttuani sujui tämän kirjan kanssa mukavasti. Töihin palattuani siirsin kirjan uudestaan hyllyyn odottamaan innokkaita lukijoita.

Kuka tämä Kazuo Ishiguro oikein on? Hän on toki syntynyt Nagasakissa, mutta muuttanut jo 6-vuotiaana Englantiin, joten englantilainen yhteiskunta on hänelle tuttu jo lapsuudesta saakka. Hän on kirjoittanut myös muita romaaneja, jotka ovat ilmestyneet Tammen Keltaisessa kirjastossa. Kirjasta Pitkän päivän ilta on tehty myös elokuva.

Suositukset:
yli 40–vuotiaille kuivasta huumorista pitäville.
Tähtiä: 4/5

Merja Koski-Aho

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Helmikuun kirjavinkki

2011-02-01T07:33:00.003+02:00

Burlin Pellbäck, Sara:
Opi sanomaan minä, opi sanomaan ei: Elämän ohjat omiin käsiin
(Minerva Kustannus 2010)

Teos on eräänlainen oppikirja stressin päihittämiseen, avuksi meille naisille. Se on mukavalukuinen kahdessakin mielessä: luvut ovat lyhyitä ja monin väliotsikoin varustettuja (nopealukuinen) sekä täynnä naisten itse kertomia esimerkkejä (elämänmakuinen). Kirjailija, joka on myös psykologi, tietää kuinka kirjoittaa siten, että uupunutkin jaksaa tarttua teokseen: layout palvelee lukemista ja väläykset todellisesta elämästä kiinnostavat.

Liikkeelle lähdetään erilaisista stressityypeistä, puhutaan perfektionismista ja kiirekäyttäytymisestä, annetaan lyhyen oppimäärän peruspaketti unesta, syömisestä, liikunnasta ja tunteista. Mielenkiintoinen ilmaus on ”energialasi”, joka on joka naisella omanlaisensa. Kaikki eivät ole Margaret Thatchereita kolmen tunnin yöunineen. Mitkä asiat aiheuttavat elämässäsi energiavuotoja, mitkä taas täyttävät energialasisi?

Faktan lisäksi kirja tarjoaa käytännöllisiä harjoituksia, kuinka ottaa elämän ohjakset omiin käsiin. Kirjan paras anti onkin sen konkreettisuus. Miltä kuulostaa seuraava tehtävä? Harjoittele jarrutusta ja kärsivällisyyttä seuraavasti: ”Tee vain yksi asia kerrallaan, esimerkiksi istu ja odota, että tietokone käynnistyy. Älä tee mitään muuta sinä aikana”. Tuntuu hirveältä! Siinä ajassahan ehtii vaikka vaihtaa ikkunaverhot! ”Kuuntele musiikkia vähintään 15 minuuttia tekemättä mitään muuta samanaikaisesti.” Kursivoitua kohtaa pystyy tuskin ajattelemaan ilman huonoa omaatuntoa. Teksti jatkuu paljastavasti: ”Jos stressaannut näiden esimerkkien lukemisesta, se on merkki siitä, että tarvitset harjoitusta.” Taidan lainata kirjan uudelleen, harjoittelu kun jäi vielä ajatuksen asteelle…

Leena Kristola

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Tietokoneohjelmista apua ja iloa oppimiseen

2011-01-28T12:54:00.007+02:00

Seinäjoen pääkirjastossa vietettiin 25.1. 2011 kaikille avointa oppimisen teemapäivää. Saimme kuulla kahteen otteeseen luentoja selkokielestä, Ekapeli-ohjelmistoista, Tikoteekista eli alueellisesta apuvälinekeskuksesta sekä Celia-kirjastosta, josta mm. lukiesteiset voivat saada lainaksi äänikirjoja ja koulut oppikirjoja äänikirjoina. Tilaisuudessa myös esiteltiin konkreettisesti luki- ja matikkaohjelmia.

Itse esittelimme kiinnostuneelle yleisölle Seinäjoen kaupunginkirjaston tarjoamia aineistoja. Hyllyistä löytyy niin isotekstisiä kirjoja, selkokirjoja, äänikirjoja kuin erilaisia cd-rom –pelejäkin. Erityisesti viime kuukausina on kiinnitetty huomiota kuntouttavien ja oppimista tukevien ohjelmistojen hankintaan.

Tikoteekin suosituksesta hyllyihimme ja asiakkaiden lainattaviksi ovat putkahtaneet esimerkiksi seuraavat ohjelmat:

123
Romppu sisältää kymmenen harjoitusta, joiden avulla voi treenata lukumääräkäsitteitä sekä yhteen- ja vähennyslaskua animaatioiden, musiikin ja yllätysten ryydittämänä. Ohjelma sopii esikouluun, alkeismatematiikan opetukseen ja erityisopetukseen.

Peikkoleikki
Peikkoleikki sisältää erilaisia harjoituksia esikoululaisille. Harjoituksissa lajitellaan tavaroita, tehdään palapelejä ja vaikkapa puetaan peikkoa.

Värejä ja muotoja
Ohjelman avulla voi harjoitella mm. kuvion osien yhdistämistä muodon ja värien mukaan, samojen värien yhdistämistä sekä määrien ja värien yhdistämisiä.

Kaikkiaan romppuja löytyy pääkirjaston lastenosaston klasin edestä melkein kaksisataa. Koreihin on aseteltu esimerkiksi suosittuja Alkupolku-romppuja, erilaisia kieliromppuja ja jopa viittomakielisiä romppujakin. Oppimisen lisäksi voi saada iloa erilaisiin harrastuksiin, kuten hevostenhoitoon tai lennokkiharrastukseen. Satu- ja peliromppujen parissa taas voi rentoutua ihan muuten vaan.

Kirjaston rompuilla ja peleillä on kaikilla neljän viikon laina-aika. Lastenosaston koneilla niitä voi myös kokeilla ja tutustua niihin ennen mahdollista lainaamista.

Mervi Heikkilä ja Pirjo Humalainen

Tarkista Seitti-verkkopalvelusta onko haluamasi romppu kirjastossa vai lainassa!

Tammikuun kirja- ja elokuvavinkki

2011-01-01T07:00:00.002+02:00

Cormac McCarthy: Tie
WSOY 2008

Elokuva The Road/Tie, ohj. John Hillcoat, 2009. näyt. : Viggo Mortensen, Kodi Smit-McPhee

Amerikassa arvostettu ja tunnettu kirjailija Cormac McCarthy ei ole Suomessa läheskään yhtä tunnettu nimi, eikä mieheltä ole suomennettukaan kuin kolme kirjaa. Niistä yksi on Tie, pessimistinen näkemys tulevaisuudesta ja ihmisyydestä. Kirjasta tehtiin myös kohtuullisen onnistunut elokuvasovitus.

Kirja kertoo suuren tuhon kohdanneesta maailmasta ja tuhon jälkeisestä selviämiskamppailusta. Kirjassa ei kerrota, minkälainen katastrofi on iskenyt, eikä se tarinassa oleellista olekaan. Aurinkoa ei ole näkyvillä, savua, tuhkaa, kylmyyttä ja nälkää sen sijaan riittää. Isä ja poika vaeltavat Amerikan halki kohti etelärannikkoa, kohti mahdollisesti parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta… tai sitten ei. Matkan varrella he kohtaavat erinäisiä vastuksia, sairauksia, ruuan puutetta, ryöstäjiä ja kannibaaleja. Jokaiseen vastaantulijaan täytyy suhtautua epäluuloisesti, mutta silti he jatkavat matkaansa luottaen, että jostain löytyy uutta alkua rakentava, parempaan huomiseen uskova yhteisö. Mutta onko sellainen mahdollista? McCarthy tarjoaa melko pessimistisen ja kyynisen näkemyksen ihmisyydestä ja maapallon mahdollisesta tulevaisuudesta. Vaikka kirja ei ole paksu, sitä ei silti välttämättä yhdellä kerralla ahmaise. McCarthy pureutuu kirjassa miehen sisäiseen maailmaan sekä isän ja pojan väliseen suhteeseen, siihen miten on yritettävä saada poika uskomaan, että jotain parempaa on vielä tulossa. Vaikka matkalla ollaan, kyseessä ei ole viihteellinen seikkailukertomus, jossa joudutaan kiperästä tilanteesta toiseen. Ahdistavasta ja synkästä näkemyksestä huolimatta McCarthy tarjoaa lukijalle lopussa myös toivoa.

Tie-kirja ilmestyi Amerikassa 2006 ja John Hillcoat ohjasi lähes tuoreeltaan tarinan elokuvaksi. Pääosaan hän sai viime vuosien vakuuttavimpiin näyttelijöihin kuuluvan Viggo Mortensenin, ja pojan roolin sai Kodi Smit-McPhee. Kirja on kääntynyt elokuvaksi varsin onnistuneesti, ja kirjan tapahtumia seurataan uskollisesti. Ehkä jopa liian uskollisesti, sillä nyt elokuva tuntuu paljolti suoralta kirjan kuvitukselta. Ohjaaja olisi voinut ottaa vähän enemmän vapauksia tarinan suhteen, nyt elokuva tuntuu etenevän turhan suoraviivaisesti kohtaus kohtaukselta, pureutumatta kuitenkaan kovin syvällisesti miehen ja pojan väliseen suhteeseen. Kokonaisuudesta jää hiukan pinnallinen vaikutelma, eikä elokuvassa ylletä niin syviin sfääreihin kuin kirjassa. Elokuvaan olisi kaivannut hiukan enemmän syvyyttä ja vahvempaa draaman kaarta. Sille olisi toivonut jopa lisää kestoa, jolloin kokonaisuus olisi ehkä saatu tiukemmaksi ja koskettavammaksi. Katsomisen arvoinen se on toki näinkin. Visuaalisesti elokuva on tuhon jälkeisen maailman kuvaamisineen onnistunut. Viggo Mortensen tekee jälleen kerran vahvan roolisuorituksen, ja myös Smit-McPhee poikana on hyvä. Tie-elokuva voidaan laskea kuuluvaksi ns. post-apocalypse-genreen, jonka kuuluisimpia ja onnistuneimpia edustajia ovat mm. Mad Max –elokuvat.

Jarkko Parkkinen

Etsi teoksia Seitti-kirjastoista

Joulukalenterin 24. luukku

2010-12-24T07:00:00.003+02:00

Arto Teronen ja Jouko Vuolle:
Suomalaisia urheilijakohtaloita
2010

Kirja kertoo mielenkiintoisella tavalla suomalaisten urheilijoiden kohtaloista ja avaa samalla näkymiä paikalliseen ja kansalliseen kultuurimaisemaan. Urheilijoiden kohtaloiden kuvaus vie lukijat kunkin urheilijan kohdalla sen ajan ilmiöihin ja taphtumiin tavalla, joka antaa myös ajattelemisen aihetta. Suomalaisia urheilijakohtaloita on urheilukirja, joka tempaa mukaansa ja synnyttää monentasoisia lukuelämyksiä.

Ilmari Ylä-Autio

Joulukalenterin 23. luukku

2010-12-23T07:00:00.005+02:00

POVO: The Yellow of the Sun in You

Kööpenhaminasta kajahtaa!
Tanskalaisen POVOn taustalla häärivät multi-instrumentalisti Lars Vissing ja jazzia soittava DJ Anders Andreasen. Yhdessä duo on tuottanut tasapainoisen levyllisen nautittavaa 2000-luvun jazzia. Tanssilattiallekin kelpaava groove on saanut solisteikseen kolme Pohjois-Amerikan sielukkainta jazzvokalistia. Toimii. Jos ei viileää tyylikkyyttä lasketa, tällä levyllä ei ole välttämättä mitään tekemistä joulun kanssa. Juuri siksi se tulee kestämään aikaa ja kuuntelua.

Tero Hautamäki

Joulukalenterin 22. luukku

2010-12-22T07:00:00.002+02:00

Max Andersson: Pixy
(julkaisija Suuri Kurpitsa)

Pixy on sarjakuva onnettomista ihmisistä, heidän vaihtokehoistaan, juopottelevista pikkurahoista, yksinäisistä kerrostaloista, singoilla ampuvista sikiöistä ja muista sen tapaisista asioista. Eli Pixyn maailma on kerrassaan kipeällä tolalla. Huumori on yönmustaa ja siitä nauttimista helpottaa huonon maun estetiikan sisäistäminen. Toisaalta Pixy on sukellus pahimpien pelkojen ytimeen. Kuvitustyyli on täydellisen yhteensopiva tarinan kanssa. Kontrastit ovat jyrkkiä, eikä pehmentävää liukuvarjostusta ole siloittelemassa sivuilta hyökyvää brutaaliutta.

Vaikka Pixy on tietyllä tavalla lohduton spektaakkeli, on se sitä kuitenkin aivonystyröitä kutittelevalla tavalla. Sarjakuvasta geysirin tavalla tursuilevat kunnianhimoiset ideat, surrealistiset päättömyydet ja huikeat visiot saavat minut äimistymään vielä monien vuosien ja useiden lukukertojenkin jälkeen. Minkälaisella luovuuden tsunamilla Max Andersson onkaan surffaillut, kun on tätä teosta valmistellut? Ehdoton gourmetruoka-annos mielikuvituksen ystäville.

Olli Kiviluoto

Joulukalenterin 21. luukku

2010-12-21T07:00:00.003+02:00

Suomalaisen kosmopoliitin Uuno Klamin musiikki on puhutellut minua jo teini-ikäisenä, jolloin kuuntelin rahisevalta kasetilta aina vain uudestaan ja uudestaan Kalevala-sarjaa. Sen tummat ja mystiset orkesterivärit kiehtoivat mielikuvitustani. Tseremissiläinen Fantasia Samuli Peltosen soittamana Helsingin kaupunginorkesterin levyllä on moniulotteinen ja iskevä esitys.Suosittelen lämpimästi tätä musiikkia sydäntalven tähti-iltoihin.

Joulun rauhaa toivottaa Raili Peltonen

Joulukalenterin 20. luukku

2010-12-20T07:00:00.003+02:00

Seitsemän koiraveljestä: koiramainen versio Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä / Mauri Kunnas & Tarja Kunnas (Otava 2002)

Seitsemän koiraveljestä on itsessäänkin loistokirja. Lisäksi, kun pidän suurimpana suomalaisena kaunokirjallisena teoksena Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, Kunnasten kuvakirja tarjoaa mainion tilaisuuden päästä sisälle esikuvansa maailmaan, kieleen ja henkilöihin. Oivasti Mauri Kunnas onnistuu siirtämään koiraveljeksiin alkuperäisveljesten luonteenpiirteetkin. Jos on jäänyt Seitsemän veljestä lukematta, niin koiraveljesten avulla voi aukkoa paikata.

Jussi Matilainen

Joulukalenterin 19. luukku

2010-12-19T07:00:00.005+02:00

Westminster Choir - WADE, J.F. / BRITTEN, B. / MENDELSSOHN, Felix / HOPKINS, J.H. (Christmas with the Westminster Choir)

Joulu on musiikki-ihmisten juhla-aikaa. Konsertteja järjestetään ja uusia levyjä julkaistaan. Monille joulun tunnelman luovat nimenomaan laulut ja musiikki, kuuntelu ja omakin musisointi.

Naxos Music Library on kirjastosi lahja musiikin ystävälle. Monipuolisesta verkkomusiikkikokoelmasta riittää laadukasta kuunneltavaa.

Kuoromusiikilla kasvatettuna poimin hulppeasta tarjonnasta jouluisen herkkulautasen. Siinä Westminister Choir juhlistaa tunnelmaa ja esittää kattavan joukon klassisia joululauluja. Kuuntele, miten upea urku- ja kuorotaltiointi vie mukanaan. On hyvä, että lisätietonäkymästä löytyvät sanat ja voi laulaa mukana!

Leena Elenius

Ps. Musatonttu kuiskaa: ”Naxos verkkomusiikkikokoelma ja ohjeet palvelun käyttöön löytyvät Seinäjoen kaupunginkirjaston verkkosivuilta.”

Joulukalenterin 18. luukku

2010-12-18T07:00:00.005+02:00

Mielilukemistani on Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli. Se on kirjailijan omasta elämästä kertova tarina, joka kuvaa hänen lapsuuttaan Irlannissa. Elämä on täynnä kurjuutta, köyhyyttä ja sairautta, mutta kaiken keskellä on silti toivoa ja unelmia. Vaikutuin kirjasta, koska se oli värikkäästi kerrottu ja sen parissa sai itkeä ja nauraa. Pojan unelma Amerikasta toteutui, ja siitä tuli todellinen selviytymistarina.

Silja Marttala

Joulukalenterin 17. luukku

2010-12-17T07:00:00.002+02:00

Suzanne Collins:

Nälkäpeli: Vihan liekit

Nälkäpelin jatko-osa oli aivan yhtä loistava kuin edellinen, ellei jopa parempi. Koko ajan tapahtui, ja kirja tuli luettua yhdessä hujauksessa. Suosittelen kaikille, vaikka Nälkäpeli ei aivan kevyintä lukemista olekaan.

Soile

Joulukalenterin 16. luukku

2010-12-16T07:00:00.001+02:00

Kirsti Paltto:
Voijaa minun poroni ja Juokse nyt naalin poika

Aidon tuntuista Lapin elämän kuvausta toisen maailmansodan ajoilta. Oman isäni kertomukset Lapista ja näiden kirjojen kuvaus tukevat toisiaan monella tavalla.

Paavo Leppälä

Joulukalenterin 15. luukku

2010-12-15T07:00:00.001+02:00

Anna Kortelaisen Eri kivaa! Onerva: kaupungin naiset 1910 on hurmaava aikamatka 1900-luvun alun Helsinkiin mutta ennen kaikkea sen ajan naisten kulttuurielämään: teatteriin, taidenäyttelyihin ja elokuviin. Kirja on sekä valokuva-albumi että leikekirja, jonka sivuilla oppaana on L. Onerva, yksi loistavista suomalaisista lyyrikoista. Ajankuvaa elävöittävät stadin slangi, hurtti humööri ja valloittavat lehtileikkeet, joiden aiheina on esimerkiksi nainen hiihtohousuissa ja vuokrailmoitukset bokseista, jonne Helsingin huutavassa asuntopulassa mahtui monta friidua. Tämän kirjan kuvaamaa aikaa ja elämää jää makustelemaan monta kertaa.

Hanna Rahko

Joulukalenterin 14. luukku

2010-12-14T07:00:00.001+02:00

Timo Parvelan Murrosikäisen käyttöohje: kertomuksia perhearjen keskeltä (Tammi 2010) on mitä parhainta vertaistukea teinien kanssa kamppaileville vanhemmille. Naulan kantaan, näinhän se juuri menee! Että Parvelalla onkin taito saada vaikeat asiat sanottua hauskasti! Kirjan lyhyet luvut tarjoavat – mieluiten pienissä erissä nautittuna – ilonpilkettä silmään pitkäksi aikaa. Naulan kantaan osuvat myös syksyn pimeimmästä ajasta kertovat tunnelmat ja kuvaukset hiirijahdista, ja joulullekin on omistettu pari lukua.

Leena Kristola

Joulukalenterin 13. luukku

2010-12-13T07:00:00.001+02:00

Jacobsson, Anders:
Lasse ja vampyyrisisko

Hyvä kirja! Lasse on hyvä tyyppi ja kaverit ovat pössöjä. Saa nauraakin joskus. Olen lukenut ainakin yli kymmenen Lasse-kirjaa.

Olli Katila

Joulukalenterin 12. luukku

2010-12-12T07:00:00.001+02:00

Géza Gàrdonyi:
Egerin tähdet

Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Unkariin ja pohjautuvat tositarinaan. Kirjan merkitystä unkarilaisille voi verrata siihen, mitä Tuntematon sotilas merkitsee suomalaisille. Kirja oli pakollista luettavaa Unkarissa yläasteella, ja muistan saaneeni sen koulusta joululomalukemiseksi.

Lajos Olah

Joulukalenterin 11. luukku

2010-12-11T07:00:00.000+02:00

Diana Wynne Jones:
Liikkuva linna

Hyvä, huumoria sisältävä fantasiakirja, josta pidän. Kirjan maailma on yhtä ainutlaatuinen kuin esimerkiksi Harry Pottereiden, mutta ei yhtä tunnettu. Taikuus on ihan kulman takana, kaikkien saatavilla.

Tuuli Vähämäki

Joulukalenterin 10. luukku

2010-12-10T07:00:00.001+02:00

Marian Keyes: Sushia vasta-alkajille

Dubliniin sijoittuvan kirjan tapahtumat tempaavat lukijan mukaansa jo muutaman sivun jälkeen. Kirjassa seurataan kolmen erilaisen naisen elämää; kaksi heistä on töissä aloittelevan lehden toimituksessa ja yksi tukehtuu kotiinsa, vaikka päällisin puolin hänellä näyttää kaikki olevan kunnossa. Viihdekirjallisuuden ystäville teos on mainio valinta. Luvassa on dramaattisia ihmissuhteita, yllättäviä tapahtumia ja vauhdikasta menoa.

Auli Pirilä

Joulukalenterin 9. luukku

2010-12-09T07:00:00.001+02:00

Rhonda Byrne:
Salaisuus - Päivittäisiä elämänohjeita

Kirja sisältää ajattomia viisauksia ja aforismeja, joiden tehtävänä on tuottaa iloa ja harmoniaa vuoden jokaiselle päivälle.

Kirjan ydinajatus on vetovoiman laki, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisen ajatukset vetävät puoleensa ajateltuja asioita. Kirjassa kannustetaan positiiviseen ajatteluun ja elämäntapaan sekä kiitollisuuteen siitä, mitä kaikkea hyvää meidän elämäämme sisältyy.

Luen mietelauseen aina aamuisin ennen työhön lähtöä. Hyvä ja osuva mietelause antaa mukavan alun päivälle. Jos siinä aamun ankeudessa on ehtinyt sukeltaa jo negatiivisuuden syövereihin, niin hyvä lausahdus saa ajatukset myönteisille raiteille.

Aila Taivalmäki

Joulukalenterin 8. luukku

2010-12-08T07:00:00.001+02:00

Christopher Paolini:
Eragon

Mukava ja mukaansatempaava seikkailu.

Samppa-Jaakoppi Maunumaa

Joulukalenterin 7. luukku

2010-12-07T07:00:00.000+02:00

Jansson Tove:
Muumipeikko ja pyrstötähti

Muumilaaksossa on rauhallista. Uusi silta on vasta maalattu, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä. Joku järjestää Muumimamman hillopäärynät ja Muumipeikon helmet suureksi tähdeksi, jolla on pitkä pyrstö. Piisamirotta puhuu kauheita tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornin professoreilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka.

Kaisa Lallukka

Joulukalenterin 6. luukku

2010-12-06T07:00:00.000+02:00

Minun kirjasuositukseni on Vesa Määtän Lakeuksien eversti Matti Laurila (2010). Se kertoo legendaarisesta eteläpohjalaisesta jääkärieverstistä ja sotilasjohtajasta, joka vaikutti suuresti sotien ajan maakuntamme ihmisiin.

Määtän teos on tiivis elämäkerta Matti Laurilasta. Se etenee kronologisessa järjestyksessä kertomuksin ja valokuvin, joita on runsaasti eri aikakausilta. Kirja tarjoaa elävää sisäpiirin kuvaa todellisesta Matti Laurilasta sekä myös yllättävää taustatietoa.

Lakeuksien eversti on mielestäni erittäin mielenkiintoinen historiallisesta näkökulmasta. Se tarjoaa kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille ja Laurilan aikalaisille monipuolista tietoa ja ajateltavaa. Hyvä kirja!

Jussi Pitkäranta

Määttä, Vesa:
Lakeuksien eversti Matti Laurila : jääkäristä legendaariseksi talonpoikaispäälliköksi.

Jääkärieversti Matti Laurila (1895-1983) on suomalainen sotilaslegenda. Tämä Vesa Määtän kirjoittamaan väitöskirjaan pohjautuva elämäkerta valottaa Laurilan suosioon ja epäsuosioon liittyviä tapahtumia.

Laurila lähti 1915 sotilaskoulutukseen Saksaan. Vapaussodassa hän johti isänsä paikalla Lapuan suojeluskuntalaisia: isä ja veli olivat kaatuneet Länkipohjan taistelussa Lapuan lumiauraksi kutsutun joukon kärjessä.

Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä Laurilan vastuu oli suuri Mäntsälän kapinan tapahtumissa 1932.

Talvisodassa Laurila kunnostautui miehineen Taipaleen ja Äyräpään taisteluissa. Jatkosodassa hän joutui esimiestensä epäsuosioon ja hänen sotilasmaineensa kärsi kolauksen. Syksyn 1941 sotatoimissa Laurila menestyi kenraaliluutnantti Talvelan alaisuudessa.

Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin, ja Laurila putosi tyhjän päälle. Hänen omat miehensä pysyivät kuitenkin everstilleen uskollisina, ja kun hän 1983 kuoli, oli se suuri maakunnallinen surujuhla.

Olavi Lallukka

Joulukalenterin 5. luukku

2010-12-05T07:00:00.003+02:00

Jean Untinen-Auel:
Luolakarhun klaani, Hevosten laakso, Mammutin metsästäjät, Tasangon vaeltajat ja Luolien suojatit

Olen lukenut kirjasarjan monta kertaa. Sarja kertoo ihmiskunnan aamuhämärästä. Päähenkilönä on Ayla -niminen tyttö, jonka elämää seurataan läpi vuosien. Tarina alkaa, kun Ayla leikkii 5-vuotiaana joenrannalla. Maanjäristys vie koko muun perheen, vain Aula pelastuu ja jää yksin vaeltamaan. Luolakarhun klaani ottaa hänet huomaansa, mutta hänen erilaisuutensa korostuu klaanissa ja häntä syrjitään.

Lopulta Ayla karkotetaan klaanista, ja hän yrittää selviytyä yksin ankarissa olosuhteissa. Rohkea ja voimakas Ayla taistelee läpi koettelemusten. Hänellä on näkijän ja parantamisen lahja. Kirjoissa on tarkkoja luontokuvauksia ja Aylan selviytymistaistelua on mielenkiintoista seurata.

Liisa Kamppi

Joulukalenterin 4. luukku

2010-12-04T07:00:00.001+02:00

Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Tatun ja Patun oudot aakkoset
Otava, 2009

Perheessämme eniten yhdessä luettuja kirjoja ovat ehdottomasti Tatut ja Patut. Etsittävää ja oivallettavaa löytyy kirjojen jokaiselta värikkäästi kuvitetulta aukeamalta. Kirjoissa käytetty kieli on rikasta, hauskaa ja sanavarastoa kehittävää, aikustakin naurattaa.

Niemistön perhe

Joulukalenterin 3. luukku

2010-12-03T07:00:00.003+02:00

Kessler, Liz

Merensininen salaisuus
WSOY, 2004

Kirja kertoo 12-vuotiaasta Emily-tytöstä, joka haluaisi koulussaan mennä mukaan uimaopetukseen. Hänen äitinsä on jostain syystä kieltänyt uimisen kokonaan, joten tämä kuulostaa Emilyn mielestä jännittävältä.

Kun sitten uimaopetuspäivä koittaa, Emily kokee pienen säikähdyksen, kun hän saa vedessä kauheita kouristuksia. Hän alkaa pelätä vettä, eikä mene enää opetuksiin, vaan lintsaa niistä.

Eräänä yönä hän kuitenkin menee meren rantaan ja koettaa selvittää mistä kouristukset johtuvat hyppäämällä veteen. Emily saa jälleen kouristuksia, mutta tällä kertaa siihen liittyy jotakin muutakin. Hänen jalkansa tuntuvat kummallisilta ja hänelle herää epäilys siitä, mikä hän oikeasti on. Jos siis haluat tietää mitä Emily epäilee, lue kirja.

Elli Ijäs

Joulukalenterin 2. luukku

2010-12-02T07:00:00.002+02:00

Ilkka Lahdenmäki - Maippi Tapanainen - Taina Tervonen:
Ihmisarvoinen työ

Teos muistuttaa meitä siitä, että ihmisarvoinen työ ei ole aina itsestäänselvyys. Lisäksi teos kertoo työn moninaisuudesta Suomessa, Ranskassa ja Intiassa.

Heli Pikkarainen

Joulukalenterin 1. luukku

2010-12-01T07:00:00.004+02:00

Jari Haapa-aho
Hengitä edes hiljaa
HD kustannus, 2010

Jari Haapa-ahon kirja "Hengitä edes hiljaa" on vahva kuvaus nuoren miehen elämästä 1970-luvulla. Se kertoo todellisista tapahtumista, vaikka kirjailija onkin itse kehitellyt henkilökuvia. Tapahtumat sijoittuvat Alavudelle ja Peräseinäjoelle. Kirja muistuttaa siitä, että elämä ei ole aina helppoa. Kirjan kieli on välillä aika ronskia, mutta kirjan kertomus on ajatuksia herättävä. Siksi se kannattaa lukea.

Irja Hietala

Lukutikku ja rihvelitaulu – koululaitoksen historiaa ikäihmisille

2010-11-16T14:25:00.002+02:00

Kokemuksia Peräseinäjoen kirjastosta

Viime syksynä alkoi Seinäjoella mielenkiintoinen ikäihmisille suunnattu projekti, jossa kirjastolaiset keräsivät vanhoja koulukuvia ja vanhaa kouluaiheista kirjallisuutta. Historioitsija Raimo Hieta ja sukututkija Pekka Siltanen valmistivat esityksen Seinäjoen alueen koululaitoksen historiasta.

Projektiin liittyen vierailtiin kevään ja syksyn aikana päivätoimintaryhmissä Seinäjoen, Nurmon ja Peräseinäjoen alueella. Peräseinäjoella ryhmissä vierailtiin viisi kertaa. Vanhuksia oli mukana 3 – 9 henkilöä kerralla. Raimon ja Pekan esityksen jälkeen virisi keskustelua lukutikuista ja vanhoista rippikoulumuistoista - eräs kuulijoista oli käynyt jopa kiertokoulua. Kuultiin myös tarina Ala-Viitalan koulun kouluruokailusta, joka oli aloitettu jo paljon aikaisemmin kuin kouluruokailu Suomessa yleisesti alkoi. Eräs osallistuja muisti ruokalistankin. Kirjavinkeistä eniten kiinnostivat vanhat aapiset. Vanhat koulukuvat herättivät myös mielenkiintoa, ja jälkeenpäin päivätoimintaan kopioitiin kuvia, joista osallistuja oli löytänyt itsensä tai sisaruksensa. Kirjastossa oli aiheeseen liittyvä näyttely, jota moni kirjaston asiakas pysähtyi katsomaan. Tämäntyyppistä näyttelyä toivottiin useammin.

Projektiin liittyi myös yleisöilta Seinäjoella, Nurmossa ja Peräseinäjoella. Peräseinäjoen kirjastossa tilaisuus oli lokakuussa. Kevään aikana oli Peräseinäjoella kerätty lisää vanhoja luokkakuvia, ja erityisesti nämä kiinnostivat iltaan osallistuvia. Aapisten keräilijä Hilkka-Maija Keskinen rakensi iltaan aapispolun, jossa kirjat oli sijoitettu aikajanaan. Vanhat aapiset olivat erityisen viehättäviä, ja illan osallistujat saivat etsiä lukuisten aapisten joukosta omansa. Peräseinäjoella mm. eri ikäpolvia edustavat paikallislehden toimittaja, illan vetäjä ja kirjaston harjoittelija löysivät joukosta oman aapisensa.

Merja Koski-aho

Mittarituttavuuksia

2010-11-09T12:28:00.005+02:00

Ahtopainemittari, öljynpainemittari, paineilmamittari, nestepainemittari ja rengaspainemittari. Siinä mittareita joiden kanssa raskaan kaluston kuljettaja joutuu toisinaan toimimaan. Lokakuussa Seinäjoen kirjastoautoissa Sepessä ja Ykässä vietetty terveysviikko toi autoihin uuden mittarituttavuuden, verenpainemittarin.

Terveydenhoitajaopiskelijat suorittivat verenpainemittauksia molemmissa kirjastoautoissa viikolla 41. Lisäksi jaossa oli valistusmateriaalia mm. diabeteksesta, masennuksesta ja päihteistä. Kampanjaviikon 11.-15.10. jälkeen verenpainemittarit ja valistusmateriaalit jäivät autoihin, joissa ne ovat asiakkaiden käytettävissä itsepalveluperiaatteella.

Kiinnostusta terveysviikko sai kiitettävästi sekä lehdissä että molemmissa radioissa. Sähköinen radio oli saanut muutaman ihmisen liikkeelle, ja vanha kunnon puskaradiokin toi terveydenhoitajaopiskelijoille pari asiakasta. Kirjastoautonkuljettajat eivät tienneet, miten terveysviikko ottaisi tuulta alleen, ja he olivatkin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten moni auton asiakkaista halusi mittauttaa verenpaineensa ja tahtoi lisätietoa valistusmateriaalin muodossa.

Ykän ja Sepen lähipiiriin kuuluva taho kertoo kuulleensa kirjastoauton varastossa kiertäneestä huhusta, jonka mukaan kuljettajat toivovat terveysviikolle jatkoa. Kirjastoautonkuljettaja-virkailija Jussi Haapala vahvistaa huhun paikkansapitävyyden ja toteaa samaan hengenvetoon:
”Seuraavaan tämänkaltaiseen tempaukseen mennessä Ykän radiokin on toivottavasti saatu korjattua, joten terveydenhoitajaopiskelijoiden ei tarvitse enää kuunnella lauluani. Tyttöparat.”

K. Autoilija

alias Jussi Haapala

Marraskuun kirjavinkki

2010-11-01T15:04:00.007+02:00

Henrik Lange:
90 kirjaklassikkoa kiireisille, 2009

Liian vähän aikaa ja liian paljon klassikkoja lukematta? Ei hätää, apu on tässä!

Langen kirjassa kirjallisuuden klassikkoteoksia on tiivistetty sarjakuviksi ja vielä tarkemmin sanottuna kolmeen sarjakuvaruutuun. Teos ei tee pilkkaa kirjallisuudesta, vaan menee paremminkin syvälle kirjan ytimeen ja kertoo mikä kirjassa on olennaisinta. Se on kuitenkin tehty huumorilla, eli ei sovi aivan tosikoille.

Esiteltynä on mm. Raamattu, Saatana saapuu Moskovaan, Aarresaari, Kolme muskettisoturia ja Sadan vuoden yksinäisyys. Osoitteesta http://www.lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/helsingin_24_sarjakuvafestivaalin_satoa.html löytyy Langen näkemys Stephen Kingin kirjasta Uinu, uinu lemmikkini.

Lange on ruotsalainen piirtäjä, joten kotimaisia klassikkoja tästä teoksesta ei valitettavasti löydy, mutta ehkä joku saa inspiraation ruveta sellaista tekemään myös omista klassikoistamme.

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Hanna Kotila

Lokakuun kirjavinkki - Teetä, kakkuja ja herkullista keittoa

2010-10-01T15:53:00.001+03:00

Monet kirjallisuuden ystävät tuntevat jo Mma Ramotswen ja hänen rooibois-teensä, jota tarjotaan asiakkaille Naisten etsivätoimistossa Botswanassa ennen kuin asiakkaan ongelmaa ryhdytään ratkomaan. Teetä siemailee yhdessä Mma Ramotswen ja hänen asiakkaansa kanssa myös sihteeri Mma Makutsi, joka on suorittanut sihteerin tutkinnon yhdeksänkymmenenseitsemän prosentin kokonaisarvosanoin! Alexander McCall Smithin kirjat Mma Ramotswen tutkimuksista sisältävät afrikkalaista elämänviisautta ja huumoria, jonka kärki on usein suunnattu länsimaista ihmistä kohti. Varsinkin sarjan ensimmäinen osa sisältää myös elämän kipeyttä ja on huomattavasti vakavampi kuin sarjan muut osat.

Vuosi sitten kesällä tartuin Gaile Parkinin kirjaan ”Kigalin kakkukauppa”, jossa päähenkilö Angel myös tarjoaa teetä vierailleen: ” Eh, mutta miksi me tässä seisomme. Minä menen keittämään meille kaikille teetä.” Aluksi tuntui siltä, että kirjoittaja oli plagioinut McCall Smithin kirjoja, ja ajattelin jo heittää kirjan käsistäni, mutta sitten tarinat alkoivat elää. Päähenkilö Angel asuu Ruandassa Kigalissa ja valmistaa tilauksesta täytekakkuja kaupungin asukkaille. Hän ei mielellään tee värittömiä valkoisia kermakakkuja vaan kakkuja, joissa hehkuvat eri värit: punainen, vaaleanpunainen, keltainen, vihreä ja musta. Kirja muodostuu kakun tilaajien elämäntarinoista samaan tapaan kuin Mma Ramotswen kirjat etsivätoimiston asiakkaiden tarinoista.
Kigalin kakkukauppa on monikulttuurinen kirja. Angel ja hänen miehensä ovat lähtöisin Tansaniasta, ja he asuvat talossa, jonka asukkaat ovat tulleet Ruandaan erilaisiin tehtäväiin maata repineen sisällissodan jälkeen. Kirjaa lukiessa avautuu vähitellen myös Angelin perheen oma tarina. Kirjassa on tummiakin sävyjä, mutta niitä lieventää lempeä huumori ja elämänviisaus.

Marsha Mehranin ”Lumoavien mausteiden kahvila” ja ”Ruusuvettä ja lammaspataa” keräävät tarinansa eksoottisten tuoksujen ja ruokien ympärille. Tuoksut tulevat mm. kardemummaa, kanelia ja rakuunaa sisältävistä keitoista, joita Iranista paenneet sisarukset tarjoavat kahvilassaan Irlannissa. Kun kahvilan tuoksut leijailevat ensimmäistä kertaa kaupungin kaljakuskin Conorin nenään, hän tuumii: ”Jos taivas ei tuoksu juuri tällaiselta, niin sitten en tiedä miltä se tuoksuu.” Iranilaiset sisarukset ja paikalliset irlantilaiset kohtaavat joko kahvilassa tai kahvilaa vastustaen. Kirjoissa on myös ruokaohjeita, joiden yli voi sujuvasti hypätä. Teokset tarjoavat välähdyksiä Iranin historiasta ja Ajatollahin valtaannoususta, mutta perustaltaan ne ovat tarinoita Irlannista ja muistuttavat Maeve Binchyn kirjoja.

Myös Erica Bauermeister rakentaa kirjansa ”Elämän lempeät maut” ruuanlaiton ympärille. Kirjan päähenkilö Lillian pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua, jossa opitaan muutakin kuin ruoanvalmistusta. Kahvilan, ravintolan tai kakkukaupan ympärille rakentuvat tarinat tuntuvat olevan nyt muotia, ja niiden joukosta voi löytää itselleen mukavaa luettavaa.

Merja Koski-Aho

Fingerporillinen sarjakuvia: Pertti Jarla Nurmon kirjastossa 15.9.

2010-09-23T15:43:00.004+03:00

Olen rautatieasemalla odottamassa Ruutujen yli –projektiin liittyvän sarjakuvailtamme esiintyjää. Lopulta sateen keskeltä harppoo tutunoloinen mies. Paiskaamme reippaasti kättä ja ilman täyttää leppoisa puheensorina. Pertti Jarla on kuin sarjakuvansakin: omaperäinen, mutta helppo lähestyä.

Kun saavumme kirjastoon, huomaamme, että ihmisiä on jo alkanut kerääntyä paikalle. Fingerpori ei selvästikään ole minkään tietyn kohderyhmän sarjakuva, sillä katsomossa istuu niin naisia kuin miehiä, isiä ja poikia, sarjakuvaharrastajia ja faneja.

Ensimmäiset nimmarinpyytäjät tarttuvat heti tilaisuuteen ja kahvihetki jää haaveeksi. On aika aloittaa haastattelu täyden salin edessä. Mielenkiintoista asiaa on paljon ja aihetta käsitellään laveasti. Tässä vain osa esityksen annista:

Pertti Jarla on mies, joka tunnetaan parhaiten Fingerpori-sarjakuvastaan. Monelle suomalaiselle Heimo Vesan ja Rivo-Riitan elämänkäänteet kuuluvat osaksi aamurutiinia sanomalehden sivuilla. Hauskaa on, että Ilkassakin omana sarjanaan ilmestyvä Mustanaamio jatkaa toisinaan seikkailuaan Fingerpori-versiona.

Ihmiset ottavat joskus Fingerporin liiankin vakavasti. Useammin kuin kerran on joku uskonut tarinan pohjaavan todelliseen tapahtumaan. Villeimmissä tapauksissa on jopa luultu, että sarjakuva on piirretty juuri määrätystä henkilöstä. Jarla kuitenkin vakuuttaa, että vaikka esimerkiksi Rivo-Riitan hahmoon on otettu joitain piirteitä hänen elämänsä varrella tapaamistaan ihmisistä, on tämä kuitenkin vain yksi vilkkaan mielikuvituksen tuotteista. Ja vaikka Heimo Vesasta löytyykin paljon Jarlan omia piirteitä, on hänkin silti fiktiivinen henkilö, ei Pertti Jarlan alter ego.

Ideat sarjaansa Jarla poimii elävästä elämästä. Fingerporia pidetään joskus pelkästään sanaleikkisarjana, mutta kyllä vitsiä on usein väännetty aivan muistakin aiheista. Nämä sanaleikit vain jäävät helpommin ihmisten mieliin. Jarla ottaa vastaan myös lukijoiden ideoita, ja joskus ne ovat päätyneet sarjakuvaksikin asti. Silloin Jarlan signeerauksen perässä voi nähdä idean kehittäjän nimen.

Fingerporista on alkanut vähitellen ilmestyä myös oheistuotteita, mutta kauppaketjut eivät ole uskaltaneet niihin tarttua arveluttavan huumorin takia.

Sarjakuvan suhteen Jarlalla on edelleen yksi haave. Hän haluaisi joskus tehdä myös vakavamman albumin ja keskittyä kokonaisen tarinan kertomiseen.

Haastattelun jälkeen Jarlalla on vielä aikaa faneille. Nimmarien lisäksi kirjojen kansiin tallentuu piirroksia suosikkihahmoista ja ihmiset poistuvat tyytyväisinä. Olisiko nyt aikaa istahtaa hetkeksi alas ja juoda kupponen kuumaa ennen kotimatkaa?

Outi Kytöniemi

Mikä on ihminen?

2010-09-01T13:15:00.002+03:00

Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox?
WSOY 2010.

Jossain lähitulevaisuudessa, Kalifornian syrjäseudulla, Jenna Fox herää koomasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hän on 17-vuotias, eikä muista elämästään yhtään mitään. Hermostunut äiti ja kylmäkiskoinen isoäiti asuvat hänen kanssaan vanhassa, sokkeloisessa talossa, jonka naapurustossa asuu joukko kummajaisia.

Päivästä päivään Jenna tuijottaa vanhoja kotivideoita entisestä elämästään ja yrittää epätoivoisesti kasata filmeistä minuuttaan. Kun muisti vihdoin palaa, pulpahtavat pintaan myös kysymykset. Mitä auto-onnettomuudessa oikeasti tapahtuikaan? Entä sen jälkeen? Kukaan ei halua vastata.

Nuortenkirjallisuus ei ole koskaan kaihtanut isoja aiheita tai vaikeita kysymyksiä. Pearson käsitteleekin identiteetin, ihmisyyden, vanhemmuuden ja tieteen etiikan isoja kysymyksiä älykkäästi, mutta tavalla, joka ei pitkästytä nuortakaan lukijaa. Vetävä kerronta imaisee helposti mukaansa maailmaan, joka on melkein kuin omamme, mutta ei aivan. Se paljastaa asioita ihmisistä ja ihmisyydestä ja nostaa esille myös hirviöaiheen.

Mary E. Pearsonin romaanin lajityyppi on scifi. Kuten yleensä, science fiction katsoo tulevaan ja auttaa meitä juuri siten näkemään lähelle, tähän päivään. Toivon, että eri-ikäiset ihmiset rohkeasti tarttuisivat Pearsonin kirjaan. Kuka on Jenna Fox? Kysymys jää soimaan mielen pohjalle hiljaisena lauluna vielä pitkään lukemisen päätyttyä.

Mervi Heikkilä

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Kuraa tuodaan!

2010-08-24T13:00:00.004+03:00

Kirjaston uudisosa näyttää edelleen hiukan kummalliselta ja valtavan kokoiselta tilataideteokselta Aallon rakennuksen takapihalla. Pian näkymä kuitenkin muuttuu.

Päätökset urakoitsijavalinnoista saivat elokuussa lainvoiman ja 16.8. allekirjoitettiin vino pino urakkasopimuksia. Sen myötä rakennusliike Timo Nyyssölä Oy on aloitellut jo ensimmäisiä perustusvaluja ja ajallaan pääsevät muutkin urakoitsijat tekemään omia hommiaan.

Ensimmäinen työmaakokous on myös pidetty ja se oli ensikertalaiselle osallistujalle hieno kokemus. Parikymmentä eri alojen asiantuntijaa oli kokoontunut pitkän pöydän ääreen ja jokainen sai vuorollaan kertoa omat ajankohtaiset, työmaata koskevat asiansa. Vaikka asioita ja ihmisiä oli paljon, kokonaisuus oli selvästi hyvin kaupungin tekniikkakeskuksen miesten hyppysissä. Käyttäjän edustajalle jäikin ensimmäisestä kokouksesta luottavainen olo: rakennushanke etenee selkeästi paremmin kuin roudan, pakkasen ja myrskyjen kouriin joutuneet junat.

Uuden rakentamiseen liittyy kuitenkin myös luopumista. En nyt puhu suinkaan parkkipaikoista, vaan lähtevästä puustosta, joka on jo melkein kokonaan kaadettu. Onneksi jäävä puusto suojataan tarkoin ja piirustuksia katsomalla voi huojentuneena todeta, että kirjaston uudisosa tulee aikanaan sijaitsemaan vihreän puiston keskellä.

Mervi Heikkilä

Elokuun kirjavinkki

2010-08-02T08:21:00.003+03:00

Kjell Askildsen:
Saari
LIKE, 2009

Askildsenin Saari-kirjassa noustaan 148 askelmaa monta kertaa. Ylhäältä majakasta pikkuruisen saaren näkee lähes kokonaan itäpoukamaa lukuun ottamatta. Kirjailijan kerronta ottaa ihmeellisesti valtaansa: myös lukija siirtyy majakkaan nousevan mukana kanervikosta yläilmoihin.

Majakkasaarella eletään keskikesän aikaa. Siellä asuu yleensä vain kolme ihmistä: keski-ikäinen majakanvartija Mardon, hänen vaimonsa Maria ja heidän 20-vuotias tyttärensä Marion. Majakan lisäksi rakennuksia on ainoastaan muutama: majakanvartijan talo, ränsistynyt lato ja mökki, jossa on yksi huone. Mökkiin on nyt majoittautunut kirjailija Albert Krafft. Hän saa sekaisin pienen perheen näennäisen tasaisen elämän.

Kirjailija kuvaa henkilöitään ja heidän mielenliikkeitään lyhyillä ja tarkoilla lauseilla. Hän vaihtaa kerronnan näkökulmaa kiinnostavasti: kertoo yksittäisen, usein arkisenkin asian yhdestä henkilöstä ja tarkentaa sitten varoittamatta toiseen. Tämä tekee lukemisesta haastavaa – välillä on mietittävä, kuka kulloinkin on hän, josta kerrotaan. Kerrontatavan ansiosta lukija tietää kirjan henkilöitä enemmän siitä, mitä saarella on tekeillä ja pystyy eläytymään heidän mielenliikkeisiinsä ja tunteisiinsa.

Tarina muusta maailmasta erillään asuvasta perheestä, heidän mietteistään sekä tavoistaan seurata toistensa liikkeitä majakasta, keittiön ikkunasta tai ulkohuoneen seinänraosta, on jollain tapaa ajaton. Pienoisromaani ilmestyikin suomeksi vasta vuonna 2009, neljä vuosikymmentä myöhemmin kuin alkuperäinen Omgivelser-teos. Onneksi Tarja Tevan suomentama kirja sai varsin houkuttelevan ulkoasun: pienen, sinisen kirjan kannessa on airo, joka upotessaan veteen saa vedenpinnan väreilemään. Samalla tavalla saarella viivähtävä tuntematon nostaa esiin perheenjäsenissä erilaisia tunteita: ihastusta, mustasukkaisuutta ja kaipuuta.

Kertomus tarjoaa paljon pohdittavaa: vaikka henkilöiden aiemmista vaiheista ei juuri kerrota, heistä tulee eläviä ihmisiä. Lukija pääsee miettimään eristyksissä elämisen vaikutuksia, mustasukkaisuuden mekanismeja ja perheväkivallan syitä, vapauden ja sitoutumisen sekä totuuden ja valheen suhteellisuutta. Onko kaikkialle ulottuva pimeys vähemmän pelottavaa kuin se, että valokeila tuo esiin joitakin yksityiskohtia pimeydestä? Muun muassa tätä miettii mökissään kirjailija Krafft. Hän luonnostelee tarinaa pojasta ja taskulampusta: poika pelkää, koska näkee vain sen, minkä lamppu valaisee.

Pieni kirja jättää vastaamatta moniin lukijan kysymyksiin, mikä on osa teoksen tenhoa. Myös tarinan loppu jää avoimeksi.

Kjell Askildsenin tuotantoon kuuluu useita novellikokoelmia ja romaaneja. Niistä on Saari-pienoisromaanin lisäksi suomennettu kolme novellikokoelmaa, jotka ovat nimeltään Suuri autio maa, Tessalonikin koirat ja Tuomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset.

Sirpa Pukkinen

Etsi kirjaa Seitti-kirjastosta

Säätiö teatterissa

2010-07-16T10:24:00.002+03:00

Seinäjoen kirjaston keväällä 2009 perustama nuorten Säätiö-ryhmä kävi katsomassa teatterin Verstas-näyttämön Kivet-esityksen lauantaina 8.toukokuuta. Säätiöön kuuluu noin 12 aktiivista kirjallisuuden ja kirjaston ystävää. Säätiöläiset ovat iältään 13–22 -vuotiaita nuoria. Pitkällisen sovittelun ja säädön jälkeen saatiin sovittua suurimmalle osalle säätiöläisistä sopiva aika teatterivierailulle: mukaan pääsi lähtemään kymmenen nuorta sekä Seinäjoen pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston kirjastonhoitajat.

Kivet-esitys:
Juoni:
Australialaisiin tositapahtumiin perustuvassa näytelmässä pääosissa on kaksi poikaa, jotka tekevät tyhmyyksiä, mm. potkivat kiviä alas sillalta. Nuoremman pojan potkaisema kivi osuu autoon ja sen vuoksi autonkuljettaja ajaa kolarin ja kuolee. Nuorempi, ujo poika katuu ja tunnustaa tekonsa. Pojat joutuvat oikeuteen ja saavat rangaistuksensa.

Roolisuoritukset:
Roolisuoritukset olivat mahtavia. Oli vaikea käsittää, kuinka paljon näyttelijät ehtivät tehdä lavalla. Näytelmä vaati suurta keskittymistä yleisöltä ja erityisesti näyttelijöiltä.

Esityksen jälkeen:
Paikallisella poliisilla oli puheenvuoro. Nuoret saivat keskustella poliisin kanssa näytelmästä, rikoksista ja niistä aiheutuvista rangaistuksista. Yhdessä pohdittiin mm. sitä, ovatko rangaistukset liian lieviä vai liian ankaria.

Sanoma:
Ei saa potkia kiviä. Kaikessa järki mukana, myös porukassa, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. Näytelmä opettaa nuoria harkitsemaan, ennen kuin alkaa leikkiä liian vakavilla asioilla. Kokonaisuus oli koskettava, ajatuksia herättävä ja siihen oli helppo eläytyä. Lisää tällaista kaivataan! Jäämmekin kiinnostuneina odottamaan Verstas-teatterin seuraavaa esitystä.

Teksti: Ida, Aino, Elli, Justiina, Fiia, Suvi sekä Outi ja Pirjo

Lukuvinkkejä heinäkuun helteisiin

2010-07-01T08:57:00.005+03:00

Koppaa kirja kainaloon ja rötkähdä riippukeinuun, asetu aurinkotuoliin tai sukella sohvan uumeniin!

Aikuiseen makuun

Alvtegen, Karin : Varjo. 2008.
Teos hemmottelee sellaisia jännityskirjallisuuden ystäviä, jotka mieluummin paneutuvat väkivallantekojen syihin ja seurauksiin kuin seuraavat sarjamurhaajan edesottamuksia. Henkilöhahmot ovat eläviä ja syy-seuraussuhteet tuntuvat uskottavilta.

Askildsen, Kjell : Saari. 2009.
Kolmihenkisen perheen elämä järkkyy, kun pienelle majakkasaarelle muuttaa kesäasukas. Pienoisromaani on ilmestynyt norjaksi jo vuonna 1969, mutta vaikuttaa edelleen tuoreelta.

Frimansson, Inger : Rotanpyytäjä. 2010.
Teos jatkaa tekijän psykologisten dekkarien linjaa. Tyynen julkisivun takana tapahtuu kauheita asioita.

Hautala, Marko : Käärinliinat. 2009.
Mielisairaalaan sijoittuva monitasoinen tutkielma kuolemasta sekä todellisuuden ja normaaliuden rajoista.

Hotakainen, Kari : Ihmisen osa. 2009.
Tyly ja viisas kuva ajastamme ja elämästämme kirjailijan ja entisen nappikauppiaan silmin. Totuus kirpaisee, mutta myös naurattaa.

Kesävuori, Saara : Hyvä isä. 2008.
Sympaattisen tavallinen Helena luovii elämänsä kivikoissa isän, avomiehen ja poikiensa keskellä.

Kilpi, Marko : Kadotetut. 2009.
Perinteisen dekkarilinjan kyseenalaistava, pohdiskeleva ja yhteiskuntaan kantaaottava romaani.

Kähkönen, Sirpa : Mustat morsiamet. 1998.
Rautayöt. 2002.
Jään ja tulen kevät. 2004.
Lakanasiivet. 2007.
Neidonkenkä. 2009.
Sarjan teokset kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Kähkönen kuvaa ymmärtäen ja verevästi eri-ikäisiä kuopiolaisia, jotka yrittävät selviytyä päivästä toiseen ankeana sota-aikana.

Lander, Leena : Liekin lapset. 2010.
Pienen Vartsalan sahayhteisön elämää ja ihmisten kohtaloita Suomen historian tärkeinä vuosikymmeninä 1930-luvun taitteeseen saakka.

Levengood, Mark : Niin pieni ihmissydän on. 2008.
Riemujen rikkaus ja surujen summa. 2007.
Muutaman sivun pituiset humoristiset ja lämminhenkiset tarinat tuovat hymyn suupieleen ja ilonpilkahduksen arjen keskelle.

Linden, Zinaida : Ennen maanjäristystä. 2005.
Kirjeitä Japanista. 2007.
Nuorallatanssija. 2009.
Runeberg-palkittu Linden kirjoittaa tarinoita ihmisten ja kulttuurien kohtaamisista Suomessa, Venäjällä ja Japanissa

Nousiainen, Miika : Maaninkavaara. 2009.
Teos kertoo edeltäjänsä Vadelmavenepakolaisen tapaan suuresta päähänpinttymästä. Kestävyysjuoksuun hurahtanut isä alkaa valmentaa tyttärestään hinnalla millä hyvänsä huippujuoksijaa.

Oates, Joyce Carol : Haudankaivajan tytär. 2009.
Yllätyksellinen selviytymistarina, jossa seurataan tytön kasvamista naiseksi vaikeissa olosuhteissa. Lukijan mielikuvituksellekin jätetään tilaa.

Ragde, Anne B. : Berliininpoppelit. 2007.
Erakkoravut. 2008.
Vihreät niityt. 2009.
TV-sarjanakin nähty trilogia on norjalaiselle sikatilalle sijoittuva sukutarina, joka on täynnä huumoria, dramatiikkaa, salaisuuksia ja persoonallisia henkilöhahmoja.

Roth, Philip : Tuohtumus. 2009.
Teoksessa on kiinnostava, Rothille tyypillinen päähenkilö: nuori juutalainen opiskelijapoika. Hänellä on rakastavat vanhemmat, terävä pää ja halu päästä elämässä eteenpäin. Silti jokin menee vikaan.

Tamminen, Petri : Mitä onni on. 2008.
Samalla kertaa sekä hupaisa että surumielinen tarina ystävyksistä, jotka jäljittävät onnea kirjoittaakseen siitä kirjan. He haastattelevat muun muassa mandariinien maahantuojaa, onnellisuustutkijaa ja ekoyhteisön johtajaa selvittääkseen, missä onni lymyää.

Väisänen, Hannu:Vanikan palat. 2004.
Toiset kengät. 2007.
Kuperat ja koverat. 2010.
Anteron iloa hersyvä ja aistimuksista rikas matka oululaisesta kasarmista Kuvataideakatemiaan ja taiteilijaksi.

Runoja

Muista runolla : nykyrunoutta vähän joka juhlaan. (toim. Irina Björkman ja Heini Kantala). 2009.
Virkistävä kokoelma esimerkiksi silloin, kun edessä on tyhjän kortin tuoma ahdistus.

Nieminen, Jani: Kylässä. 2009.
Pojan kasvutarina mieheksi pienessä pohjalaiskylässä ja kylänraitilla, tragikoomisten henkilöhahmojen keskellä.

Pää tallella : runoja ikääntyville. 2008. ja Pää auki : säkeitä nuorille. 2010. (toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto)
Kokoelmien runot ovat raikkaita ja samaan aikaan sekä syviä että keveitä. Molemmissa teoksissa on Virpi Talvitien ihastuttava kuvitus.

Novelleja

Kuivaniemi, Mirja: Sudenkuopat. 2009.
Novellien ihmiset lankeavat kaikenlaisiin sudenkuoppiin elämänsä varrella. Kirjailija tavoittaa vahvan tunnelman kuvatessaan tavallisia ihmisiä.

Lintunen, Maritta : Tapaus Sidoroff. 2008.
Kokoelman novelleille on yhteistä yllätyksellisyys: asiat eivät etenekään siihen suuntaan, mihin lukija voisi kuvitella niiden kulkevan. Niminovellissa sotilasuralla koko sydämestään työskentelevä Raimo kierrättää sotainvalidi-isäänsä elävänä esimerkkinä puhujamatkoillaan.

Malkamäki, Sari : Jälkikasvu. 2009.
Novelleja lapsuudesta ja aikuisuudesta, heikkoudesta ja vahvuudesta, sekä siitä, missä niiden rajat kulkevat.

Elämäkerrallista

Mazzarella, Merete : Ei kaipuuta, ei surua : päivä Zacharias Topeliuksen elämässä. 2009.
Teos kuvaa yhden päivän tapahtumia. Suurmieskin oli tavallinen, elävä ja tunteva ihminen.

Arjava, Hellevi: Swanin tytöt : kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta. 2007. Merkillinen isoisä ja muita kertomuksia Wegeliuksista ja Swaneista. 2010.
Tarinointia Swanien mielenkiintoisesta suvusta ja ihmisistä. Uusimmassa teoksessa kiintopisteenä on Pohjanmaa ja yhteys pohjalaisiin sukuihin.

Nuorille ja hurjille

Richard Adams: Ruohometsän kansa. WSOY 1975.
Mukaansatempaava eläinfantasiaklassikko, joka sopii aikuisillekin.

Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus. WSOY 2010.
Wynne Jones kirjoittaa humoristista, älykästä fantasiaa kaikenikäisille lukijoille. Christopher Chantin lapsuus on magian kyllästämää, mutta arkipäivän ongelmatkaan eivät ole hänelle vieraita.

Tuula Kallioniemi: Rottaklaani. Otava 2008.
Melko pian 13-vuotiaan Ykän mukana riittää vauhdikasta menoa ja kosolti huumoria kirjan alusta loppuun. Ohessa ehditään myös pöyhiä omia ennakkoluuloja.

Jacqueline Wilson: Kuin kaksi marjaa. Otava 2002.
Identtiset kaksostytöt joutuvat monien muutosten eteen ja huomaavat olevansa sittenkin aika erilaisia. Wilson kirjoittaa hauskasti ja todentuntuisesti lasten ja nuorten näkökulmasta mutta puhuttelee vanhempaakin lukijaa.

Lapsille ja lapsenmielisille

Roald Dahl: Taikasormi. Art House 1998.
Taikasormella voi muuttaa lähes mitä vaan. Roald Dahlin lastenkirjat sopivat kaikenikäisille.

Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle. WSOY 2002, Karhukirjeitä Karhumäestä WSOY 2002, Karhukirjeitä kesäleiriltä WSOY 2004, Karhukirjeitä kaamoksesta WSOY 2006, Karhukirjeitä kaukomailta WSOY 2007, Karhukirjeitä kotiväelle WSOY 2009.
Jukka Parkkisen mainiot Karhukirjeet toimivat erinomaisesti myös äänikirjoina ja sopivat vaikka kesälomamatkalle koko perheen kuunneltaviksi.

Jukka Parkkinen: Sananjalkoja metsäpolulla. WSOY 2004.
Eläinten elämässä tapahtuu: esimerkiksi lehmä perustaa osuusmeijerin ja korppi matkustaa Pendolinolla. Oivaltavat ja hauskat sanankäänteet tutustuttavat eläinten arkisiin pulmiin.

Sarjakuvan ystäville

Juba: Minerva – jääkarhun sydän. Otava 2009, Minerva - Kukkia tohtori Kääkälle! Otava 2006. Viilennystä helteisiin kesäpäiviin tuo vuoden 2009 Finlandia Junior –ehdokas Minerva – jääkarhun sydän. Ensimmäisessä Minerva-albumissa seikkailijatyttö Minerva yrittää torjua tohtori Kääkän ilkeät juonet. Viivin ja Wagnerin tekijän Minerva-sarjakuvat sopivat myös vähän vanhemmillekin lukijoille.

Kuvakirjoista pitäville

Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa. Kirjapaja 2010.
Eläimet eri puolilta maailmaa kertovat elämästään runojen avulla. Tapaamme muun muassa leijonan, virtahevon, kilpikonnan ja aran kalankin.

Markus Majaluoma: Taiteilijaelämää : Pipsa ja herra Pompidoun kiertävä sirkus. WSOY 2007.
Pipsa lähtee kesälomalle setiensä luo. Sedillä on oma sirkus temppukoirineen. Miten käy kun Pipsa yrittää opettaa hieman hunsvottimaiset sedät uusille tavoille?

Hannu Taina: Matti ja krokotiili Otava 1992, Matti ja kaikkien aikojen kesä Otava 1994, Matti ihanuuksien ihmemaassa Otava 1996, Matti ja salakallio Otava 2002.
Ajaton kuvakirja Matti ja krokotiili sai vuoden 2010 Lastenkirjapöllöpalkinnon. Muutkin Matti-kirjat valloittavat ja kesäistä tunnelmaa löytyy etenkin Matti ja kaikkien aikojen kesä sekä Matti ja salakallio –kirjoista.

Kuvia Mirrin pennuista

2010-06-04T14:31:00.004+03:00

Mirrin pennuista toivottiin kuvia, joten tässä niitä!

Kesäkuun kirjavinkki

2010-06-01T12:40:00.003+03:00

Sari Vuoristo: Laskettu aika.
Gummerus 2009.

Sari Vuoriston novellikokoelma Laskettu aika on lasten ja naisten kirja. Vuoristo kuvaa, millaista on olla äiti, millaista kun koskaan ei saa sitä olla tai joutuu luopumaan lapsestaan.

Teos rakentuu mielenkiintoisesti episodielokuvan tapaan: jokainen novelli on oma kokonaisuutensa, mutta yhdessä niistä muodostuu laajempi kuva, jossa vuorotellen äänen saavien ihmisten tarinat ja elämät limittyvät toisiinsa. Kaiken ytimessä, punaisen langan päinä, ovat synnytyssairaala ja hautausmaa.

Osa novelleista liittyy tiiviistikin toisiinsa. Mitä tapahtuu, kun koulussa yksin ja huomaamatta jätetyssä Akussa jokapäiväisen tuskan keskellä herää halu liiskata hyönteiset ikkunalasiin? Oman tarinansa kertoo hänen äitinsä, joka ei näe syytä olla pojastaan huolissaan. Äidin terapeutti joutuu kamppailemaan ammattiroolinsa ja tuoreen äidinroolinsa välillä ja pohtimaan, haluaako syyttää vai auttaa.

Vuoristo kirjoittaa tiiviisti ja tiivistunnelmaisesti ja saa pienin psykologisin ja kirjallisin keinoin lukijassa aikaan huolen ja pelon tunteen henkilöiden puolesta. Aina pahat ennakkoaavistukset eivät onneksi toteudu, toisinaan taas kaikki käy pahemmin kuin osaa pelätäkään.

Vuoristo kuvaa koskettavasti, kuinka hauras ihmiselämä on ja kuinka lähellä toistaan ovat syntymä ja kuolema. Jokaiseen hetkeen kannattaa tarttua, koska kaikki muuttuu kuitenkin – yllättäen tai vähitellen.

Hannele Puhtimäki

Etsi kirjaa Seitti-kirjastosta

Kansallinen asiakaskysely – palautetta ja kommentointia

2010-05-28T13:23:00.003+03:00

Kansalliskirjaston organisoima kirjastojen asiakastyytyväisyyden kartoitus toteutettiin verkkokyselynä maalis-huhtikuun aikana yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastoissa, 25 erikoiskirjastossa sekä yleisissä kirjastoissa Ahvenanmaalta Lappiin saakka. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 34 300 kirjastoasiakasta, mikä on 56% enemmän kuin vuonna 2008.

Kyselyllä kartoitettiin kirjastopalvelujen käyttötottumuksia sekä asiakkaiden tyytyväisyyttä aineistoihin, elektronisiin palveluihin ja kirjastoon asioimisympäristönä.

Myös Seinäjoen kaupunginkirjasto osallistui kansalliseen asiakaskyselyyn. Asiakkaat pystyivät internetin kautta vastaamaan kysymyksiin kirjaston palveluista. Koska sama kysely toteutettiin muissakin kirjastoissa, on erityisen mielenkiintoista verrata tuloksia esimerkiksi eri maakuntakirjastojen kesken. Olemmeko onnistuneet jossain paremmin kuin muut? Missä olisi vielä parantamisen varaa?

Kaiken kaikkiaan Seinäjoen kaupunginkirjasto sai kyselyssä asiakkailtaan hyvät arvosanat. Aineistoja pidettiin ajantasaisina ja palvelua ystävällisenä sekä asiantuntevana. Analysoimme nämä vastaukset myöhemmin tarkemmin. Nyt heti aion kuitenkin vastata erilaisiin avoimissa palautteissa esiin tulleisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Rakentamiseen liittyvät on koottu erikseen kirjaston kotisivuille ja blogiin otsikolla Kirjaston uudisrakennus – usein kysyttyä.

Aukiolot
Kirjaston aukioloajoista keskustellaan usein ja niitä halutaan lisää. Ne ovat kuitenkin suoraan riippuvaisia henkilöstön määrästä. Kun rahaa henkilöstön palkkaukseen on annettu rajallinen määrä, ei aukioloakaan voi mielin määrin lisätä. Lisäksi työt kirjastossa eivät rajoitu asiakaspalveluun ja hyllyttämiseen, vaan kirjaston pyörittäminen vaatii, että henkilöstöllä on myös ns. sisätyöaikaa. Sisätyöaikana tapahtuu esimerkiksi aineiston valinta, tilaaminen, luettelointi, poistot, muovitus, korjaus, tapahtumien valmistelu, markkinointi, tiedotus, verkkopalvelujen ylläpito ja kehittäminen, taloushallinto, postitukset jne.
Aukioloaikojen lisäämisen lisäksi voidaan keskustella aukioloaikojen sijoittumisesta. Voisiko kirjasto aueta myöhemmin ja mennä kiinni myöhemmin? Aukioloaikojen siirtäminen ei sinänsä vaadi lisäresurssia vaan työn uudelleen organisointia. Mikäli osoittautuu, että aukioloajat ovat pielessä, niitä pitää ilman muuta muuttaa. Siirto edellyttävät kuitenkin tuntikohtaisten tilastojen hankkimista ja huolellista suunnittelua.

Kesäaukiolot
Kirjaston työntekijöiden vuosilomista 65% ajoittuu kesälomakaudelle, kuten muidenkin alojen työntekijöillä. Jos ei ole rahaa palkata vuosilomansijaisia kirjastoon, on kesäaukioloja pakko supistaa. Kirjastojen sijaismäärärahat ovat valitettavasti todella pienet ja kaupungin säästötalkoiden takia tänä vuonna vain puolet viime vuoden määrärahoista. Vaikka tiedämme, että kirjastopalveluille on kesällä tarvetta, emme näistä syistä pysty pitämään talviaukioloja kesällä. Onneksi ero kesän ja talven aukioloissa on kuitenkin aika pieni ja säästöistä huolimatta tänäkin vuonna sama kuin viime kesänä.

Dvd-levyt
Monesti toivotaan kirjastoon laajempaa ja ajantasaisempaa elokuvakokoelmaa. Kirjasto ei valitettavasti voi ostaa elokuvia lainattavaksi samalla hinnalla kuin yksityiset ihmiset. Tekijänoikeuslakien vuoksi kirjastot ostavat elokuvat lainausoikeuksin, eli yksittäinen elokuva maksaa meille noin kolme kertaa sen mitä yksityisille kuluttajille. Elokuvat eivät myöskään vapaudu kirjastolainaukseen heti ilmestyttyään vaan viiveellä. Joihinkin elokuviin emme saa lainausoikeutta koskaan. Näistä syistä kirjastojen elokuvakokoelmat Suomessa eivät pääsääntöisesti ole kovin isoja, eivätkä hyllyt pullistele uutuuselokuvia.

Kirjaston tapahtumat
Kirjastoihin toivotaan usein lisää tapahtumia. Erilaisten kulttuuritapahtumien järjestäminen onkin yleistynyt viime aikoina kirjastoissa. Henkilökunta tai määrärahat eivät kuitenkaan ole lisääntyneet, joten nykyisestä tasosta tapahtumatuotantoa on haasteellista kovin paljon kasvattaa. Joskus käy myös niin, että asiakkaat eivät tule kirjaston tapahtumiin. Se laskee motivaatiota järjestää niitä.
Kirjastot toivottavat kuitenkin erilaiset yhteistyökumppanit tervetulleeksi rikastuttamaan kirjaston kulttuuritarjontaa. Ja asiakkaat voivat edelleen esittää toiveita, millaisia tapahtumia he toivoisivat kirjastoon.

Tiedotus
Kirjastot ovat perinteisesti tottuneet niukan budjetin tiedotustoimintaan. Rahaa isoihin mainoskampanjoihin ei yksinkertaisesti ole. Siitä huolimatta olemme nyt ottaneet tiedotusta ja markkinointia koskevan asiakaspalautteen onkeemme ja yritämme lisätä tiedotusta kaikilla tiedossamme olevilla keinoilla. Otamme myös mielellämme vastaan vinkkejä, mitä kanavia myöten asiakkaat toivoisivat saavansa tietoa kirjaston palveluista.

Palautetta
Asiakaskyselyjen lisäksi kirjasto toivoo saavansa palautetta asiakkailta muulloinkin. Seinäjoen kirjaston kotisivuilla, etusivulla, on oikeassa yläkulmassa palaute-linkki, joka johtaa palautelomakkeeseen. Kirjastoissa voi myös antaa sekä suullista että kirjallista palautetta suoraan asiakaspalvelijoille. Pääkirjastossa on naulakon vieressä palautelaatikko, johon voi nimettömänäkin jättää palautteen. Tehdään yhdessä Seinäjoen kaupunginkirjastosta entistäkin parempi kirjasto!

Mervi Heikkilä
Kirjastotoimenjohtaja

Äijäenergiaa Nurmon kirjastossa

2010-05-22T11:14:00.005+03:00

Nurmon kirjastossa järjestettiin torstaina 6.5. Äijätapahtuma. Paikalle oli kokoontunut toimintaansa esittelemään parikymmentä järjestöä, yhdistystä tai harrastuspiiriä, joissa miehiä on mukana. Tapahtuman teemoista oli kerätty myös kirjallisuusnäyttely. Illan antiin kuului luontokuvia, hanurimusiikkia, hupiohjelmaa, verenpaineen mittausta ja tietokilpailu.

Kirjaston pihalla oli nähtävänä erilaisia kulkuneuvoja. Harley Davidson -klubi oli tuonut esille moottoripyöriä ja EPUA:n urheiluautoilijat esittelivät erilaisia kilpa-autoja, olipa paikalle saatu kanootteja ja yksi museotraktorikin Myös pelastuslaitoksen paloautoon sai tutustua.

Tapahtumalla haluttiin tuoda esiin harrastuspiirien ja yhdistysten laaja kirjo. Monimuotoisena kulttuurin ja sivistyksen kohtaamispaikkana kirjasto tukee myös kaikenlaista harrastustoimintaa ja toimii yhteistyössä eri ryhmien kanssa. Harrastajat toivoivatkin, että tapahtumasta tulisi vuosittainen.

Kirjailijavieraana oli murrerunoilija Arto Juurakko, joka on tullut tutuksi osuvilla parisuhderunoillaan. Hän totesi, että tällä kertaa kuulijoina oli ennätysmäärä miehiä ; yleensä taas enemmistönä ovat naiset. Hän esitteli käytännöllisen uutuuden, pohjalaisen kosimakiven, joka on helppo jättää riuureisulla esimerkiksi pöydän kulmalle, eikä tarvitse välttämättä puhua mitään. Kivessä lukee ”Moon jo kauan sua kattellu” , ja se tarkoittaa: ”Tuletko vaimokseni”.

Kristiina Mäkelä

Kirjastoautokissasta tuli Mirri

2010-05-21T12:27:00.001+03:00

Kirjastoauto Ykästä huhtikuussa löytyneen kissan elämässä sattuu ja tapahtuu. Tyttökissa sai uuden kodin erään kirjastolaisen luota ja nimekseen perinteisen Mirrin. Mirri on sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa ja siellä jo ennestään asustaviin kissoihin. Uuden emäntänsä mukaan Mirri on valtavan kiltti ja ihmisrakas kissa ja tulee oikein hyvin toimeen lasten kanssa.

Eläinlääkärikäynti tuotti kuitenkin uusille omistajille yllätyksen. Mirri odottaa pentuja. Pentujen pitäisi syntyä jo toukokuussa. Uusia koteja Mirrin tuleville pennuille on jo onneksi tiedossa. Nyt vain jännitetään, meneekö kaikki hyvin ja kuinka monta kissapienokaista maailmaan putkahtaa

Seinäjoen pääkirjaston uudisrakennus - usein kysyttyä

2010-05-19T14:05:00.004+03:00

Milloin uudisrakennus on valmis?

Uudisrakennus tulee olemaan valmis alkuvuodesta 2012. Muutto ja RFID-muutos tarroituksineen sulkee koko pääkirjaston noin neljäksi kuukaudeksi vuodenvaihteessa.
Uudisrakennuksen valmistuttua alkaa Aallon kirjaston remontti ja vanha talo on pois käytöstä noin vuoden. Aallon kirjastoon jäävät aineistot tulevat todennäköisesti olemaan pois käytöstä tämän ajan.

Miten saa kirjastopalvelua, kun pääkirjasto on muuton vuoksi kiinni?

Pääkirjaston ollessa muuton vuoksi kiinni palvelevat Seinäjoen lähikirjastot asiakkaita. Esimerkiksi Hyllykallion ja Nurmon kirjastot sijaitsevat aika lähellä Seinäjoen keskustaa. Pääkirjastosta lainatuille aineistoille annetaan pitkä laina-aika, joten asiakkaille ei kerry sakkoja kiinniolon vuoksi. Valitettavasti myös kirjastoautot joutuvat olemaan pois liikenteestä jonkin aikaa muuton vuoksi. Lehtitupa yritetään pitää auki pitempään, mutta sekään ei välty kokonaan kiinniololta.

Miten käy Lehtituvan?

Kirjaston Lehtitupa pyritään säilyttämään toimivana koko rakentamisen ajan. Varsinaisen muuton aikana Lehtitupakin saattaa olla jonkin aikaa pois käytöstä. Kun kirjaston uudisrakennus on valmis, Lehtituvan palvelut siirtyvät uudisrakennuksen katon alle. Lehtitupa muuttuu tällöin uutisalueeksi, jossa asiakkailla on luettavissa sanoma- ja aikakauslehdet, kuten ennenkin ja lisäksi on käytössä tietokoneita tietokantoineen ja e-lehtineen. Kun uudisrakennus on valmis, Lehtituvan rakennus todennäköisesti puretaan.

Tuleeko uudisrakennukseen kahvila?

Kyllä, uudisrakennukseen tulee kahvila. Se tulee sijaitsemaan uutisalueella.

Onko lastenosasto saman katon alla kuin aikuistenosasto?

Kyllä, pääkirjaston lastenosasto tulee sijaitsemaan uudisrakennuksessa, samoin kuin suurin osa aikuisten aineistoista, musiikkiosasto, nuortenosasto ja uutisaluekin. Uuden lastenosaston nimi on Piilomaa Lea Pennasen ”Piilomaan pikku aasi” –kirjan mukaan. Lastenosastosta on pyritty suunnittelemaan paitsi esteetön ja helposti tavoitettava, myös hauska, elämyksellinen ja lasten viihtymisen huomioon ottava osasto. Asiointi lastenrattaiden ja –vaunujen kanssa Piilomaassa tulee olemaan sujuvaa ja helppoa.
Vanhan kirjaston lastenosasto jää lähinnä ryhmäkäyttöön ja sinne jää ryhmäkäyttöön tarkoitettuja aineistoja.

Tuleeko uuteen kirjastoon oleskelu- ja lukupaikkoja?

Kyllä, kirjaston uudisrakennukseen tulee sekä hiljainen lukusali opiskelijoita ja muita aineistoon syventyjiä varten että paljon mukavia oleskelu- ja työskentelypaikkoja eri osastoille.

Miten kirjaston palvelut muuttuvat uuden rakennuksen myötä?

Uuden kirjastorakennuksen ja RFID-tekniikan käyttöönoton myötä kirjastossa tapahtuu muutoksia. Itsepalveluautomaatteja tulee lisää ja ne ovat helppokäyttöisempiä kuin nykyinen automaatti. Aineistot palautetaan kokonaan automaation avulla. Myös siihen pyritään, että varaukset olisivat itse haettavissa varaushyllystä.

Nuorten ja musiikin aineistot sijaitsevat uudessa rakennuksessa samassa tilassa. Tässä tilassa sijaitsee myös esimerkiksi nuorten tiedotuspiste JIBBO ja hieno musiikin kuunteluhuone.
Uuteen kirjastoon tulee myös näyttelypaikkoja – vitriinejä ja näyttelyseiniä sekä kirjaston omille että ulkopuolisille näytteilleasettajille. Erilaiset tilat kuten monitoimitila, atk-luokka ja lukuportaikko tapahtumatiloineen mahdollistavat erilaisten tapahtumien, opetustuokioiden ja kokoontumisten järjestämisen aivan toisella tavalla kuin vanhassa kirjastossa.

Luku- ja työskentelypaikat ja langaton internet-yhteys koko talossa mahdollistavat sen, että kirjastossa voi paitsi syventyä kirjaston omiin aineistoihin, myös opiskella ja tehdä vaikka etätöitä entistä helpommin. Myös asiakastietokoneiden määrä kasvaa nykyisestä.
Tavoitteena on viihtyisä, moderni kirjastotila, jossa on antoisaa ja elämyksellistä viettää aikaa ja tutustua erilaisiin aineistoihin. Se tulee toivottavasti olemaan kaikkien seinäjokelaisten yhteinen olo- ja työhuone.

Millainen parkkipaikkatilanne on tulevaisuudessa?

Kirjaston uudisrakennuksen välittömään läheisyyteen tulee isohko parkkipaikka.

Mitä aineistoja Aallon kirjastorakennukseen jää?

Aallon kirjastotalo remontoidaan alkuperäiseen asuunsa. Sinne jäävät historia-aineistot, taideaineistot ja maakuntakokoelma. Esimerkiksi elämäkerrat, historiatietokirjat, arkkitehtuuri- ja taidekirjat ovat siis lainattavissa Aallon kirjastosta. Myös mikrofilmit jäävät Aallon kirjastoon.

Lastenosastolla tulee olemaan ryhmäkäyttöön tarkoitettuja aineistoja, kuten lukemistosarjoja ja aihepaketteja.

Alakerran nykyinen lehtivarasto jää lehtivarastoksi, mutta kirjavarastoon pyritään remontoimaan harjoittelutila ilmaisukasvatuksen alkeisryhmille. Alakertaan saadaan toivottavasti myös yhdistetty soitto- ja elokuvahuone.

Lisätietoja
kirjastotoimenjohtaja Mervi Heikkilä, 06-416 2320
mervi.heikkila(at)seinajoki.fi

Käsillä kirjastossa - taidetta - iloa - muotoa

2010-05-18T12:26:00.006+03:00

Nurmon kirjastossa vietettiin riemukasta taideviikkoa 20.-24.4. Samanaikaisesti oli kirjaston näyttelytilassa Näppi-käsityökoulun töitä esillä. Kirjastoon oli kutsuttu Keskuspuiston ja Rekitien päiväkotien alle kouluikäisiä lapsia viettämään yhteisiä taidetuokioita. Satujen siivittäminä lapset askartelivat satupuihin lintuja, perhosia ja kaikenlaisia satumaisia olentoja. Sormet virkkasivat ja madot hypähtelivät letitysleikissä, kun pienet kädet valmistivat puihin liaaneja ja lettejä.

Keskiviikkoiltana kirjastossa oli kaikille lapsille avoin taidepaja. Osallistujia oli niin paljon, että välillä piti jonottaakin. Taideteoksia valmistui sellaisella vauhdilla, että kirjastoon kasvoi toinenkin satupuu.

Taideviikko päättyi perjantaina satutuokioon, jossa Tuhatvuotisen satupuun ja pienen linnun johdattamina taiteiltiin satumetsään lisää liaaneja ja upea kukkamatto. Taideviikon tapahtumiin osallistui yhteensä noin 170 innostunutta lasta. Järjestelyistä vastasivat Nurmon kirjasto, kaupungin kulttuuritoimi ja Näppi-käsityökoulu.

Nurmon kirjasto kiittää kaikkia iloiseen tapahtumaan osallistuneita.

Kristiina Mäkelä

Toukokuun kirjavinkki

2010-05-03T15:27:00.005+03:00

Eileen Favorite:
Sankarittaret
Gummerus, 2008

Eileen Favoriten esikoisromaani Sankarittaret sijoittuu Yhdysvaltojen Illinois’hin 1970-luvulle. Päähenkilönä kirjassa on teini-ikäinen Penny, jonka isä on kuollut ja joka asuu täysihoitolaa pitävän äitinsä kanssa. Täysihoitola on siitä erikoinen, että sinne tulee aina välillä romaanien sankarittaria lepäämään omasta tarinastaan. Siellä tavataan mm. Rouva Bovary, Anna Karenina ja Scarlett O’Hara.

Äiti on erittäin tiukka siitä, että sankarittarien elämään ei puututa, vaikka kuinka tietäisi miten kirjassa käy. Penny taas haluaisi puuttua, mutta tajuaa lopulta miksi äiti on niin tiukasti sitä vastaan. Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun täysihoitolaan tulee Deirdre-niminen nainen, joka saa Pennyn äidin kaiken huomion. Penny suuttuu äidilleen ja lähtee metsään kävelemään. Siellä hän törmää Conoriin, joka on myös karannut kirjasta ja etsii Deirdreä.

Conor ottaa Pennyn vangikseen, mutta Penny punoo juonen, jonka avulla hän pääsee pakoon. Äiti on ehtinyt kuitenkin jo huolestua ja kutsua poliisit. He luulevat, Penny on vähintään raiskattu ja kun hän yrittää kertoa, että romaanista karannut mies otti hänet kiinni, hän joutuu mielisairaalaan.

Kirjassa käsitellään varsinaisen tarinan lisäksi aikuistumista, toden ja epätoden rajaa sekä äidin ja tyttären suhdetta. Pääseekö Penny sairaalasta, mitä uutta tietoa hän saa isästään ja miksi metsässä on niin vaarallista juoksennella, sen saa selville lukemalla kirjan!

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Hanna Kotila

Satutuokio tulee kotiin

2010-04-27T15:17:00.005+03:00

Jännittävää…Lapset odottavat innostuneina. Satulaan!–projektin satutuokio on alkamassa ja lapset istuvat ringissä maton päälle levitetyllä peitolla. Tunnelma on kodikas; koti on hyvä paikka satutunnille. Satutäti Laura aloittaa kysymällä mitä tarvitaan satujen kuunteluun - avoimet korvat, silmät ja nenäkin. Suun sitä vastoin olisi hyvä olla kiinni. Vaikka mukana on pieniäkin lapsia, kaikki jaksavat kuunnella hiljaa. Välillä lapset vastaavat kirjoihin liittyviin kysymyksiin ja kommentoivat kirjan kuvia.

Satutuokio tapahtuu perhepäivähoitaja Teija Keskitalon kotona, mukana ovat myös perhepäivähoitajat Sirpa Lähdesmäki ja Pirjo Nuolikoski hoitolapsineen. Mukana olevat lapset ovat Miisa, Ella-Kerttu, Miro, Josefiina, Evena, Iines, Aamu-Helmi, Elmeri, Ilona, Jesse ja Tessa.
Lapset kuuntelevat keskittyneesti ja tarkkaavaisin ilmein. Jokaisen luetun kirjan jälkeen Laura ja lapset juttelevat hieman kirjan tapahtumista. Kissa Killi-kirjan loppu on runomuotoinen, mikä innostaa lapsetkin toistamaan runon loppusointuja. Kolmen kirjan jälkeen Laura kysyy luetaanko lisää ja lapset haluavat kuulla vielä uuden tarinan.

Satulaan!–hankkeen kohderyhmänä ovat perhepäivähoitajat ja heidän hoidossaan olevat lapset. Tällä kohderyhmän valinnalla pyritään paikkaamaan sitä, että kirjastosta normaaliresursseilla harvoin pystytään tarjoamaan tapahtumia erityisesti perhepäivähoitajille. Päiväkotien kanssa yhteistyö on vilkasta, mutta perhepäivähoitajien osallistuminen esimerkiksi kirjastossa järjestettäville satutunneille saattaa olla hankalaa.

Satutunti otetaankin hyvin vastaan, tuleehan palvelu suoraan kotiin. Perhepäivähoitajille olisi vaikeaa lähteä monen kilometrin päähän keskustaan. Hoitajilta onkin tullut runsaasti hyvää palautetta ja kiitosta projektista, ja he toivovat, että tulevaisuudessakin olisi heille suunnattuja hankkeita ja palveluja.

Projektissa ovat mukana kaikki Seinäjoen kirjastot eli Hyllykallio, Nurmo, Peräseinäjoki, Ylistaro sekä pääkirjasto. Satutuokioita on siten mahdollisuus tilata koko uuden Seinäjoen alueelle ja Satulaan-satupaketin lainaus on mahdollista jokaisen omasta lähikirjastosta.

Satupaketin avulla perhepäivähoitajat voivat jatkaa satutuokioiden pitämistä omatoimisesti: satukassi sisältää kirjoja aiheista, jotka ovat lähellä lapsia. Mukana on myös Syötä satuja –kirjanen, joka kertoo varhaisen lukemisen merkityksestä ja tarjoaa lukuhoukutuksia lapsen kanssa jaettavaksi. Satukassista löytyy erilaisia esineitä, joiden avulla satutuokioita voi elävöittää, kuten esimerkiksi leikkivarjo ja käsinukke.

Seinäjoen kaupunginkirjasto toteuttaa hankkeen lääninhallituksen tuella ja yhteistyössä Kulttuuriyhdistys Kurpitsa ry:n kanssa. Projektin satutäti on Kurpitsan Laura Kivimäki.

Kirjat jotka luettiin tällä satutunnilla:

Korolainen, Tuula: Kissa Killi ja Sottapytty
Oram, Hiawyn: Kun toiveista tulee totta
Butler, M. Christina: Kaapo Kanin känkkäränkkä
Reider, Katja: Onko vika olla sika

Outi Kukkonen

Kirjastoautosta löytyi kissa

2010-04-23T13:31:00.003+03:00

Kirjastoauto Ykän kuskia kohtasi yllätys, kun kirjastoauton sisältä löytyi salamatkustaja. Vaalea tyttökissa oli liftannut salaa kyytiin tiistain 20.4. lenkin varrelta. Kissa oli hiippaillut autoon niin varovasti, ettei ole tietoa, miltä pysäkiltä se oli saapunut. Viimeisten pysäkkien asiakkaisiin on oltu yhteydessä, mutta he eivät tunnistaneet kissaa. Kissa on rohkea ja hyvin ihmisrakas, joten villikissa se ei ole.

Jos kaipaat kuvan lemmikkiä, saat sen karkumatkalta takaisin Seinäjoen koiratarhasta, puh. 040 – 7018 999. Kissaa pidetään siellä ainakin kaksi viikkoa.

Alla tiistain Ykä-auton lenkki, jonka varrelta salamatkustaja on autoon hiipinyt:

TIISTAI
14.35-14.45 KALLIOLA : UNTAMALANTIE/HYRYLÄNTIE LINJA-AUTOPYSÄKKI
14.55-15.05 LUOMA : LEHMÄJOENTIE 215
15.10-15.15 SAARI : LEHMÄJOENTIE 331
15.25-15.35 ISOSAARI : KOSOLANTIE 289
15.40-15.50 LAMMI : POUTUNRANNANTIE 545
15.55-16.05 NORTUNEN : POUTUNRANNANTIE 409
16.10-16.20 TIURANIEMI : POUTUNRANNANTIE 126
16.25-16.35 PIHLAJANIEMI: POUTUNRANNANTIEN/ UNTAMALANTIEN RISTEYS
16.40-16.50 JÄRVIRANNAN TIENHAARA : JÄRVIRANNANTIEN/ KORVENTIEN RISTEYS
16.55-17.05 LEHTONEN : JÄRVIRANNANTIE 260
17.40-18.05 HALKOSAARI : PITKÄKAARI 4
18.10-18.30 SANTTI : SANTINTIE 4
18.35-18.55 KITINOJAN ASUNTOALUE: LINTULANTIE 3
19.00-19.10 ISKALA: KITINOJANTIE 366

Fantasiaa Nurmon kirjastossa

2010-04-20T14:21:00.004+03:00

Sedun tieto- ja kirjastopalvelualan opiskelija Heidi Kivisaari on koonnuut Nurmon kirjastoon fantasia-aiheisen näyttelyn nuorille. Heidi valmistelee lopputyötään fantasiasta. Näyttelyn yhteydessä on myös tietokilpailu, johon voi käydä osallistumassa. Näyttely on avoinna huhtikuun loppuun saakka.

Maanrakennustyöt I

2010-04-08T13:05:00.004+03:00

Kirjaston uudisrakennuksen maanrakennustyöt edistyvät vauhdilla.

Ensimmäisenä kaadettiin rakentamisen alle jäävät puut, onneksi iso osa puista pystytään kuitenkin säilyttämään.

Lehtituvan ulkorakennus purettiin 7.4.

Huhtikuun kirjavinkki

2010-04-01T10:42:00.003+03:00

Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä.
Gummerus 2005.

Zinaida Lindén on mielenkiintoinen kirjailija: hän on syntynyt ja kasvanut Leningradissa, opiskellut siellä ruotsin kieltä ja kirjallisuutta ja asunut pari vuotta myös Japanissa. Nykyään hän on naimisissa suomenruotsalaisen miehen kanssa ja asuu Turussa. Kirjansa hän kirjoittaa ruotsiksi.

Kaikki nämä elementit voi löytää myös kirjasta Ennen maanjäristystä. Kirjan kertoja, Suomessa asuva ruotsiksi kirjoittava venäläinen kirjailija tapaa junassa entisen painonnostajan ja sumopainijan Ivan Demidovin. Ivan alkaa kertoa elämäntarinaansa neuvostoliittolaisena painonnostajana ja palomiehenä, jotka molemmat olivat arvostettuja ammatteja. Kirjassa kuvataan elämää ja urheilukoneistoa 1970- ja 1980-lukujen Neuvostoliitossa. Urheilijat ovat juhlittuja sankareita, joista valtio pitää huolta. Kääntöpuolena on järjestelmällinen dopingin käyttö, joka Ivanin kohdalla alkaa jo teini-ikäisenä.

Neuvostoliiton romahtaessa putoaa myös Ivanin elämältä pohja, kun hän menettää asemansa ihailtuna urheilijana. Kirjassa kuvataan ulkopuolisuutta sekä omassa elämässä että vieraassa kulttuurissa. Jossain vaiheessa Ivan toteaakin olevansa vain entinen; entinen painonnostaja ja entinen palomies. Uuden merkityksen elämälleen hän löytää Japanissa, jonne onnekas sattuma hänet vie. Japanissa Ivanista tulee sumopainija. Sumopainikulttuurin kuvaus onkin kirjassa erityisen mielenkiintoista.

Kirjan tarina jatkuu Lindénin seuraavassa kirjassa Kirjeitä Japanista. Häneltä on myös juuri ilmestynyt novellikokoelma Nuorallatanssija.

Elina Kortesmäki

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Tapahtui Simunanrannassa: kerrankin sai muistella vanhoja!

2010-03-31T15:16:00.003+03:00

Kaupunginkirjasto järjesti viime syksynä Lukupiiri-projektin yhteistyössä SeAMK:n Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman kanssa. Projektissa opiskelijat perehdytettiin hakeutuvaan kirjastotyöhön ja ikäihmisten lukupiirien pitämiseen. Sen jälkeen opiskelijaparit saivat kukin oman ryhmän, jossa he pitivät säännöllisesti Lukupiiri-kokoontumisia. Mukana ollut opiskelija Jonna Vuoto kertoo tässä kirjoituksessa kokemuksistaan.

Lukupiiri-projekti tarjosi virkistävää vaihtelua luentoihin ja ryhmätöihin. Viiden viikon ajan neljä kahden hengen opiskelijatiimiä toteutti kerran viikossa omat Lukupiiri-kokoontumisensa, jotka pidettiin Simunanrannan päiväkeskuksissa. Kullakin parilla oli oma ryhmänsä. Jokaisessa ryhmässä oli kymmenisen lievästi muistihäiriöistä senioria. Tarkoituksena oli tunnin aikana pitää heille eräänlainen muistelu- ja tarinatuokio. Tunnin pohjustuksena minä ja parini käytimme kirjoja, videoita, cd:tä ja lehtiartikkeleita.

Positiivinen vastaanotto
Alussa jännitti kovasti, mitä tuleman pitää, koska oli kyseessä ainutkertainen projekti. Mietimme, tuleeko tästä suuri menestys vai jotain, mistä ei jatkossa puhuta edes sivulauseessa. Onneksi saimme kuitenkin positiivista palautetta henkilökunnalta ja myös ryhmäläisiltä. Kauhuskenaario oli tietysti, että he vain näyttelevät tyytyväisiä ja samalla ajattelevat ”Voi ei, taas nuo likat tulevat”.

Viikoittain vaihtuvat aiheet
Suunnittelu vei paljon aikaa, mutta ammatillinen osaaminen lisääntyi kovasti. Tuli selattua, luettua ja kuunneltua aineistoa, johon ei normaalisti välttämättä tulisi tartuttua. Kukin pari valitsi jokaiseen kokoontumiseen teeman. Minun ja parini teemoina olivat lehmät, hevoset, koirat ja yhtenä suurena kokonaisuutena vanhemmuus, isovanhemmuus ja lapsenlapset. Kaikkein eniten ryhmäläiset tuntuivat pitävän koira-aiheesta. Sillä kerralla aika kului kuin lentäen, emmekä todellakaan ehtineet käydä läpi kaikkea valitsemaamme aineistoa. Muulloinkin aineistoa jäi vähän yli.

Jatkoa luvassa?
Positiivista on, että Lukupiiri-projektia tullaan ehkä jatkamaan tulevaisuudessa muilla vuosiluokilla. Kokemuksena projekti oli valtavan hieno, joten ehkä päädyn tulevaisuudessa tekemään hakeutuvaa kirjastotyötä.

Jonna Vuoto
Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, SeAMK

Nyt se alkaa!

2010-03-26T16:03:00.000+02:00

Maanantaina 29.3. alkavat vihdoin Seinäjoen kaupunginkirjaston uudisrakennuksen maanrakennustyöt! Maanrakennusurakkaan valittiin kilpailutuksen jälkeen Oy Sundström Ab Pedersörestä. Täytyy myöntää, että kirjastoväen tunnelmat ovat korkealla, kun kauan ja hartaasti odotettu rakentaminen vihdoin alkaa. Rakennustyömaa tuo tullessaan kuitenkin myös hiukan käytännön haasteita.

Rakennustöiden takia Alvar Aallon katu kirjaston takaa sekä kadun varressa oleva parkkipaikka poistuvat käytöstä maanantaina. Paikoitusta muualla Aalto-keskuksen ympärillä pyritään helpottamaan lähiaikoina, mutta todennäköisesti parkkeeraus ainakin tilapäisesti hiukan hankaloituu. Kirjaston asiakkailta toivotaankin kärsivällisyyttä parkkipaikka-asiassa. Kun hetken jaksamme odotella, on meillä ensi vuonna uusi tilava ja upea kirjasto sekä asiallinen parkkipaikka.

Lupaamme laittaa rakennustöiden edistymisestä myös kuvia tänne blogiin, kunhan kaivinkoneet vyöryvät paikalle ja monttua aletaan kaivaa.

Mervi Heikkilä
Kirjastotoimenjohtaja

Suunnittelun määräpäivä

2010-03-17T11:13:00.002+02:00

Perjantaina 12.3.2010 oli kirjaston uudisrakennuksen suunnitelmien deadline. Silloin olivat valmiina niin arkkitehtisuunnitelmat, kalustesuunnitelmat, LVIA-suunnitelmat, rakennesuunnitelmat kuin geosuunnitelmakin. Sähkösuunnitelma puolestaan valmistui maanantaiksi 15.3. Suunnitelmien valmistumista seuraa urakkakilpailutus. Sen jälkeen kaupunginhallitus päättää, minkä nimisten yritysten työntekijät alkavat Seinäjoen kirjaston uudisrakennusta rakentamaan.

Suunnitteluvaihe oli käyttäjän näkökulmasta välillä kiireinen, mutta ehdottomasti antoisa ja hieno kokemus. Kirjaston suunnittelutiimi sai paneutua erilaisiin rakentamisen osa-alueisiin ja hankki ja sai tietoa monesta entuudestaan aivan vieraasta asiasta. Osastojen johtajat saivat miettiä ja ideoida omien osastojensa tulevaisuutta ja koko henkilökunta pääsi kommentoimaan piirustuksia luonnosvaiheissa. Ideoiden ja toiminnallisuusnäkökulman sovittaminen arkkitehtuuriin ei aina käynyt käden käänteessä, mutta jokaisesta asiasta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen.

Suunnittelun punaisena lankana pidettiin muuntojoustoa. Tiloja ei saa suunnitella vain lähitulevaisuutta varten, vaan ne täytyy suunnitella siten, että ei suljeta pois mitään tulevaisuudessa todennäköistä kirjaston toimintamuotoa. Se on pitkällä aikavälillä taloudellista.

Asiakkaiden näkökulmaa suunnitteluun kirjasto haki tutustumalla tarkkaan erilaisiin asiakaskyselyihin, joita on toteutettu valtakunnallisesti. Myös ulkomaisiin kirjastorakennuksiin tutustuttiin silmälläpitäen sitä, miten kirjaston käyttäjät ovat ottaneet vastaan uusia palveluja. Paikallisesti nuorten fokusryhmältä, Säätiöltä, kysyttiin toiveita nuortenosaston suhteen.

Vaikka tilasuunnittelu on nyt valmis, ei kirjaston toiminnan suunnittelu ole sitä koskaan. Kirjaston toiminta ei ole vuodesta toiseen samanlaista, vaan kirjasto elää yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeiden mukana. Asiakastoiveet tulevat usein esille ihan jokapäiväisessä asiakaspalvelutilanteessa. Niitä voi myös antaa kirjallisesti pääkirjaston palautelaatikkoon, lähettää sähköpostilla, antaa puhelimitse tai vaikkapa kommentoimalla tätä blogia. Millaisia toiveita sinulla, hyvä asiakas, on kirjaston toiminnan suhteen?

Mervi Heikkilä
kirjastotoimenjohtaja

Asiakastietokoneiden uusi varauskäytäntö

2010-03-15T15:45:00.002+02:00

Seinäjoen pääkirjastossa, Nurmon kirjastossa ja lehtituvassa otettiin käyttöön maaliskuun alussa asiakaskoneiden varausjärjestelmä eBooking. Asiakkaan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänellä pitää olla kirjastokortin numero ja salanumero mukanaan (joko fyysisesti tai muistissa), kun hän tulee käyttämään kirjaston asiakaskoneita. Koneelle kirjaudutaan aina Seitti-kirjastokortin numerolla ja siihen liitetyllä salanumerolla. Samaa salanumeroa käytetään Seitti-verkkopalvelussa esim. lainoja uusittaessa ja aineistoa varattaessa sekä pääkirjaston lainausautomaatilla aineistoa lainattaessa. Ellei asiakkaalla ole vielä salanumeroa liitettynä kirjastokorttiin, hän saa sen kirjastosta. Vierailijoille tehdään tilapäiset tunnukset.

Ohjelman avulla asiakas voi etukäteen varata ajan haluamalleen tietokoneelle osoitteessa https://kirjastontietokoneet.seinajoki.fi/. Pääkirjastossa on myös erillinen varauskone asiakkaille. Varauksen voi tehdä lisäksi puhelimitse. Asiakkaalla voi olla kaksi yhden tunnin varausta / päivä. Lisäksi on mahdollista ottaa käyttöön vapaana oleva tietokone. Jos asiakas myöhästyy tietokoneelta, varaus peruuntuu 10 minuutin kuluttua ja kone vapautuu seuraavalle käyttäjälle. Osa koneista, mm. lehtituvan kone, on pikakoneita, joille ei voi tehdä varauksia etukäteen. Pikakoneiden käyttöajat ovat joko 15 minuuttia tai puoli tuntia.

Näin vuosikausia jatkunut ”korttirumba” pääkirjaston neuvonnassa on ohi. Aikaisemminhan henkilökunta valvoi asiakaskoneiden käyttöä ja varauksia ottamalla neuvontaan pantiksi asiakkaan kirjastokortin ja merkitsemällä varauslistaan varaajan nimen. Nyt eBooking-ohjelmaa käytettäessä asiakkaan ei enää tarvitse ilmoittaa varauksiaan henkilökunnalle eikä jonottaa kirjastokorttia neuvonnasta.

Alkuvaiheessa näyttää siltä, että suurin osa asiakkaista on muutokseen tyytyväisiä. He voivat hallinnoida varauksiaan itsenäisesti ja mennä suoraan vapaalle koneelle. Henkilökunta auttaa ohjelman opettelussa mielellään, ja runsaasti nettikävijöitä onkin perehdytetty eBookingin käyttöön. Uuden ohjelman käyttöönotto aiheuttaa aina jonkin verran hankaluuksia, koska kaikkia tilanteita ei pystytä testaamaan etukäteen. Yhdessä asiakkaiden kanssa opettelemalla ja ohjelmaan tutustumalla pääsemme pian normaalitilanteeseen. Ohjelma säästää sekä asiakkaiden että henkilökunnan aikaa. Uudessa kirjastossa tulee olemaan paljon enemmän tietokoneita, ja ajanvaraus toimii sujuvasti, kun ohjelma on sinne siirryttäessä jo tuttu.

Joulupukki ja rouva presidentti kohtasivat Seinäjoen pääkirjastossa

2010-03-10T15:14:00.004+02:00

Sanasadetta -työpaja järjestettiin lomalaisten iloksi jo neljännen kerran Seinäjoen pääkirjastossa. Kalevalan päivän jälkeisellä viikolla kokoontui kuusi lukemisesta, kirjoittamisesta ja näyttelemisestä kiinnostunutta alakouluikäistä sanataiteen äärelle.

Kaksipäiväisen työpajan aikana tutustuttiin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaan ja tehtiin oma 2000-luvun Kalevala-versio, jossa seikkailivat mm. joulupukki Väinämöisenä, Miss Suomi Pohjan Neitona, rouva presidentti Pohjan Akkana ja uimari Jani Sievinen Seppo Ilmarisena sekä prätkäjätkä Ahti Lieto Lemminkäisenä. Lisäksi harjoiteltiin limerikki- ja haiku-runojen tekemistä ja tutustuttiin Jukka Itkosen tuotantoon sekä kirjoitettiin omaa fantasiatarinaa.

Mukana työpajassa oli mm. 9-vuotias Jenni Jääskeläinen Tampereelta. Jenni kuuluu niin sanotun saniksen vakiokävijöihin, sillä hän oli mukana jo neljättä kertaa. Jennin lempiaineisiin koulussa kuuluvat äidinkieli, kuvaamataito sekä käsityö. Jennin lisäksi työpajassa hääri juuri 10 vuotta täyttänyt Atte Ala-Lahti Seinäjoelta. Atte oli mukana ensimmäistä kertaa, mutta lähtisi uudelleenkin, mikäli vastaavaa järjestettäisiin tulevaisuudessa. Atte nimeää lempikirjailijakseen Harry Potterin kirjoittajan J.K. Rowlingin ja Aten tulevaisuuden unelma-ammattina siintääkin kuvataiteilijan tai kirjailijan työ.

Sanasadetta-työpajan järjestelyistä ja ohjauksesta vastasivat Outi Kukkonen ja Pirjo Humalainen Seinäjoen pääkirjaston lasten- ja nuortenosastolta.

Pirjo Humalainen