Juhana Säde: Maattomat kuninkaat
Minkälainen oli Suomi, joka ei ollut vielä Suomi? Miten
elettiin keskiaikaisessa Hämeessä ja Karjalassa? Juhana Säteen syksyllä 2014 ilmestynyt esikoisromaani
Maattomat kuninkaat vie lukijansa 900-luvun lopun Hämeeseen ja sieltä
viikinkien mukana pitkälle matkalle aina Kiovaan asti.
Kirjan päähenkilö on Rautia, naima- ja turkiskaupoilla
rikastunut ja hyvään asemaan omassa yhteisössään noussut hämäläismies. Rautia
pyrkii kehittämään pitäjänsä elämää, turvaamaan hyvän elämän läheisilleen. Pitäjän
linnavuorella on aloitettu linnoitustyöt turvallisuuden takaamiseksi, ja Rautia
haaveilee jopa kuninkaan asemasta.
Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan, kun
linnoitustyömaalta löytyy nuoren pojan ruumis. Poika on selvästi joutunut
surmatuksi. Edellisenä iltana on vietetty iloisia juhlia Rautian kotona, joten
voidaanko Rautiakin liittää surmatyöhön? Tappotyö kiristää pitäjäläisten välejä,
ja Rautia pelkää tulevaisuudensuunnitelmiensa
kariutuvan.
Kirjassa ei pysytellä vain omilla asuinsijoilla. Rautia lähtee
muutaman muun miehen mukaan kauppareissulle Ruotsin puolelle Birkaan. Siellä
selviää, että sikäläiset suunnittelevat kauppamatkaa kauas idäntielle,
Karjalaan. Rautia houkutellaan mukaan, ja siitä alkavat vertaansa vailla olevat
seikkailut monikansallisen viikinkiporukan mukana. Viikingit matkaavat
Laatokalle ja sieltä aina Rusin maalle ja Kiovaan saakka. Pelkästä
kaupankäynnistä ei suinkaan ole kyse, vaan matkalla käydään myös verisiä taisteluja
seutujen herruudesta. Kirjaa voisi kuvata vanhan kunnon hyvän ajan seikkailukirjaksi. Viikinkiporukka etenee pitkin idän jokia taistelusta toiseen. Matkalla kohdataan kieroilevia vallanpitäjiä, uskollisia ystäviä ja kauniita naisia. Jumalilta pyydetään apua ja niitä lepytellään, enteitä ja merkkejä tutkitaan. Kirjan henkilöhahmot ja kieli ovat uskottavia. Vanhat suomalaiset nimet ja sanasto luovat aidon tunnelman.
Maattomista kuninkaista innostuvat voivat seurata kirjasta
kertovia uutisia ja myös jatko-osan edistymistä Facebook-sivulta.
Elina Hokkanen