- Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa, 1939 (dekkarit)
- Leo Tolstoi: Anna Karenina, 1877 (maailmankirjallisuuden klassikot)
- Z. Topelius: Tähtien turvatit, 1899 (kotimaiset klassikot, historialliset romaanit)
- Timo J. Tuikka: Kekkosen takapiru, 2011 (poliittiset elämäkerrat)
- Teemu Keskisarja: Viipuri 1918, 2013 (Suomen historia)
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Sunnuntaivieras Kari Hokkanen
Kirjaston sunnuntaivieraana oli 26.1. Kari Hokkanen. Hän suositteli tutustumaan seuraaviin teoksiin:
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Elokuvavinkki Carnage
Roman Polanski: Carnage
Polanskin viisikymmentä vuotta kestänyt ohjaajan ura on ollut tasaisen laadukas, eikä suurempia hutilaukauksia ole osunut ansioluetteloon. Toki siellä on vähemmänkin onnistuneita elokuvia, mutta klassikkojen määrä on varmasti monen muun ohjaajan mielestä kadehdittavan suuri. Lisäksi Polanski on henkilökohtaisista tragedioistaan huolimatta onnistunut palaamaan aina elokuvamaailman huipulle.
Seinäjoen
kaupunginteatterissa saa tammikuussa 2014 ensi-iltansa Yasmina Rezan näytelmään Le Dieu du carnage/Vihan
jumala perustuva Carnage. Kirjasto oli tässä asiassa
tietämättään hiukan aikaansa edellä, kun syksyllä kirjaston elokuvaillassa
esitettiin ohjaajamaestro Roman
Polanskin elokuvasovitus samasta tarinasta. Elokuva luonnollisesti löytyy
Seinäjoen kaupunginkirjaston kokoelmista, joten nyt voi oman maun mukaan ennen
tai jälkeen teatteriversion käydä lainaamassa elokuvan dvd:nä ja vertailla
miten sovitukset eroavat, vai eroavatko.
Polanskin
elokuvassa nähdään kivenkova näyttelijäkaarti Kate Winslet, Jodie Foster,
Christoph Waltz ja John C. Reilly. Tältä nelikolta löytyy meriiteistä mm. viisi
Oscar-voittoa ja kahdeksan ehdokkuutta! Elokuva sijoittuu lähes kokonaan yhteen
huoneistoon, jossa kaksi pariskuntaa tapaa selvitelläkseen lastensa tappelua. Asia
vaikuttaa selvältä, mutta muutaman käänteen ja väärin valitun kommentin jälkeen
pariskunnat ovat lähes toistensa kurkuissa kiinni, ja kulissit kaatuvat.
Sivistyneet ihmiset näyttävät todellisen luontonsa, naamiot tippuvat, ja
kiusallisia totuuksia aletaan laukoa mitään säästelemättä. Keskustelu muuttuu
sanasodaksi, ja pariskuntien omat suhteetkin joutuvat koetukselle. Elokuva on
paikoitellen hersyvän hauskaa, mutta samalla myös piinallisen kiusallista
katsottavaa, ja lyhyestä kestostaan huolimatta kaikkea muuta kuin kevyt
viihde-elokuva. Polanskilla on edelleen ote hallussaan, ja näyttelijät tietysti
tekevät ammattimaista jälkeä. Etenkin Waltzin vaivatonta suoritusta on aina ilo
katsoa.Polanskin viisikymmentä vuotta kestänyt ohjaajan ura on ollut tasaisen laadukas, eikä suurempia hutilaukauksia ole osunut ansioluetteloon. Toki siellä on vähemmänkin onnistuneita elokuvia, mutta klassikkojen määrä on varmasti monen muun ohjaajan mielestä kadehdittavan suuri. Lisäksi Polanski on henkilökohtaisista tragedioistaan huolimatta onnistunut palaamaan aina elokuvamaailman huipulle.
Jos haluaa tutustua
Polanskin tuotantoon laajasti, voi aloittaa vaikka Seinäjoen kaupunginkirjaston
kokoelmista. Ensimmäinen pitkä elokuva Veitsi
vedessä vuodelta 1962 nosti miehen heti maailman tietoisuuteen, ja elokuva
oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin saajaksi. 60-luvun
tuotannosta löytyy myös psykologisen kauhun merkkiteos Inho, Umpikuja sekä
kiistaton kauhuelokuvan klassikko ja lopullinen läpimurto Rosemaryn painajainen. 70-luvun ohjauksista kokoelmassa on hiukan
unohdetumpi Shakespeare-tulkinta Macbeth,
jonka väkivaltaisuuden taustalta on löydettävissä Polanskin näyttelijävaimo
Sharon Taten surullinen kohtalo. Iso hitti Chinatown,
synkkä Vuokralainen ja Nastassja
Kinskin tähdittämä Tess löytyvät
kokoelmasta myös. 80- ja 90-luvun elokuvat ovat valitettavasti jääneet
kirjaston dvd-kokoelmasta uupumaan, mutta 2000-luvun tuotannosta lainaajia
odottavat Polanskin huipulle palauttanut Pianisti,
josta Polanski sai vihdoin viimein parhaan ohjaajan Oscarin, Charles Dickensin
kertomukseen perustuva Oliver Twist,
allekirjoittaneen mielestä yksi 2000-luvun parhaista elokuvista The Ghost Writer sekä edellä arvosteltu
Carnage. Pääkirjaston lisäksi osa elokuvista
on saatavilla myös Ylistaron ja Nurmon kirjastoista. Jos siis haluaa viettää
laadukkaan elokuvahetken, Roman Polanskin tuotannosta siihen löytyy
mahdollisuuksia!
Jarkko Parkkinen
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Sunnuntaivieras Osku Ketola
Kevään ensimmäinen sunnuntaivieras pääkirjasto Apilassa oli muusikko Osku Ketola. Hän suositteli tarttumaan seuraaviin teoksiin:
Reijo Mäki: Hard luck cafe
Leif Davidsen: Jälkiä jättämättä
Dan Brown: Inferno
Paulo Coelho: Voittaja on yksin
Reijo Mäki: Hard luck cafe
Leif Davidsen: Jälkiä jättämättä
Dan Brown: Inferno
Paulo Coelho: Voittaja on yksin
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Oman elämäni kirjasto
Seinäjoen kirjasto tarjosi
satumaisen hetken joskus 1970-luvun lopulla.
Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.
Tuona iltana kirjojen
hiljaisuus oli päätetty vaihtaa musiikkiin. Se oli Sibeliuksen Satu joka soi,
kun astuin sisään, enkä ole sen jälkeen osannut erottaa kirjastoa Sadusta.
Oman elämäni kirjasto on
ilman muuta Seinäjoen kaupungin-maakuntakirjasto, jonka suunnittelija oli
elokuuhun 2012 asti Alvar Aalto ja siitä lähtien myös Asmo Jaaksi.
Aallon kirjastossa oli ja on
fantastista lainaustiskiltä avautuva viuhkamaisuus. Olen viihtynyt milloin
missäkin viuhkan siivessä jo kuudella vuosikymmenellä.
Eikä tilapäistä Aallon
kirjastosta luopumista ole tarvinnut surra, sillä Apila-kirjastosta tuli jotain
vielä parempaa: kaupungin ei-kaupallinen keskipiste. (Kaupallinen keskipiste on
kesällä kauppatorilla ja talvella eps-torilla, eikä niissäkään ole mitään
vikaa.)
Apilan arkkitehtuuri on
hienoa, leikkisää ja oivaltavaa. Sen on hoksannut myös pojanpoika Eemeli, jonka
perässä on välillä pysymistä kaikkien houkutusten keskellä.
Olin jo aikaisemmin pitänyt
kirjastoa itselleni kaikkein tärkeimpänä julkisena palveluna, mutta Apilan
jälkeen se on sitä yhä enemmän. Apila aiheutti suoranaisen kirjastopistoksen.
Aika pian sen avaamisen jälkeen käytiin vaimon kanssa tutkimassa Asmo Jaaksin
toinen kirjasto Turussa, kohta perään Vaasan, Kokkolan ja Oulun kirjastot, ja
nyt viimeksi Inarin. Kaikki ne ovat hienoja, mutta kotikirjasto on paras.
Samaan tapaan kuin Aallon
kirjaston lainaustiskiltä näkyi talon koko kirjo, löytyy myös Asmon Apilasta
yksi paikka, josta avautuu kaikki: sisääntulo, uutisalue, kahvila, lasten
siipi, aikuisten osasto, nuorten alakerta ja Lakeuden risti.
Käyhän etsimässä tuo 360
asteen lakeusmaisema!
Anssi Orrenmaa
Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Tammikuun kirjavinkki
Anu Juvonen
Lähiöoksennus
Minerva, 2013
Hanna Kotila
Lähiöoksennus
Minerva, 2013
Anu Juvosen esikoisromaani
Lähiöoksennus kertoo kolmen tytön elämästä ja kasvamisesta Helsingissä
Kannelmäen lähiössä 1980-luvulla. Päähenkilönä on Katja, joka asuu äitinsä ja
veljensä kanssa. Isä on muuttanut Töölöön unelmiensa ja uuden naisystävänsä perässä.
Katjalla on Mirri-niminen ystävä, jonka perhe-elämä näyttää päällisin puolin
sujuvan ihan hyvin. Mirri ja Katja tutustuvat myöhemmin Sannaan, jonka isä on
kuollut ja äiti muuttunut uskovaiseksi.
Vaikka päähenkilöt ovat
nuoria, niin tämä kirja ei ole niinkään nuortenkirja kuin kirja nuorista. Siinä
kuvataan tyttöjen ensimmäisiä kosketuksia poikiin, juhlimiseen ja alkoholiin,
mutta käsitellään myös läheisen menettämistä, yksinäisyyttä, unelmia ja
aikuiseksi kasvamista. Isoksi teemaksi nousee tyttöjen suhde miehiin, ei
pelkästään pitkätukkaisiin poikaystäväehdokkaisiin vaan myös isiin, veljeen ja
ukkiin. Tyttöjen isäsuhteet ovat ongelmallisia ja yhden tytön elämä meneekin
aika lailla pilalle hänen isänsä vuoksi.
Tarina ei ole kaunis, eivätkä
sen päähenkilöt enkeleitä, mutta silti kirja pitää otteessaan. 80-luvun lapsena
sitä oli jollakin lailla nostalgista lukea. Mieleen muistui jo unohtuneita
asioita.
Suosittelen niille, jotka
-
haluavat palata 80-luvun fiiliksiin
- ovat unohtaneet millaista oli olla nuori
- haluavat lukea rankoistakin aiheista
Hanna Kotila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)