Kirjasto voi olla seikkailu

Länsi-Suomen lääninhallitus järjesti oivallisen tutustumisretken Hollannin kirjastoihin 8. – 11. 12. 2009. Matka oli räätälöity nimenomaan ottaen huomioon läänissä meneillään olevat rakennushankkeet. Niinpä meitä oli kahdeksan kirjastolaisen lisäksi muutama arkkitehti tutustumassa Amsterdamin, Rotterdamin ja Haagin kirjastoihin.

Kohteista antoisin oli ehdottomasti Amsterdamin vuonna 2007 valmistunut pääkirjasto. Kirjasto oli huiman kokoinen: 28 000 neliötä kirjastotilaa kohosi 10 kerrokseen keskeisellä paikalla rautatieaseman ja isojen museoiden lähellä. Avoimia kokoelmia oli 8 hyllykilometriä, varastoissa 24 kilometriä lisää ja asiakastyöasemia oli noin 600 kappaletta. Kirjasto oli auki seitsemänä päivänä viikossa, klo 10 – 22, ja kirjastolla oli mm. oma kirjastoteatteri, ravintola, radio, museo ja tietenkin näyttelytilaa.

Amsterdamin yleinen kirjasto

Kaupunkilaiset olivat ottaneet kirjaston hyvin omakseen. Laajoista kokoelmista huolimatta kirjasto ei ollut perinteinen kirjakirjasto, vaan kaupunkilaisten olohuone ja kohtaamispaikka. Erityisesti kirjasto näytti olevan myös yhteinen työhuone, sillä melkein kaikki näkysällä olleet työpisteet oli valloitettu. Ihmiset läppäreineen tekivät etätöitä, läksyjä tai ryhmätöitä tai tutustuivat kirjaston aineistoihin ja aivan kaikenikäiset näyttivät viihtyvän
loistavasti. Arkipäivisin kirjastossa oli noin 5000 kävijää ja viikonloppuisin noin 7 000 päivässä. Luonnollisesti kameravalvonta oli kattavaa ja kirjastolla oli omat vartijat.

Asiakkaita kirjastossa omien läppäreidensä kanssa

Kirjastonjohtaja kertoi meille, että uuden kirjaston valmistuessa oli tietoisesti valittu konseptiksi aikaisemman lainauskirjaston sijasta seikkailukirjasto. Kirjastossa oli panostettu kutsuvan ja viihtyisän ilmapiirin luomiseen, oli valoa ja inspiraation lähteitä.

Lainauslukujen laskiessa ja digitalisoitumisen edetessä myös Suomen kirjastoilla on edessään pohtimisen paikka: annetaanko enemmän tilaa asiakkaille, panostetaanko viihtymiseen ja yhteiseen olohuoneeseen, vai annetaanko tiukkaan ahdettujen hyllyjen pikku hiljaa täyttyä eilispäivän bestsellereistä?

Lastenosastolla oli pyöreät hyllyt.

Lainaus ja palautus oli automatisoitu. Tässä asiakkaat palauttavat aineistoja.

Mahdollinen uusi konsepti ei onneksi sulje pois hyvää kaunokirjallisuuskokoelmaa, syvällistä sisältöjenhallintaa tai asiantuntevaa tietopalvelua. Niitä kirjastoista tulee edelleen löytymään, ehkä aineistot vain ovat esillä hieman eri tavalla; houkuttelevammin, valikoidusti, ajankohtaisesti, väljästi. Ehkä aineistoja avataan asiakkaille erilaisin tapahtumin, esityksin ja näyttelyin entistä enemmän. Ehkä kirjastosta tulee myös oman tekemisen paikka: siellä voi harjoitella soittoläksyn, askarrella ja laittaa esille näyttelyn omista rakkaista keräilyesineistä. Ehkä kirjastossa voi jopa näytellä tai laulaa.

Millaisen kirjaston sinä, hyvä asiakas, haluaisit?

kysyy
Mervi Heikkilä
kirjastotoimenjohtaja

Nurmon kirjasto pukeutuu jouluun

Jouluisia somistuksia niin "näyteikkunalle" kuin muuallekin kirjastoon on taiteillut kirjastovirkailija Terhi Niemistö.

Joulukuun ajan kirjastossa on esillä monimuotoinen joulukirjanäyttely, ja näyttelytilassa voi tutustua Ruutujen yli -sarjakuvaprojektin töihin. Osallistu myös jouluaiheeseen tietokilpailuun. Tervetuloa tutustumaan!

Kristiina Mäkelä

Jouluisia lukuvinkkejä

Caplin, Steve: Joulun käsikirja

Tämä kieli poskessa kirjoitettu pikkujoulusta joulun yli uuteen vuoteen yltävä opaskirja on takakansitekstin mukaan suunnattu miehille, mutta sitä voi aivan hyvin lukea kuka tahansa ei-tosikko. Kirjassa kerrotaan selviytymisvinkkejä pikkujouluun (tilaisuudesta poistujia muistutetaan, että ovet, joissa on epätavallisen korkeat kynnykset, ovat ikkunoita, ja niiden käyttöä poistumisteinä tulisi välttää etenkin yläkerroksissa), esitellään erilaisia jouluperinteitä (et takuulla usko, mitä katalonialaiset laittavat jouluseimiinsä), tarjotaan vinkkejä joulunajan peleiksi ja leikeiksi (miten olisi esim. pirunkieliralli?), ja listataan ohjeita, miten jouluhässäkästä ylipäänsä selviää. Mainio opus joulustressistä kärsivälle!

Christie, Agatha: Simeon Leen testamentti

Äreä vanha visukinttu miljonääri Simeon Lee kutsuu perheensä luokseen joulunviettoon. Ei aikaakaan, kun Lee löydetään huoneestaan murhattuna. Hercule Poirot ryhtyy jälleen kerran selvittämään, kenellä ei ole puhtaat jauhot pussissa…

Kunnas, Mauri:
Joulupukki
Joulupukin noitarumpu
Koiramäen joulukirkko
Onnin paras joululahja
12 lahjaa joulupukille

Kaikille lapsille ja lastenmielisille sopivaa joulunalusluettavaa.

Waltari, Mika: Joulutarinoita

Kokoelma tarinoita, jotka Mika Waltari on kirjoittanut joululehtiin vuosikymmenten varrella.

Lapsuuden joulu : rakkaimmat joulurunot

Tästä kokoelmasta löytyy satoja uusia ja vanhoja joulurunoja.

Pieni joululaulukirja
Suuri toivelaulukirja : joululauluja

Nämä kirjat ovat oivia joulumusisointiin. Pieni joululaulukirja on nimensä mukaan pieni, ja sisältää vain laulujen sanat. Se on siis helppo ottaa mukaan vaikka pikkujouluihin. Suuressa toivelaulukirjassa sen sijaan on myös nuotit. Monen laulun kohdalla on lisäksi pieni selvitys sen alkuperästä.

Baldacci, David: Jouluksi kotiin

Toimittaja Tom Langdon saa lentokentän turvatarkastuksessa raivokohtauksen ja joutuu matkustamaan Washingtonista Los Angelesiin junalla. Matkatovereina Tomilla on avioon karannut nuoripari, filmimoguli, ahne verojuristi, salaperäinen isoäiti ja pakanallinen pappi. Coloradon vuorilla riehuu voimakas lumimyrsky, jonka kouriin juna joutuu. Pääsevätkö junan matkustajat kotiin joulunviettoon?

Carl Barks: Carl Barksin joulu 1 & 2

Legendaarisen Carl Barksin kaikki jouluaiheiset sarjakuvat löytyvät näistä kahdesta kirjasta. Aku Ankan ystävät löytävät varmasti omat suosikkijoulutarinansa.

Jari Jetsonen: Arkkitehtien piparkakkutalot

Kyllästyttääkö rakennella vuodesta toiseen samanlaisia mökinmuotoisia piparkakkutaloja? Tästä kirjasta saat virikkeitä vähän suurellisempiin hankkeisiin. Miten olisi vaikka Chrysler Building tai presidentin virka-asunto Mäntyniemi?

Äänestä Finlandia-palkinnon voittajaa!

Osallistu äänestykseen ja kerro kenen pitäisi voittaa tänä vuonna Finlandia-palkinto. Lisätietoa ehdolla olevien kirjoista löytyy osoitteesta http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiaehdokkaat2009/default.aspx .
Äänestys on mahdollista 2.12. kello 8 asti.

Jäikö joku palkinnon ansainnut puuttumaan listalta? Kerro meille kuka. Halutessasi voit myös kommentoida ehdokkaiden teoksia.

Seniorivinkkausta

Päivätoimintaryhmän aamu vanhusten palvelukeskuksessa alkaa leppoisasti kahvittelulla. Puheensorina on eloisaa ja vilkasta, vaikka kahvipöydässä on tänään vieras. Kirjastovirkailija Jaana Savela on tullut vinkkaamaan kirjoja ja kertomaan kirjaston toiminnasta noin kymmenen ihmisen ryhmälle.

Esittely alkaa. Ryhmä kuuntelee tarkkaan ja nyökkäilee: Kirjastokortti on tuttu juttu useimmille ja kirjastoa on käytetty ainakin jossain elämänvaiheessa. Tällä kertaa ryhmässä on mukana myös innokas kirjallisuudenharrastaja ja kotikirjastopalvelun asiakas.

Kirjaston toiminnasta päästään pian itse asiaan, kirjoihin ja muuhun kirjastosta lainattavaan materiaaliin. Elokuvat, isotekstiset kirjat ja äänikirjat kiertävät kädestä käteen, moni on katsonutkin esimerkkinä olleen vanhan suomalaisen klassikkoelokuvan. Kirjoista syntyy vilkasta keskustelua. Savela on valinnut esiteltävät kirjat huolella. Terttu Autereen Kinkkauskivet kertoo lapsuudesta 50-luvulla ja moni muistaa sen ajan hyvin. Selkokielisen keittokirjan perinneherkut herättävät myös monia muistoja. Mitä kaikkia ruokia ennen tehtiinkään kotona!
Esitellyksi ja käsitellyksi tulevat myös tuoreen novellikokoelman iäkkäät päähenkilöt, vanhenemiseen liittyvät runot ja voimaannuttavia valokuvia sisältävä kirja.
Kun tuokio on lopussa, esitellyt kirjat kiinnostavat vielä. Joku tahtoo varata, joku aikoo valjastaa lapsensa hakemaan itselleen luettavaa kirjastosta. Kaikki eivät toki innostu lukemaan, mutta selvästi tuokio oli kaikille mieluinen ja piristävä.

Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto tekee tänä päivänä seniorityötä monella tavalla, myös vinkkaamalla. Kirjallisuus ja kirjastopalvelut voivat lisätä ikääntyneiden elämänlaatua. Kun fyysinen toimintakyky heikkenee, kirjallisuus on yksi sellainen hyvä harrastus, joka voi pitää mielen virkeänä ja jota pystyy harrastamaan ilman suuria ponnistuksia.

Kirjaston seniorityöstä vastaa pääkirjastossa kirjastovirkailija Jaana Savela ja lähikirjastoissa kirjastonjohtajat.



Näitä Jaana Savela vinkkasi:
Autere, Terttu: Kinkkauskivet, 2009
Istanmäki, Sisko: Yöntähti, 2008
Kuivaniemi, Mirja: Sudenkuopat, 2009
Levengood,Mark: Niin pieni ihmissydän on, 2008
Mäki, Outi: Ruokajuttuja selkokielellä, 1995
Pää tallella: runoja ikääntyville, 2008
Savolainen, Miina: Maailman ihanin tyttö, 2008


Mervi Heikkilä

Häivähdys punaista syksyn pimeyteen

Vanhan lainausjärjestelmän pahvikorteille tarkoitetuille detroit-laatikoille on keksitty Nurmon kirjastossa hauskaa uusiokäyttöä.
Entisten Ylijoen ja Viitalan sivukirjastojen detroit-laatikot otettiin käyttöön pienen tuunauksen jälkeen. Metalliset jalat hiottiin ja maalattiin. Laatikko-osa sai värikseen paloautonpunaisen.
Nyt laatikostot palvelevat lastenosaston joulukirjojen esittelykäytössä.

Tervetuloa lainaamaan joulukirjoja!

Nurmon kirjasto
Kristiina Mäkelä

Marraskuun musiikkivinkki

Sami Kukka: Menen veteen
Helmi levyt, 2009

Sami Kukan uuden albumin kannessa on kaunis ja luonnonraikas vuoristomaisema virtaavine puroineen. Alkuvaikutelma ennen ensimmäistäkään nuottia on tarunomainen ja eeppinen. Kun albumi alkaa, on tunnelmointi yhä luonnonläheistä ja voimakasta, mutta eritoten haurasta ja herkkää, jopa minimalistista.

Suomalainen laulaja-lauluntekijä Sami Kukka kuljettelee sointuja akustisella kitarallaan läpi levyn tuttuun tapaan. Kukan aikaisempiin äänityksiin verrattuna selvin ero on kuitenkin tuotantopuolella. Taustalla liikkuu mitä hämyisempiä soittimia ja äänimattoja. Pekko Käpin jouhikko, islantilaisesta folkyhtye Múmista tutut kilinät ja kolinat sekä eteerisen kauniit naisvokaaliharmoniat luovat ainutlaatuisen tunnelman teoksen ympärille.

Vuosi sitten syyskuussa todistamastani Sami Kukan soolokeikasta jäi hyppysiin jokseenkin samanlainen tunnelma kuin levystä. Vaikka kappaleissa puhutaan paljon keväästä, kesästä ja juoksevan veden äärellä oleilusta, sopii se myös syvään syksyyn. Sateen ropina, odotus ja haikailu ovat omiaan lämpöisen teekupposen, tämän levyn ja mieluisan kirjan läheisyydessä.

Touko Santamaa

Etsi levyä Seitti-kirjastoista