Lokakuun kirjanvinkki

Pää tallella - Runoja ikääntyville
toimittaneet Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto,
kuvittanut Virpi Talvite
LK-kirjat, 2008

Ikääntyminen puhuttaa tänä päivänä monia. Mielessä kummittelevat median tuottamat pelottavat vanhuuskuvat. Kuinka meille käy? Miltä tuntuu vanheta? Miltä se tuntuu mielessä? Kuinka hyväksyä uudet kropan sanelemat rajat? Muuttuuko, kypsyykö ihminen vanhetessaan? Missä on se kuuluisa seesteisyys? Eeva Kilven sanoin: ” Missä viivyt seesteisyys? Missä aikailet, tyyneys?”

Runoilijat pystyvät kuvailemaan näitä tuntoja, joita me muut vasta tapailemme. Pää tallella runokokoelmaan on kerätty uudempia runoja ikääntymisestä. Kirjan runot ovat humoristisia, itseironisia, leikkisiä, uteliaita, tunteellisia ja suhteellisuudentajuisia. Surkuttelusta ja voivottelusta ei ole tietoakaan, kun runoilijat ottavat kaiken irti elämästä. Rakkautta ja erotiikkaakaan unohtamatta.

”Ei tämä oma vanheneminen mitään,/ mutta miten kestää nähdä että nuori rakastaja alkaa vanheta.” (Eeva Kilpi)
Hellyys ja kiintymys ovat läsnä ” käsi kiertyy tutusti niveliseen käteen”, ” vanha rakkaus kai näin vakuuttaa / lannistumatonta kestoaan: / en ole yksin. Et ole yksin.”

Oman elämän jatkuminen lapsissa ihmetyttää. ”Lapsi, lapsenlapsi,/ onko se sana missään kielessä yhtä kaunis?” (Kyllikki Villa) ”Nyt se on kunnia, ihana hetki./Sinä luotat minuun, lapseni lapsi./ Pistät kätesi minun käteeni, / ja me olemme Me.”(Veikko Piipari)

Surua ja kuoleman läheisyyttäkään ei kaihdeta. ”Ikä tuntuu jaloissa / ja sydänalassa./ Kun on raskasta kannettavaa. ”(Helena Anhava) Runoissa nähdään mummot lentelemässä, kuvitellaan taivasta ja tulevaa elämää ruohomattona, kuunnellaan matojen muminaa ja todetaan, että ”Vanhuus on niin kuin juusto./ Se on syötävä ennen kuin se loppuu.” (Paavo Haavikko)

Pää tallella on kokoelma kaikenikäisille ikääntyville, hymynkareen suupieleen tuova, paikoin jopa ääneen naurattava. Ja haikeakin.


Jaana Savela

Etsi kirjaa Etelä-Pohjanmaan kirjastoista