Valkeamäki, Paula
Sydämellä : runoja
Paula Valkeamäen runokokoelma on mielenkiintoinen tuttavuus,
ja kesällä kirjaa voi lukea vaikka puutarhakeinussa istuen ja antaen ajatusten
kulkea vapaasti runojen mukana:
”Nousin lentoon yllättäin
tanssin tuulia – myrskyjä päin
Paistoi päivä kuumimmin
taivas hehkui sinisin
Lintu luojani oon”
Osaksi runot ovat surusävyisiä kertoen yksinäisyydestä ja
pettymyksistä ihmissuhteissa, mutta joissakin runoissa pilkahtaa myös huumori,
esimerkiksi runossa Ihmiset kuunnelkaa. Loppusäkeessä noppiva kana on
mielestäni hykerryttävä.
Runoissa näkyy kirjoittajan rooli äitinä, joka yrittää ymmärtää,
miltä lapsesta tuntuu, kun aikuiset eivät huomaa lasta ja touhuavat vain omia
juttujaan:
”Katso lapsesi silmiin
ja mitä siinä on nyt
Kuuntele kunnolla korvin
Lämmöllä sydämen sylin”
Surumielisyydestä huolimatta runot kertovat myös vaikeuksien
voittamisesta, ja runokuvia täydentää Paulan tyttären Sarita Nyholmin kuvitus,
joka tekee kokoelmasta viehättävän.
Merja Koski-Aho
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti