Apilan alku

Kirjasto Apilan ovi aukesi jo viime vuonna monen monta kertaa. Avajaisista 20.8.2012 vuoden loppuun saakka kävijälaskuri raksutti lukeman 135 700. Aineistoa: kirjoja, lehtiä, musiikkia, elokuvia, kielikursseja, pelejä ja romppuja lainattiin muutaman kuukauden aikana yhteensä 294 000 kertaa.

Apilassa oli myös paljon tapahtumia: asiakkaille tarjottiin ilmaisia tiedeluentoja, kirjallisuustapahtumia, musiikkia, satutuokioita, nukketeatteria, koulutusta ja tietenkin opastuksia kirjaston saloihin. Aikuisryhmiä kirjastolaiset opastivat muutamassa kuukaudessa yhteensä 97 ryhmää, lisäksi kirjastoa esittelivät Seinäjoen oppaat. Lapsi- ja koululaisryhmiä uudessa kirjastossa vieraili vähintään yhtä monta.  Kaukaisimmat vierailijaryhmät tulivat Kanadasta, mutta myös eri puolilta Suomea vastaanotettiin vieraita. Iso osa ryhmistä oli kuitenkin koto-Seinäjoelta.

Kirjaston tekevät paitsi seinät, aineistot ja henkilöstö, myös ennen kaikkea asiakkaat, ja myös yhteistyökumppanit. Kaikille kuuluu kiitos Apilan hyvin alkaneesta taipaleesta.
Apila on saanut palkintojakin. Rakennus oli vuoden betonirakenne 2012 ja sai myös Ilkan kulttuurikilven. Lisäksi kirjasto sai OKM:n Vuoden kirjastokehittäjäpalkinnon lukemisenedistämistyöstä ja valittiinpa Apilan sisutusarkkitehti Päivä Meuronen vuoden sisustusarkkitehdiksikin. Juuri saimme myös lukea, että kirjasto Apila on ehdolla EU:n merkittävimmässä arkkitehtuurikisassa. Mies van der Rohe -kilpailun niin sanotulle lyhyelle listalle valitaan 335 ehdokkaasta 25 kohdetta eri puolilta Eurooppaa.

Kuva: Jukka Kontkanen

Hyvin on siis alkanut, entäpä nyt?

Apila ei taida olla koskaan ihan valmis. Säätämistä sekä palveluissa että kalusteissa on edelleen. Parkkipaikalta puuttuu vielä opasteita ja liikennemerkkejä, ulko-oven toiminnassa on parantamisen varaa jne. Asiat kuitenkin etenevät koko ajan, vaikka eivät aina niin vauhdikkaasti.

Pinnalla juuri nyt ovat myös kaupungin säästötoimet. Kotitalouden puolelta sen ymmärtää, että jos lompsa on pitkälti ennen palkkapäivää tyhjä, täytyy jotain tehdä. Kaupungin talouden suhteen taitaa olla sama asia. Vaikka kuinka tuntuu ikävältä, myös kirjaston on ilmeisesti pakko säästää, aivan kuten kaupungin muidenkin hallintokuntien. 

Säästöistä päättävät kuitenkin vaaleilla valitut luottamusihmiset ja niin kauan kun mitään ei ole päätetty, eletään olemassa olevien suunnitelmien ja budjettien mukaan, toki taloutta tiukasti seuraten ja tuhlailua välttäen kuten yleensäkin.

Onneksi kaikkeen ei aina niin hirveästi tarvita rahaakaan. Palava into ja tekemisen meininki ovat monen Apilankin tapahtuman takana, kuten esimerkiksi sunnuntaivieraan: Seinäjoen seudun toimittajat  talkoilevat haastattelemalla tunnettuja henkilöitä lukemisesta. Ensi sunnuntaina Hely Heikkilä selvittää, mitä lukee kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä. Tervetuloa kuulolle!

Mervi Heikkilä