A. J. Jacobs:
Raamatullinen vuosi: yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti
Nemo, 2008
A. J. Jacobs on Esquire -lehden toimittaja, joka päättää lukea Raamatun kannesta kanteen, kirjoittaa muistiin kaikki siinä esitetyt käskyt, ohjeet ja suositukset ja noudattaa niitä vuoden ajan mahdollisimman kirjaimellisesti nykypäivän New Yorkissa. Jacobs on taustaltaan juutalainen, mutta ei ole lainkaan uskonnollinen. Hän haluaa ottaa selvää, onko hänessä uskonnollisuuden puutteensa vuoksi jotain vikaa tai onko hän jäänyt paitsi jostakin aivan erityisestä. Jacobsin projektia vaikeuttaa mm. se, että Raamattu on kirjoitettu täysin erilaisessa ajassa ja paikassa kuin missä elämme nyt, ja siitä on olemassa yksinomaan englanninkielellä arviolta kolmetuhatta erilaista käännöstä. Kun oppineetkin kiistelevät Raamatun eri kohtien merkityksestä, miten toimittaja voisi päätellä, mikä on kunkin ohjeen kirjaimellinen tarkoitus?
Matkallaan uskontoon Jacobs huomaa, että osa Raamatun yli 700 säännöstä on järkeviä, osa vähemmän järkeviä. Hän antaa partansa kasvaa, rakentaa lehtimajan olohuoneeseensa, kiinnittää vaatteisiinsa tupsuja, kantaa mukanaan kokoontaitettavaa tuolia, jottei istuisi metrossa samalla istuimella, jolla on saattanut istua kuukautisvuotoinen nainen, kivittää avionrikkojamiestä pienellä sorahippusella ja paljon muuta. On sanomattakin selvää, etteivät perheenjäsenet osaa kaikin ajoin arvostaa Jacobsin projektin kaikkia ilmenemismuotoja.
Myös Jacobs itse kokee raamatullisen vuotensa aikana monenlaisia tunteita. Hänestä tuntuu kiusalliselta rukoilla kolme kertaa päivässä, koska hän ei ole elämänsä aikana ollut lainkaan uskonnollinen. Hän pelkää, että Raamatun lukeminen, sen sääntöjen noudattaminen ja uskontoon sukeltaminen saa hänet menettämään itsekontrollinsa. Välillä hänellä on tylsää, välillä hän kapinoi ja kyseenalaistaa, mutta kokee paljon myös myönteisiä hetkiä. Vuoden jälkeen paluu takaisin vanhaan elämään on yllättävän hankalaa. Pelkkä kokoparran pois leikkaaminen pelottaa. Jacobs toteaa projektin päätteeksi olevansa hieman eri ihminen kuin alussa, mutta muutos on tapahtunut parempaan suuntaan eikä hän ole päätynyt (perheen pelkojen mukaisesti) "mehiläisenkasvattajaksi luostariin".
Tämä kirja on erittäin hauska, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Hauskuus syntyy juuri kontrastista Raamatun kirjoittamisen ajan ja nykyajan välillä. Kirjasta oppii paljon uutta: tiesittekö, että Yhdysvalloissa on asiantuntijoita (nk. shatnez-testaajia), joita voi tilata kotiin tutkimaan vaatteista mikroskoopilla ja muilla välineillä, onko niissä käytetty kahta erilaista kuitua (kielletty Raamatussa)? Tämä kirja on mitä ajankohtaisin nyt, kun Suomessa on monissa kouluissa lopetettu Suvivirren esittäminen kevätjuhlassa ja pohditaan, ovatko homoliitot Raamatun opetusten vastaisia, ja mitä muuta Raamatusta mahdollisesti pitäisi lukea kirjaimellisesti. Kirjasta käy ilmi tulkinnan vaikeus sekä se, miten Raamattu vaikuttaa kulttuurissamme, vaikkei eri tapojen alkuperää välttämättä enää edes tunnisteta. Jacobsin kirjaa suosittelen kaikille uskontoon tai uskonnollisuuteen katsomatta.
Johanna Pitkäranta
Nemo, 2008
A. J. Jacobs on Esquire -lehden toimittaja, joka päättää lukea Raamatun kannesta kanteen, kirjoittaa muistiin kaikki siinä esitetyt käskyt, ohjeet ja suositukset ja noudattaa niitä vuoden ajan mahdollisimman kirjaimellisesti nykypäivän New Yorkissa. Jacobs on taustaltaan juutalainen, mutta ei ole lainkaan uskonnollinen. Hän haluaa ottaa selvää, onko hänessä uskonnollisuuden puutteensa vuoksi jotain vikaa tai onko hän jäänyt paitsi jostakin aivan erityisestä. Jacobsin projektia vaikeuttaa mm. se, että Raamattu on kirjoitettu täysin erilaisessa ajassa ja paikassa kuin missä elämme nyt, ja siitä on olemassa yksinomaan englanninkielellä arviolta kolmetuhatta erilaista käännöstä. Kun oppineetkin kiistelevät Raamatun eri kohtien merkityksestä, miten toimittaja voisi päätellä, mikä on kunkin ohjeen kirjaimellinen tarkoitus?
Matkallaan uskontoon Jacobs huomaa, että osa Raamatun yli 700 säännöstä on järkeviä, osa vähemmän järkeviä. Hän antaa partansa kasvaa, rakentaa lehtimajan olohuoneeseensa, kiinnittää vaatteisiinsa tupsuja, kantaa mukanaan kokoontaitettavaa tuolia, jottei istuisi metrossa samalla istuimella, jolla on saattanut istua kuukautisvuotoinen nainen, kivittää avionrikkojamiestä pienellä sorahippusella ja paljon muuta. On sanomattakin selvää, etteivät perheenjäsenet osaa kaikin ajoin arvostaa Jacobsin projektin kaikkia ilmenemismuotoja.
Myös Jacobs itse kokee raamatullisen vuotensa aikana monenlaisia tunteita. Hänestä tuntuu kiusalliselta rukoilla kolme kertaa päivässä, koska hän ei ole elämänsä aikana ollut lainkaan uskonnollinen. Hän pelkää, että Raamatun lukeminen, sen sääntöjen noudattaminen ja uskontoon sukeltaminen saa hänet menettämään itsekontrollinsa. Välillä hänellä on tylsää, välillä hän kapinoi ja kyseenalaistaa, mutta kokee paljon myös myönteisiä hetkiä. Vuoden jälkeen paluu takaisin vanhaan elämään on yllättävän hankalaa. Pelkkä kokoparran pois leikkaaminen pelottaa. Jacobs toteaa projektin päätteeksi olevansa hieman eri ihminen kuin alussa, mutta muutos on tapahtunut parempaan suuntaan eikä hän ole päätynyt (perheen pelkojen mukaisesti) "mehiläisenkasvattajaksi luostariin".
Tämä kirja on erittäin hauska, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Hauskuus syntyy juuri kontrastista Raamatun kirjoittamisen ajan ja nykyajan välillä. Kirjasta oppii paljon uutta: tiesittekö, että Yhdysvalloissa on asiantuntijoita (nk. shatnez-testaajia), joita voi tilata kotiin tutkimaan vaatteista mikroskoopilla ja muilla välineillä, onko niissä käytetty kahta erilaista kuitua (kielletty Raamatussa)? Tämä kirja on mitä ajankohtaisin nyt, kun Suomessa on monissa kouluissa lopetettu Suvivirren esittäminen kevätjuhlassa ja pohditaan, ovatko homoliitot Raamatun opetusten vastaisia, ja mitä muuta Raamatusta mahdollisesti pitäisi lukea kirjaimellisesti. Kirjasta käy ilmi tulkinnan vaikeus sekä se, miten Raamattu vaikuttaa kulttuurissamme, vaikkei eri tapojen alkuperää välttämättä enää edes tunnisteta. Jacobsin kirjaa suosittelen kaikille uskontoon tai uskonnollisuuteen katsomatta.
Johanna Pitkäranta
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti