Elokuun kirjavinkki

Tuomas Kyrö: 

Kerjäläinen ja jänis. 

Siltala 2011.

Vatanescu, Tuomas Kyrön teoksen päähenkilö, on kotimaassaan löytänyt Bukarestin rautatieaseman roskalaatikosta Arto Paasilinnan kirjan ja lukenut sen siltä istumalta loppuun. Niin Jäniksen vuoden Vatanen kuin Paasilinnan siltainsinöörit ja mylläritkin seikkailevat myöhemmin hänen unissaan, ja teosten henki kulkee hänen mukanaan elämän kiemuroissa ja sitä myötä läpi kirjan.

Suomeen kerjäläiseksi Vatanescu päätyy, koska hän haluaa ostaa pojalleen jalkapallokengät. Toki hänellä olisi muitakin vaihtoehtoja: myydä munuaisensa tai varastaa autoja. Hänet tuo maahan Jegor Kugar, venäläissyntyinen, toisen korvansa ja silmänsä menettänyt turvallisuusalan ammattilainen ja liikemies, joka on laajentanut toimintansa huumeista aseisiin ja ihmisiin. 

Kerjäläisliiketoiminnassakin vallitsevat kuitenkin tuottavuuden lait, ja niin Vatanescu saa pian lähteä. Yhteenotolla Jegorin kanssa on pitkälle kantavat seuraukset. 

Juuri kun Vatanescu on menettänyt vähäisenkin turvansa, hän itse osuu avuttoman citykanin suojaksi ja pelastajaksi. Monenkirjavien sattumusten kautta Vatanescu jäniksineen päätyy Lappiin marjanpoimijaksi ja rakennusmieheksi ja niin suomalaisen poliisin kuin kansainvälisten rikollisten jäljittämäksi.

Ihmiset suhtautuvat jänikseen kaksijakoisesti; toisille se aiheuttaa paniikkikohtauksen, mutta sen avulla Vatanescu voittaa myös kohtaamansa ihmiset puolelleen. Vatanescusta jäniksineen tulee julkkis, ”olemisen korkein muoto”. 

Vatanescun tarinaa kertoo kaikkitietävä kertoja, joka omien sanojensa mukaan  ei kuitenkaan ihan kaikkea tiedä. Oman äänen saavat Vatanescu kursiivipuheineen ja –mietteineen ja Jegor muistelmineen.

Jos Kyrö viittailee iloisesti muuhun kirjallisuuteen, niin yhtälailla osansa saavat tosielämän henkilötkin: sivuilla seikkailevat niin Vatanescun elämään kovastikin vaikuttava pääministeri ja Tavallisten Ihmisten Puoleen johtaja Simo Pahvi kuin kädenväännön maailmanmestari Pike Salomaa sekä Kansallis-Idea-Parkin rakennuttajat Taive Sikari ja Kerkko Kolmonen.

Kyrö on aivan oivallinen tarinankertoja. Hän irvailee monia suomalaisen yhteiskunnan ilmiöitä, mutta lämpimällä otteella, niin että osumat sekä hyreksyttävät että ajatteluttavat. Ehkä tapa on viisas, sillä kuten Simo Pahvi sanoo: Pohjolassa kestetään itseen kohdistuvat totuudet, kunhan ne tulevat vähän salavihkaa.

Hannele Puhtimäki