Minerva 2012
Suomalainen kirjallisuus, maailmankirjallisuudesta
puhumattakaan, tarjoaa valtavan määrän tyttären ja äidin välistä suhdetta
ruotivia kirjoja. Ainakin omien lukukokemuksieni joukossa on huomattavasti vähemmän
sellaisia kirjoja, joissa keskiössä on isän ja pojan vaikea suhde. Siksikin oli
kiinnostavaa päästä tutustumaan Tapani Heinosen vuonna 2012 ilmestyneeseen
Reunalla-romaaniin.
Myös itselleni vieras tekijän nimi houkutti tarttumaan
kirjaan, jonka päähenkilönä on viisikymppinen, työvoimatoimistossa
työskentelevä psykologi Juhani. Hän on kotoisin maaseudulta Keski-Suomesta ja
asuu yhdessä kumppaninsa kanssa kaupungissa.
Isän vakava sairastuminen saa Juhanin palaamaan takaisin
lapsuuden ja nuoruuden aikoihin, tapahtumiin ja tunnelmiin. Myös kirjassa
elettävään nykyhetkeen ja Juhanin ja hänen lapsuudenperheensä välisiin
ongelmiin isän lähestyvä kuolema tuo uusia vivahteita. Työkseen muita
kuunteleva ja elämän umpisolmujen aukaisemisessa auttava Juhani saa huomata,
että hänellä on itselläänkin vielä paljon käsittelemättömiä asioita.
Erityisesti vastausta vailla on kysymys, miksi isä ei koskaan tuntunut
hyväksyvän poikaansa. Ei edes siinä vaiheessa, kun ei vielä ollut tietoinen
poikansa seksuaalisesta suuntautumisesta.
Tapani Heinonen kuvaa hienosti pienellä maatilalla isän
vallan alla kasvavan herkän pojan ajatuksia ja askareita sekä niitä
vaikutuksia, joita tuollaisella lapsuudella on kasvavaan ihmiseen. Ainakin
meille maalaiskylässä kasvaneille Heinonen tarjoaa bonuksena tunteita
herättäviä, lapsuuteen liittyviä lehmän- ja viljapellontuoksuisia tuokiokuvia.
Uskottava on myös pohdinta vihan siirtymisestä sukupolvelta
toiselle. Isän kuoleman jälkeen lasten eriarvoinen kohtelu kärjistyy
perintöriidaksi: Juhani, jonka ratkaisuja vanhemmat eivät ole ikinä
hyväksyneet, jää nytkin toiseksi pikkusisarelleen.
Paitsi maaseudun elämää ja sen muutoksia sekä pikkukylän
yhteisöllisyyden hyviä ja huonoja puolia, Heinonen kuvaa hyvin ja
kiinnostavasti myös nykyajan työelämää ja sen vaatimuksia.
Sirpa Pukkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti