Huhtikuun kirjavinkki

Kalliola, Iiris: Luontoillan seitsemän veljestä.  Tammi, 2013.

Lainasin kirjan ennen joulua ja ajattelin sen luontoaiheensa takia sopivan joulun ajan lukemiseksi, koska kirjassa ei ole väkivaltaa; ei henkistä eikä ruumiillista. Kirja sopii myös kevätlukemiseksi, koska keväällä luonto herää uudelleen ja teoksesta saa virikkeitä luonnontarkkailuun. Iiris Kalliola kertoo seitsemästä luontoharrastajasta: Veikko Neuvosesta, Harri Dahlströmistä, Matti Helmisestä, Ilkka Koivistosta, Kauri Mikkolasta, Seppo Vuokosta ja Seppo Vuolannosta,  jotka eri vaiheiden kautta päätyivät suosittuun radion Luontoilta-ohjelmaan ja myöhemmin myös televisioon.

Kirjastossa kirja on sijoitettu Luonnonsuojelu-luokkaan, mutta kirja on myös elämäkertateos, joka kertoo lyhyesti seitsemän luonnonystävän elämäntarinan. Osa heistä on lähtöisin niukoista oloista ja luontoharrastus oli hyvä sen edullisuuden takia.  Veikko Neuvonen seikkaili pikkupoikana Lahden kaupungin metsissä. Matti Helminen opetteli lintulajeja omin päin tai apunaan Ivar Hortlingin Lintukirja.

Elämäkerta-aineksen lisäksi kirja sisältää juttuja ja kaskuja Luontoilta-ohjelman tekemisestä ja hauskoista tilanteista, joita syntyi, kun kuuntelijat saivat soittaa suoraan lähetykseen.  Katsojat kommentoivat televisioon siirrettyä Luontoiltaa seuraavasti: ”Eihän siinä tarjoiltu mitään Hollywood-glamouria: muutama suomalaisen vakava mies pöydän ääressä, lavasteena parhaimmillaan muutama koivunkarahka. Mutta ohjelman sisältö, se veti. Olen saanut Luontoilloista paljon tietoa, kokenut ahaa-elämyksiä, enkä ole tässä ainoa.”  Ja toinen kommentti: ”Luontoillan kaltaiset levolliset tv-ohjelmat lääkitsevät sielua. Kun kuukausitolkulla on saanut nähdä ihmisten viskovan toistensa niskaan pommeja kuin raivohullut örkit, niin on lohdullista huomata, että maailmassa on myös ihan mukavaa, rauhaa rakastavaa väkeä. Ihmisiä joita jaksaa kiinnostaa hillittömästi se, mikä on kuusijalkainen kurttusiipinen, punapyllyinen ötökkä, joka löytyi aamulla auton katolta?”

Olen kuunnellut tai katsellut satunnaisesti Luontoilta-ohjelmaa, mutta kirjassa minua viehättivät erikoisesti tekijöiden elämäntarinat sekä heidän erikoistumisensa eri eläimiin tai kasveihin:  Kauri Mikkola hallitsi hyönteiset, Seppo Vuolanto  tunsi linnut ja Ilkka Koiviston erikoisalana oli eläinten käyttäytymisen biologia.  Kirja toi mieleen myös ”vanhat hyvät ajat”, jolloin keväisin pidin itsekin vaatimatonta lintupäiväkirjaa.  Kirjassa luetellaan myös miesten kirjahyllyjen aarteet poikavuosina ja  myöhempi kirjallinen tuotanto.

Kirja voisi suositella

• luonnonystävälle
• huumorista pitävälle
• elämäkertakirjallisuuden harrastajalle

Merja Koski-Aho