Sunnuntaivieras Eija-Irmeli Lahti

Pääkirjaston sunnuntaivieraana 13.10.13 oli ohjaaja-näyttelijä Eija-Irmeli Lahti. Hän suositteli tutustumaan seuraaviin teoksiin:

• Sisko Istanmäki: Peili (2000)
• Miep Gies: Anne Frank, suojattini (1987)
• Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa (2013)
• Risto Rasa: Tuhat purjetta, kootut runot (1992)
• Johanna Thydell: Katon kokoinen tähtitaivas (2004)
• Robert James Waller: Hiljaiset sillat (1992)

Sunnuntaivieras Aarne Heikkilä

Maakuntaneuvos Aarne Heikkilä oli pääkirjaston sunnuntaivieras 6.10.2013. Hän suositteli tutustumaan seuraaviin teoksiin:

• Väinö Linna: Tuntematon sotilas (1954)
• Väinö Linna. Täällä Pohjantähden alla (1959-62)
• Antti Tuuri: Pohjanmaa (1982)
• Muistelmat, tuoreimpana Matti Ahteen (2013)

Lokakuun kirjavinkki

Riikka Ala-Harja
Reikä
LIKE, 2013

”Meillä kirjastolaisilla on erityisen hyvät hauikset. Painavat kirjat kehittävät käden lihaksia, vaan eivät enää kauan. Sähkökirja surkastuttaa kirjastohauikset.” Viisikymppinen Tarmo, kirjastovirkailija ja lähiömies, ottaa kantaa e-kirjoihin tuoreesta näkökulmasta. Ainakin meitä kirjastossa ahertavia ajatus huvittaa.

Tarmo, jonka elämässä on naisen mentävä aukko, on yksi Riikka Ala-Harjan elokuussa 2013 ilmestyneen Reikä-novellikokoelman päähenkilöistä. Tarmo odottelee niskavaivaisena yllätysjuhlia kotonaan, mutta kukaan ei tunnu muistavan hänen 50-vuotispäiväänsä. Ei edes kaunis naislääkäri tai farmaseuttityttö huomaa yhdistää päivämäärää ja syntymäaikaa, mikä on Tarmosta omituista ja loukkaavaakin: lääkäri pitää häntä vain potilaana ja apteekin nuorella naisella pyörivät muut asiat mielessä.

Syntymäpäiväsankarilla on niskajumin lisäksi paha ikäkriisi: vatsaa sekä nenä- ja korvakarvoja on liikaakin, mutta päälaen hiuksia ja rohkeutta tehdä tuttavuutta naisten kanssa liian vähän. Omaan vanhenemiseen ja kuolevaisuuteen liittyvien ajatusten painoa eivät suinkaan kevennä naapurin iäkkään Annikin kanssa tehdyt matkat hautausmaalle.

Vanhenemista ja kuolemaa pohtii myös kokoelman ensimmäisen novellin päähenkilö, nuori nainen, jonka 30-vuotispäivä on parin kuukauden päästä. Sitä ennen hän haluaisi päästä eroon asuinkumppanistaan Asserista, joka lähinnä ärsyttää, mutta on toisaalta hyvä olemassa petikumppanina, vuokranmaksajana, sotkujen siivoajana sekä turvaa antavana lämmittäjänä.

Nainen pakenee riitoja kirkkomaalle, laskeutuu kaivetun haudan pohjalle makaamaan ja tuumaa siellä elämäänsä uudesta vinkkelistä. Se, syntyykö maan uumenissa tärkeä oivallus, jää lukijan arvioitavaksi.

Tarinoiden ihmiset ovat persoonallisia, mutta varsin inhimillisiä olentoja. Heidän elämäntilanteensa eivät ole helppoja. Vaikka vanheneminen, sairaus sekä kuolema tai muu läheisen menetys toistuvat, kokoelman jälkimaku ei ole elämää karvaampi. Apeudelta, murheelta, eroilta ja menetyksiltä harva välttyy tosielämässäkään. Huojentavaa toki on, jos muutos parempaan tai helpompaan on jo idullaan. Lisäksi lukijalle iloa tuottavat sekä henkilöhahmoihin liittyvät että kielelliset oivallukset.

Reikä on Ala-Harjan ensimmäinen novellikokoelma. Sen nimi viittaa konkreettiseen aukkoon, useassa novellissa hautaan tai avantoon. Kaikki kokoelman 12 novellia eivät ole uusia, vaan mukaan on otettu kirjailijan aikaisemmin kirjoittamaa lyhytproosaa muokattuna. Kaksi novelleista, Satakerta ja Saari, ovat saaneet innoituksensa realistisista miljöö- ja ihmiskuvistaan tunnetun Esko Männikön valokuvista.

Sirpa Pukkinen

PS: Pääkirjasto Apilan novellit löytynevät piakkoin nykyistä helpommin. Novellikokoelmat on tarkoitus syksyn mittaan erotella romaaneista, tarroittaa ja hyllyttää omaksi ryhmäkseen kaunokirjallisuushyllyihin.

 

 

 

Sunnuntaivieras Leena Tenhola

Maaseutuviraston johtaja Leena Tenhola vieraili pääkirjaston sunnuntaivieraana 29.9.2013. Hän suosittelee tutustumaan seuraaviin teoksiin:

• Alice Munron novellikokoelmat, esimerkiksi Julkisia salaisuuksia (1994)
• Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (2006)
• Ulla-Lena Lundberg: Jää (2012)
• Ann Cleevesin Shetlandin sarja, esimerkiksi Valoisat illat (2008)
• Arnaldur Indridasonin dekkarit, esimerkiksi Räme (2000)

Sunnuntaivieras Aino Mäki-Kaukola

Murreankkuri Aino Mäki-Kaukola vieraili pääkirjasto Apilan sunnuntaivieraana 22.9.2013. Hän suosittelee tutustumaan seuraaviin teoksiin:

·        Margaret Mitchell: Tuulen viemää (1936)

·        Shakti Gawain ja Laurel King: Elä valossa (1986)

·        Alexander Loyd ja Ben Johnson: Paranemisen avain (2001)

·        Rhonda Byrne: Voima (2010)

·        Todd Burpo ja Lynn Vincent: Taivas on totta (2010)

Sunnuntaivieraiden suosituksia

Muusikko-kirjailija Simo Ralli vieraili pääkirjasto Apilan sunnuntaivieraana 15.9.2013. Hän suosittelee tutustumaan seuraaviin teoksiin:

1. Toivo Kuula: Eteläpohjalaisia kansanlauluja op 17b (1909)
2. Samuli Paulaharju: Härmän aukeilta (1932)
3. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (1870)
4. Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto (2004)
5. Rosa Liksomin nuoruuden novellit:
   Yhden yön pysäkki (1985),
   Unohdettu vartti (1986),
   Väliasema Gagarin (1987),
   Tyhjän tien paratiisit (1989) ja
   BamaLama (1993)
6. Aku Ankan taskukirjat ja Lucky Luke -sarjakuva-albumit

Syyskuun kirjavinkki

Anne Swärd:
Viimeiseen hengenvetoon
Otava, 2011

 

 

Kirjan tarina sijoittuu Ruotsiin 1970- ja 1980-luvuille. Sen päähenkilöinä ovat Lo, joka tarinan alkaessa on hätinä 7-vuotias, ja Lukas, joka on 13-vuotias ja Unkarista kotoisin. Lo asuu ainoana lapsena talossa, jossa on 13 aikuista. Lukas taas asuu isänsä kanssa, joka lyö häntä, eikä heillä ole yhteistä kieltä.

 

Lo ja Lukas tapaavat eräänä yönä, jolloin heidän kotiensa läheisyydessä raivoaa maastopalo. Tulipalot tulevat olemaan läsnä myös myöhemmin merkittävissä kohdissa heidän suhteessaan.

 

Ikäerosta huolimatta Lo ja Lukas ystävystyvät, mutta heidän on salattava suhteensa. He ovat hyvin läheisiä ja ehkä liiankin tärkeitä toisilleen. Vuosien kuluessa he kasvavat nuoruuteen ja aikuisuuteen, ja suhde syvenee rakkaudeksi, mutta on edelleen epätavallinen.

 

Kun Lo on 16-vuotias, Lukasin isä sairastuu syöpään. Nuoret hoitavat häntä kotona pitkän kuuman kesän, jonka jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. Lo riistäytyy irti ja lähtee Tukholmaan.

 

Jean-Luc Godardin ohjaama elokuva Viimeiseen hengenvetoon on tiukasti mukana tässä kirjassa, ja jäi sellainen tunne, että kirjasta olisi ehkä saanut vielä enemmän irti, jos olisi nähnyt sen.

 

Kun lukee kirjan saa tietää, mitä Lukasin äidille oikein on tapahtunut, mitä salaisuuksia Lon äidin menneisyydessä piilee ja palaako Lo Lukasin luokse.

Hanna Kotila