Reikä
LIKE, 2013
”Meillä kirjastolaisilla on erityisen hyvät hauikset.
Painavat kirjat kehittävät käden lihaksia, vaan eivät enää kauan. Sähkökirja
surkastuttaa kirjastohauikset.” Viisikymppinen Tarmo, kirjastovirkailija ja
lähiömies, ottaa kantaa e-kirjoihin tuoreesta näkökulmasta. Ainakin meitä
kirjastossa ahertavia ajatus huvittaa.
Tarmo, jonka elämässä on naisen mentävä aukko, on yksi
Riikka Ala-Harjan elokuussa 2013 ilmestyneen Reikä-novellikokoelman
päähenkilöistä. Tarmo odottelee niskavaivaisena yllätysjuhlia kotonaan, mutta
kukaan ei tunnu muistavan hänen 50-vuotispäiväänsä. Ei edes kaunis naislääkäri
tai farmaseuttityttö huomaa yhdistää päivämäärää ja syntymäaikaa, mikä on
Tarmosta omituista ja loukkaavaakin: lääkäri pitää häntä vain potilaana ja apteekin
nuorella naisella pyörivät muut asiat mielessä.
Syntymäpäiväsankarilla on niskajumin lisäksi paha ikäkriisi:
vatsaa sekä nenä- ja korvakarvoja on liikaakin, mutta päälaen hiuksia ja
rohkeutta tehdä tuttavuutta naisten kanssa liian vähän. Omaan vanhenemiseen ja
kuolevaisuuteen liittyvien ajatusten painoa eivät suinkaan kevennä naapurin
iäkkään Annikin kanssa tehdyt matkat hautausmaalle.
Vanhenemista ja kuolemaa pohtii myös kokoelman ensimmäisen
novellin päähenkilö, nuori nainen, jonka 30-vuotispäivä on parin kuukauden
päästä. Sitä ennen hän haluaisi päästä eroon asuinkumppanistaan Asserista, joka
lähinnä ärsyttää, mutta on toisaalta hyvä olemassa petikumppanina, vuokranmaksajana,
sotkujen siivoajana sekä turvaa antavana lämmittäjänä.
Nainen pakenee riitoja kirkkomaalle, laskeutuu kaivetun
haudan pohjalle makaamaan ja tuumaa siellä elämäänsä uudesta vinkkelistä. Se,
syntyykö maan uumenissa tärkeä oivallus, jää lukijan arvioitavaksi.
Tarinoiden ihmiset ovat persoonallisia, mutta varsin
inhimillisiä olentoja. Heidän elämäntilanteensa eivät ole helppoja. Vaikka vanheneminen,
sairaus sekä kuolema tai muu läheisen menetys toistuvat, kokoelman jälkimaku ei
ole elämää karvaampi. Apeudelta, murheelta, eroilta ja menetyksiltä harva
välttyy tosielämässäkään. Huojentavaa toki on, jos muutos parempaan tai
helpompaan on jo idullaan. Lisäksi lukijalle iloa tuottavat sekä henkilöhahmoihin
liittyvät että kielelliset oivallukset.
Reikä on Ala-Harjan ensimmäinen novellikokoelma. Sen nimi
viittaa konkreettiseen aukkoon, useassa novellissa hautaan tai avantoon. Kaikki
kokoelman 12 novellia eivät ole uusia, vaan mukaan on otettu kirjailijan aikaisemmin
kirjoittamaa lyhytproosaa muokattuna. Kaksi novelleista, Satakerta ja Saari,
ovat saaneet innoituksensa realistisista miljöö- ja ihmiskuvistaan tunnetun Esko
Männikön valokuvista.
Sirpa Pukkinen
PS: Pääkirjasto Apilan novellit löytynevät piakkoin nykyistä
helpommin. Novellikokoelmat on tarkoitus syksyn mittaan erotella romaaneista,
tarroittaa ja hyllyttää omaksi ryhmäkseen kaunokirjallisuushyllyihin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti