Kesäkuun kirjavinkki

Valkeamäki, Paula

Sydämellä : runoja

Paula Valkeamäen runokokoelma on mielenkiintoinen tuttavuus, ja kesällä kirjaa voi lukea vaikka puutarhakeinussa istuen ja antaen ajatusten kulkea vapaasti runojen mukana:

”Nousin lentoon yllättäin

tanssin tuulia – myrskyjä päin

Paistoi päivä kuumimmin

taivas hehkui sinisin

Lintu luojani oon”

Osaksi runot ovat surusävyisiä kertoen yksinäisyydestä ja pettymyksistä ihmissuhteissa, mutta joissakin runoissa pilkahtaa myös huumori, esimerkiksi runossa Ihmiset kuunnelkaa. Loppusäkeessä noppiva kana on mielestäni hykerryttävä.

Runoissa näkyy kirjoittajan rooli äitinä, joka yrittää ymmärtää, miltä lapsesta tuntuu, kun aikuiset eivät huomaa lasta ja touhuavat vain omia juttujaan:

”Katso lapsesi silmiin

ja mitä siinä on nyt

Kuuntele kunnolla korvin

Lämmöllä sydämen sylin”

Surumielisyydestä huolimatta runot kertovat myös vaikeuksien voittamisesta, ja runokuvia täydentää Paulan tyttären Sarita Nyholmin kuvitus, joka tekee kokoelmasta viehättävän.

Merja Koski-Aho

Valkoinen kokolattiamatto?

Ihmisillä on hyvä mielikuvitus – onneksi. Ilman sitä ei olisi esimerkiksi meille kaikille niin rakasta kaunokirjallisuutta. Mitä ei tiedetä, se keksitään. Uusi kirjasto on myös jo synnyttänyt monia tarinoita ja hauskoja uskomuksia, vaikkei sitä ole vielä avattukaan – tai ehkä juuri siksi.

Tarjoamme nyt blogimme lukijoille kattauksen kuvia uudisrakennuksesta. Rakennustyöt ovat lopuillaan, mutta valmista ei vielä ole, se kannattaa muistaa. Jo nyt voi kuitenkin mielestäni nähdä, että olemme saamassa kirjaston, josta voimme olla ylpeitä ja jota varmasti tullaan käyttämään paljon.

Varastohyllyt ovat jo paikoillaan sekä ensimmäisessä kerroksessa kirjastoauton varastossa (kuvassa) ja lehtivarastossa että alakerran kirjavarastossa.

Joka puolella lattiat on huolellisesti suojattu. Tässä kuvassa näkyy osa Jaaksi-salista, jossa aikanaan saadaan nauttia kirjallisuudesta ja musiikista, ehkäpä myös tanssista ja teatterista sekä oppia uutta erilaisilla luennoilla ja seminaareissa.

Vastaanoton tiski on vielä paketissa, mutta jo oikealle paikalle sijoitettuna.

Kokoelmien lisäksi uudessa kirjastossa annetaan tilaa asiakkaille. Lasten leikkikulttuurille ja vaikkapa satutuokioille ja nukketeatterille on pieni mutta jännittävä ja hauska leikkitila lastenosastolla.

Lasten kuvakirjalaatikot ovat myös jo saapuneet. Niistä lapset ylettyvät itse plaraamaan ja valitsemaan lukemista.

Kirjasalissa on monia kauniita yksityiskohtia, kuten tämä ikkuna. Eikö se olekin kuin taulu?

Työhuoneet toisessa kerroksessa ovat valoisia. Suurimpaan
työhuoneeseen tulee kuuden ihmisen työpöydät.

Lattiamateriaaleja kirjaston uudisrakennuksessa on useita. Valkoisen laattalattian lisäksi on esimerkiksi julkiseen tilaan tarkoitettua, allergiatestattua synteettistä tekstiilimattoa, joka ei suinkaan ole valkoista, vaikka huhut niin kertovatkin.

Alakerran istuinsyvennysseinän kauniit värit hivelevät silmiä. Yksi syvennys on samalla pelitila, joka on tarkoitettu niin konsolipeleille kuin lautapeleillekin.

Miksi sitten uusissa kirjastoissa oikein on pelitiloja? Kysymykseen vastaa kirjastomme lasten ja nuorten palveluiden palvelupäällikkö Tuija Seppänen: ”Kirjastoissa on erillisiä pelitiloja, jossa voi kokeilla tai pelata yhdessä tovereiden kanssa pelejä, joiden pelaamisessa noudatetaan ikärajoja. Pelit ovat osa kirjastoaineistoa, ja joita on myös lainattavana. Kirjastossa voi pelata myös lautapelejä. Erillinen tila tarvitaan siksi, etteivät pelaamisesta mahdollisesti aiheutuvat äänet häiritse muuta kirjastonkäyttöä. Kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus tutustua kaikenlaisiin aineistoihin riippumatta siitä onko itsellä laitteita vai ei. Pelien kirjo on moninainen ja niillä on yhteytensä myös muuhun aineistoon kuten musiikkiin tai kirjallisuuteen. Pelejä on sekä viihde- että oppimiskäyttöön. Kirjastossa tullaan järjestämään myös asiakkaille info- ja koulutustilaisuuksia aiheesta. 2000-luvun kirjastoon tullaan paitsi etsimään tietoa ja lukuelämyksiä, myös viihtymään ja viettämään aikaa.
Kannattaa tutustua mediakasvatusaineistoon sivulla http://mediakasvatus.kirjastot.fi/  Katsokaapa myös lyhyt video (5 min) Kirjastokaistalta : ”Taipuuko kirjasto pelipaikaksi”

Lisää kuvia ja tietoa pääkirjaston uudisrakennuksesta voit saada esimerkiksi Seinäkuun yö –tapahtumassa 16.5. Lyseon luokkatiloissa klo 20.00, jolloin kerron viimeisimmät kuulumiset aiheesta.

Mervi Heikkilä

Kirjastotoimenjohtaja

Toukokuun kirjavinkki

 Kansalliskirja – Hautalalta lyhyesti

Turkka Hautala kertoo muutaman sivun mittaisissa Kansalliskirjan tarinoissaan oivaltavasti ja tarkkanäköisesti meidän suomalaisten elämästä. Joiltakin sivuilta huokuu nostalgia: Niissä Hautala taitaa ammentaa omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja tuolloin mieleen jääneistä kuvista, tunnelmista ja tuoksuista. Salo- ja Paluu -romaaneistaan kiitosta saanut Hautala onkin omistanut kirjansa myös isovanhemmilleen.

Kaikki tarinat eivät tähyä menneisyyteen, vaan ovat tiukasti kiinni tässä päivässä. Ne kertovat muun muassa ihmisistä, joita on tapana kutsua syrjäytyneiksi. Kun he saavat äänensä kuuluviin, lukija saa taas hiukan erilaisen näkökulman asioihin.

Hautalan lyhytproosasta tulevat mieleen pinnistelemättä Petri Tammisen Elämiä-kirjan pienoiselämäkerrat sekä Kari Hotakaisen Finnhits-kokoelma, vaikka jokaisella miehistä onkin oma tyylinsä ja persoonallinen lähestymiskulmansa kuvattaviin.  Yhteistä on lyhyen muodon ja tiiviin ilmaisun lisäksi ennen muuta se, että kaikki kolme taituroivat traagisen ja koomisen raja-alueella. 

Hautalan tarinoita lukiessa saa varautua tunnetilojen vaihteluun. Ärtymys tai vastenmielisyys tarinan henkilöä kohtaan saattaa seuraavassa hetkessä vaihtua empatian ailahdukseen. Henkilöt on kuvattu muutamalla lauseella niin tarkasti, että heistä tulee uskottavia ja tutun oloisia.

Kirjassa on viitisenkymmentä tarinaa, joiden nimet kertovat jotain olennaista sisällöstä ja ovat sitä paitsi hykerryttäviä jo sellaisenaan. Omia otsikkosuosikkejani ovat ainakin Vanha mies murahtaa, Sipsikulho ehtyy ja Silloin tällöin moikkaaja. 

Hautala viljelee pieniä yksityiskohtia ja erilaisia puhetyylejä ja saa siksikin aikaan nautittavaa tekstiä.  Voiko leikkeleitä pakastaa -kertomuksen Taina silmäilee turhautuneena pyykitöntä ja pölytöntä kotiaan, antaa katseen liukua hääkuvaansa ja huomaa, että pihamaalla kuvatun hääparin takana nurmikolla lojuu puolikas pasteija.  Taina yrittää epätoivoisesti keksiä, mitä voisi tänään jakaa muiden kanssa netissä. Vihdoin hän oivaltaa jääkaappiin kurkistaessaan: Hänhän voi aina kysyä muilta, voiko leikkeleitä pakastaa. 

Hulvattomimmillaan Hautala on kirjoittaessaan suomalaisten mopopoikien ehtymättömästä syljenerityksestä ja ehkä koskettavimmillaan silloin, kun hän kuvaa yksinäisyyttä tai sellaista vaatimattomuutta, jota muuan Aarne edustaa. Hän epäröi syntyä, koska ei halua satuttaa äitiään ja luopuu taistelusta syöpää vastaan, jotta muut eivät joutuisi maksamaan hänen sairastamiskulujaan.

Miten Valppaat sääriparit -kertomus liittyy pohjalaisuuteen ja minkälaisia Riipisen listoja kirjoittaa suomalainen mies eroa hautovalle vaimolleen ja kenties isättömäksi jäävälle pojalleen? Muun muassa nämä seikat selviävät, kun ahmaisee Hautalan pienen, mutta suuren kirjan. 

Sirpa Pukkinen

Tarkista kirjan saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

Huhtikuun kirjavinkki

Outi Nyytäjä
Maailman laidalta : kertomuksia Bretagnesta, 2002
Heinäpaali roihuaa : näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta, 2004


Outi Nyytäjä on dramaturgi ja käsikirjoittaja, joka asuu puolet vuodesta Suomessa ja puolet Ranskan Bretagnessa Le Conquetin kaupungissa. Hän on kirjoittanut Anna-lehteen kolumneja, joista nämä kirjat on koottu. Maailman laidalta on valittu myös vuoden matkakirjaksi.

Molemmissa kirjoissa on lyhyitä kertomuksia asioista, ilmiöistä ja erikoisista henkilöistä, joihin Nyytäjä on Ranskassa törmännyt. Ranskalaisuus ja etenkin bretagnelaisuus kulkevat kirjojen punaisena lankana.

Nyytäjä kertoo Ranskassa asumisen syistä: ”Minä rakastan tätä seutua. Tänne muutettuamme tajusin, että minä, yli-ikäinen evakkotyttö joka en ole koskaan kuulunut mihinkään, kuulun jonnekin. … Täällä saan rauhassa olla vanha ja omituinen eikä minun tarvitse yrittää olla älykäs ylitse omien kykyjeni. Minä olen täällä huvittava. Viimeksi hammaslääkärini ei laskuttanut minua, koska oli saanut nauraa minulle vapaasti.”

Tarinoissa on huumoria. Maanviljelijä esimerkiksi tuottaa kyläläisille avantgardistisen performanssin: lähtee pienessä maistissa traktorilla diskosta kotiin huomaamatta, että joku kiusamielinen on sytyttänyt traktorin lavan heinäpaalit tuleen. Poliisit huomasivat – ja palokunta, kun matkaa oli kestänyt kilometrin.

Kirjoissa käydään selvännäkijällä, osallistutaan vaalihumuun ja pohditaan hautapaikan hankkimista Bretagnesta. Kirjat lukemalla selviää myös, mitä on flaneeraus ja kuka joutuu perunannostokoneen skalpeeraamaksi.

Hanna Kotila

Tarkista kirjojen saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

Haapaluoman lainausaseman remontti

Marraskuun lopussa Haapaluoman koulunjohtaja kertoi, että koulurakennus, jossa lainausasema ja alaluokka sijaitsevat, joutuu remonttiin vesivahingon takia. Päivittelimme asiaa hetken, mutta logistiikkakeskuksen autolla ja pääkirjaston antaman työntekijän voimin lainausaseman aineisto siirrettiin kirkolle kahdessa päivässä.

Remontti sujui odotettua nopeammin, lainausasema sai uuden ja hienon harmaan lattian, ja 70-luvulta peräisin oleva väritys väistyi myös koulun käytävästä. Lainausaseman kirjat käytiin kirkolla läpi ja takaisin Haapaluomalle vietiin lähes kaikki helppolukuiset kirjat, mutta kuvakirjoista vain uudet ja uudehkot, mm. Puuha-Petet, Autot ja Muumit, jotka liikkuvat vilkkaasti. Eniten karsittiin nuorten kirjoja, mutta esimerkiksi Harry Potterit vietiin takaisin, samoin lemmikkieläinkirjoista kaikki hyväkuntoisimmat. Aikuisten romaanit jätettiin toistaiseksi pois kokoelmasta.

Koulunjohtaja kertoi, että nyt lainausasema jälleen avauduttua oppilaat jatkavat marraskuussa keskenjäänyttä kirjallisuusprojektiaan ja toivottavasti lainaavat ahkerasti. Kokoelmaan hankitaan koko ajan jonkin verran uusia kirjoja, ja aineistoa voidaan myös täydentää Peräseinäjoen kirjaston kokoelmasta.

Maaliskuun kirjavinkki

Ihmisiä ja suhteita
Sari Malkamäki: Viisas vaimo: novelleja

Sari Malkamäen yhdestoista kirja on novellikokoelma, jossa avioliitto ja ihmissuhteet näyttäytyvät monessa valossa. Novellien minäkertojat ovat miehiä ja naisia, joiden ihmissuhteet ovat jo ”Ja sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka” -vaiheessa. Se vain ei ole kovin helppoa. Parisuhteilla ei valitettavasti yleensä ole vuosikertaviinin ominaisuutta parantua itsekseen vanhetessaan.

Voi käydä niin, että etäännytään ja tullaan vieraiksi toisilleen, niin kuin kuuseen olisi huomaamatta kasvanut kaksi latvaa. Voi käydä myös niin, että jäädään roikkumaan väkivaltaiseen parisuhteeseen. Tai voi olla, että eläkeiän koitettua ei jäädäkään yhteistä puutarhaa hoivailemaan, vaan tahdotaan jotain muuta, toisenlaista, itsellistä elämää. Toisaalta tapahtuu myös kypsymistä, turhasta katkeruudesta voi parantua parin lapsenlapsen kanssa vietetyn päivän kuluessa.

Novellien minäkertojat ovat vuoroin miehiä, vuoroin naisia. Malkamäen teksti soljuu rauhallisena, tarkkana ja hiljaista ironiaa tihkuen. Novellien vahvuuksia ovat psykologinen oivaltavuus ja arjen uskottava kuvaus. Lukijan on helppo heittäytyä hetkeksi kunkin minäkertojan matkaan, peilata omia tai tuttaviensa ihmissuhteita novellien tapahtumiin, mietiskellä miten itse vastaavassa tilanteessa toimisi.

Viisaalla vaimolla on myös jälkimaku, konstailematon omenapiirakan tai maustekakun aromi, joka viipyilee suussa vielä pitkään sen jälkeen kun kirjan kannet ovat sulkeutuneet. Ja jäljen jättäminen, tarinan jatkuminen lukijan päässä, eikös se ole hyvän kirjallisuuden merkki!

Mervi Heikkilä

Haaste

Eteläpohjalaisten kirjailijoiden/kirjoittajien kirjoja ilmestyy vuosittain jonkin verran. Haastammekin kaikki eteläpohjalaiset bloggaajat esittelemään tai arvostelemaan ainakin yhden täkäläisen kirjoittajan/kirjailijan kirjan tänä vuonna.

 

Mitä ihmeen tägitystä?



Suomen kieleen kehnosti istuva sana, tägitys, kaikuu nyt Seinäjoen pääkirjastossa usein korviin. Mitä se oikein on?

Tägitys tarkoittaa kirjaston aineistojen, eli kirjojen, lehtien, musiikin, elokuvien ja muiden asiakkaiden käytössä olevien materiaalien merkkaamista uusilla tarroilla eli tunnisteilla. Tägit eli RFID-tarrat ovat tulevaisuuden teknologiaa. Tällä hetkellä aineisto tunnistetaan ja lainataan viivakoodin avulla, jatkossa sitten RFID-tunnisteen avulla.



Tägin liimaaminen kirjaan



RFID-teknologia otetaan pääkirjastossa käyttöön siitä syystä, että kirjaston uudisosan lainaus- ja palautusautomaatit olisivat asiakkaille helppokäyttöisempiä ja nopeampia. Lainaus- ja palautustapahtumat ovat myös ergonomisempia, millä on merkitystä etenkin henkilökunnalle.
RFID-teknologia mahdollistaa halutessamme myös monia uusia asioita, kuten esimerkiksi karttasovellusten, älyhyllyjen tai inventointityökalun käyttämisen.

Koko pääkirjaston aineistojen merkkaaminen RFID-tunnisteilla ei ole pieni urakka, sillä aineistoa on avohyllyissä, autoissa ja erilaisissa varastoissa yhteensä 250 000 kappaletta. Jokainen kirja ja lehti on käsiteltävä erikseen, tarroitettava ja tallennettava tunnisteeseen oikea koodi. Käsiparien lisäksi tähän tarvitaan konversioasema eli tietokone, jossa on vaadittava ohjelmisto, viivakoodinlukija ja RFID-lukija.

Kirjan tietojen lukeminen konversioasemalla



RFID:n tuomien etujen houkuttelemina ja Opetus- ja kulttuuriministeriön myötämielisen tuen ansiosta olemme kuitenkin urakkaan ryhtyneet. Alun perin tägitys oli tarkoitus tehdä muuton yhteydessä, mutta se olisi pitkittänyt kirjaston kiinnioloa entisestään, joten päätimme tehdä sen hiukan etuajassa.

Asiakkaiden arjessa tägitys ei vielä näy. Tämän ja ensi viikon tägitykseen tarvittavat ihmiset ja konversioasemat uurastavat varastoaineistojen kimpussa. Viikolla yhdeksän eli hiihtolomaviikolla tägitetään kirjastoautojen aineistot, jolloin autot valitettavasti ovat poissa ajosta. Viikkojen kymmenen ja yksitoista aikana (5.3. – 18.3. 2012) tägitetään pääkirjaston avokokoelmien kaikki aineistot, ja silloin pääkirjasto on kiinni. Tuolloin onneksi kaikki lähikirjastot ovat kuitenkin auki ja kirjastoautot jo kiertävät normaalisti.
Kiinniolot koettelevat tietenkin sekä asiakkaiden että henkilöstön kärsivällisyyttä, ja olemme pahoillamme niistä aiheutuvista haitoista. Mutta kunhan vuosi kallistuu loppuaan kohden ja kirjaston upea uudisosa uusine tekniikoineen on täydessä toiminnassa, luulen, että olemme kaikki tyytyväisiä.


Mervi Heikkilä
kirjastotoimenjohtaja