Omenansiementen maku
Minerva, 2009
Kirjastonhoitaja Iris perii isoäidiltään vanhan talon, jossa hän on viettänyt lapsuutensa kesiä. Talon ympärillä on paljon omenapuita ja suuri puutarha, jota isoäiti on rakkaudella hoitanut.
Aluksi Iris asuu talossa vastahakoisesti; hän ei tiedä haluaako pitää sen vai myydä sen pois. Hänen elämänsä on aivan muualla, Etelä-Saksassa. Mutta vähitellen muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta alkaa vyöryä hänen mieleensä, ja Iriksen äidin ja kahden tädin elämän draamat heräävät eloon. Myös isoäidillä Berthalla on ollut omat salaisuutensa. Ne Bertha on kyllä jo autuaasti unohtanut, kuten suurimman osan menneistä ajoista.
Varsinkin yksi kuuma kesä kauan sitten muutti koko suvun naisten elämän. Tuona kesänä Iris oli murrosiän kynnyksellä. Myös puutarha oli tuolloin hehkeimmillään, ja puut ja pensaat notkuivat hedelmistä. Omenantuoksu leijaili talon ympärillä. Erään kohtalokkaan yön seurauksena yksi omenapuu puhkesi kukkaan ja peittyi seuraavana aamuna valkeuteen kuin talvipakkasilla.
Nyt Iris ja Max viettävät yön tuon saman omenapuun alla. Yön aikana omenat kypsyvät ja puu on niitä tulvillaan.
Iris käy läpi elämäänsä ja lähimmäistensä kohtaloita, ja menneisyydestä tulee esiin paljon kipeitä asioita, jotka Iris on painanut kauas mielensä pohjalle.
Kirjan tunnelma on utuinen ja salaperäinen, ja lukija voi tuntea auringon lämmön ihollaan ja haistaa puutarhan huumaavat tuoksut.
”Lämmin, makeanmultainen keitettyjen omenoiden tuoksu levisi talon joka nurkkaan, ja jopa sängyt ja verhot tuoksuivat siltä. Se oli taivaallista omenahilloa.”
Maistakaapa!
Anja Itämäki
Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti