Burlin Pellbäck, Sara:
Opi sanomaan minä, opi sanomaan ei: Elämän ohjat omiin käsiin
(Minerva Kustannus 2010)
Teos on eräänlainen oppikirja stressin päihittämiseen, avuksi meille naisille. Se on mukavalukuinen kahdessakin mielessä: luvut ovat lyhyitä ja monin väliotsikoin varustettuja (nopealukuinen) sekä täynnä naisten itse kertomia esimerkkejä (elämänmakuinen). Kirjailija, joka on myös psykologi, tietää kuinka kirjoittaa siten, että uupunutkin jaksaa tarttua teokseen: layout palvelee lukemista ja väläykset todellisesta elämästä kiinnostavat.
Liikkeelle lähdetään erilaisista stressityypeistä, puhutaan perfektionismista ja kiirekäyttäytymisestä, annetaan lyhyen oppimäärän peruspaketti unesta, syömisestä, liikunnasta ja tunteista. Mielenkiintoinen ilmaus on ”energialasi”, joka on joka naisella omanlaisensa. Kaikki eivät ole Margaret Thatchereita kolmen tunnin yöunineen. Mitkä asiat aiheuttavat elämässäsi energiavuotoja, mitkä taas täyttävät energialasisi?
Faktan lisäksi kirja tarjoaa käytännöllisiä harjoituksia, kuinka ottaa elämän ohjakset omiin käsiin. Kirjan paras anti onkin sen konkreettisuus. Miltä kuulostaa seuraava tehtävä? Harjoittele jarrutusta ja kärsivällisyyttä seuraavasti: ”Tee vain yksi asia kerrallaan, esimerkiksi istu ja odota, että tietokone käynnistyy. Älä tee mitään muuta sinä aikana”. Tuntuu hirveältä! Siinä ajassahan ehtii vaikka vaihtaa ikkunaverhot! ”Kuuntele musiikkia vähintään 15 minuuttia tekemättä mitään muuta samanaikaisesti.” Kursivoitua kohtaa pystyy tuskin ajattelemaan ilman huonoa omaatuntoa. Teksti jatkuu paljastavasti: ”Jos stressaannut näiden esimerkkien lukemisesta, se on merkki siitä, että tarvitset harjoitusta.” Taidan lainata kirjan uudelleen, harjoittelu kun jäi vielä ajatuksen asteelle…
Leena Kristola
Opi sanomaan minä, opi sanomaan ei: Elämän ohjat omiin käsiin
(Minerva Kustannus 2010)
Teos on eräänlainen oppikirja stressin päihittämiseen, avuksi meille naisille. Se on mukavalukuinen kahdessakin mielessä: luvut ovat lyhyitä ja monin väliotsikoin varustettuja (nopealukuinen) sekä täynnä naisten itse kertomia esimerkkejä (elämänmakuinen). Kirjailija, joka on myös psykologi, tietää kuinka kirjoittaa siten, että uupunutkin jaksaa tarttua teokseen: layout palvelee lukemista ja väläykset todellisesta elämästä kiinnostavat.
Liikkeelle lähdetään erilaisista stressityypeistä, puhutaan perfektionismista ja kiirekäyttäytymisestä, annetaan lyhyen oppimäärän peruspaketti unesta, syömisestä, liikunnasta ja tunteista. Mielenkiintoinen ilmaus on ”energialasi”, joka on joka naisella omanlaisensa. Kaikki eivät ole Margaret Thatchereita kolmen tunnin yöunineen. Mitkä asiat aiheuttavat elämässäsi energiavuotoja, mitkä taas täyttävät energialasisi?
Faktan lisäksi kirja tarjoaa käytännöllisiä harjoituksia, kuinka ottaa elämän ohjakset omiin käsiin. Kirjan paras anti onkin sen konkreettisuus. Miltä kuulostaa seuraava tehtävä? Harjoittele jarrutusta ja kärsivällisyyttä seuraavasti: ”Tee vain yksi asia kerrallaan, esimerkiksi istu ja odota, että tietokone käynnistyy. Älä tee mitään muuta sinä aikana”. Tuntuu hirveältä! Siinä ajassahan ehtii vaikka vaihtaa ikkunaverhot! ”Kuuntele musiikkia vähintään 15 minuuttia tekemättä mitään muuta samanaikaisesti.” Kursivoitua kohtaa pystyy tuskin ajattelemaan ilman huonoa omaatuntoa. Teksti jatkuu paljastavasti: ”Jos stressaannut näiden esimerkkien lukemisesta, se on merkki siitä, että tarvitset harjoitusta.” Taidan lainata kirjan uudelleen, harjoittelu kun jäi vielä ajatuksen asteelle…
Leena Kristola
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti