Huhtikuun kirjavinkki

Kun muisti katoaa

Viime vuosina on ilmestynyt useita muistisairauksista kertovia romaaneja. Monesti läheisen muistisairaus on vaikea kohdata, ja romaanit antavat osaltaan omaisille kuin vertaistukea, jota he tarvitsevat kun läheisen elämä ja persoona muuttuvat.

Kalle Päätalon kirja Juoksuhautojen jälkeen kuvaa lottatyön vaikutusta sodan sukupolven naisten elämään. Tarinan kertojana on äidin keski-ikäinen poika, joka tulee kesälomalla synnyinkotiinsa. Poika kulkee äitinsä rinnalla sodan tapahtumapaikoilla, mm. riihessä, jossa äiti oli sodan aikana arkuttajana. Päätalo kuvaa hyvin muistisairaan naisen hajoavaa maailmaa ja tarvetta olla mukana tässä päivässä. Äiti saa jopa kuolla omalla suolla etsiessään vielä hilloja.

Vuonna 2009 ilmestyneen Unohdettujen tarinoiden kirjan kirjoittaja Stefan Merrill Block oli vain 26-vuotias kirjan ilmestyessä. Teos on pojan kuvaus äidin suvussa kulkevasta varhaisella iällä puhkeavasta Alzheimer-taudista. Äiti oli vasta vähän yli 30-vuotias, kun hän 15-vuotiaan poikansa mielestä alkoi käyttäytyä oudosti.

Hollantilainen Renate Dorrestein on kertonut käsitelleensä äitinsä outoa käyttäytymistä kirjoittamalla. Hänen kirjansa Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa on kuvaus Alzheimeristä, joka antoi tyttärelle viimeisen mahdollisuuden tutustua äitiinsä.

Syksyllä 2009 ilmestyi Richard Powersin Muistin kaiku, joka kuvaa hyvin muistisairaan ihmisen outoa maailmaa. Kuvaajana on tytär. Samoihin aikoihin ilmestyi Richard Masonin Muistojen huone, jossa lukija pääsee myös tutustumaan eksymisen tunteeseen. Vuonna 2010 ilmestyi Lisa Genovan Edelleen Alice. Alice on viisissäkymmenissä oleva psykologian professori, jonka eksymistä tuntemattomaan Alzheimerin maailmaan kuvataan tarkasti.

Viimeisimpänä on ilmestynyt Selja Ahavan Eksyneen muistikirja, jonka päähenkilö Anna on jo sairaalassa, ja aika on hajonnut hänen käsiinsä. Metsään eksymisen, pissojen housuun tulemisen ja muiden nolojen tilanteiden jälkeen mielessä säilyy jotain hyvääkin: saari, jonne on ikävä. Kun sinne vielä pääsee, saaren rantaviiva on tuttu.

Kaikkien edellä kuvatuttujen teosten päähenkilöt ovat naisia. Tänä vuonna ilmestyi Juhani Vallin novellikokoelma Kirveeniskuja kairassa. Yhden novellin päähenkilönä on laitoksesta karannut Artturi, joka samoaa vanhoilla metsästysmailla. Jopa juomisen tärkeys ja oman pojan nimi ovat paperilapun varassa. Artturi arvelee viimeiseksi taidokseen metsästyksen. Sen varassa hän kulkee syvemmälle metsään, kunnes kuolema armahtaa.

Ihmisen perustarpeet säilyvät loppuun asti. Jokainen haluaisi olla itsenäinen liikkumisen ja syömisen suhteen. Moni asia pysyy muistissa ruumiin kautta. Vaikka puhuminenkin olisi jo menetetty, ruumis muistaa hillasuot, metsästysmaat ja kesäsaaret.

Liisa Kangasniemi