Hannu-Pekka Björkman: Valkoista valoa. Kirjapaja 2007.
Tänä syksynä tapahtuu kaksi asiaa. Näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanilta ilmestyy vihdoin uusi kirja Kadonneet askeleet ja hän tulee puhumaan Seinäjoelle Pro Piano -tilaisuuteen 25.9. 2011 klo 15.00.
Niitä odotellessa voi lukea Björkmanin muutama vuosi sitten ilmestyneen Valkoista valoa -kirjan. Ja jos teos on jo luettu, se kyllä kestää toisen ja kolmannenkin lukemiskerran.
Valkoista valoa on viisas kirja. Se on puheenvuoro taiteesta ja uskonnosta ja haasteista, joita seuraa kun ne yhdistetään. Kirkko on monesti ollut törmäyskurssilla teatterin kanssa, mutta ortodoksi-uskon löytänyt Hannu-Pekka Björkman päätyy pohdinnoissaan siihen, että törmäys ei ole tänä päivänä todellinen. Hän löytää teatterista ja taiteesta hengellisen ja samalla syvästi inhimillisen tarkoituksen. Näyttelijä voi tehdä työtään Jumalan kunniaksi. Näyttämölläkin voi rukoilla. Kirkkoisien teatteria moittivat kirjoitukset kannattaa Björkmanin mielestä peilata omaa aikaansa vasten ja ymmärtää niitä omassa kontekstissaan.
Paitsi teatterista, Björkman puhuu muistakin taiteenlajeista, esimerkiksi kuvataiteesta ja kirjallisuudesta. Lajista riippumatta oikea taide vaikuttaa Björkmanin mielestä ihmisen sieluun, auttaa kasvamaan ja puhdistumaan, avaa näkymiä hengen maailmaan.
Mitä sitten on se valkoinen valo, jonka mukaan kirja on saanut nimensä? Arvo Pärt on verrannut musiikkiaan valkoiseen valoon, joka sisältää kaikki värit. Pärtin mielestä kuuntelijan henki voisi olla prisma, joka jakaa värit ja tekee ne näkyviksi.
Björkmanille oli Pärtin Spiegel im Spiegel -sävellyksestä tullut aina mieleen kaunis, ohuiden valkoisten verhojen läpi huoneeseen siivilöityvä valo. Kun hän myöhemmin luki Pärtin määritelmän, hän innostui siitä. Jotkut taiteilijat osaavat kohdistaa valon siten, että maiseman, tunnelman tai esineen henkinen ulottuvuus on nähtävillä. Valkoista valoa Björkman on löytänyt esimerkiksi Paustovskin, Proustin ja Andrei Tarkovskin taiteesta. Todella puhuttelevat taideteokset heijastavat valkoista valoa, antavat ilmaa ja tilaa oman sielumme liikahduksille.
Hannu-Pekka Björkmanin Valkoista valoa on kirja, johon voi palata uudestaan ja uudestaan. Riippumatta oman vakaumuksen laadusta siitä voi ammentaa viisautta ja kirjoittaa sitaatteja päiväkirjaansa sekä miettiä, missä kohtaa on itse tuntenut sielunsa liikahtavan, mistä on löytänyt valkoista valoa.
Mervi Heikkilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti