Carlos Maria
Dominguez: Paperitalo
Basam books, 2006
Kirjallisuus voi olla ajankulua,
tiedonhankintatapa tai elämäntapa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kirjallisuus
on vaarallista tai että siihen voisi kuolla. Paperitalon ensimmäinen kappale
todistaa tämän kuitenkin mahdolliseksi: ”Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa
sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja
päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton
alle.”
Yliopiston kirjallisuuden
professori Bluma Lennonin kuolema panee liikkeelle tapahtumaketjun, joka
vaikuttaa usean ihmisen elämään. Mystinen, sementtiä rapiseva kirjapaketti
saapuu kuolleen professorin osoitteeseen ja kirjan arvoitusta lähtee
ratkaisemaan Bluman kollega. Hän saa selville, että kirjan on lähettänyt
bibliofiili Carlos Brauer, joka on tavallaan tämän kirjan päähenkilö (jos
kirjoja ei lasketa), vaikka häntä ei koskaan tavata.
Brauer on keräilijä, joka on
täyttänyt kotinsa kymmenillä tuhansilla kirjoilla. Niitä on kaikkialla muualla
paitsi kapealla parvisängyllä. Brauer käy ainoastaan kylmässä suihkussa, jotta
vesihöyry ei pilaisi kylpyhuoneessa asuvia teoksia.
Hänellä on kirjoista kortisto,
kirjoilla on tietty hyllyjärjestys ja hän ottaa myös kirjojen tunne-elämän
huomioon. Hän ei sijoita vierekkäin teoksia, joiden tekijät eivät ole tulleet
toimeen keskenään tosielämässä.
Brauerin kirjastossa tapahtuu
onnettomuus, jonka seurauksena hänen elämänsä menee aivan tolaltaan. Brauer
muuttaa meren rannalle, mutta mitä tapahtuu kirjoille ja lopulta myös
Brauerille? Minkä takia hän on lähettänyt sementtiä tippuvan kirjan Blumalle?
Sen saat selville kun luet tämän kirjan!
Hanna Kotila
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti