Marraskuun musiikkivinkki

Sami Kukka: Menen veteen
Helmi levyt, 2009

Sami Kukan uuden albumin kannessa on kaunis ja luonnonraikas vuoristomaisema virtaavine puroineen. Alkuvaikutelma ennen ensimmäistäkään nuottia on tarunomainen ja eeppinen. Kun albumi alkaa, on tunnelmointi yhä luonnonläheistä ja voimakasta, mutta eritoten haurasta ja herkkää, jopa minimalistista.

Suomalainen laulaja-lauluntekijä Sami Kukka kuljettelee sointuja akustisella kitarallaan läpi levyn tuttuun tapaan. Kukan aikaisempiin äänityksiin verrattuna selvin ero on kuitenkin tuotantopuolella. Taustalla liikkuu mitä hämyisempiä soittimia ja äänimattoja. Pekko Käpin jouhikko, islantilaisesta folkyhtye Múmista tutut kilinät ja kolinat sekä eteerisen kauniit naisvokaaliharmoniat luovat ainutlaatuisen tunnelman teoksen ympärille.

Vuosi sitten syyskuussa todistamastani Sami Kukan soolokeikasta jäi hyppysiin jokseenkin samanlainen tunnelma kuin levystä. Vaikka kappaleissa puhutaan paljon keväästä, kesästä ja juoksevan veden äärellä oleilusta, sopii se myös syvään syksyyn. Sateen ropina, odotus ja haikailu ovat omiaan lämpöisen teekupposen, tämän levyn ja mieluisan kirjan läheisyydessä.

Touko Santamaa

Etsi levyä Seitti-kirjastoista

Juuri tämän runon haluaisin nyt kuulla

Aale Tynnin Kaarisilta, Ilpo Tiihosen Nova, Pablo Nerudan Oodi tavalliselle ihmiselle, Heli Laaksosen Äirinkiäl. Siinä muutamia runoja, joita on toivottu kaupunginkirjastossa aiempina vuosina järjestetyissä toiverunotilaisuuksissa.

Parhaillaan, 14.11. saakka, on toiverunojen keräys taas käynnissä ja jokaisella mahdollisuus kuulla haluamansa runo esitettynä, kun lausuntataiteilija, näyttelijä Emilia Pokkinen ja Nurmon runopiiriläiset koostavat toivotuista runoista esityksen. Toiverunosunnuntai on pääkirjastossa 7.2.2010 ja Nurmon runopiirin voimin se toteutetaan myöhemmin keväällä myös Nurmon kirjastossa.

Monesti hyvin tuttukin runo syntyy esitettynä uudella tavalla, sen rytmi ja korostukset voivat tulla paremmin tai eri lailla esiin kuin luettuna. Ja jos heti ei ole valmiiksi tiettyä toiverunoa mielessä, kannattaa varata viereen kasa runokirjoja, joista etsiä ja valita se maailman kaunein runo. Sellainen voi olla esimerkiksi Juuli Niemen Ruusun elämä, joka uskomattoman koskettavasti kuvaa vanhemmaksi ja ihmiseksi kasvua kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan.

Toivo runoa!

Hannele Puhtimäki

Lokakuun kirjavinkki

Raaska, Anna-Mari:
Belizessä kaikki on paremmin
Nemo, 2000

Otetaan saksalainen rakentaja, joka ei halua asua Suomessa ja suomalainen toimittaja (kirjan kirjoittaja), joka ei halua asua Saksassa, kaksi lasta ja ekologinen elämäntapa. Haussa paikka, joka olisi trooppinen, englanninkielinen ja kohtuuhintainen. Belize ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, mutta sinne tämä perhe päättää muuttaa.

Neljän vuoden yhteiselon aikana muuttolaatikot on pakattu seitsemän kertaa ja nyt pakkaaminen alkaa taas. Anna-Marin avomies Uli haluaa ottaa mukaan mm. moottorisahan. Ajatus on tietenkin järjetön, kun lento Belizeen kulkee Teksasin kautta. Teksas ja moottorisaha eivät ole hyvä yhdistelmä, varsinkaan kun Ulin luonnonmukaiseen vakaumukseen kuuluvat rastaletit, jotka ”kuvittavat ilmeisesti tullimieskoulun oppikirjan kohtaa ”pitkätukat ja muut narkkarit, jotka ovat ansainneet läpikotaisen ruumiintarkastuksen”.”

Päästyään Belizeen, perhe elää länsimaalaisittain aika alkeellisissa oloissa. Vesisäiliö on ulkona, ei pesukonetta, ei jääkaappia. Naisten ja miesten näkökulma alkeellisuudesta on erilainen:
mies: aitoa elämää, jossa ei mitään turhaa;
nainen: raa´an työn huima lisääntyminen.

Perhe kohtaa monenmoisia vastoinkäymisiä: poliisit tutkivat talon huumeiden varalta, vettä sataa kaksi viikkoa putkeen ja kaiken näköisiä elukoita on joka paikka täynnä. Rahat ovat välillä vähissä, mutta Ulilla on erinäisiä projekteja rahan ansaintaan ja moottorisahakin saa vielä tilaisuuden. Positiivisuus säilyy. Tämä ei olisi ollenkaan sellaista elämää jota itse haluaisin elää, mutta on hauska lukea elosta ja selviämisestä aivan vieraassa kulttuurissa.

Omasta mielestäni kirja kannattaa lukea sen hauskojen juttujen ja mustan huumorin takia. Kirjoittaja Anna-Mari Raaska antaa kolme muutakin syytä lukea kirja:
” Siksi, että ei ole muutakaan tekemistä, siksi, että saatavilla ei ole toista suomenkielistä kirjaa Belizestä, ja ennen kaikkea siksi, että osa jokaisen kirjan tuotosta menee suoraan ja lähes lyhentämättömänä tulevan Belizen-kotini kattopelteihin.”

Hanna Kotila

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Piirissä kaiken aikaa

Viime torstaina kokoontui pääkirjastossa syksyn ensimmäinen kirjavinkkipiiri. Pitkän pöydän ympärille kerääntyi joukko kirjojen ystäviä kuuntelemaan vinkkejä ja keskustelemaan kirjoista – ja vähän muustakin. Esiteltäväksi oli tällä kertaa valittu koti- ja ulkomaisia lukuromaaneja, novelleja ja muistelmia, joiden mukana kuljettiin niin norjalaiselle sikafarmille, Hollywoodiin, Oxfordin yliopiston luentosaleihin kuin patikoiden Jäämerellekin.



Keskustelua kirjat kirvoittivat kovasti. Kirjanystävällehän kirja on kuin koiranulkoiluttajan koira: sen kanssa liikkuessa aina löytyy puhuttavaa. Keskustelu voi rönsyillä moniin yllättäviinkin suuntiin kirjoista ja henkilöistä riippuen. Nyt muisteltiin entisaikojen rokotuskäytäntöjä ja ensimmäisten appelsiinien tuloa Suomeen, käytiin läpi vanhustenhuollon uhkakuvia sekä miesten ja naisten välisiä pieniä ja suurempia eroja.

Kirjavinkkipiiri on kokoontunut pääkirjastossa säännöllisesti vuoden 2008 alusta lähtien kerran kuukaudessa sekä keväisin että syksyisin. Vinkkaajat valitsevat joka kerraksi kymmenisen kirjaa esiteltäväksi, ja myös osallistujilla on mahdollisuus kertoa haluamistaan kirjoista. Tämän syksyn muut kokoontumispäivät ovat 8.10. ja 12.11. kello 19. Lisäksi 29.10. vieraana on kirjailija Mirja Kuivaniemi, joka kertoo kirjoittamisesta ja kirjoistaan ja vastaa kuulijoiden kysymyksiin.

Hannele Puhtimäki

Kirjan tie tilauslistalta lainaajalle

Monikaan kirjastonkäyttäjä ei ole ehkä tullut ajatelleeksi, minkälaisten vaiheiden kautta kirjat päätyvät kirjaston hyllyyn asiakkaiden lainattaviksi. Kirjastoilla on monenlaisia käytäntöjä kirjojen tilaamiseen, mutta seuraavassa tekstissä perehdytään Seinäjoen pääkirjaston kirjojen tiehen.

Suurin osa kirjoista tilataan kustantajien ennakkolistojen perusteella, mutta ilmestyvistä kirjoista saadaan tietoa muutakin kautta. Myös asiakkaiden hankintatoiveet otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon.

Kirjaston osastonjohtajat valitsevat aineiston omille osastoilleen. Valintojen perusteella hankintaosasto tilaa kirjat ja vie niistä lyhyet tiedot kirjastojärjestelmään. Tässä vaiheessa asiakaskin jo näkee Seitti-verkkopalvelusta, että jokin teos on tilattu kirjastoon ja voi halutessaan tehdä siitä varauksen.



Kirjoja toimitetaan kirjastoon pitkin vuotta, sitä mukaa kuin ne ilmestyvät. Seinäjoen pääkirjastoon tulee yleensä pari lähetystä viikossa. Kirjat laitetaan vielä hankintaosastolle esille, jotta osastonjohtajat voivat tutkia niitä tarkemmin ja päättää haluavatko niistä ehkä lisäkappaleita osastolleen.



Kirjat käydään läpi ja niille annetaan oma viivakooditarra lainausta varten. Sen jälkeen ne voidaan merkitä sillä viivakoodilla järjestelmään. Suureen osaan kirjoista saadaan luettelointitiedot (asiasanat, luokitus, sivumäärä, kansikuva, jne.) keskitetyltä luettelointipalvelulta, mutta osa aineistosta on sellaista, että kirjastossa on mietittävä kirjaa ja sen sisältöä koskevat tiedot itse.

Sen jälkeen kirjalle tulostetaan tarra, josta näkyy kirjan tekijä, kirjan nimi, viivakoodinumero, luokkatieto jne. Tarrat liimataan viivakooditarran viereen. Sitten kirjat viedään muovitukseen, jossa ne suojataan kontaktimuovilla. Kirjat, joista on varauksia, muovitetaan ensisijaisesti.



Kun kirja on muovitettu, se viedään palautettavaksi, jolloin nähdään, onko siitä varauksia vai viedäänkö kirja hyllyyn odottamaan ensimmäistä lainaajaansa.

Syyskuun elokuvavinkki

In Bruges/Kukkoilijat 2008
Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Ralph Fiennes
Ohjaus: Martin McDonagh

Kaksi palkkatappajaa on passitettu Belgian Bruggeen pieleen menneen keikan jälkeen odottamaan tilanteen rauhoittumista kotiseuduilla ja pomolta tulevia uusia ohjeita. Kaupunki herättää Rayssa (Farrell) tylsistymistä, kun taas Ken (Gleeson) on lumoutunut kaupungin idyllistä. Miesten pitäisi odottaa kiltisti puhelinsoittoa hotellihuoneessa, mutta tämä ei tietenkään onnistu Raylta. Kenin tyytyessä perinteisiin nähtävyyksiin Ray ihastuu naiseen, joutuu tappeluihin mm. huumerikollisten kanssa sekä päätyy bilettämään kyynisen kääpiön seurassa. Odotettu puhelinsoitto kuitenkin lopulta tulee, eikä se lainkaan helpota kummankaan miehen tilannetta…

Kukkoilijat on elokuva, jonka olisi toivonut näkevänsä Guy Ritchieltä, mutta mies on keskittynyt enemmän viime aikoina yksityiselämänsä setvimiseen Madonnan kanssa kuin todella kiinnostavien elokuvien tekoon. Onneksi Brittein saarilta löytyy muitakin osaavia ohjaajia. Kukkoilijoissa on yllättäviä juonenkäänteitä räjähtävän ja arvaamattoman väkivallan kera, dialogin tietysti sisältäessä todella nasevaa sanailua, eli juuri Ritchien parin ensimmäisen elokuvan tavaramerkkejä. Onneksi Kukkoilijoissa on unohdettu sentään heiluva kamera ja salamaleikkaukset, jotka viime vuosina ovat olleet liiankin monen elokuvan tyyliä.

Kukkoilijat yhdistelee onnistuneesti huumoria, draamaa ja jännitystä. Positiivisimpia yllätyksiä elokuvassa on kuitenkin Colin Farrell, jonka ura on viime aikoina ollut melko epätasainen. Nyt Farrell kuitenkin jälleen osoittaa osaavansa näytellä ja lunastaa niitä lupauksia, joita mieheen uran alkuaikoina asetettiin. Farrellin hahmo Ray vaikuttaa aluksi melko rasittavalta koheltajalta vitseineen, mutta traagisen menneisyyden paljastuessa hahmosta ja Farrellin näyttelemisestä löytyy täysin uusia, koskettaviakin puolia. Gleesonin esittämä Ken antaa hyvää vastapainoa levottomalle Farrellin Raylle, ja Fiennes on suorastaan pelottava rikollispomona, josta kuitenkin löytyy jotain inhimillistäkin. Rayn ihastuksen kohdetta näyttelevä Clémence Poésy on myös miellyttävä tuttavuus.

Kukkoilijat on eittämättä yksi 2000-luvun parhaista rikoselokuvista, täydellinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Viiden tähden kamaa. Aivan ansaitusti Kukkoilijoiden käsikirjoitus oli Oscar-ehdokkaanakin. Toivottavasti ohjaaja McDonagh ei Kukkoilijoiden jälkeen jumitu Hollywood-koneiston osaksi, vaan pysyy omalla linjallaan. Kysyntää ainakin luulisi tämän elokuvan jälkeen riittävän!

Jarkko Parkkinen

Etsi elokuvaa Seitti-kirjastoista

Kirjavinkki

Gayle Forman: Jos vielä jään. Wsoy, 2009.

17-vuotias Mia makaa koomassa teho-osastolla. Hänen perheensä on joutunut pahaan auto-onnettomuuteen ja kaikki ovat kuolleet – paitsi Mia. Poissa ovat sympaattinen, keski-ikäistynyt rokkitähti-isä, temperamenttinen äiti ja kiharapäinen pikkuveli Teddy. Mia itse on kytkettynä hengityskoneeseen, hänellä on pahoja vaurioita sisäelimissään ja aivoissaankin. Silti hän on kirjan kertoja-päähenkilö. Vaikka Mia on koomassa, hän jollain tasolla näkee, kuulee ja pystyy liikkumaan sänkyyn sidotun ruumiinsa ulkopuolella.

Kertomuksessa on kaksi aikatasoa, nykyhetki, sairaalan aika joka tuntuu kuluvan hitaasti ja muistojen aika. Mia muistelee perheenjäseniään, kertoo sattumuksia perheen vaiheista ja perheenjäsenten menneisyydestä. Omasta elämästäänkin Mia kertoo.

Hänellä on perheensä lisäksi kaksi suurta rakkautta: sello ja Adam. Mutta elämän tärkeitä asioita on välillä vaikea yhdistää. Intohimo klassiseen musiikkiin on viemässä Mian arvostettuun Juilliardin musiikkiakatemiaan New Yorkiin. Poikaystävä Adamin rokkibändi taas on tekemässä läpimurtoa kotikaupungissa, kaukana New Yorkista. Nuorten suhteessa on siis jännitteitä, mutta kysymys taitaa kuitenkin olla aidosta rakkaudesta.

Jos vielä jään on hyvin kirjoitettu kirja. Gayle Forman kuvaa kauniisti mutta ilman makeilua perhettä ja sitä miten paljon lapset muuttavat vanhempiaan. Vaikka lähtökohta on äärimmäisen kipeä, elämän isoja kysymyksiä pohditaan rauhallisesti, vailla liikaa melodraamaa tai itsetarkoituksellista tehostusta.

Amerikkalainen Gayle Forman on aikaisemmin kirjoittanut yhden nuortenkirjan, jota ei vielä ole suomennettu. Jos vielä jään julkaistiin vasta tänä vuonna USA:ssa, samoin kuin 19 muussa maassa. Kirjailijalle onkin povattu Stephenie Meyerin kaltaista menestystä. Gayle Formanilla onkin selkeästi muutakin annettavaa sekä aikuis- että nuorisolukijoilleen kuin vain ajanvietettä.

Mian tarinan yllä leijuu kaiken aikaa suuri kysymys: lähteäkö vai jäädä? Saako mikään Miaa tekemään päätöstä elämän puolesta, kun jääminen menetysten ja kivun maailmaan sattuu niin kovasti?

Tätä kirjaa on mahdotonta jättää kesken.

Mervi Heikkilä

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista