Sunnuntaivieraiden suosituksia

Kuortaneen urheiluopiston rehtori Jorma Hyytiä, 10.2.2013

Toinen sunnuntaivieraamme suosittelee alla olevia teoksia:

1. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
2. Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja
3. Olipa kerran elämä, DVD–kokoelma

Sunnuntaivieraiden suosituksia

Laulaja-säveltäjä Kirsi Ranto, 3.2.2013

Ensimmäinen sunnuntaivieraamme suosittelee alla olevia teoksia:

KIRJAT

• Heidi Kuusisto: Uusi päivä : matka kokonaisvaltaiseen muutokseen luonnollisen ravinnon avulla, 2012
• Neale Donald Walsch: Keskusteluja Jumalan kanssa (Conversations with God), 1999
• Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani (Angels in my Hair), 2009

 

KIRJA /ELOKUVA
 

• Elizabeth Gilbert: Eat pray love - omaa tietä etsimässä (Eat, pray, love : one woman's search for everything across Italy, India and Indonesia), 2006
• Elokuvana Eat pray love - omaa tietä etsimässä, 2011, ohjaus Ryan Murphy, pääosissa Julia Roberts ja Javier Bardem

LEVY

• Björn Melander: Delfinernas Sång

 

Helmikuun kirjavinkki

Herman Koch: Illallinen
Siltala, 2012

Maistuisivatko Peloponnesokselta tuodut oliivit pohjoissardinialaisessa ekstraneitsytoliiviöljyliemessä? Entä karitsan kateenkorva, joka on marinoitu rucolalla höystetyssä öljyssä? Hollantilaisen Herman Kochin tarinan mukana pääsee muun muassa näiden herkkujen äärelle. Hienostelevan kattauksen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä.

Kochin Illallinen kertoo yhden illan tapahtumista. Paul ja Claire sekä Serge ja Babette istuvat illastamassa kuuluisassa ja kalliissa hollantilaisravintolassa. Seurueeseen kuuluvat kaksi miestä ovat veljeksiä ja naiset heidän puolisojaan. Serge, poliitikko ja kaikkien tuntema mies, on kutsunut muut illalliselle ravintolaan, johon hän saa pöydän soittamalla samana päivänä, mutta johon monen muun pitää tehdä varaus useita kuukausia ennakolta. Illallisesta neljälle on hyvä varautua maksamaan 400 euroa ja pulittaa sen jälkeen vielä tarjoilijalle 60 euroa juomarahaa.

Aterioinnista tulee kaikkea muuta kuin seesteinen tapahtuma. Illan aikana tunnelma tihenee ja kertoja-Paul käy mielessään läpi niitä asioita, jotka ovat pakottaneet kaksi pariskuntaa ruuan ääreen juttelemaan teini-ikäisistä lapsistaan. Lukijalle selviää vähitellen, millaisia miehiä veljekset ovat ja millainen on menestyvän poliitikon ja hänen virkaheiton historianopettajaveljensä suhde.

Koch osaa kertoa tarinan nautittavasti.  Hän kuvaa ajatuksia ja tunteita herättävästi paitsi veljeksissä muhivia alemmuudentunteita ja aggressioita myös kahden äidin ja isän suhdetta aikuistuviin lapsiinsa. Mitä kaikkea vanhemmat ovat valmiita tekemään, jotta lasten tulevaisuus ei joudu vaakalaudalle? Jälkeläisten tien silottamiseen liittyviä asioita joutuvat pohtimaan kaikki vanhemmat, vaikka eivät curling-vanhempia olisikaan. Siksi eläytyminen ei ole vaikeaa, vaikka hollantilaisperheiden kohtaamat tapahtumat tuntuisivatkin kaukaa haetuilta.

Tarinassa on groteskeja sävyjä, mutta myös monenlaista huumoria tilannekomiikasta ironiaan. Ravintolan hovimestari kolmiosaisessa liituraitapuvussaan on varsin koominen hahmo esitellessään pöytään tuotavat ruokalajit runollisesti, vuolaasti ja pikkurillillä osoittaen. Toisenlaisia huumorin sävyjä tarinaan tuo muun muassa Paulin suhtautuminen tuohon pokkurointiin sekä annosten kokoon: hänen mielestään tyhjyys lautasilla on viety äärimmäisyyksiin.

Illallinen-romaani antaa siis monenlaista pohdittavaa ihmissuhteiden kiemuroista kiinnostuneille. Se tuo oman lisänsä myös siihen keskusteluun, jota vuoden 2013 alussa on käyty eriarvoisuudesta ja rasismista toisaalta suomalaisessa ja toisaalta hollantilaisessa yhteiskunnassa.

Herman Koch on paitsi kirjailija myös näyttelijä ja kolumnisti. Illallinen on hänen kuudes romaaninsa. Sitä on myyty Hollannissa yli 450 000 kappaletta. Romaani jakautuu osioihin, joiden nimet noudattelevat illan kulkua: ensin on aperitiivi, sitten alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja digestiivi. Lopuksi on vuorossa väistämätön juomarahan maksun aika.

Sirpa Pukkinen

 

Tammikuun kirjavinkki

Festarikalevala : käsikirjasi kesäfestareille
Toim. Mikko Karppi ja Ertte Ruhti
2012

”Kesäfestarit ovat vapautus talvesta, paluu luontoon elämän juhlan äärelle.”

Nyt kun päivä taas pitenee, voi ruveta mietiskelemään ensi kesän festareita ja fiilistelemään talvi-iltojen ratoksi. Siihen Festarikalevala on oiva teos. Kirja on koottu netissä olevan sivuston kautta modernisoidussa Elias Lönnrot -hengessä. Kirjan alussa on pieni festoria, eli festareiden historia. Tarinat on jaettu kymmeneen lukuun aiheittain, muun muassa: fiilistele, varustaudu, matkusta, selviydy, pogoo ja palaudu.

Tarinoiden lisäksi kirjassa on keikkasanasto, musiikintekijöiden festarikertomuksia, festariselityspeli, seinäjokisten ensihoitajien haastattelu festareihin liittyen ja paljon muuta mukavaa. Tekstejä höystävät sarjakuvat ja historiaa henkivät valokuvat (esim. muta-Provinssi ´88).

Artistihaastatteluissa selviää, kuka on lähtenyt kesken rullaluistelureissun Provinssiin, millä kokoonpanolla on ollut Ruisrockissa kaksi erilaista biisilistaa - mikä johti siihen että puolet bändistä soitti eri biisiä kuin toinen puoli -, ja ketkä herrasmiehet ovat havahtuneet PMMP:n keikan aikana lavalta, kun juhlinta on mennyt hieman kännipuolelle.

Netin kautta kerätyt tarinat ulottuvat 70-luvulta tähän päivään ja niitä on yli sata. Kirjassa on uskomattomia selviytymistarinoita festareille pääsemisestä, rakastumisia, eroamisia, vinkkejä ja bändien fililistelyjä. Alla yhdet festarit lyhyesti ja ytimekkäästi.

”Tässä tapahtumat lyhyesti teltan kokoamisen jälkeen: Pullo avattiin. Se juotiin. Kaveri lähti vessaan, mutta eksyi matkalla. Löysin hänet myöhemmin ilman kenkiä telttojen keskeltä (kengät löytyi yhden teltan alta). Menimme telttaan syömään. Joku kusi telttamme kyljestä sisään (ei todellakaan pitänyt vettä eikä muitakaan nesteitä). Lähdimme rannalle. Kaveri kaatui molemmat polvensa auki. Minä heräsin jonkun steeffanin kanssa seuraavana aamuna rantakaislikosta lokkien kirkunaan. Luulin tulleeni sokeaksi, mutta piilolinssit olivat vain kuivuneet silmiin.”

Hanna Kotila

 

Päivä Apilassa

Pääkirjasto aukeaa kokonaan vasta klo 10, mutta paikka ei toki ole hiljainen siihen asti. Siivoojat tulevat töihin jo kuudelta, ja ensimmäiset hyllyttäjät saapuvat myös paikalle ennen seitsemää. Edellisen päivän aikana palautetut kirjat täytyy saada hyllyyn uusien tieltä.

Hyllytettäviä tietokirjoja

Aamun aikana etsitään myös kirjaston sulkemisen jälkeen tulleet hyllyvaraukset, poistetaan vanhentuneet varaukset varauskärryistä ja viedään lehtialueelle päivän lehdet. Kirjastolaisilla on liukuva työaika, joten aamuvirkut saattavat tulla jo hyvinkin aikaisin, kun taas unisemmat saapuvat yhdeksään mennessä. Aamuvuoron normityöaika on 8-15.45, josta asiakaspalveluaikaa on kirjaston aukeamisesta kolmeen saakka. 

Hyllyvarauksia

 
Yhdeksältä alkaa kirjaston atk-luokassa koulutus, ja samaan aikaan aukeaa kirjaston uutisalue ja kahvio. Logistiikkatilassa käsitellään yön aikana tulleita palautuksia ja avataan postissa saapuneita paketteja. Niissä on mm. kaukolainoja asiakkaille.

Mitä paketeista paljastuukaan?

Kotikirjastopalvelua hoitava Jaana lähtee kirjakassiensa kanssa Simunaan vierailulle. Siellä kirjakassin saa neljä asiakasta. Myöhemmin iltapäivällä Jaana vierailee vielä palvelutalo Pihapihlajassa, jonne jää kirjoja kuudelle asiakkaalle.

Jaana lähdössä Simunaan.

Kymmeneltä avataan koko kirjaston ovet, ja samaan aikaan tulee luokka Toukolanpuiston koulusta vierailulle. Tuija kierrättää heitä kirjastossa ja opettaa kirjastonkäyttöä. Varttia myöhemmin Elinalle tulee ryhmä kansalaisopiston suomen opiskelijoita. He ovat kirjastosta vaikuttuneita, ja saamme monta uutta asiakasta. Ryhmän opettaja kehuu kirjaston Suomioppi-linkkilistaa Suomen parhaaksi.

Tuijan ryhmä aloittamassa kirjastokierrosta

Neuvonnassa etsitään artikkeleja lapsen surusta, asiakaspalvelussa tehdään uusia kortteja Elinan ryhmäläisille ja lastenosastolla on luokka lainaamassa kirjoja.  Alakertaan tulee asiakkaita tutkimaan mikrofilmejä. Virpi ja Tarja testaavat digitointilaitteita ja opastavat asiakkaita niiden käyttöön.

Yhdentoista jälkeen saapuu järjestelmäntoimittajan edustaja yllätysvisiitille. Hanna ja Jaana käyvät juttelemassa hänen kanssaan kirjastojärjestelmän ja Seitti-verkkopalvelun tilasta. Teatterin ruokalassa on tarjolla joululounas, ja tavallista useampi kirjastolainen lähtee sinne syömään ruokatunnilla.

Puolen päivän aikaan kirjaston palvelupäälliköt ja lähikirjastojen johtajat kokoontuvat palaveeraamaan kirjaston asioista. Kokouksessa käsitellään ensi vuoden talousarviota ja mietitään toiminnan linjauksia.

Päivän mittaan hyllystä haetaan uusia hyllyvarauksia, neuvonnassa vastataan etätietopalvelun kautta tulleeseen kysymykseen ja haetaan palautuksia logistiikkatilasta. Palautuneiden kirjojen hyllytystä jatketaan. Työhuoneissa tilataan uusia kirjoja ja muovitetaan sekä tarroitetaan jo saapuneita. Toisaalta taas kokoelmaa käydään läpi ja poistetaan vanhentuneita tai huonokuntoisia kirjoja.

Hanna hyllyttää

Ennen kolmea tulee lähikirjastoja kiertänyt kuljetusauto laatikoineen. Tällä kertaa kuljetus on pieni, vain kuusi laatikollista kirjoja ja muuta aineistoa. Moni varaaja saa silti haluamansa kirjan. Tiistait ovat vilkkaampia kuljetuspäiviä, silloin laatikoita on monesti yli kymmenen.

Kolmelta on vuoronvaihto; aamuvuoro lähtee kotiin tai jää vielä hetkeksi hoitamaan asioita, ja puolen päivän aikaan töihin tullut iltavuoro astuu remmiin. Neuvonnasta kysellään pääsykoekirjoja ja dekkareita. Palautusmääristä päätellen kodeissa siivotaan ja opiskelijat palauttavat koulukirjojaan. Ennen joulua lainaus taas kääntyy nousuun, kun asiakkaat tulevat hakemaan joululukemista.

Asiakkaat käyvät soittamassa alakerrassa olevaa digipianoa. Iskelmiä ja joululauluja kysellään musiikin neuvonnasta. Television Lumiukko-piirretyn musiikki on suosittua. Tätä kappaletta saatetaan kysyä monella nimellä (Lumiukko, Snow man, Walking in the air, Avaruus); Pirjo on heti asialla ja löytää asiakkaalle nuotin. Myös nuorten kirjoja ja iskelmämusiikkia kysellään.

Lasten osastolta kysytään joulumusiikkia, hevoskirjoja ja Tintti-sarjakuvia. Lieneekö kouluissa joulujuhlapäivä, kun ilta on lasten osastolla hiljainen. Joitakin vanhempia istuu lukemassa lapsilleen kirjataloissa. Päivä vaikuttaa muutenkin kohtuullisen rauhalliselta, mutta kävijöitä päivän aikana on silti yli tuhat.

Kuudelta koittaa hieno hetki, kun saamme vieraaksi kirjailija Johanna Sinisalon. Hän juttelee kirjoistaan ja itsestään tunnin, ja sen jälkeen yleisö saa vielä esittää kysymyksiä.

Johanna Sinisalo kertoo kirjoistaan

Seitsemältä kirjaston ovet suljetaan, palautusautomaatti sammutetaan ja ovelle viedään laatikko palautusluukun alle. Kirjasto hiljenee vajaaksi 12 tunniksi.





Hanna Kotila

Joulukuun kirjavinkki

Tamminen, Petri
Rikosromaani
Otava, 2012

Oletko tavannut aiemmin niin tyytyväistä ja sopusointuista ihmistä, jolta toivo on kadonnut ja joka yhtäkkiä tuntuu menettäneen otteen elämästään? Mikään ei tunnu miltään, työ ei tuo tyydytystä, peruspohja elämältä tuntuu hävinneen.

Se voi tarkoittaa sitä, että Hermann Ångström, Malmin musertaja ja Hämeenlinnan häpäisijä, on ollut asialla. Hänen tarkoituksenaan tuntuu olevan tavallisen ihmisen musertaminen, häpeän ja nöyryytyksen tuottaminen. Ja kaikki niin vaivihkaa, ettei uhri huomaa ensin mitään, mutta pikku hiljaa vajoaa tuohon kauheaan epäonnistumisen tunteeseen ja tietoon siitä, ettei mikään kumminkaan kannata.

”Äsken vielä elelit ja hoidit hommasi, valitit kenties kiireitä mutta puuhastelit kuitenkin kaikenlaista ja onnistuit toisinaan jopa unohtamaan itsesi niin että luulit olevasi onnen jäljillä; sitten varjo häilähti ja kaikki hajosi. Ångström oli iskenyt.”

Tätä ihmismielen musertajaa jahtaa kaksi komisariota, Vehmas ja Immonen - ovat jahdanneet jo kauan. Kokeneidenkin komisarioiden hyppysistä Ångstöm livahtaa ja pysyy piilossa, kunnes taas raportoidaan hänen iskeneen. Ångstömin ura on mittava, ja hän on edennyt nyt siihen pisteeseen, että toiminnallaan kyseenalaistaa uhreiltaan jo eletytkin onnen hetket.
 
Komisario Usko Vehmas on valmis vannomaan sormet Pohjolan poliisi kertoo -kirjan kannella, että Hermann Ångström on Suomen rikoshistorian merkillisin tapaus.
Saako Vehmas koskaan kiinni tuota ihmismielen tuhoojaa? Ångstömiä ei kukaan osaa kuvailla; hän on niin tavallinen, joka paikassa, mutta ei missään. Entä löytääkö Usko omaan elämäänsä Toivon ja Rakkauden? Rantautuuko Ruotsista tuo vastakkainen ilmiö, lähimmäisenrakkauden aalto, Suomeen?

Petri Tammisen Rikosromaani kertoo meille nykymaailmasta, elämänmenosta Vehmaksen silmin katsottuna. Kirja on rikosromaani olematta rikosromaani. Hykerryttävä lukukokemus, jonka toivoisin kaikkien lukevan ja jakavan. Tammisen lauseet jäävät mieleen.
 ”Syli on elämän iloista ensimmäinen. Toinen on se että pääset sylistä pois. Loput ovat näiden kahden muunnoksia.”

Jaana Savela

Marraskuun kirjavinkki

Kahden kuukauden loma?

Lindgren, Minna
Sivistyksen turha painolasti
Teos 2011

Sivistyksen turha painolasti on riemastuttava kirja tietosanakirjan lukemisesta sekä kirjan artikkeleiden ja hakusanojen aiheuttamasta ajatusten ja mielikuvien virrasta. 

Minna Lindgren on musiikkitieteilijä ja saa hyvästä ja pitkästä palvelustaan Konttorissa kahden kuukauden loman. Minna tarvitsee tekemistä lomalleen ja löytää käsiinsä kustannusyhtiö Kariston kaksiosaisen Uuden tietosanakirjan vuosilta 1928 ja 1932. Hänen tarkoituksenaan on lukea tietosanakirjan molemmat osat läpi ja kirjoittaa kirja lukemisestaan.

Sivistyksen turha painolasti on aakkosellinen kommenttiluettelo Uuden tietosanakirjan hakusanoista.  Lyhimmillään kommentit ovat synonyymejä ja tiedon vanheneminen tulee selvästi esille.  Tekijän tekstissä vuorottelevat tarinat omasta lapsuudesta ja nuoruudesta sekä luku-urakan vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään.

E-kirjaimeen päästyään Minna Lindgrenille selviää järkyttävä totuus.  Kahden kuukauden lomasta on mennyt jo yli puolet eikä e-kirjain ole lähelläkään aakkosten puoliväliä.  Ei hätää! Pahin kiire ratkaistaan pysähtymällä.  Nainen tekee yleensä joitain näistä seuraavista: hoitaa ihoaan muurahaispesässä, päivittää hiuksensa kampaajalla, sisustaa ja/tai alkaa suunnitella ulkomaanmatkaa.  Niinpä Minna soittaa matkatoimistoon, kertoo olevansa ylirasittunut ja kalpea.  Hänellä on myös selvä diagnoosi taudistaan.  Rintatauti ja väkäkärsän riuduttama keho.  Ratkaisu olisi jokin Kanariansaarten pieni, asumaton saari.  Puhelun lopuksi Minna huomaa ostaneensa matkan Teneriffalle, joka on saariryhmän tunnetuin saari.  

Sivistyksen turha painolasti naurattaa lukijaansa loppukirjaimeen asti, sillä aivan liian harva kirja päättyy sanaan Öölanti. Paitsi Otavan kustantama Iso Tietosanakirja, jonka 15 osaa odottavat kotonani kirjahyllyssä.

Sinikka Ijäs