Suomen Lapin lumous - The Lure of Finnish Lapland
toim. Veikko Neuvonen, Tammi 2012
Monilla lapinkävijöillä on tarkat ajankohdat, jolloin on pakko päästä Lappiin. Keväthanget houkuttelevat talvilajien harrastajia. Ruska ja syksyn viileys kutsuvat patikoijia. Kalastajat löytävät tiensä Tenolle, Näätämö- ja Tornionjoelle kesäkuussa uistelemaan, kun lohet nousevat lisääntymisjokiinsa. Lapin monipuolinen luonto tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin harrastuksiin ja elämyksiin ympäri vuoden.
Suomen Lapin lumous on kaunis ja kiinnostava kirja, jossa valokuvat ja tekstit kuljettavat lukijaa tunnelmasta toiseen. Vuodenajat vaihtuvat, lukija pääsee linturetkelle ja tutustuu moninaiseen kasvistoon, soihin, sopuleiden vaellukseen ja poronhoitoon.
Kaamos ei ole täydellistä pimeyttä. Kaamosajan valot ja värit kiehtovat. Täydenkuun paisteessa on avomaastossa lumen heijastusvaikutuksen ansiosta valoa enemmän kuin lyhyinä ja hämärinä kaamospäivinä. Päivän sametinsiniseen valoon sekoittuu iltapäivällä punaista väriä, ja välillä eteläinen taivas loistaa muutaman tunnin kaikissa punaisen sävyissä. Kaamos on kaukana siitä ankeudesta, joka eteläisemmän Suomen ihmisille aiheuttaa kaamosväsymystä.
Kirjassa on myös englanninkielinen teksti suomenkielisen tekstin rinnalla. Kuinka hienoa onkaan suomen kieli:
tykky = snow in the trees
ruska = the autumn colours
revontulet = the northern lights
rakovalkea =fires lit in slit logs
Lapissa löytyy tekemistä aina … ja jos et pääse paikan päälle, voit fiilistellä tämän kirjan avulla. Kirja muistuttaa myös, että pohjoinen luonto on herkästi haavoittuva ja hitaasti uusiutuva, joten luontoa on kunnioitettava, jotta Lapin lumous ei särkyisi!
Sinikka Ijäs
maanantai 1. huhtikuuta 2013
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Sunnuntaivieraiden suosituksia
Teatterinjohtaja Vesa Tapio Valo
24.3.2013
- Kaj Korkea-aho: Katso minuun pienehen, 2009
- Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen, 2012
- Erik Kruskopf: Alvar Aalto kuvataiteilijana, 2012
- Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu, 2011
- Stephen Greenblatt: Shakespeare, 2004
- Jukka Vieno: Stockan kulma, 2010
Tarkista saatavuus Seitti-verkkopalvelusta
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Sunnuntaivieraiden suosituksia
Kunnallisneuvos Aaro A. Harjunpää, 17.3.2013
- Saarnaajan kirja Raamatusta
- Santeri Alkio: Ituja (Juha Kuisman ja Seppo Niemelän kokoamia)
- Antti Tuuri: Talvisota
- Runoja sinulle, Suuri suomalainen kirjakerho
- Tommy Tabermannin runoja
- Voi tuhannen kertaa : tarinoota, Pohjanmaan murreseura Krannit
Tarkista saatavuus Seitti-verkkopalvelusta
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Sunnuntaivieraiden suosituksia
Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä, 10.3.2013
- Jukka Itkonen: Rinkeli Ronkeli, 2001
- Tuula Kallioniemi: Ihmemies Topi, 1998
- Kari Levola: Syvältä veistoluokan uumenista, 2002
- Jukka Parkkinen: Suku on pahin, Osku, 1995
- Sari Peltoniemi: Kukka Kaalinen pulkassa, 2002
- Eira Pättikangas: Olkileijona murisee, 1996
Tarkista saatavuus Seitti-verkkopalvelusta
torstai 7. maaliskuuta 2013
Apilan alku
Kirjasto Apilan ovi aukesi jo viime vuonna monen monta kertaa. Avajaisista 20.8.2012 vuoden loppuun saakka kävijälaskuri raksutti lukeman 135 700. Aineistoa: kirjoja, lehtiä, musiikkia, elokuvia, kielikursseja, pelejä ja romppuja lainattiin muutaman kuukauden aikana yhteensä 294 000 kertaa.
Apilassa oli myös paljon tapahtumia: asiakkaille tarjottiin ilmaisia tiedeluentoja, kirjallisuustapahtumia, musiikkia, satutuokioita, nukketeatteria, koulutusta ja tietenkin opastuksia kirjaston saloihin. Aikuisryhmiä kirjastolaiset opastivat muutamassa kuukaudessa yhteensä 97 ryhmää, lisäksi kirjastoa esittelivät Seinäjoen oppaat. Lapsi- ja koululaisryhmiä uudessa kirjastossa vieraili vähintään yhtä monta. Kaukaisimmat vierailijaryhmät tulivat Kanadasta, mutta myös eri puolilta Suomea vastaanotettiin vieraita. Iso osa ryhmistä oli kuitenkin koto-Seinäjoelta.
Kirjaston tekevät paitsi seinät, aineistot ja henkilöstö, myös ennen kaikkea asiakkaat, ja myös yhteistyökumppanit. Kaikille kuuluu kiitos Apilan hyvin alkaneesta taipaleesta.
Apila on saanut palkintojakin. Rakennus oli vuoden betonirakenne 2012 ja sai myös Ilkan kulttuurikilven. Lisäksi kirjasto sai OKM:n Vuoden kirjastokehittäjäpalkinnon lukemisenedistämistyöstä ja valittiinpa Apilan sisutusarkkitehti Päivä Meuronen vuoden sisustusarkkitehdiksikin. Juuri saimme myös lukea, että kirjasto Apila on ehdolla EU:n merkittävimmässä arkkitehtuurikisassa. Mies van der Rohe -kilpailun niin sanotulle lyhyelle listalle valitaan 335 ehdokkaasta 25 kohdetta eri puolilta Eurooppaa.
![]() |
| Kuva: Jukka Kontkanen |
Hyvin on siis alkanut, entäpä nyt?
Apila ei taida olla koskaan ihan valmis. Säätämistä sekä palveluissa että kalusteissa on edelleen. Parkkipaikalta puuttuu vielä opasteita ja liikennemerkkejä, ulko-oven toiminnassa on parantamisen varaa jne. Asiat kuitenkin etenevät koko ajan, vaikka eivät aina niin vauhdikkaasti.
Pinnalla juuri nyt ovat myös kaupungin säästötoimet. Kotitalouden puolelta sen ymmärtää, että jos lompsa on pitkälti ennen palkkapäivää tyhjä, täytyy jotain tehdä. Kaupungin talouden suhteen taitaa olla sama asia. Vaikka kuinka tuntuu ikävältä, myös kirjaston on ilmeisesti pakko säästää, aivan kuten kaupungin muidenkin hallintokuntien.
Säästöistä päättävät kuitenkin vaaleilla valitut luottamusihmiset ja niin kauan kun mitään ei ole päätetty, eletään olemassa olevien suunnitelmien ja budjettien mukaan, toki taloutta tiukasti seuraten ja tuhlailua välttäen kuten yleensäkin.
Onneksi kaikkeen ei aina niin hirveästi tarvita rahaakaan. Palava into ja tekemisen meininki ovat monen Apilankin tapahtuman takana, kuten esimerkiksi sunnuntaivieraan: Seinäjoen seudun toimittajat talkoilevat haastattelemalla tunnettuja henkilöitä lukemisesta. Ensi sunnuntaina Hely Heikkilä selvittää, mitä lukee kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä. Tervetuloa kuulolle!
Mervi Heikkilä
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Sunnuntaivieraiden suosituksia
Pianisti Raili Peltonen, 3.3.
- Rainer Maria Rilke: Duinon elegiat, 1922
- Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen, 1945
- Simone Berteaut: Piaf: Jumalani kuinka olen elänyt!, 1969
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Maaliskuun kirjavinkki
Lisa See: Shanghain
tytöt
WSOY, 2009
Kirjan tapahtumat alkavat vuoden 1937 Shanghaista. Sisarukset Pearl ja May ovat huolettomia nuoria naisia. Heidän
isänsä on varakas, ja elämä on helppoa, juhlia riittää. He työskentelevät
komean taiteilijan malleina, ja heidän kauniit kasvonsa koristavat monien
kalenterien kansia.
Eräänä päivänä isä kertoo, että hän on menettänyt
omaisuutensa pelaamalla ja että tyttäret on naitettu pelivelkojen vuoksi
kahdelle Amerikassa asuvalle kiinalaiselle miehelle.
Samaan aikaan japanilaiset hyökkäävät Shanghaihin ja tytöt
pakenevat äitinsä kanssa. Äiti kuolee
matkalla, mutta tytöt selviävät Amerikkaan lähtevään laivaan.
Monien koettelemusten jälkeen he saapuvat Amerikkaan. He
asettuvat Los Angelesiin Chinatowniin, kulissikaupunkiin. Samassa pienessä
asunnossa asuvat Pearl, May, molempien aviomiehet, appivanhemmat ja muitakin
aikuisia. Elämä on rankkaa ja työntäyteistä.
Kiinalaisille niin keskeinen perheen voima tulee kirjassa
hyvin esille. Vanhempia ihmisiä pitää totella ja perinteitä kunnioittaa.
Perheeseen kuuluvat myös serkut ja sedät ja tädit. Mutta tärkeimpiä toisilleen
ovat Pearl ja May: ”Kun tulee valkoisten hiusten aika, meillä on yhä
sisarrakkautemme.”
Tytär Joy on perheen ensimmäinen Amerikassa syntynyt jäsen
ja näin myös Amerikan kansalainen. Vuodet kuluvat, ja Joy lähtee opiskelemaan
muualle. Hän innostuu Maon opeista ja päättää Pearlin ja Mayn kauhuksi
matkustaa Kiinaan. Eräänä päivänä hän onkin sitten vain lähtenyt. Muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin että Pearl nousee
lentokoneeseen ja matkustaa Joyta etsimään entiseen kotimaahansa.Lisa Seeltä on ilmestynyt uusin kirja Dreams of Joy, joka on jatkoa Shanghain tytöille. Sitä ei ainakaan vielä ole suomennettu, mutta toivottavasti saamme sen lukea suomeksi mahdollisimman pian.
Anja Itämäki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


