Syyskuun kirjavinkki

Anne Swärd:
Viimeiseen hengenvetoon
Otava, 2011

 

 

Kirjan tarina sijoittuu Ruotsiin 1970- ja 1980-luvuille. Sen päähenkilöinä ovat Lo, joka tarinan alkaessa on hätinä 7-vuotias, ja Lukas, joka on 13-vuotias ja Unkarista kotoisin. Lo asuu ainoana lapsena talossa, jossa on 13 aikuista. Lukas taas asuu isänsä kanssa, joka lyö häntä, eikä heillä ole yhteistä kieltä.

 

Lo ja Lukas tapaavat eräänä yönä, jolloin heidän kotiensa läheisyydessä raivoaa maastopalo. Tulipalot tulevat olemaan läsnä myös myöhemmin merkittävissä kohdissa heidän suhteessaan.

 

Ikäerosta huolimatta Lo ja Lukas ystävystyvät, mutta heidän on salattava suhteensa. He ovat hyvin läheisiä ja ehkä liiankin tärkeitä toisilleen. Vuosien kuluessa he kasvavat nuoruuteen ja aikuisuuteen, ja suhde syvenee rakkaudeksi, mutta on edelleen epätavallinen.

 

Kun Lo on 16-vuotias, Lukasin isä sairastuu syöpään. Nuoret hoitavat häntä kotona pitkän kuuman kesän, jonka jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. Lo riistäytyy irti ja lähtee Tukholmaan.

 

Jean-Luc Godardin ohjaama elokuva Viimeiseen hengenvetoon on tiukasti mukana tässä kirjassa, ja jäi sellainen tunne, että kirjasta olisi ehkä saanut vielä enemmän irti, jos olisi nähnyt sen.

 

Kun lukee kirjan saa tietää, mitä Lukasin äidille oikein on tapahtunut, mitä salaisuuksia Lon äidin menneisyydessä piilee ja palaako Lo Lukasin luokse.

Hanna Kotila

 

Elokuun kirjavinkki

Tuomas Kyrö: 

Kerjäläinen ja jänis. 

Siltala 2011.

Vatanescu, Tuomas Kyrön teoksen päähenkilö, on kotimaassaan löytänyt Bukarestin rautatieaseman roskalaatikosta Arto Paasilinnan kirjan ja lukenut sen siltä istumalta loppuun. Niin Jäniksen vuoden Vatanen kuin Paasilinnan siltainsinöörit ja mylläritkin seikkailevat myöhemmin hänen unissaan, ja teosten henki kulkee hänen mukanaan elämän kiemuroissa ja sitä myötä läpi kirjan.

Suomeen kerjäläiseksi Vatanescu päätyy, koska hän haluaa ostaa pojalleen jalkapallokengät. Toki hänellä olisi muitakin vaihtoehtoja: myydä munuaisensa tai varastaa autoja. Hänet tuo maahan Jegor Kugar, venäläissyntyinen, toisen korvansa ja silmänsä menettänyt turvallisuusalan ammattilainen ja liikemies, joka on laajentanut toimintansa huumeista aseisiin ja ihmisiin. 

Kerjäläisliiketoiminnassakin vallitsevat kuitenkin tuottavuuden lait, ja niin Vatanescu saa pian lähteä. Yhteenotolla Jegorin kanssa on pitkälle kantavat seuraukset. 

Juuri kun Vatanescu on menettänyt vähäisenkin turvansa, hän itse osuu avuttoman citykanin suojaksi ja pelastajaksi. Monenkirjavien sattumusten kautta Vatanescu jäniksineen päätyy Lappiin marjanpoimijaksi ja rakennusmieheksi ja niin suomalaisen poliisin kuin kansainvälisten rikollisten jäljittämäksi.

Ihmiset suhtautuvat jänikseen kaksijakoisesti; toisille se aiheuttaa paniikkikohtauksen, mutta sen avulla Vatanescu voittaa myös kohtaamansa ihmiset puolelleen. Vatanescusta jäniksineen tulee julkkis, ”olemisen korkein muoto”. 

Vatanescun tarinaa kertoo kaikkitietävä kertoja, joka omien sanojensa mukaan  ei kuitenkaan ihan kaikkea tiedä. Oman äänen saavat Vatanescu kursiivipuheineen ja –mietteineen ja Jegor muistelmineen.

Jos Kyrö viittailee iloisesti muuhun kirjallisuuteen, niin yhtälailla osansa saavat tosielämän henkilötkin: sivuilla seikkailevat niin Vatanescun elämään kovastikin vaikuttava pääministeri ja Tavallisten Ihmisten Puoleen johtaja Simo Pahvi kuin kädenväännön maailmanmestari Pike Salomaa sekä Kansallis-Idea-Parkin rakennuttajat Taive Sikari ja Kerkko Kolmonen.

Kyrö on aivan oivallinen tarinankertoja. Hän irvailee monia suomalaisen yhteiskunnan ilmiöitä, mutta lämpimällä otteella, niin että osumat sekä hyreksyttävät että ajatteluttavat. Ehkä tapa on viisas, sillä kuten Simo Pahvi sanoo: Pohjolassa kestetään itseen kohdistuvat totuudet, kunhan ne tulevat vähän salavihkaa.

Hannele Puhtimäki

Keväisen käyttäjäkyselyn tuloksia

Viime keväänä Seinäjoen kaupunginkirjasto osallistui valtakunnalliseen kirjastojen käyttäjäkyselyyn. Kyselyyn saattoi vastata kirjaston toimipisteissä tai verkon kautta. Vastauksia Seinäjoen kaupunginkirjaston kyselyyn saatiin 229 kappaletta. Alla kerrotaan lyhyesti kyselyn tuloksista ja vastataan muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin ja kommentteihin.

Kyselyyn vastanneiden yleisimmät puuhat kirjastossa olivat aineiston lainaaminen, palauttaminen, varaaminen ja uusiminen, lehtien lukeminen, aineistoon tutustuminen ja ajan viettäminen. Kirjastoasioiden lisäksi moni ilmoitti käyttävänsä kahvilan palveluja. Kirjaston tilat, aukioloajat ja aineistot saivat hyvät arviot. Parannettavaa meillä olisi tiedottamisessa, etenkin verkkoaineistojen osalta. Syksyllä tulemme paneutumaan tähän.

Kirjaston henkilökunta oli suuren osan mielestä helposti tavoitettavissa ja palveluhaluista, mistä olemme iloisia. Kirjastopalveluita piti hyvin tai erittäin hyvin toimivina jopa 95 % vastaajista. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kirjaston palvelut ovat parantaneet heidän elämänlaatuaan huomattavasti. Sosiaalisia kontakteja kirjasto on myös lisännyt jonkin verran. Kolme neljäsosaa vastaajista koki, että kirjasto on tukenut heidän kulttuuri- ja lukemisharrastustaan huomattavasti. Tietoteknisten taitojen kehittäjänä kirjasto ei ole ollut tärkeä kovinkaan monelle, mutta sehän ei kirjaston päätehtävä olekaan.

Uutuushaku
Monet ovat kaipailleet uutuushakua, ja kyselyn loppumisen jälkeen saimme verkkopalveluun päivityksen. Nyt on taas mahdollista tehdä uutuushakuja kirjaston aineistoihin verkkopalvelun laajennetussa haussa.

Apilan alakerran avovarastossa oleva kirjallisuus
Osassa vastaajia herätti hämmennystä taide- ja historiakirjojen sijoittaminen alakerran avovarastoon. Nämä aineistot ovat siellä vain väliaikaisesti. Kun Aallon kirjaston remontti valmistuu, siirretään sinne nämä aihealueet ja vähän muutakin.

Elokuvat
Useissa avoimissa palautteissa toivottiin kirjastoon uudempia elokuvia ja laajempaa kokoelmaa, myös tv-sarjoja. Elokuvia hankitaan niin paljon kuin se määrärahojen puitteissa on mahdollista. Kirjastot eivät voi ostaa elokuvia ”Anttilan hinnoilla”, koska niiden pitää maksaa lainausoikeudesta isojakin summia. Ihan uusia elokuvia ei myöskään ole heti saatavilla kirjastokäyttöön. Uudet elokuvat ovat suosittuja ja ne ovat paljon lainassa, eivätkä välttämättä ehdi aina edes hyllyyn asti. Kannattaa kysyä elokuvia virkailijoilta tai katsoa itse verkkopalvelusta. Verkkopalvelun laajennetussa haussa voi hakea esim. vuosina 2010-2013 tulleet dvd:t, jos haluaa selata kokoelmaa verkossa. Erillistä dvd-luetteloa kirjaston verkkosivuilla ei ole.

Kahvila
Moni antoi palautetta pääkirjaston kahvilan palveluista. Kirjasto ei pyöritä itse kahvilaa, vaan siinä on itsenäinen yrittäjä. Siksi kirjasto ei voi olla päättämässä kahvilan hinnoista tai sen tarjoiluista. Kyselyn kautta tulleet palautteet välitetään kahvilan pitäjälle.

Uskaltakaa kysyä!
Useat avoimissa vastauksissa esille tulleet kysymykset ja ongelmat olisi voitu korjata heti paikan päällä, joten tulkaa rohkeasti kysymään, jos jotain ei löydy tai tarvitsette apua. Olemme paikalla teitä varten!

Kiitokset kaikille vastaajille mielipiteistä ja parannusehdotuksista. Pyrimme ottamaan ne huomioon palveluita kehitettäessä.

Hanna Kotila

Heinäkuun kirjavinkki

Juoksujalkaa
 
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Tammi 2011.
Juoksijan harjoitusopas. Askeleet Cooperista maratoniin. Docendo 2013.

Keväisen juoksukoulun innoittamana yöpöydälle on ilmestynyt viime aikoina juoksuaiheista kirjallisuutta. Juoksijan harjoitusopas. Askeleet Cooperista maratoniin neuvoo aloittelijaa ja jo vähän enemmän askeltanutta monipuolisesti. Teoksessa annetaan vinkkejä juoksutekniikkaan ja –varusteisiin liittyen, esitellään juoksijan perusharjoitteet ja muistutetaan lihashuollon ja ravinnon merkityksestä. Mukana on myös valmiita harjoitusohjelmia eritasoisille juoksijoille.

Filosofisemman näkökulman juoksemiseen tuo Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Japanilainen Haruki Murakami aloitti juoksemisen 1980-luvun alussa, samoihin aikoihin kun hän päätti ryhtyä kirjailijaksi. Sittemmin Murakami on juossut useita maratoneja ja osallistunut myös triathlon-kisoihin. Murakami juoksee joka päivä, joten juokseminen on muutenkin kurinalaista elämää viettävälle kirjailijalle elämäntapa. Juoksemisessa ja kirjailijantyössä on Murakamin mielestä paljon yhteistä, hän jopa sanoo, että on oppinut suurimman osan siitä, mitä tietää kirjoittamisesta, juoksemalla. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on samalla muistelmateos, jossa kirjailija kertaa uraansa, kertoo ikimuistoisimmista juoksukokemuksistaan sekä siitä miten koki juoksijan bluesin ja löysi juoksumotivaation uudelleen. Ja vaikka Murakami kirjoittaa juuri juoksemisen ihanuudesta ja kamaluudesta, hän muistuttaa, että tärkeintä jokaiselle on löytää oma lajinsa, sen ei välttämättä tarvitse olla maratonjuoksu.

”Äärimmäisiä ponnistuksia omissa rajoissa: se on juoksemisen olemus ja elämän vertauskuva – ja minulle myös kirjoittamisen metafora. Uskon monien juoksijoiden olevan samaa mieltä.”

Elina Kortesmäki

Yllätyskassit lähtivät matkaan

Usean muun kirjaston tavoin innostuimme kevään aikana kokoamaan asiakkaille lainattavaksi yllätyskasseja, joihin kerätään tiettyä aihetta käsittelevää materiaalia. Kassit otettiin käyttöön kesäkuun alussa, ja tarkoitus on jatkaa ainakin tämän vuoden loppuun saakka. Ensimmäisen viikon aikana kasseja menikin jo lainaan kolmisenkymmentä.

Kassista voi löytyä romaaneja, tietokirjoja, runoja, sarjakuvia, elokuvia, musiikkia, äänikirjoja; kaikenlaista, mitä kirjaston kokoelmat pitävät sisällään. Erilaisia teemoja on tällä hetkellä jo noin 50, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Luettavaa, katsottavaa ja kuunneltavaa voi lainata esimerkiksi tällaisista aiheista: Rakas rämä elämä, Viisaus asuu vanhoissa naisissa, Rakkautta ja piikkilankaa, Mä joka päivä töitä teen, Mitä miehistä, Tiputanssia korkojen kera, Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja Muilla mailla vierahilla. Myös asiakkaat voivat ehdottaa uusia aiheita.

Kolmissakymmenissä oleva Suvi poimi yllätyskassin mukaansa heti ensimmäisten päivien aikana. Hän sanoo olevansa lukijana melko tapoihinsa pinttynyt ja pitäytyy lainatessaan helposti tutussa ja hyväksi havaitussa. ”Yllätyskassi tekee tutustumisen uusiin juttuihin (kirjoihin ja muuhun aineistoon) hauskaksi ja jännäksi”, hän kertoo ja myöntää kuitenkin ottaneensa vähän varman päälle, kun lainasi kassin, jonka nimi viittasi hänen lempiaiheeseensa 50-lukuun. Kassin sisältö oli hänelle mukava yllätys. ”Asioiden kiinnostavuus on näköjään paljon kiinni siitä, miten ne esitellään tai minkälaiseen ”pakettiin” ne on kääritty. Esimerkiksi kirjanäyttelystä en olisi näitä kirjoja poiminut, mutta nyt ne vaikuttavat jopa kiinnostavilta.” Hän toivookin yllätyskasseja kerättävän aivan kaikista aiheista.

Kassit on koottu lähinnä aikuisille tarkoitetusta materiaalista, mutta silti – ja siksi - laukun uumenista voi aivan hyvin aina silloin tällöin putkahtaa aiheeseen sopiva lasten- tai nuortenkirjakin. Lapsille kootaan parhaillaan myös omia yllätyskasseja, joista saattaa löytyä esimerkiksi nostalgisia äidin ja isän lapsuuden aikaisia kirjoja tutustuttavaksi. Myös musiikkiosastolle on tulossa omia yllätyskasseja.

Hannele Puhtimäki

Kesäkuun kirjavinkki

Guy Delisle
Merkintöjä Jerusalemista, 2012
Shenzhen, 2010
Pjongjang, 2009

Guy Delisle on kanadalaissyntyinen sarjakuvataiteilija, joka on asunut elämänsä aikana useammassakin maassa ainakin hetken aikaa. Merkintöjä Jerusalemista kertoo yhdestä vuodesta, jonka hän vietti perheensä kanssa Jerusalemissa ja Pjongjang taas muutamasta kuukaudesta, jotka hän työskenteli animaatiostudiolla Pohjois-Koreassa. Shenzenissä Kiinassa hän vietti kolme kuukautta. 

Hän yrittää elää tavallista elämää kaupungeissa, joissa ulkopuolisen mielestä normaalia elämää ei ehkä edes ole. Jerusalemissa törmäävät uskonnot ja tavat, ja oleskelun aikana käydään Gazan sota. Pjongjangissa piirtäjä valottaa sitä valtaisaa rakkaan johtajan palvontaa, johon törmää joka nurkalla. Kiinassa hän törmää kielimuuriin ja kulttuurieroihin.
 
Sarjakuvat ovat mielenkiintoisia kurkistuksia paikkoihin, joissa moni ei ole käynyt, ja vaikka kävisikin turistina, ei ehkä näkisi kaikkea sitä, mihin törmää pitemmän oleskeluna aikana. Suosittelen näitä myös niille, jotka eivät normaalisti tartu sarjakuvaan.
Joitakin piirrettyjä kuvia Jerusalemista löytyy täältä. Teksti on tosin ranskaksi.

Hanna Kotila

Toukokuun kirjavinkki

A. J. Jacobs: 

Raamatullinen vuosi: yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti
Nemo, 2008

A. J. Jacobs on Esquire -lehden toimittaja, joka päättää lukea Raamatun kannesta kanteen, kirjoittaa muistiin kaikki siinä esitetyt käskyt, ohjeet ja suositukset ja noudattaa niitä vuoden ajan mahdollisimman kirjaimellisesti nykypäivän New Yorkissa. Jacobs on taustaltaan juutalainen, mutta ei ole lainkaan uskonnollinen. Hän haluaa ottaa selvää, onko hänessä uskonnollisuuden puutteensa vuoksi jotain vikaa tai onko hän jäänyt paitsi jostakin aivan erityisestä. Jacobsin projektia vaikeuttaa mm. se, että Raamattu on kirjoitettu täysin erilaisessa ajassa ja paikassa kuin missä elämme nyt, ja siitä on olemassa yksinomaan englanninkielellä arviolta kolmetuhatta erilaista käännöstä. Kun oppineetkin kiistelevät Raamatun eri kohtien merkityksestä, miten toimittaja voisi päätellä, mikä on kunkin ohjeen kirjaimellinen tarkoitus?

Matkallaan uskontoon Jacobs huomaa, että osa Raamatun yli 700 säännöstä on järkeviä, osa vähemmän järkeviä. Hän antaa partansa kasvaa, rakentaa lehtimajan olohuoneeseensa, kiinnittää vaatteisiinsa tupsuja, kantaa mukanaan kokoontaitettavaa tuolia, jottei istuisi metrossa samalla istuimella, jolla on saattanut istua kuukautisvuotoinen nainen, kivittää avionrikkojamiestä pienellä sorahippusella ja paljon muuta. On sanomattakin selvää, etteivät perheenjäsenet osaa kaikin ajoin arvostaa Jacobsin projektin kaikkia ilmenemismuotoja.

Myös Jacobs itse kokee raamatullisen vuotensa aikana monenlaisia tunteita. Hänestä tuntuu kiusalliselta rukoilla kolme kertaa päivässä, koska hän ei ole elämänsä aikana ollut lainkaan uskonnollinen. Hän pelkää, että Raamatun lukeminen, sen sääntöjen noudattaminen ja uskontoon sukeltaminen saa hänet menettämään itsekontrollinsa. Välillä hänellä on tylsää, välillä hän kapinoi ja kyseenalaistaa, mutta kokee paljon myös myönteisiä hetkiä. Vuoden jälkeen paluu takaisin vanhaan elämään on yllättävän hankalaa. Pelkkä kokoparran pois leikkaaminen pelottaa. Jacobs toteaa projektin päätteeksi olevansa hieman eri ihminen kuin alussa, mutta muutos on tapahtunut parempaan suuntaan eikä hän ole päätynyt (perheen pelkojen mukaisesti) "mehiläisenkasvattajaksi luostariin".

Tämä kirja on erittäin hauska, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Hauskuus syntyy juuri kontrastista Raamatun kirjoittamisen ajan ja nykyajan välillä. Kirjasta oppii paljon uutta: tiesittekö, että Yhdysvalloissa on asiantuntijoita (nk. shatnez-testaajia), joita voi tilata kotiin tutkimaan vaatteista mikroskoopilla ja muilla välineillä, onko niissä käytetty kahta erilaista kuitua (kielletty Raamatussa)? Tämä kirja on mitä ajankohtaisin nyt, kun Suomessa on monissa kouluissa lopetettu Suvivirren esittäminen kevätjuhlassa ja pohditaan, ovatko homoliitot Raamatun opetusten vastaisia, ja mitä muuta Raamatusta mahdollisesti pitäisi lukea kirjaimellisesti. Kirjasta käy ilmi tulkinnan vaikeus sekä se, miten Raamattu vaikuttaa kulttuurissamme, vaikkei eri tapojen alkuperää välttämättä enää edes tunnisteta. Jacobsin kirjaa suosittelen kaikille uskontoon tai uskonnollisuuteen katsomatta.

Johanna Pitkäranta