Ykä rokkasi!

Provinssiväki otti omakseen ensimmäisen kerran festarialueelle parkkeeranneen kirjastoauton ja sen tarjoamat palvelut. Ykä-kirjastoauton ympärillä riitti kävijöitä koko siksi ajaksi, jonka auto oli lauantaina pysäköitynä Rumbateltan lähistölle.

Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto vei autonsa rocktapahtumaan tiettävästi ensimmäisenä Suomessa ja sai sen vuoksi myös lääninhallitukselta tukea päivän kuluihin. Ohjelma suunniteltiin Roskilden-malliin eli festarikansalle tarjottiin mahdollisuus istahtaa lukemaan päivän sanomalehtiä sekä valikoituja musiikkilehtiä. Myyntiartikkeleiksi valituista poistokirjoista tekivät kauppansa erityisesti sarjakuvat. Satuhetkikin veti puoleensa tarinoista tykkääviä nuoria aikuisia.





Monelle kirjastoauton tuntumaan hakeutuneelle päivän suuri hetki oli Kotiteollisuuden Jouni Hynysen haastattelu. Kirjastovirkailija Jarkko Parkkinen haastattelijana ja omaan taattuun tyyliinsä kysymyksiin vastannut Hynynen löysivät yhteisen sävelen ja haastattelu sujui varsin leppoisissa tunnelmissa. Kuulijoille selvisi muun muassa se, että Hynysellä on kuin onkin kirjastokortti ja myös se, että Suomen virallinen Äijä kirjoittaa ajatuksia ja tunnelmia muistiin aina kun bändi tekee uutta levyä. Näin syntyi teksti myös Hynysen äskettäin ilmestyneeseen uuteen kirjaan.

Ykän vieraskirjaan kertyi päivän mittaan runsaasti nimiä. Kirjastoauton hyllyjen sisällön lisäksi kiinnostivat auton tekniset ominaisuudet, joista rattia työkseen pyörittävä Jussi Haapala osasi kertoa kaiken mahdollisen. Myös se on nyt testattu, että kirjastoauton penkki soveltuu mainiosti vaipanvaihtoon.

Sirpa Pukkinen

Kesäkuun kirjavinkki

Olli Alho: Reikä sukassa ja muita kertomuksia
Kirjapaja 2008

Olli Alhon kertomuskokoelman kansi on vihjaileva: siihen on kuvattu, kengistä ja housunlahkeista päätellen, rentona pötköttävä mies riippumatossa. Alhon kirja sopiikin mainiosti kumppaniksi kesälöhöilyyn: sitä voi nauttia sopivina annoksina ja tuumiskella sitten kaikessa rauhassa virinneitä ajatuksia.

Kirjassa on toistasataa tarinaa, joista jotkut ovat vain puolen sivun mittaisia. Usein kovalta ja suorituskeskeiseltä tuntuvassa maailmassa Alhon älykkäästi humoristiset kertomukset ovat kuin pieniä herkkupaloja, joiden maku jää hetkeksi kielelle, mutta joiden hankkimiseksi ei tarvitse rehkiä ylen määrin. Koska kertomuksista puuttuu pahuus ja ilkeys, niiden sisältö herättää lähinnä mielihyvän hyrinää ahdistuksen tai maailmantuskan sijaan.

Alho kerii huumorinsa arjen tapahtumista ja ihmissuhteista: hän kertoo rauhalliseen tyyliinsä henkilöistä sen verran, että lukija pystyy hahmottamaan kuvatun tilanteen ja huvittumaan siitä.

Usein hykerryttävä tilanne syntyy, kun henkilö jostain syystä joutuu luopumaan tärkeilystään tai virallisuudestaan, tai kun yksilö tai ryhmä päätyy toteuttamaan epätavallista käytösmallia. Niinpä ulkomaanmatkailun jättänyt pariskunta hankkii kansainvälisiä tuttavuuksia auttamalla kotikaupungissaan kartan kanssa suunnistavia turisteja. He katsovat uusia maisemia televisiosta, välttävät matkojen rasitukset ja hankkivat omalla keinollaan monta tuttavapariskuntaa ulkomailta. Stressaantunut laivayhtiön henkilökunta taas saa ahdinkoonsa huojennusta pallomeren hoitajana toimineen naisen oivalluksesta: henkilökunnalle varustetaan maihin oma pallomeri, jossa se voi purkaa stressinsä peuhaamalla itsensä väsyksiin. Riehumisen jälkeen porukka uuvahtaa makeaan uneen ilman, aiemmin niin välttämättömiä, yömyssyjä.

Myös tarinoiden nimet ovat osuvia: Lihava kiinaksi -tarina kertoo siitä, mitä harmia taitonsa salassa pitävälle kiinan kielen osaajalle voi koitua hänen lounastaessaan kiinalaisessa ravintolassa. Tylsä luonto -kertomuksessa taas 30 vuoden tauon jälkeen kumisaappaat jalkaansa vetänyt päähenkilö kärsii tuttaviensa mökillä tv-eroahdistuksesta eikä oikein löydä keinoa nauttia luonnosta. Hänen mielestään ranta ja metsänreuna eivät kerta kaikkiaan tarjoa riittävästi virikkeitä. Kaiken lisäksi luonnon tapahtumista tuntuisi puuttuvan myös juoni.

Professori, filosofian tohtori sekä kulttuuriantropologian ja uskontotieteen dosentti on kirjoittanut varsin hauskan, mutta hankalasti vinkattavan kirjan. Alhon mehukkaat jutut vesittyvät referoijan käsittelyssä, koska tarina toimii parhaiten joko itse ahmaistuna tai vielä paremmin ääneen luettuna. Jos siis vietät kesälomaasi pötköttelemällä seurassa, voit viihdyttää kumppaniasi lukemalla hänelle esimerkiksi fil.tri Sauli Vannaksesta, joka ei ymmärrä Iida-tyttärensä Kilon poliisi -vitsiä tai Ismo Vepsäläisestä, joka matkustaa presidentin seurueessa ja joutuu turvatarkastuksessa paljastamaan rikkinäiset sukkansa. Vepsäläisen päässä pyörii matkan ajan yksi ainoa ajatus: millaisen kuvan presidentti mahtaa saada hänestä tuon pikku laiminlyönnin takia.

Muutamassa kokoelman tarinoista kuvataan vanhempien suhdetta oppineisiin lapsiinsa. Oma suosikkitarinani kertoo Esko Tiaisesta, kotikulmillaan vierailevasta vasta väitelleestä tohtorista, jonka väitöskirja käsittelee toiseuden ilmenemismuotoja Walt Disneyn eläinhahmoissa. Jos haluat tietää, millainen keskustelu tästä aiheesta syntyy tuoreen tohtorin ja Soroisen vanhan isännän välillä, ja mitä miettii keittiössä pullaa leikkaava Eskon äiti, tartu ihmeessä Alhon kirjaan, omistit sitten riippumaton tai et.

Sirpa Pukkinen

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Genreillat Peräseinäjoella

Nuorteniltojen sarja Peräseinäjoen kirjastossa alkoi lupaavasti; ensimmäinen ilta oli musailta ja nuoria oli runsaasti ja popcornit hävisivät parempiin suihin. Ilahtuen huomasin, että nuoret ovat valmiita kannustamaan omiaan ja niinpä tyttöduo Kati ja Pauliina ja räppäri Zamius saivat ikätovereiltaan välitöntä suosiota. Myös harjoittelijamme Elina Perkiömäki selviytyi kirjavinkkauksestaan hienosti, vaikka äänentoistolaitteiden takia esiintyjien ja yleisön sijoittelu oli kirjaston tiloissa musailtana hieman sekava. Musailta veti kirjastoon myös pieniä koululaisia, joita varten iltaa ei suunniteltu, mutta he taisivat nauttia illasta ja Tarjan tarjoilemista popcorneista eniten.

Kauhuillan esiintyjinä oli ns. kauhuvinkkari Reetta Saine Pirkkalasta ja elokuvavinkkari Jarkko Parkkinen Seinäjoen kirjastosta. Iltaa vietettiin käsikirjaston tiloissa ja yhteistyökumppanimme Eija oli koristellut tilan kauhumaisesti. Illan aluksi koin tavallista ramppikuumetta siitä tuleeko paikalle ketään, mutta kun kello tuli 18.00, oli paikalla peräti 16 nuorta, joista suurin osa oli poikia. Kiitos siitä lankeaa nuorisopuolen Eijalle ja Tarjalle, jotka genreiltoina sulkivat nuorisotilat jo klo 18.00, jotta nuoret voisivat luontevasti siirtyä tien toiselle puolelle kirjastoon. Kauhuiltakin onnistui erinomaisesti ja Reetan vinkkaamia kirjoja lähti lainaan.

Musa- ja kauhuillan jälkeen tuntui mukavalta pitkän aikaa, mutta olin kuitenkin iloinen, että joulukuussa oli genreilloissa pieni tauko.

Tammikuun fantasiailta ei vetänytkään enää nuoria kuin muutaman, vaikka lajina fantasia on Peräseinäjoella luettu ja tuttu kirjallisuuden laji. Oli harmillista, että esim. fantasiavinkkareiden Mervin ja Kaisan ja juontaja-Eijan hienot fantasia-asut menivät vähän kuin hukkaan, koska yleisöä oli niin vähän ja hienot maskeerausesitykset jäivät nuorilta näkemättä.

Seikkailu- ja toimintailta oli maaliskuun alussa ja vaikuttiko alkava kevät siihen, että nuorisopuolen tuki ns. sisäänheittäjinä ei enää toiminutkaan ja nuoret eivät tulleet kirjastoon nuorisotilojen ovien mentyä kiinni. Illasta tulikin ilta aikuisille, jotka olivat tulleet kuuntelemaan Timo Polaria.

Genreiltojen sarja oli mielenkiintoinen kokeilu tavoittaa nuoria kirjastonkäyttäjiksi ja siinä sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin. Näin keväällä haluankin kiittää kaikkia Peräseinäjoen iltojen toteutuksesta vastanneita; pääkirjaston väkeä, nuorisotointa (joka tarjosi suoran linkin alueen nuoriin) ja tietysti omaa väkeä, jotka vuorollaan tekivät pitkän iltavuoron iltojen hyväksi.

Merja Koski-Aho

Kirjastosuunnittelu alkoi!

Pari seuraavaa vuotta ovat Seinäjoen kaupunginkirjaston johdolle ja henkilökunnalle merkittäviä, haasteellisia ja työntäyteisiä. Kirjaston uudisosan suunnittelu on nyt alkanut täydellä höyryllä ja tulee jatkumaan vielä vajaan vuoden. Sen jälkeen päästään varsinaiseen rakennusvaiheeseen ja lopulta, vuonna 2011 suunnitellaan mittava muutto-operaatio ja toivottavasti mieleenpainuvat avajaiset.

Mutta sitä ennen tehtävää riittää; mittaillaan hyllymetrejä moneen kertaan, mietitään lainausautomaattien ominaisuuksia, pohditaan asiakaspalvelupisteiden korkeutta, kirjastoauton tallin ovien leveyttä jne. Minä yritän pysyä kärryillä kansallisessa ja kansainvälisessä kirjastotiloja koskevassa keskustelussa ja kehityksessä. Asiakkaiden odotuksia ja toiveita saamme selville paitsi päivittäin asiakaspalvelutyössä, myös tutustumalla Suomessa viime aikoina tehtyihin laajoihin käyttäjäkyselyihin ja ei-käyttäjäkyselyihin. Myös teknistä kehitystä pyrimme haukkana seuraamaan, jotta se voitaisiin valjastaa parhaalla mahdollisella tavalla huomisen asiakkaita ja kirjastotyötä palvelemaan.

Näin avaralta Seinäjoen pääkirjaston kirjastosali näytti vuonna 1965. Nyt tilanne on toinen, mutta onneksi helpotusta on kohta luvassa. Kuva: Kalevi A. Mäkinen.

Tavoitteena on tulevaisuuden kirjasto, jonka jokainen kaupunkilainen voisi kokea omakseen. Kirjastosta saa luotettavaa, ajantasaista tietoa, mutta sieltä löytyvät myös menneisyyden helmet. Kirjastossa voi viettää aikaa ja kohdata tuttuja ja tuntemattomia. Kirjasto tarjoaa ilmaiseksi ja tasapuolisesti elämyksiä, osallistumista ja inspiraatiota vanhoille ja vauvoille. Seinäjoen pääkirjasto tulee yllättämään kävijänsä positiivisesta ja antamaan entistä tuhdimpia eväitä opiskeluun, itsensä kehittämiseen, taiteiden harrastukseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Kirjastosuunnitteluun osallistuvat tavalla tai toisella paitsi JKMM-arkkitehdit ja kirjastolaiset, myös kaupungin omat arkkitehdit, tietohallinto, kaupungin johto ja luottamusihmiset. Kyseessä ei siis ole yksilölaji vaan joukkuepeli. Se on välillä haastavaa, mutta aina antoisaa ja parhaimmillaan lopputulos on paljon enemmän kuin kukaan meistä osaisi yksin haaveillakaan.

Kiitokset minun puolestani kaikille, jotka tähän mennessä ovat osallistuneet kirjastosuunnitteluun ja päätöksentekoon! Tästä on erinomaisen hyvä jatkaa.

Mervi Heikkilä

kirjastotoimenjohtaja

Toukokuun kirjavinkki

Dai, Sijie:
Balzac ja vaatturintytär
Otava, 2001


Balzac ja vaatturintytär on kiinalaissyntyisen, nykyisin Pariisissa asuvan elokuvaohjaajan Sijie Dain esikoisteos, joka perustuu hänen omiin kokemuksiinsa Kiinan kulttuurivallankumouksesta. Mao aloitti 60-luvun lopulla kampanjan, jonka takia yliopistoja suljettiin ja nuoria älykköjä lähetettiin maaseudulle uudelleenkoulutettavaksi.

Vuonna 1971 lähetetään kirjan päähenkilöt, kaksi sivistyneistä perheistä olevaa kaupunkilaispoikaa 18-vuotias Luo ja 17-vuotias kertojaystävänsä, uudelleenkoulutettavaksi vuoristoiselle syrjäseudulle, köyhään kylään lähelle Tiibetin rajaa. Kylä on kahden päivän kävelymatkan päässä lähimmästä kaupungista eivätkä kyläläiset ole koskaan nähneet esimerkiksi Luon mukanaan tuomaa herätyskelloa saatikka sitten kuulleet tai nähneet ilmiötä nimeltä elokuva. Mutta tarinoista kyläläiset pitävät. Luo on lahjakas tarinankertoja ja varsinkin kyläpäällikkö lumoutuu hänen jutuistaan. Sen vuoksi päällikkö mm. lähettää pojat elokuviin lähimpään kaupunkiin reissulle, jossa sekä menomatka että paluumatka kestää kaksi päivää. Poikien pitää sanatarkasti kertoa elokuva alusta loppuun kyläläisille päällikön tarkastaessa kellosta, että kertomus kestää varmasti yhtä kauan kuin elokuvakin.

Naapurikylässä pojat tutustuvat ihanaan vaatturintyttäreen, josta tulee heidän kiinnostuksensa kohde ja ensirakkautensa. Heidän on keksittävä keino, millä he saavat tunteisiinsa vastakaikua. Toisessa kylässä he tutustuvat myös uudelleenkoulutettavana olevaan Rillipäähän, joka piilottelee salaperäistä laukkua sänkynsä alla. Heille selviää, että laukku on täynnä kiellettyä länsimaista kirjallisuutta ja heidän on saatava kirjat käsiinsä tavalla tai toisella.

Balzac ja vaatturintytär on kertomus siitä, mitä kirjat ja niiden tarinat voivat saada aikaan ihmisissä.

Tuula Ala-Hakuni

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Genre-iltoja kauhusta mangaan

2008-2009 loppusyksyn ja kevättalven välillä Seinäjoen ja Peräseinäjoen kirjastoissa järjestettiin nuorille ns. genre-iltoja. Kohderyhmänä olivat teini-ikäiset noin 12-13-vuotiaista ylöspäin, mutta tervetulleiksi toivotettiin kaikki kansalaiset. Ainoastaan kauhuillan osallistujilta edellytettiin vähintään viidentoista vuoden ikää. Halusimme suunnitella ja toteuttaa sarjan nuoria kiinnostaviin kirjallisuudenlajeihin liittyviä iltoja. Lajeiksi valittiin musiikki, kauhu, fantasia, seikkailu/toiminta ja manga/anime. Yhtenä ajatuksena tietysti oli saada tämä ikäluokka innostumaan aktiivisemmin lukemisesta ja kirjastonkäytöstä, mikä ei aina kovin helppoa ole näinä aikoina, kun erilaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita on joka lähtöön. Illat toteutettiin yhteistyössä Seinäjoen kaupungin nuorisotoimen kanssa hankkeena, jolle Länsi-Suomen lääninhallitus oli myöntänyt varat.

Lokakuussa aloitettiin rehvakkaasti musaillalla ja paikalle saatiin pari paikallista kykyä esiintymään livenä ja samalla kokeilemaan kirjastotalon perustusten kestävyyttä. Peräseinäjokelainen räppäri Zamius osoittautui esiintyjäksi, josta varmasti vielä kuullaan. Rokkipuolta edusti aloitteleva kyky Seinäjoelta, bändi nimeltä Valuvika. Volyymi oli väännetty ainakin yhteentoista ja keikka olisi bändin puolesta voinut jatkua vaikka yöhön asti. Toivottavasti nuorille muusikoille riittää keikkoja jatkossakin.
Iltaan osallistujille tarjottiin myös musa- ja kirjavinkkejä. Muusikko Arttu Volanto vastasi musiikkivinkeistä, joista osa kuultiin livenä. Musiikkivinkit oli valittu niin, että ne liittyivät vinkattujen musiikkiaiheisten nuortenkirjojen maailmaan. Vinkkauksessa esimerkiksi Mila Teräksen teiniraskaudesta kertova kirja Sininen huone sai musiikilliseksi parikseen afrikkalaisen kehtolaulun. Mu-Ki -vinkkausta kokeiltiin Seinäjoella ensimmäistä kertaa ja ainakin vinkkareiden mielestä sitä kannattaa tehdä jatkossakin. Musavisallakin vielä illan aikana kiusattiin kirjastoon eksyneitä.

Marraskuussa oli kauhun vuoro. Hyytävää tunnelmaa ja irtojäseniä oli yritetty saada Seinäjoen kaupunginteatterin tarpeistoaarteiden avulla aikaiseksi kirjaston alakertaan. Aidonkokoinen luuranko odotteli osallistujia kauhukammioksi muutetussa ala-aulassa. Reetta ”Antitäti” Saine Tampereen suunnalta vinkkasi karmeita kirjoja ja hän saikin paljastaa vinkkinsä kammion täyteiselle yleisölle. Illassa käytiin vielä läpi kauhuelokuvan historiaa nykypäivään asti, tietysti erinäisten elokuvanäytteiden kera. Jarkko Parkkinen kertoi ja näytti pätkiä mm. 1930-luvun Draculasta ja 1970-luvun italokauhusta.



Joulukuu vedettiin ansaitusti henkeä, mutta tammikuussa päästettiin noidat, vedenneidot, maahiset ym. fantasiahahmot liihottelemaan kirjaston alakerran käytäville. Vuorossa oli siis fantasia-ilta, jonka tunnelman luomiseen osallistui kaupunginteatterin puvustamo. Naavan noidat suosittelivat lukemisen arvoisia fantasiakirjoja ja kirjailija Sari Peltoniemi kertoi omasta tuotannostaan. Paikalla olleet pääsivät seuraamaan myös fantasia-aiheista maskeerausta. Fantasia kiinnostaa edelleen, se voitiin illan päätteeksi todeta.



Maaliskuussa vuoron sai seikkailu/toiminta-ilta. Timo Polari, seikkailusankari Seinäjoelta, kertoi uskomattomista retkistään ja omasta elämänfilosofiastaan. Mm. Etelämantereella ja pohjoisen tunturimaastoissa päästiin vierailemaan kuva- ja videonäyttein. Tuttuun tapaan iltaan kuuluivat aiheenmukaiset kirjavinkkaukset, tällä kertaa elokuvavinkkien kanssa.

Viimeinen rutistus otettiin huhtikuussa manga/anime-illan muodossa. Apua saatiin mukavasti paikallisilta alan harrastajilta, joille suuri kiitos! Japani on kova sana edelleen Seinäjoellakin. Käsikirjasto täyttyi ääriään myöten aiheesta kiinnostuneista, lämmin oli ja happi kävi vähiin! Japanilaisesta sarjakuvasta eli mangasta ja animaatiosta eli animesta saatiin vankka tietopaketti, koska asiasta kertoivat sekä japanologi Lotta Watia että Seinäjoen Otakut-kerhon edustaja Tomi Lampi. Tämä ei tietenkään meille riittänyt, vaan halusimme nähdä myös japanilaista parapara-tanssia ja cosplayereita. Livenä päästiin myös ihmettelemään sitä, miten mangapiirros syntyy!

Lopuksi voidaan todeta, että urakka oli kova mutta se kannatti. Yleisöä riitti mukavasti lähes kaikkiin iltoihin. Suosituimpia olivat kauhuilta sekä manga- ja animeilta. Seikkailu/toiminta-ilta jäi valitettavasti ihmisille vähän tuntemattomaksi, ehkä tuo genre oli sitten liian epämääräinen. Mutta kaikesta tällaisesta otetaan vain opiksi ja seuraavaksi tiedetään taas paremmin. Nuorten kanssa oli mukava toimia ja varsinkin manga- ja animeilta oli osoitus siitä, mitä yhteistyö parhaimmillaan on.

Jarkko Parkkinen ja Sari Mäkinen-Laitila

Huhtikuun kirjavinkki

Mari Mörö:

Melkein kaikki itää. Puutarhaa pihan täydeltä.

Kirjapaja 2006.

Mari Mörö on paremmin tunnettu kirjailijana, mutta hän on myös innokas puutarhuri, joka puutarhuroi Mörönperällä Mikkelissä. Melkein kaikki itää on Mörön ensimmäinen puutarhakirja. Mari Mörö on antaumuksellinen puutarhaharrastaja eli viherturaaja kuten hän itseään kutsuu. Viherturaaja on valmis tekemään puutarhansa eteen melkein mitä tahansa, sen lukija kirjan edetessä huomaa.

Kirja ei ole mikään perinteinen puutarhakirja, vaan yhdistelmä puutarhurin päiväkirjaa, tietokirjaa ja novellikokoelmaa. Kirjassa seurataan viherturaajan vuodenkiertoa; tammikuussa tähyillään talventörröttäjiä ja selaillaan siemenkatalogeja, kevät ja kesä kuluvat melkein yötä päivää puutarhassa ja syksyllä sadonkorjuun aikaan suunnitellaan jo tulevaa kevättä.

Mörö kertoo kirjassaan hauskoja sattumuksia viherturaajan uraltaan, antaa hyviä neuvoja aina hyönteisten torjunnasta puutarhan suunnitteluun ja kasvien valintaan, tarinoi puutarhanhoidon historiasta ja merkkihenkilöistä ja pohtii puutarhanhoidon syvintä olemusta.

Puutarhanhoito etenee yrityksen ja erehdyksen kautta, erehdykset päätyvät yleensä koristamaan kompostia. Mörö on sitä mieltä, että puutarhanhoito ei ole hätähousujen hommaa. Jos haluaa nähdä puutarhassaan liian nopeasti tuloksia, menettää jotain olennaista puutarhanhoidon ideasta. Puutarhassa kaikki on kasvun kokoista ja joka kerta kasvun ihme on yhtä suuri.

Mörön teksti on hyväntuulista, nautittavaa ja ennen kaikkea innostavaa luettavaa. Kirjasta voi poimia hyviä vinkkejä omaan puutarhaansa tai vain nauttia. Sopii niin edistyneelle viherturaajalle kuin vasta puutarhasta haaveilevalle!

Möröltä on ilmestynyt toinenkin puutarha-aiheinen kirjoituskokoelma, Parhaat päiväni pihalla (Kirjapaja 2008) ja kolmas, Vapaasti versoo, on ilmestymässä huhtikuun lopulla.

Elina Kortesmäki

Etsi kirjaa Seitti-verkkopalvelusta