Monet kirjallisuuden ystävät tuntevat jo Mma Ramotswen ja hänen rooibois-teensä, jota tarjotaan asiakkaille Naisten etsivätoimistossa Botswanassa ennen kuin asiakkaan ongelmaa ryhdytään ratkomaan. Teetä siemailee yhdessä Mma Ramotswen ja hänen asiakkaansa kanssa myös sihteeri Mma Makutsi, joka on suorittanut sihteerin tutkinnon yhdeksänkymmenenseitsemän prosentin kokonaisarvosanoin! Alexander McCall Smithin kirjat Mma Ramotswen tutkimuksista sisältävät afrikkalaista elämänviisautta ja huumoria, jonka kärki on usein suunnattu länsimaista ihmistä kohti. Varsinkin sarjan ensimmäinen osa sisältää myös elämän kipeyttä ja on huomattavasti vakavampi kuin sarjan muut osat.
Vuosi sitten kesällä tartuin Gaile Parkinin kirjaan ”Kigalin kakkukauppa”, jossa päähenkilö Angel myös tarjoaa teetä vierailleen: ” Eh, mutta miksi me tässä seisomme. Minä menen keittämään meille kaikille teetä.” Aluksi tuntui siltä, että kirjoittaja oli plagioinut McCall Smithin kirjoja, ja ajattelin jo heittää kirjan käsistäni, mutta sitten tarinat alkoivat elää. Päähenkilö Angel asuu Ruandassa Kigalissa ja valmistaa tilauksesta täytekakkuja kaupungin asukkaille. Hän ei mielellään tee värittömiä valkoisia kermakakkuja vaan kakkuja, joissa hehkuvat eri värit: punainen, vaaleanpunainen, keltainen, vihreä ja musta. Kirja muodostuu kakun tilaajien elämäntarinoista samaan tapaan kuin Mma Ramotswen kirjat etsivätoimiston asiakkaiden tarinoista.
Kigalin kakkukauppa on monikulttuurinen kirja. Angel ja hänen miehensä ovat lähtöisin Tansaniasta, ja he asuvat talossa, jonka asukkaat ovat tulleet Ruandaan erilaisiin tehtäväiin maata repineen sisällissodan jälkeen. Kirjaa lukiessa avautuu vähitellen myös Angelin perheen oma tarina. Kirjassa on tummiakin sävyjä, mutta niitä lieventää lempeä huumori ja elämänviisaus.
Marsha Mehranin ”Lumoavien mausteiden kahvila” ja ”Ruusuvettä ja lammaspataa” keräävät tarinansa eksoottisten tuoksujen ja ruokien ympärille. Tuoksut tulevat mm. kardemummaa, kanelia ja rakuunaa sisältävistä keitoista, joita Iranista paenneet sisarukset tarjoavat kahvilassaan Irlannissa. Kun kahvilan tuoksut leijailevat ensimmäistä kertaa kaupungin kaljakuskin Conorin nenään, hän tuumii: ”Jos taivas ei tuoksu juuri tällaiselta, niin sitten en tiedä miltä se tuoksuu.” Iranilaiset sisarukset ja paikalliset irlantilaiset kohtaavat joko kahvilassa tai kahvilaa vastustaen. Kirjoissa on myös ruokaohjeita, joiden yli voi sujuvasti hypätä. Teokset tarjoavat välähdyksiä Iranin historiasta ja Ajatollahin valtaannoususta, mutta perustaltaan ne ovat tarinoita Irlannista ja muistuttavat Maeve Binchyn kirjoja.
Myös Erica Bauermeister rakentaa kirjansa ”Elämän lempeät maut” ruuanlaiton ympärille. Kirjan päähenkilö Lillian pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua, jossa opitaan muutakin kuin ruoanvalmistusta. Kahvilan, ravintolan tai kakkukaupan ympärille rakentuvat tarinat tuntuvat olevan nyt muotia, ja niiden joukosta voi löytää itselleen mukavaa luettavaa.
Merja Koski-Aho
perjantai 1. lokakuuta 2010
torstai 23. syyskuuta 2010
Fingerporillinen sarjakuvia: Pertti Jarla Nurmon kirjastossa 15.9.
Olen rautatieasemalla odottamassa Ruutujen yli –projektiin liittyvän sarjakuvailtamme esiintyjää. Lopulta sateen keskeltä harppoo tutunoloinen mies. Paiskaamme reippaasti kättä ja ilman täyttää leppoisa puheensorina. Pertti Jarla on kuin sarjakuvansakin: omaperäinen, mutta helppo lähestyä.
Kun saavumme kirjastoon, huomaamme, että ihmisiä on jo alkanut kerääntyä paikalle. Fingerpori ei selvästikään ole minkään tietyn kohderyhmän sarjakuva, sillä katsomossa istuu niin naisia kuin miehiä, isiä ja poikia, sarjakuvaharrastajia ja faneja.
Ideat sarjaansa Jarla poimii elävästä elämästä. Fingerporia pidetään joskus pelkästään sanaleikkisarjana, mutta kyllä vitsiä on usein väännetty aivan muistakin aiheista. Nämä sanaleikit vain jäävät helpommin ihmisten mieliin. Jarla ottaa vastaan myös lukijoiden ideoita, ja joskus ne ovat päätyneet sarjakuvaksikin asti. Silloin Jarlan signeerauksen perässä voi nähdä idean kehittäjän nimen.
Fingerporista on alkanut vähitellen ilmestyä myös oheistuotteita, mutta kauppaketjut eivät ole uskaltaneet niihin tarttua arveluttavan huumorin takia.
Sarjakuvan suhteen Jarlalla on edelleen yksi haave. Hän haluaisi joskus tehdä myös vakavamman albumin ja keskittyä kokonaisen tarinan kertomiseen.
Haastattelun jälkeen Jarlalla on vielä aikaa faneille. Nimmarien lisäksi kirjojen kansiin tallentuu piirroksia suosikkihahmoista ja ihmiset poistuvat tyytyväisinä. Olisiko nyt aikaa istahtaa hetkeksi alas ja juoda kupponen kuumaa ennen kotimatkaa?
Outi Kytöniemi
Kun saavumme kirjastoon, huomaamme, että ihmisiä on jo alkanut kerääntyä paikalle. Fingerpori ei selvästikään ole minkään tietyn kohderyhmän sarjakuva, sillä katsomossa istuu niin naisia kuin miehiä, isiä ja poikia, sarjakuvaharrastajia ja faneja.
Ensimmäiset nimmarinpyytäjät tarttuvat heti tilaisuuteen ja kahvihetki jää haaveeksi. On aika aloittaa haastattelu täyden salin edessä. Mielenkiintoista asiaa on paljon ja aihetta käsitellään laveasti. Tässä vain osa esityksen annista:
Pertti Jarla on mies, joka tunnetaan parhaiten Fingerpori-sarjakuvastaan. Monelle suomalaiselle Heimo Vesan ja Rivo-Riitan elämänkäänteet kuuluvat osaksi aamurutiinia sanomalehden sivuilla. Hauskaa on, että Ilkassakin omana sarjanaan ilmestyvä Mustanaamio jatkaa toisinaan seikkailuaan Fingerpori-versiona.
Ihmiset ottavat joskus Fingerporin liiankin vakavasti. Useammin kuin kerran on joku uskonut tarinan pohjaavan todelliseen tapahtumaan. Villeimmissä tapauksissa on jopa luultu, että sarjakuva on piirretty juuri määrätystä henkilöstä. Jarla kuitenkin vakuuttaa, että vaikka esimerkiksi Rivo-Riitan hahmoon on otettu joitain piirteitä hänen elämänsä varrella tapaamistaan ihmisistä, on tämä kuitenkin vain yksi vilkkaan mielikuvituksen tuotteista. Ja vaikka Heimo Vesasta löytyykin paljon Jarlan omia piirteitä, on hänkin silti fiktiivinen henkilö, ei Pertti Jarlan alter ego.
Ideat sarjaansa Jarla poimii elävästä elämästä. Fingerporia pidetään joskus pelkästään sanaleikkisarjana, mutta kyllä vitsiä on usein väännetty aivan muistakin aiheista. Nämä sanaleikit vain jäävät helpommin ihmisten mieliin. Jarla ottaa vastaan myös lukijoiden ideoita, ja joskus ne ovat päätyneet sarjakuvaksikin asti. Silloin Jarlan signeerauksen perässä voi nähdä idean kehittäjän nimen.
Fingerporista on alkanut vähitellen ilmestyä myös oheistuotteita, mutta kauppaketjut eivät ole uskaltaneet niihin tarttua arveluttavan huumorin takia.
Sarjakuvan suhteen Jarlalla on edelleen yksi haave. Hän haluaisi joskus tehdä myös vakavamman albumin ja keskittyä kokonaisen tarinan kertomiseen.
Haastattelun jälkeen Jarlalla on vielä aikaa faneille. Nimmarien lisäksi kirjojen kansiin tallentuu piirroksia suosikkihahmoista ja ihmiset poistuvat tyytyväisinä. Olisiko nyt aikaa istahtaa hetkeksi alas ja juoda kupponen kuumaa ennen kotimatkaa?
Outi Kytöniemi
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Mikä on ihminen?
Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox?
WSOY 2010.
Jossain lähitulevaisuudessa, Kalifornian syrjäseudulla, Jenna Fox herää koomasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hän on 17-vuotias, eikä muista elämästään yhtään mitään. Hermostunut äiti ja kylmäkiskoinen isoäiti asuvat hänen kanssaan vanhassa, sokkeloisessa talossa, jonka naapurustossa asuu joukko kummajaisia.
Päivästä päivään Jenna tuijottaa vanhoja kotivideoita entisestä elämästään ja yrittää epätoivoisesti kasata filmeistä minuuttaan. Kun muisti vihdoin palaa, pulpahtavat pintaan myös kysymykset. Mitä auto-onnettomuudessa oikeasti tapahtuikaan? Entä sen jälkeen? Kukaan ei halua vastata.
Nuortenkirjallisuus ei ole koskaan kaihtanut isoja aiheita tai vaikeita kysymyksiä. Pearson käsitteleekin identiteetin, ihmisyyden, vanhemmuuden ja tieteen etiikan isoja kysymyksiä älykkäästi, mutta tavalla, joka ei pitkästytä nuortakaan lukijaa. Vetävä kerronta imaisee helposti mukaansa maailmaan, joka on melkein kuin omamme, mutta ei aivan. Se paljastaa asioita ihmisistä ja ihmisyydestä ja nostaa esille myös hirviöaiheen.
Mary E. Pearsonin romaanin lajityyppi on scifi. Kuten yleensä, science fiction katsoo tulevaan ja auttaa meitä juuri siten näkemään lähelle, tähän päivään. Toivon, että eri-ikäiset ihmiset rohkeasti tarttuisivat Pearsonin kirjaan. Kuka on Jenna Fox? Kysymys jää soimaan mielen pohjalle hiljaisena lauluna vielä pitkään lukemisen päätyttyä.
Mervi Heikkilä
Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista
WSOY 2010.
Jossain lähitulevaisuudessa, Kalifornian syrjäseudulla, Jenna Fox herää koomasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hän on 17-vuotias, eikä muista elämästään yhtään mitään. Hermostunut äiti ja kylmäkiskoinen isoäiti asuvat hänen kanssaan vanhassa, sokkeloisessa talossa, jonka naapurustossa asuu joukko kummajaisia.
Päivästä päivään Jenna tuijottaa vanhoja kotivideoita entisestä elämästään ja yrittää epätoivoisesti kasata filmeistä minuuttaan. Kun muisti vihdoin palaa, pulpahtavat pintaan myös kysymykset. Mitä auto-onnettomuudessa oikeasti tapahtuikaan? Entä sen jälkeen? Kukaan ei halua vastata.
Nuortenkirjallisuus ei ole koskaan kaihtanut isoja aiheita tai vaikeita kysymyksiä. Pearson käsitteleekin identiteetin, ihmisyyden, vanhemmuuden ja tieteen etiikan isoja kysymyksiä älykkäästi, mutta tavalla, joka ei pitkästytä nuortakaan lukijaa. Vetävä kerronta imaisee helposti mukaansa maailmaan, joka on melkein kuin omamme, mutta ei aivan. Se paljastaa asioita ihmisistä ja ihmisyydestä ja nostaa esille myös hirviöaiheen.
Mary E. Pearsonin romaanin lajityyppi on scifi. Kuten yleensä, science fiction katsoo tulevaan ja auttaa meitä juuri siten näkemään lähelle, tähän päivään. Toivon, että eri-ikäiset ihmiset rohkeasti tarttuisivat Pearsonin kirjaan. Kuka on Jenna Fox? Kysymys jää soimaan mielen pohjalle hiljaisena lauluna vielä pitkään lukemisen päätyttyä.
Mervi Heikkilä
Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista
tiistai 24. elokuuta 2010
Kuraa tuodaan!
Kirjaston uudisosa näyttää edelleen hiukan kummalliselta ja valtavan kokoiselta tilataideteokselta Aallon rakennuksen takapihalla. Pian näkymä kuitenkin muuttuu.
Päätökset urakoitsijavalinnoista saivat elokuussa lainvoiman ja 16.8. allekirjoitettiin vino pino urakkasopimuksia. Sen myötä rakennusliike Timo Nyyssölä Oy on aloitellut jo ensimmäisiä perustusvaluja ja ajallaan pääsevät muutkin urakoitsijat tekemään omia hommiaan.
Ensimmäinen työmaakokous on myös pidetty ja se oli ensikertalaiselle osallistujalle hieno kokemus. Parikymmentä eri alojen asiantuntijaa oli kokoontunut pitkän pöydän ääreen ja jokainen sai vuorollaan kertoa omat ajankohtaiset, työmaata koskevat asiansa. Vaikka asioita ja ihmisiä oli paljon, kokonaisuus oli selvästi hyvin kaupungin tekniikkakeskuksen miesten hyppysissä. Käyttäjän edustajalle jäikin ensimmäisestä kokouksesta luottavainen olo: rakennushanke etenee selkeästi paremmin kuin roudan, pakkasen ja myrskyjen kouriin joutuneet junat.
Uuden rakentamiseen liittyy kuitenkin myös luopumista. En nyt puhu suinkaan parkkipaikoista, vaan lähtevästä puustosta, joka on jo melkein kokonaan kaadettu. Onneksi jäävä puusto suojataan tarkoin ja piirustuksia katsomalla voi huojentuneena todeta, että kirjaston uudisosa tulee aikanaan sijaitsemaan vihreän puiston keskellä.
Mervi Heikkilä
Päätökset urakoitsijavalinnoista saivat elokuussa lainvoiman ja 16.8. allekirjoitettiin vino pino urakkasopimuksia. Sen myötä rakennusliike Timo Nyyssölä Oy on aloitellut jo ensimmäisiä perustusvaluja ja ajallaan pääsevät muutkin urakoitsijat tekemään omia hommiaan.
Ensimmäinen työmaakokous on myös pidetty ja se oli ensikertalaiselle osallistujalle hieno kokemus. Parikymmentä eri alojen asiantuntijaa oli kokoontunut pitkän pöydän ääreen ja jokainen sai vuorollaan kertoa omat ajankohtaiset, työmaata koskevat asiansa. Vaikka asioita ja ihmisiä oli paljon, kokonaisuus oli selvästi hyvin kaupungin tekniikkakeskuksen miesten hyppysissä. Käyttäjän edustajalle jäikin ensimmäisestä kokouksesta luottavainen olo: rakennushanke etenee selkeästi paremmin kuin roudan, pakkasen ja myrskyjen kouriin joutuneet junat.
Uuden rakentamiseen liittyy kuitenkin myös luopumista. En nyt puhu suinkaan parkkipaikoista, vaan lähtevästä puustosta, joka on jo melkein kokonaan kaadettu. Onneksi jäävä puusto suojataan tarkoin ja piirustuksia katsomalla voi huojentuneena todeta, että kirjaston uudisosa tulee aikanaan sijaitsemaan vihreän puiston keskellä.
Mervi Heikkilä
maanantai 2. elokuuta 2010
Elokuun kirjavinkki
Kjell Askildsen:
Saari
LIKE, 2009
Askildsenin Saari-kirjassa noustaan 148 askelmaa monta kertaa. Ylhäältä majakasta pikkuruisen saaren näkee lähes kokonaan itäpoukamaa lukuun ottamatta. Kirjailijan kerronta ottaa ihmeellisesti valtaansa: myös lukija siirtyy majakkaan nousevan mukana kanervikosta yläilmoihin.
Majakkasaarella eletään keskikesän aikaa. Siellä asuu yleensä vain kolme ihmistä: keski-ikäinen majakanvartija Mardon, hänen vaimonsa Maria ja heidän 20-vuotias tyttärensä Marion. Majakan lisäksi rakennuksia on ainoastaan muutama: majakanvartijan talo, ränsistynyt lato ja mökki, jossa on yksi huone. Mökkiin on nyt majoittautunut kirjailija Albert Krafft. Hän saa sekaisin pienen perheen näennäisen tasaisen elämän.
Kirjailija kuvaa henkilöitään ja heidän mielenliikkeitään lyhyillä ja tarkoilla lauseilla. Hän vaihtaa kerronnan näkökulmaa kiinnostavasti: kertoo yksittäisen, usein arkisenkin asian yhdestä henkilöstä ja tarkentaa sitten varoittamatta toiseen. Tämä tekee lukemisesta haastavaa – välillä on mietittävä, kuka kulloinkin on hän, josta kerrotaan. Kerrontatavan ansiosta lukija tietää kirjan henkilöitä enemmän siitä, mitä saarella on tekeillä ja pystyy eläytymään heidän mielenliikkeisiinsä ja tunteisiinsa.
Tarina muusta maailmasta erillään asuvasta perheestä, heidän mietteistään sekä tavoistaan seurata toistensa liikkeitä majakasta, keittiön ikkunasta tai ulkohuoneen seinänraosta, on jollain tapaa ajaton. Pienoisromaani ilmestyikin suomeksi vasta vuonna 2009, neljä vuosikymmentä myöhemmin kuin alkuperäinen Omgivelser-teos. Onneksi Tarja Tevan suomentama kirja sai varsin houkuttelevan ulkoasun: pienen, sinisen kirjan kannessa on airo, joka upotessaan veteen saa vedenpinnan väreilemään. Samalla tavalla saarella viivähtävä tuntematon nostaa esiin perheenjäsenissä erilaisia tunteita: ihastusta, mustasukkaisuutta ja kaipuuta.
Kertomus tarjoaa paljon pohdittavaa: vaikka henkilöiden aiemmista vaiheista ei juuri kerrota, heistä tulee eläviä ihmisiä. Lukija pääsee miettimään eristyksissä elämisen vaikutuksia, mustasukkaisuuden mekanismeja ja perheväkivallan syitä, vapauden ja sitoutumisen sekä totuuden ja valheen suhteellisuutta. Onko kaikkialle ulottuva pimeys vähemmän pelottavaa kuin se, että valokeila tuo esiin joitakin yksityiskohtia pimeydestä? Muun muassa tätä miettii mökissään kirjailija Krafft. Hän luonnostelee tarinaa pojasta ja taskulampusta: poika pelkää, koska näkee vain sen, minkä lamppu valaisee.
Pieni kirja jättää vastaamatta moniin lukijan kysymyksiin, mikä on osa teoksen tenhoa. Myös tarinan loppu jää avoimeksi.
Kjell Askildsenin tuotantoon kuuluu useita novellikokoelmia ja romaaneja. Niistä on Saari-pienoisromaanin lisäksi suomennettu kolme novellikokoelmaa, jotka ovat nimeltään Suuri autio maa, Tessalonikin koirat ja Tuomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset.
Sirpa Pukkinen
Saari
LIKE, 2009
Askildsenin Saari-kirjassa noustaan 148 askelmaa monta kertaa. Ylhäältä majakasta pikkuruisen saaren näkee lähes kokonaan itäpoukamaa lukuun ottamatta. Kirjailijan kerronta ottaa ihmeellisesti valtaansa: myös lukija siirtyy majakkaan nousevan mukana kanervikosta yläilmoihin.
Majakkasaarella eletään keskikesän aikaa. Siellä asuu yleensä vain kolme ihmistä: keski-ikäinen majakanvartija Mardon, hänen vaimonsa Maria ja heidän 20-vuotias tyttärensä Marion. Majakan lisäksi rakennuksia on ainoastaan muutama: majakanvartijan talo, ränsistynyt lato ja mökki, jossa on yksi huone. Mökkiin on nyt majoittautunut kirjailija Albert Krafft. Hän saa sekaisin pienen perheen näennäisen tasaisen elämän.
Kirjailija kuvaa henkilöitään ja heidän mielenliikkeitään lyhyillä ja tarkoilla lauseilla. Hän vaihtaa kerronnan näkökulmaa kiinnostavasti: kertoo yksittäisen, usein arkisenkin asian yhdestä henkilöstä ja tarkentaa sitten varoittamatta toiseen. Tämä tekee lukemisesta haastavaa – välillä on mietittävä, kuka kulloinkin on hän, josta kerrotaan. Kerrontatavan ansiosta lukija tietää kirjan henkilöitä enemmän siitä, mitä saarella on tekeillä ja pystyy eläytymään heidän mielenliikkeisiinsä ja tunteisiinsa.
Tarina muusta maailmasta erillään asuvasta perheestä, heidän mietteistään sekä tavoistaan seurata toistensa liikkeitä majakasta, keittiön ikkunasta tai ulkohuoneen seinänraosta, on jollain tapaa ajaton. Pienoisromaani ilmestyikin suomeksi vasta vuonna 2009, neljä vuosikymmentä myöhemmin kuin alkuperäinen Omgivelser-teos. Onneksi Tarja Tevan suomentama kirja sai varsin houkuttelevan ulkoasun: pienen, sinisen kirjan kannessa on airo, joka upotessaan veteen saa vedenpinnan väreilemään. Samalla tavalla saarella viivähtävä tuntematon nostaa esiin perheenjäsenissä erilaisia tunteita: ihastusta, mustasukkaisuutta ja kaipuuta.
Kertomus tarjoaa paljon pohdittavaa: vaikka henkilöiden aiemmista vaiheista ei juuri kerrota, heistä tulee eläviä ihmisiä. Lukija pääsee miettimään eristyksissä elämisen vaikutuksia, mustasukkaisuuden mekanismeja ja perheväkivallan syitä, vapauden ja sitoutumisen sekä totuuden ja valheen suhteellisuutta. Onko kaikkialle ulottuva pimeys vähemmän pelottavaa kuin se, että valokeila tuo esiin joitakin yksityiskohtia pimeydestä? Muun muassa tätä miettii mökissään kirjailija Krafft. Hän luonnostelee tarinaa pojasta ja taskulampusta: poika pelkää, koska näkee vain sen, minkä lamppu valaisee.
Pieni kirja jättää vastaamatta moniin lukijan kysymyksiin, mikä on osa teoksen tenhoa. Myös tarinan loppu jää avoimeksi.
Kjell Askildsenin tuotantoon kuuluu useita novellikokoelmia ja romaaneja. Niistä on Saari-pienoisromaanin lisäksi suomennettu kolme novellikokoelmaa, jotka ovat nimeltään Suuri autio maa, Tessalonikin koirat ja Tuomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset.
Sirpa Pukkinen
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Säätiö teatterissa
Seinäjoen kirjaston keväällä 2009 perustama nuorten Säätiö-ryhmä kävi katsomassa teatterin Verstas-näyttämön Kivet-esityksen lauantaina 8.toukokuuta. Säätiöön kuuluu noin 12 aktiivista kirjallisuuden ja kirjaston ystävää. Säätiöläiset ovat iältään 13–22 -vuotiaita nuoria. Pitkällisen sovittelun ja säädön jälkeen saatiin sovittua suurimmalle osalle säätiöläisistä sopiva aika teatterivierailulle: mukaan pääsi lähtemään kymmenen nuorta sekä Seinäjoen pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston kirjastonhoitajat.
Kivet-esitys:
Juoni:
Australialaisiin tositapahtumiin perustuvassa näytelmässä pääosissa on kaksi poikaa, jotka tekevät tyhmyyksiä, mm. potkivat kiviä alas sillalta. Nuoremman pojan potkaisema kivi osuu autoon ja sen vuoksi autonkuljettaja ajaa kolarin ja kuolee. Nuorempi, ujo poika katuu ja tunnustaa tekonsa. Pojat joutuvat oikeuteen ja saavat rangaistuksensa.
Roolisuoritukset:
Roolisuoritukset olivat mahtavia. Oli vaikea käsittää, kuinka paljon näyttelijät ehtivät tehdä lavalla. Näytelmä vaati suurta keskittymistä yleisöltä ja erityisesti näyttelijöiltä.
Esityksen jälkeen:
Paikallisella poliisilla oli puheenvuoro. Nuoret saivat keskustella poliisin kanssa näytelmästä, rikoksista ja niistä aiheutuvista rangaistuksista. Yhdessä pohdittiin mm. sitä, ovatko rangaistukset liian lieviä vai liian ankaria.
Sanoma:
Ei saa potkia kiviä. Kaikessa järki mukana, myös porukassa, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. Näytelmä opettaa nuoria harkitsemaan, ennen kuin alkaa leikkiä liian vakavilla asioilla. Kokonaisuus oli koskettava, ajatuksia herättävä ja siihen oli helppo eläytyä. Lisää tällaista kaivataan! Jäämmekin kiinnostuneina odottamaan Verstas-teatterin seuraavaa esitystä.
Teksti: Ida, Aino, Elli, Justiina, Fiia, Suvi sekä Outi ja Pirjo
Kivet-esitys:
Juoni:
Australialaisiin tositapahtumiin perustuvassa näytelmässä pääosissa on kaksi poikaa, jotka tekevät tyhmyyksiä, mm. potkivat kiviä alas sillalta. Nuoremman pojan potkaisema kivi osuu autoon ja sen vuoksi autonkuljettaja ajaa kolarin ja kuolee. Nuorempi, ujo poika katuu ja tunnustaa tekonsa. Pojat joutuvat oikeuteen ja saavat rangaistuksensa.
Roolisuoritukset:
Roolisuoritukset olivat mahtavia. Oli vaikea käsittää, kuinka paljon näyttelijät ehtivät tehdä lavalla. Näytelmä vaati suurta keskittymistä yleisöltä ja erityisesti näyttelijöiltä.
Esityksen jälkeen:
Paikallisella poliisilla oli puheenvuoro. Nuoret saivat keskustella poliisin kanssa näytelmästä, rikoksista ja niistä aiheutuvista rangaistuksista. Yhdessä pohdittiin mm. sitä, ovatko rangaistukset liian lieviä vai liian ankaria.
Sanoma:
Ei saa potkia kiviä. Kaikessa järki mukana, myös porukassa, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. Näytelmä opettaa nuoria harkitsemaan, ennen kuin alkaa leikkiä liian vakavilla asioilla. Kokonaisuus oli koskettava, ajatuksia herättävä ja siihen oli helppo eläytyä. Lisää tällaista kaivataan! Jäämmekin kiinnostuneina odottamaan Verstas-teatterin seuraavaa esitystä.
Teksti: Ida, Aino, Elli, Justiina, Fiia, Suvi sekä Outi ja Pirjo
torstai 1. heinäkuuta 2010
Lukuvinkkejä heinäkuun helteisiin
Koppaa kirja kainaloon ja rötkähdä riippukeinuun, asetu aurinkotuoliin tai sukella sohvan uumeniin!
Aikuiseen makuun
Alvtegen, Karin : Varjo. 2008.
Teos hemmottelee sellaisia jännityskirjallisuuden ystäviä, jotka mieluummin paneutuvat väkivallantekojen syihin ja seurauksiin kuin seuraavat sarjamurhaajan edesottamuksia. Henkilöhahmot ovat eläviä ja syy-seuraussuhteet tuntuvat uskottavilta.
Askildsen, Kjell : Saari. 2009.
Kolmihenkisen perheen elämä järkkyy, kun pienelle majakkasaarelle muuttaa kesäasukas. Pienoisromaani on ilmestynyt norjaksi jo vuonna 1969, mutta vaikuttaa edelleen tuoreelta.
Frimansson, Inger : Rotanpyytäjä. 2010.
Teos jatkaa tekijän psykologisten dekkarien linjaa. Tyynen julkisivun takana tapahtuu kauheita asioita.
Hautala, Marko : Käärinliinat. 2009.
Mielisairaalaan sijoittuva monitasoinen tutkielma kuolemasta sekä todellisuuden ja normaaliuden rajoista.
Hotakainen, Kari : Ihmisen osa. 2009.
Tyly ja viisas kuva ajastamme ja elämästämme kirjailijan ja entisen nappikauppiaan silmin. Totuus kirpaisee, mutta myös naurattaa.
Kesävuori, Saara : Hyvä isä. 2008.
Sympaattisen tavallinen Helena luovii elämänsä kivikoissa isän, avomiehen ja poikiensa keskellä.
Kilpi, Marko : Kadotetut. 2009.
Perinteisen dekkarilinjan kyseenalaistava, pohdiskeleva ja yhteiskuntaan kantaaottava romaani.
Kähkönen, Sirpa : Mustat morsiamet. 1998.
Rautayöt. 2002.
Jään ja tulen kevät. 2004.
Lakanasiivet. 2007.
Neidonkenkä. 2009.
Sarjan teokset kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Kähkönen kuvaa ymmärtäen ja verevästi eri-ikäisiä kuopiolaisia, jotka yrittävät selviytyä päivästä toiseen ankeana sota-aikana.
Lander, Leena : Liekin lapset. 2010.
Pienen Vartsalan sahayhteisön elämää ja ihmisten kohtaloita Suomen historian tärkeinä vuosikymmeninä 1930-luvun taitteeseen saakka.
Levengood, Mark : Niin pieni ihmissydän on. 2008.
Riemujen rikkaus ja surujen summa. 2007.
Muutaman sivun pituiset humoristiset ja lämminhenkiset tarinat tuovat hymyn suupieleen ja ilonpilkahduksen arjen keskelle.
Linden, Zinaida : Ennen maanjäristystä. 2005.
Kirjeitä Japanista. 2007.
Nuorallatanssija. 2009.
Runeberg-palkittu Linden kirjoittaa tarinoita ihmisten ja kulttuurien kohtaamisista Suomessa, Venäjällä ja Japanissa
Nousiainen, Miika : Maaninkavaara. 2009.
Teos kertoo edeltäjänsä Vadelmavenepakolaisen tapaan suuresta päähänpinttymästä. Kestävyysjuoksuun hurahtanut isä alkaa valmentaa tyttärestään hinnalla millä hyvänsä huippujuoksijaa.
Oates, Joyce Carol : Haudankaivajan tytär. 2009.
Yllätyksellinen selviytymistarina, jossa seurataan tytön kasvamista naiseksi vaikeissa olosuhteissa. Lukijan mielikuvituksellekin jätetään tilaa.
Ragde, Anne B. : Berliininpoppelit. 2007.
Erakkoravut. 2008.
Vihreät niityt. 2009.
TV-sarjanakin nähty trilogia on norjalaiselle sikatilalle sijoittuva sukutarina, joka on täynnä huumoria, dramatiikkaa, salaisuuksia ja persoonallisia henkilöhahmoja.
Roth, Philip : Tuohtumus. 2009.
Teoksessa on kiinnostava, Rothille tyypillinen päähenkilö: nuori juutalainen opiskelijapoika. Hänellä on rakastavat vanhemmat, terävä pää ja halu päästä elämässä eteenpäin. Silti jokin menee vikaan.
Tamminen, Petri : Mitä onni on. 2008.
Samalla kertaa sekä hupaisa että surumielinen tarina ystävyksistä, jotka jäljittävät onnea kirjoittaakseen siitä kirjan. He haastattelevat muun muassa mandariinien maahantuojaa, onnellisuustutkijaa ja ekoyhteisön johtajaa selvittääkseen, missä onni lymyää.
Väisänen, Hannu:Vanikan palat. 2004.
Toiset kengät. 2007.
Kuperat ja koverat. 2010.
Anteron iloa hersyvä ja aistimuksista rikas matka oululaisesta kasarmista Kuvataideakatemiaan ja taiteilijaksi.
Runoja
Muista runolla : nykyrunoutta vähän joka juhlaan. (toim. Irina Björkman ja Heini Kantala). 2009.
Virkistävä kokoelma esimerkiksi silloin, kun edessä on tyhjän kortin tuoma ahdistus.
Nieminen, Jani: Kylässä. 2009.
Pojan kasvutarina mieheksi pienessä pohjalaiskylässä ja kylänraitilla, tragikoomisten henkilöhahmojen keskellä.
Pää tallella : runoja ikääntyville. 2008. ja Pää auki : säkeitä nuorille. 2010. (toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto)
Kokoelmien runot ovat raikkaita ja samaan aikaan sekä syviä että keveitä. Molemmissa teoksissa on Virpi Talvitien ihastuttava kuvitus.
Novelleja
Kuivaniemi, Mirja: Sudenkuopat. 2009.
Novellien ihmiset lankeavat kaikenlaisiin sudenkuoppiin elämänsä varrella. Kirjailija tavoittaa vahvan tunnelman kuvatessaan tavallisia ihmisiä.
Lintunen, Maritta : Tapaus Sidoroff. 2008.
Kokoelman novelleille on yhteistä yllätyksellisyys: asiat eivät etenekään siihen suuntaan, mihin lukija voisi kuvitella niiden kulkevan. Niminovellissa sotilasuralla koko sydämestään työskentelevä Raimo kierrättää sotainvalidi-isäänsä elävänä esimerkkinä puhujamatkoillaan.
Malkamäki, Sari : Jälkikasvu. 2009.
Novelleja lapsuudesta ja aikuisuudesta, heikkoudesta ja vahvuudesta, sekä siitä, missä niiden rajat kulkevat.
Elämäkerrallista
Mazzarella, Merete : Ei kaipuuta, ei surua : päivä Zacharias Topeliuksen elämässä. 2009.
Teos kuvaa yhden päivän tapahtumia. Suurmieskin oli tavallinen, elävä ja tunteva ihminen.
Arjava, Hellevi: Swanin tytöt : kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta. 2007. Merkillinen isoisä ja muita kertomuksia Wegeliuksista ja Swaneista. 2010.
Tarinointia Swanien mielenkiintoisesta suvusta ja ihmisistä. Uusimmassa teoksessa kiintopisteenä on Pohjanmaa ja yhteys pohjalaisiin sukuihin.
Nuorille ja hurjille
Richard Adams: Ruohometsän kansa. WSOY 1975.
Mukaansatempaava eläinfantasiaklassikko, joka sopii aikuisillekin.
Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus. WSOY 2010.
Wynne Jones kirjoittaa humoristista, älykästä fantasiaa kaikenikäisille lukijoille. Christopher Chantin lapsuus on magian kyllästämää, mutta arkipäivän ongelmatkaan eivät ole hänelle vieraita.
Tuula Kallioniemi: Rottaklaani. Otava 2008.
Melko pian 13-vuotiaan Ykän mukana riittää vauhdikasta menoa ja kosolti huumoria kirjan alusta loppuun. Ohessa ehditään myös pöyhiä omia ennakkoluuloja.
Jacqueline Wilson: Kuin kaksi marjaa. Otava 2002.
Identtiset kaksostytöt joutuvat monien muutosten eteen ja huomaavat olevansa sittenkin aika erilaisia. Wilson kirjoittaa hauskasti ja todentuntuisesti lasten ja nuorten näkökulmasta mutta puhuttelee vanhempaakin lukijaa.
Lapsille ja lapsenmielisille
Roald Dahl: Taikasormi. Art House 1998.
Taikasormella voi muuttaa lähes mitä vaan. Roald Dahlin lastenkirjat sopivat kaikenikäisille.
Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle. WSOY 2002, Karhukirjeitä Karhumäestä WSOY 2002, Karhukirjeitä kesäleiriltä WSOY 2004, Karhukirjeitä kaamoksesta WSOY 2006, Karhukirjeitä kaukomailta WSOY 2007, Karhukirjeitä kotiväelle WSOY 2009.
Jukka Parkkisen mainiot Karhukirjeet toimivat erinomaisesti myös äänikirjoina ja sopivat vaikka kesälomamatkalle koko perheen kuunneltaviksi.
Jukka Parkkinen: Sananjalkoja metsäpolulla. WSOY 2004.
Eläinten elämässä tapahtuu: esimerkiksi lehmä perustaa osuusmeijerin ja korppi matkustaa Pendolinolla. Oivaltavat ja hauskat sanankäänteet tutustuttavat eläinten arkisiin pulmiin.
Sarjakuvan ystäville
Juba: Minerva – jääkarhun sydän. Otava 2009, Minerva - Kukkia tohtori Kääkälle! Otava 2006. Viilennystä helteisiin kesäpäiviin tuo vuoden 2009 Finlandia Junior –ehdokas Minerva – jääkarhun sydän. Ensimmäisessä Minerva-albumissa seikkailijatyttö Minerva yrittää torjua tohtori Kääkän ilkeät juonet. Viivin ja Wagnerin tekijän Minerva-sarjakuvat sopivat myös vähän vanhemmillekin lukijoille.
Kuvakirjoista pitäville
Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa. Kirjapaja 2010.
Eläimet eri puolilta maailmaa kertovat elämästään runojen avulla. Tapaamme muun muassa leijonan, virtahevon, kilpikonnan ja aran kalankin.
Markus Majaluoma: Taiteilijaelämää : Pipsa ja herra Pompidoun kiertävä sirkus. WSOY 2007.
Pipsa lähtee kesälomalle setiensä luo. Sedillä on oma sirkus temppukoirineen. Miten käy kun Pipsa yrittää opettaa hieman hunsvottimaiset sedät uusille tavoille?
Hannu Taina: Matti ja krokotiili Otava 1992, Matti ja kaikkien aikojen kesä Otava 1994, Matti ihanuuksien ihmemaassa Otava 1996, Matti ja salakallio Otava 2002.
Ajaton kuvakirja Matti ja krokotiili sai vuoden 2010 Lastenkirjapöllöpalkinnon. Muutkin Matti-kirjat valloittavat ja kesäistä tunnelmaa löytyy etenkin Matti ja kaikkien aikojen kesä sekä Matti ja salakallio –kirjoista.
Aikuiseen makuun
Alvtegen, Karin : Varjo. 2008.
Teos hemmottelee sellaisia jännityskirjallisuuden ystäviä, jotka mieluummin paneutuvat väkivallantekojen syihin ja seurauksiin kuin seuraavat sarjamurhaajan edesottamuksia. Henkilöhahmot ovat eläviä ja syy-seuraussuhteet tuntuvat uskottavilta.
Askildsen, Kjell : Saari. 2009.
Kolmihenkisen perheen elämä järkkyy, kun pienelle majakkasaarelle muuttaa kesäasukas. Pienoisromaani on ilmestynyt norjaksi jo vuonna 1969, mutta vaikuttaa edelleen tuoreelta.
Frimansson, Inger : Rotanpyytäjä. 2010.
Teos jatkaa tekijän psykologisten dekkarien linjaa. Tyynen julkisivun takana tapahtuu kauheita asioita.
Hautala, Marko : Käärinliinat. 2009.
Mielisairaalaan sijoittuva monitasoinen tutkielma kuolemasta sekä todellisuuden ja normaaliuden rajoista.
Hotakainen, Kari : Ihmisen osa. 2009.
Tyly ja viisas kuva ajastamme ja elämästämme kirjailijan ja entisen nappikauppiaan silmin. Totuus kirpaisee, mutta myös naurattaa.
Kesävuori, Saara : Hyvä isä. 2008.
Sympaattisen tavallinen Helena luovii elämänsä kivikoissa isän, avomiehen ja poikiensa keskellä.
Kilpi, Marko : Kadotetut. 2009.
Perinteisen dekkarilinjan kyseenalaistava, pohdiskeleva ja yhteiskuntaan kantaaottava romaani.
Kähkönen, Sirpa : Mustat morsiamet. 1998.
Rautayöt. 2002.
Jään ja tulen kevät. 2004.
Lakanasiivet. 2007.
Neidonkenkä. 2009.
Sarjan teokset kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Kähkönen kuvaa ymmärtäen ja verevästi eri-ikäisiä kuopiolaisia, jotka yrittävät selviytyä päivästä toiseen ankeana sota-aikana.
Lander, Leena : Liekin lapset. 2010.
Pienen Vartsalan sahayhteisön elämää ja ihmisten kohtaloita Suomen historian tärkeinä vuosikymmeninä 1930-luvun taitteeseen saakka.
Levengood, Mark : Niin pieni ihmissydän on. 2008.
Riemujen rikkaus ja surujen summa. 2007.
Muutaman sivun pituiset humoristiset ja lämminhenkiset tarinat tuovat hymyn suupieleen ja ilonpilkahduksen arjen keskelle.
Linden, Zinaida : Ennen maanjäristystä. 2005.
Kirjeitä Japanista. 2007.
Nuorallatanssija. 2009.
Runeberg-palkittu Linden kirjoittaa tarinoita ihmisten ja kulttuurien kohtaamisista Suomessa, Venäjällä ja Japanissa
Nousiainen, Miika : Maaninkavaara. 2009.
Teos kertoo edeltäjänsä Vadelmavenepakolaisen tapaan suuresta päähänpinttymästä. Kestävyysjuoksuun hurahtanut isä alkaa valmentaa tyttärestään hinnalla millä hyvänsä huippujuoksijaa.
Oates, Joyce Carol : Haudankaivajan tytär. 2009.
Yllätyksellinen selviytymistarina, jossa seurataan tytön kasvamista naiseksi vaikeissa olosuhteissa. Lukijan mielikuvituksellekin jätetään tilaa.
Ragde, Anne B. : Berliininpoppelit. 2007.
Erakkoravut. 2008.
Vihreät niityt. 2009.
TV-sarjanakin nähty trilogia on norjalaiselle sikatilalle sijoittuva sukutarina, joka on täynnä huumoria, dramatiikkaa, salaisuuksia ja persoonallisia henkilöhahmoja.
Roth, Philip : Tuohtumus. 2009.
Teoksessa on kiinnostava, Rothille tyypillinen päähenkilö: nuori juutalainen opiskelijapoika. Hänellä on rakastavat vanhemmat, terävä pää ja halu päästä elämässä eteenpäin. Silti jokin menee vikaan.
Tamminen, Petri : Mitä onni on. 2008.
Samalla kertaa sekä hupaisa että surumielinen tarina ystävyksistä, jotka jäljittävät onnea kirjoittaakseen siitä kirjan. He haastattelevat muun muassa mandariinien maahantuojaa, onnellisuustutkijaa ja ekoyhteisön johtajaa selvittääkseen, missä onni lymyää.
Väisänen, Hannu:Vanikan palat. 2004.
Toiset kengät. 2007.
Kuperat ja koverat. 2010.
Anteron iloa hersyvä ja aistimuksista rikas matka oululaisesta kasarmista Kuvataideakatemiaan ja taiteilijaksi.
Runoja
Muista runolla : nykyrunoutta vähän joka juhlaan. (toim. Irina Björkman ja Heini Kantala). 2009.
Virkistävä kokoelma esimerkiksi silloin, kun edessä on tyhjän kortin tuoma ahdistus.
Nieminen, Jani: Kylässä. 2009.
Pojan kasvutarina mieheksi pienessä pohjalaiskylässä ja kylänraitilla, tragikoomisten henkilöhahmojen keskellä.
Pää tallella : runoja ikääntyville. 2008. ja Pää auki : säkeitä nuorille. 2010. (toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto)
Kokoelmien runot ovat raikkaita ja samaan aikaan sekä syviä että keveitä. Molemmissa teoksissa on Virpi Talvitien ihastuttava kuvitus.
Novelleja
Kuivaniemi, Mirja: Sudenkuopat. 2009.
Novellien ihmiset lankeavat kaikenlaisiin sudenkuoppiin elämänsä varrella. Kirjailija tavoittaa vahvan tunnelman kuvatessaan tavallisia ihmisiä.
Lintunen, Maritta : Tapaus Sidoroff. 2008.
Kokoelman novelleille on yhteistä yllätyksellisyys: asiat eivät etenekään siihen suuntaan, mihin lukija voisi kuvitella niiden kulkevan. Niminovellissa sotilasuralla koko sydämestään työskentelevä Raimo kierrättää sotainvalidi-isäänsä elävänä esimerkkinä puhujamatkoillaan.
Malkamäki, Sari : Jälkikasvu. 2009.
Novelleja lapsuudesta ja aikuisuudesta, heikkoudesta ja vahvuudesta, sekä siitä, missä niiden rajat kulkevat.
Elämäkerrallista
Mazzarella, Merete : Ei kaipuuta, ei surua : päivä Zacharias Topeliuksen elämässä. 2009.
Teos kuvaa yhden päivän tapahtumia. Suurmieskin oli tavallinen, elävä ja tunteva ihminen.
Arjava, Hellevi: Swanin tytöt : kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta. 2007. Merkillinen isoisä ja muita kertomuksia Wegeliuksista ja Swaneista. 2010.
Tarinointia Swanien mielenkiintoisesta suvusta ja ihmisistä. Uusimmassa teoksessa kiintopisteenä on Pohjanmaa ja yhteys pohjalaisiin sukuihin.
Nuorille ja hurjille
Richard Adams: Ruohometsän kansa. WSOY 1975.
Mukaansatempaava eläinfantasiaklassikko, joka sopii aikuisillekin.
Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus. WSOY 2010.
Wynne Jones kirjoittaa humoristista, älykästä fantasiaa kaikenikäisille lukijoille. Christopher Chantin lapsuus on magian kyllästämää, mutta arkipäivän ongelmatkaan eivät ole hänelle vieraita.
Tuula Kallioniemi: Rottaklaani. Otava 2008.
Melko pian 13-vuotiaan Ykän mukana riittää vauhdikasta menoa ja kosolti huumoria kirjan alusta loppuun. Ohessa ehditään myös pöyhiä omia ennakkoluuloja.
Jacqueline Wilson: Kuin kaksi marjaa. Otava 2002.
Identtiset kaksostytöt joutuvat monien muutosten eteen ja huomaavat olevansa sittenkin aika erilaisia. Wilson kirjoittaa hauskasti ja todentuntuisesti lasten ja nuorten näkökulmasta mutta puhuttelee vanhempaakin lukijaa.
Lapsille ja lapsenmielisille
Roald Dahl: Taikasormi. Art House 1998.
Taikasormella voi muuttaa lähes mitä vaan. Roald Dahlin lastenkirjat sopivat kaikenikäisille.
Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle. WSOY 2002, Karhukirjeitä Karhumäestä WSOY 2002, Karhukirjeitä kesäleiriltä WSOY 2004, Karhukirjeitä kaamoksesta WSOY 2006, Karhukirjeitä kaukomailta WSOY 2007, Karhukirjeitä kotiväelle WSOY 2009.
Jukka Parkkisen mainiot Karhukirjeet toimivat erinomaisesti myös äänikirjoina ja sopivat vaikka kesälomamatkalle koko perheen kuunneltaviksi.
Jukka Parkkinen: Sananjalkoja metsäpolulla. WSOY 2004.
Eläinten elämässä tapahtuu: esimerkiksi lehmä perustaa osuusmeijerin ja korppi matkustaa Pendolinolla. Oivaltavat ja hauskat sanankäänteet tutustuttavat eläinten arkisiin pulmiin.
Sarjakuvan ystäville
Juba: Minerva – jääkarhun sydän. Otava 2009, Minerva - Kukkia tohtori Kääkälle! Otava 2006. Viilennystä helteisiin kesäpäiviin tuo vuoden 2009 Finlandia Junior –ehdokas Minerva – jääkarhun sydän. Ensimmäisessä Minerva-albumissa seikkailijatyttö Minerva yrittää torjua tohtori Kääkän ilkeät juonet. Viivin ja Wagnerin tekijän Minerva-sarjakuvat sopivat myös vähän vanhemmillekin lukijoille.
Kuvakirjoista pitäville
Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa. Kirjapaja 2010.
Eläimet eri puolilta maailmaa kertovat elämästään runojen avulla. Tapaamme muun muassa leijonan, virtahevon, kilpikonnan ja aran kalankin.
Markus Majaluoma: Taiteilijaelämää : Pipsa ja herra Pompidoun kiertävä sirkus. WSOY 2007.
Pipsa lähtee kesälomalle setiensä luo. Sedillä on oma sirkus temppukoirineen. Miten käy kun Pipsa yrittää opettaa hieman hunsvottimaiset sedät uusille tavoille?
Hannu Taina: Matti ja krokotiili Otava 1992, Matti ja kaikkien aikojen kesä Otava 1994, Matti ihanuuksien ihmemaassa Otava 1996, Matti ja salakallio Otava 2002.
Ajaton kuvakirja Matti ja krokotiili sai vuoden 2010 Lastenkirjapöllöpalkinnon. Muutkin Matti-kirjat valloittavat ja kesäistä tunnelmaa löytyy etenkin Matti ja kaikkien aikojen kesä sekä Matti ja salakallio –kirjoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
