Huhtikuun kirjavinkki

Kalliola, Iiris: Luontoillan seitsemän veljestä.  Tammi, 2013.

Lainasin kirjan ennen joulua ja ajattelin sen luontoaiheensa takia sopivan joulun ajan lukemiseksi, koska kirjassa ei ole väkivaltaa; ei henkistä eikä ruumiillista. Kirja sopii myös kevätlukemiseksi, koska keväällä luonto herää uudelleen ja teoksesta saa virikkeitä luonnontarkkailuun. Iiris Kalliola kertoo seitsemästä luontoharrastajasta: Veikko Neuvosesta, Harri Dahlströmistä, Matti Helmisestä, Ilkka Koivistosta, Kauri Mikkolasta, Seppo Vuokosta ja Seppo Vuolannosta,  jotka eri vaiheiden kautta päätyivät suosittuun radion Luontoilta-ohjelmaan ja myöhemmin myös televisioon.

Kirjastossa kirja on sijoitettu Luonnonsuojelu-luokkaan, mutta kirja on myös elämäkertateos, joka kertoo lyhyesti seitsemän luonnonystävän elämäntarinan. Osa heistä on lähtöisin niukoista oloista ja luontoharrastus oli hyvä sen edullisuuden takia.  Veikko Neuvonen seikkaili pikkupoikana Lahden kaupungin metsissä. Matti Helminen opetteli lintulajeja omin päin tai apunaan Ivar Hortlingin Lintukirja.

Elämäkerta-aineksen lisäksi kirja sisältää juttuja ja kaskuja Luontoilta-ohjelman tekemisestä ja hauskoista tilanteista, joita syntyi, kun kuuntelijat saivat soittaa suoraan lähetykseen.  Katsojat kommentoivat televisioon siirrettyä Luontoiltaa seuraavasti: ”Eihän siinä tarjoiltu mitään Hollywood-glamouria: muutama suomalaisen vakava mies pöydän ääressä, lavasteena parhaimmillaan muutama koivunkarahka. Mutta ohjelman sisältö, se veti. Olen saanut Luontoilloista paljon tietoa, kokenut ahaa-elämyksiä, enkä ole tässä ainoa.”  Ja toinen kommentti: ”Luontoillan kaltaiset levolliset tv-ohjelmat lääkitsevät sielua. Kun kuukausitolkulla on saanut nähdä ihmisten viskovan toistensa niskaan pommeja kuin raivohullut örkit, niin on lohdullista huomata, että maailmassa on myös ihan mukavaa, rauhaa rakastavaa väkeä. Ihmisiä joita jaksaa kiinnostaa hillittömästi se, mikä on kuusijalkainen kurttusiipinen, punapyllyinen ötökkä, joka löytyi aamulla auton katolta?”

Olen kuunnellut tai katsellut satunnaisesti Luontoilta-ohjelmaa, mutta kirjassa minua viehättivät erikoisesti tekijöiden elämäntarinat sekä heidän erikoistumisensa eri eläimiin tai kasveihin:  Kauri Mikkola hallitsi hyönteiset, Seppo Vuolanto  tunsi linnut ja Ilkka Koiviston erikoisalana oli eläinten käyttäytymisen biologia.  Kirja toi mieleen myös ”vanhat hyvät ajat”, jolloin keväisin pidin itsekin vaatimatonta lintupäiväkirjaa.  Kirjassa luetellaan myös miesten kirjahyllyjen aarteet poikavuosina ja  myöhempi kirjallinen tuotanto.

Kirja voisi suositella

• luonnonystävälle
• huumorista pitävälle
• elämäkertakirjallisuuden harrastajalle

Merja Koski-Aho

Sunnuntaivieraana Jyrki Mäkynen

Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen oli kevätpuolen viimeinen sunnuntaivieras. Hän suositteli seuraavia kirjoja:

• Gustav Hägglund: Rauhan utopia (2014)
• Hannu Rautkallio: Suomen sotakorvaukset 1944-52 (2014)
• Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)
• Anna Politkosvkaja: Putinin Venäjä (2005)
• José Saramago: Kertomus sokeudesta (1995) 
•  Isaac Bashevis Singer: Isäni seurakuntaa (2002)
• John Steinbeck: Vihan hedelmät (1939)
• Kjell Westö: Isän nimeen (2000)
• Victor Hugo: Kurjat (1831)
• Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014)

Kuva: Jarkko Översti

 

Sunnuntaivieraana Benjam Pöntinen

Pääkirjaston sunnuntaivieraana oli 22.3. luontovalokuvaaja Benjam Pöntinen. Hän suositteli seuraavia teoksia:

• Mika Waltarin historialliset romaanit 
• Hannu Hautala: Kamerani luonnossa (1986)
• Artur Rubinstein: Huima nuoruuteni (1975)
• Jorma Luhta: Metson kuolema (1988) 
• Jorma Luhta: Metsola (2001)

Tarkista kirjojen saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

Sunnuntaivieraana Minna Sillanpää

E-P:n yrittäjien toiminnanjohtaja Minna Sillanpää oli pääkirjaston sunnuntaivieraana 15.3. Alla hänen lukusuosituksiaan.

• Katleena Kortesuo, Liisa-Maria Patjas ja Leea Seppänen: Pillillä vai pasuunalla? (2014) 
• Mustafa Can: Tätt intill dagarna (2003) 
• Fjodor Dostojevski: Onda andar (Riivaajat) (1872) 
• Anders Dahlvig: The Ikea egde (2011) 
• Vesa Routamaa ja Tiina M. Hautala: Katse Naamion taa. Itsetuntemuksesta voimaa (2009)

Sunnuntaivieraana Helena Teräväinen

Arkkitehti Helena Teräväinen oli pääkirjaston sunnuntaivieraana 8.3.2015. Hänen kanssaan toimitteli Anssi Orrenmaa. Alla Helenan suosituslista.

• Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (2006) ja Kotiinpalaajat (2013)
• Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä (1941) ja Päiväkirjat (1994)
• Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (2003), Lumous (2007), Amerikkalainen elegia (2008) ja Kesä ilman miehiä (2014)
• Jean Kwok: The Girl in Translation (2010) ja Mambo in Chinatown (2014)
• Aila Meriluoto: Runot ja päiväkirjat
• Alice Munro: Sanansaattaja (2004), Liian paljon onnea (2009), Kallis elämä (2012) jne
• Sofi Oksanen: Stalinin lehmät (2003), Baby Jane (2005), Puhdistus (2008) ja Kun kyyhkyset katosivat (2012)
• Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (2013)
• Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (1992), Pieni ystävä (2002) ja Tikli (2013)

Maaliskuun kirjavinkki

Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri
Like 2013


Skotlannissa elää monia taruja täysikuun öistä, jolloin hopeaa sataa niitylle, ihmissydämisistä hylkeistä, jättiläisen veistämistä kivipilareista ja Kalamiehestä, joka ajoittain ottaa ihmishahmon ja elää ihmisten parissa kuunkierron ajan antaen heille toivoa. Kun skotlantilaisen saaren (”Olkoon saaren nimi vaikka Parla”) poukamaan ajautuu mereltä mustahiuksinen ja –partainen mies, jonka kuva on vanhan Abigailin Kansantarut ja perinteet –kirjassa, kaikki haluavat uskoa, että hän on toivoa tuova Kalamies.


Tällä saarella tarvitaan toivoa. Maggien aviomiehen Tomin vei meri neljä vuotta sitten. Tomin äiti Emmeline suree poikaansa ja pitää etäisyyttä sisareensa Tabithaan, joka uskalsi 18-vuotiaana puhua ääneen Emmelinen aviomiehen väkivaltaisuudesta. Tomin veli Nathan ei halua lapsia, koska pelkää suvun kirouksen periytyvän edelleen. Sam syyttää turhaan itseään Tomin kuolemasta.


Rantaan huuhtoutunut mies vaikuttaa menettäneen muistinsa, joskin jotkut epäilevät hänen salaavan jotakin. Monet haluavat uskoa, että hän on Kalamies, ja pyytävät häntä olemaan kertomatta totuutta itsestään. Päivä kerrallaan Kalamies tutustuu saarelaisiin ja on ottamassa paikkaansa yhteisössä. Saarelaisten elämä tuntuu järjestyvän monin tavoin. Mutta täysikuu lähestyy jälleen, ja tarussa Kalamies palaa takaisin mereen yhden kuunkierron kuluttua. Katoaako mies parlalaisten elämästä, vai osoittautuuko hän tavalliseksi ihmiseksi?


Kirjassa tarut ja todellisuus kietoutuvat kauniisti yhteen. Saaren asukkaiden menneisyys keriytyy auki tarinan edetessä. Kaikilla on omat selviytymiskeinonsa elämän pyörteissä. Meri ottaa omansa, mutta se voi myös antaa jotain tilalle. Loppujen lopuksi ei ole merkitystä, parantaako Kalamies ihmisten elämän vai tekevätkö he sen itse. Eikä silläkään ole väliä, onko mies myyttinen Kalamies lainkaan vai onko hän tavallinen ihminen. Ihmisen elämä voi muuttua silloin, kun sitä vähiten odottaa, niin pahassa kuin hyvässäkin. Kalamiehen tavoin kirja antaa toivoa siihen, että surusta pääsee yli ja asioista voi puhua, vaikka välillä olisi kulunut monta vuosikymmentä. Tarinat auttavat jaksamaan, vaikka takana olisi raskaitakin kokemuksia, ja arkisen aherruksen lomaan mahtuu aina myös hieman myyttien tenhoa.

 

Johanna Pitkäranta

Sunnuntaivieras Simo Valakari

Pääkirjaston sunnuntaivieraasta oli 1.3.2015 SJK:n päävalmentaja Simo Valakari. Häntä jututti Terttu Karhumaa. Valakari suositteli tutustumaan seuraaviin teoksiin:

• Chris Anderson ja David Sally: Numeropeli (2013)
• Alex Ferguson: My Autobiography (2013)
• David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimovic (2011)
• Jari Tervon tuotantoa
• Henning Mankellin tuotantoa
• Dan Brownin tuotantoa