Helmikuun kirjavinkki

Guo, Xiaolu:
Pieni punainen sanakirja rakastavaisille
(suom. Ulla Lempinen)
Atena 2008

Mikään tässä kirjassa ei ole totta paitsi naisen ja miehen rakkaus.

Xiaolu Guon (s. 1973) esikoiskirja Pieni punainen sanakirja rakastavaisille alkaa sanoilla ”Anteksi paha englanti”.

Nuori kiinalaistyttö saapuu Lontooseen vanhempiensa lähettämänä vuodeksi opiskelemaan englannin kieltä. Vanhemmilla on kenkätehdas Kiinassa ja he toivovat että tytär palaa sitä pyörittämään opittuaan englannin kieltä.

Elokuvissa käydessään Zhuang tapaa miehen ja rakastuu. ”Haluan näkeä, missä sinä asut”, sanon. Sinä katsot minua silmiin. ”Olet tervetullut kotiini.”

Siitä kaikki alkaa, väärinkäsityksestä. Kun mies pyytää Zhuangia luokseen vierailulle, tämä luulee sitä kutsuksi muuttaa luokseen asumaan.

Kirjan jokaisen kappaleen alussa on sanakirjamaisesti selitetty jokin sana. Zhuangin kieli on aluksi kangertelevaa ja kielioppi on vielä hakusessa. Kirjan edetessä hänen kielitaitonsa kuitenkin paranee ja teksti muuttuu sujuvaksi. Pieni kiina-englanti sanakirja on hänellä mukana joka paikassa. ”Minä kuljetan tämä tärkeä kirja joka paikkaan, jopa vessa. Sanakirja minun tärkein asia Kiinasta. Siinä kaikki niin yksinkertainen ja selkeä.”

Rakkaussuhde on alusta alkaen ongelmia täynnä. Zhuangin ja miehen ajatusmaailmat ovat täysin erilaiset. ”…Rakastin tai olen rakastanut tai olin rakastanut. Kaikki nämä täsmälliset aikamuodot tarkoittavat, että aika rajaa rakkauden. Ei ääretön. Rakkaus on vain tietyssä ajanjaksossa. Kiinassa rakkaus on aí. Ei aikamuotoja. Ei mennyttä, ei tulevaa. Kiinaksi rakkaus on oleminen, tilanne, olosuhde… Jos rakkautemme olisi kiinalaisessa aikamuodossa, se kestäisi ikuisesti.”

Kirjan teksti on kaunista ja runollista. Lukija voi aavistaa, miten kolkolta tuntuu tulla outoon maahan ja kulttuuriin osaamatta kieltä ja tapoja.

Vuosi kuluu ja Zhuang matkustaa takaisin Kiinaan. ”Ehkä en enää koskaan palaa Englantiin, maahan jossa minusta tuli aikuinen, maahan jossa kasvoin naiseksi, jossa myös haavoituin, jossa koin elämäni hämmentävät päivät ja suuren intohimon ja lyhyen onnen ja vaitonaisen surun… Tiedän että parasta on päästää irti, antaa meidän elää omilla planeetoillamme rinnakkaisia elämiä, ei rajanylityksiä enää.”

Anja Itämäki

Etsi kirjaa Seitti-verkkopalvelusta