Tammi, 1981.
Jos perheeseen kuuluu isä, jonka pakkomielteenä on perustaa
hotelleja, lapset, joista yksi on homo, yksi rakastunut ärhäkkään,
suorasanaiseen sisareensa, yksi lakannut kasvamasta ja yksi lähes kuuro,
haiseva Suru-koira, joka ei jätä
perhettä kuolemansa jälkeenkään, moottoripyörällä ajava karhu sekä äiti, joka
yrittää pitää tämän kaiken koossa, on selvää, että kovin arkisentasaista
perhe-elämää on turha odottaa. Tapahtumien moninaisuutta lisäävät vielä
laajenevaan perhepiiriin liittyvät henkilöt: inhimillistyvä Susie-karhu, Junior
Jones, jonka mielestä kaikki siskot ovat kunnon tyttöjä, Freud, joka lähtee
etsimään älykästä karhua - ja löytääkin sen -, sekä isoisä Iowa Bob,
valmentaja, joka on päättänyt pysyä kunnossa ikuisesti – ja pysyykin, jos ei
ikuisesti, niin ainakin loppuun asti.
Perheen matka kulkee hotellista ja maanosasta toiseen unelmien perässä, suru ja
kuolema alati kannoilla. Irving kuljettaa tarinaa taiturimaisesti absurdiuden
ja realistisuuden sekä mustanpuhuvan tragiikan ja ilakoivan komiikan välillä
säilyttäen koko ajan mukana suurenmoisen lämmön ja hellyyden. Irvingin mukaan
keino jollain tavoin selvitä mielettömässä maailmassa on huolenpito
perheenjäsenistä ja läheisistä, vaikka aina sekään ei riitä. Toinen keino
selvitä on uneksia uneksimasta päästyä, mutta myös hyväksyä se, että unelmat
pakenevat, muuttavat koko ajan muotoaan ja toteutuessaankin ovat erilaisia kuin
osasimme uneksia.
Kuvaamansa maailman eriskummallisuudella ja groteskiudella Irving tuo esiin
todellisen maailman mielipuolisuuden, jolle mikään fiktio ei vedä vertoja.
Hannele Puhtimäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti