Kirjastoni

Kirjastoni

Pölyisten kilometrien tuoksu,
takaseinällä kuvakirjojen lempeät kannet,
villisian porsaalla on selässä viirut.
Myöhemmin opin, missä kaariutriot, jacklondonit, kolmetetsivät.

Aina tuttu, rauhallinen ääni
korkean lainauskoneen takana.

Englanninluokan perällä koivuvanerista pyhäkkö.
Oven takana Mustan tornin portilla, Carbonelin kuningaskunta,
yön maisemia, sadun polkuja,
pelon jokia, turvapaikkoja.

Maailman kasvaessa kasvoivat kirjastot,
hyllyrivien juoksu, vieraiden kielten sorina,
automaattien piippaus, bittien loppumaton avaruus,
kirjailijavieraiden säteily, sanomalehtien rapina.

Mutta ihme,
ihme on edelleen täällä.
Ovet toisiin maailmoihin,
kauheat, ihanat päähenkilöt,
hengästyttävät seikkailut,
sanat jotka kiihkeinä soivat yössä.

Ja miten kummallista,
jokin virhe ehkä,
hyllyssä kirjoja,
joiden kannessa minun nimeni.

Mervi Heikkilä

Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.