Aallon kirjastojen äiti on Viipurissa, kaunein tytär Seinäjoella
Tarkkaan
ottaen Viipurin kirjasto oli Aallon ensimmäinen kirjasto ja Alajärven kirjasto
hänen viimeisensä. Aikaa ensimmäisestä viimeiseen kului lähes puoli vuosisataa.
Väliin mahtuu useampi Aallon suunnittelema kirjasto, muun muassa Seinäjoen
kaupunginkirjasto, jonka kauneutta taidehistorioitsijat ovat ylistäneet.
Korjauksen
jälkeinen rakennus hohtaa nyt valoisuuttaan. Arkkitehtikilpailu järjestettiin
jo vuonna 1927. Sen voitti nuori Alvar Aalto jättäen kakkoseksi Viipurin oman
kuuluisuuden Uno Ullbergin. Kilpailuohjeista oli luettavissa pyrkimys
pohjoismaiseen klassismiin. Aallon työssä kuten muissakin kilpailutöissä näkyi
selvästi Tukholman kaupunginkirjaston suunnitelleen ruotsalaisen Gunnar
Asplundin vaikutus. Aallon nimimerkki kilpailussa oli WWW, tuttu
kirjainkolmikko tämän päivän nettimaailmasta. Alvarin W lienee tullut
Wyborgista.
Kirjaston
rakentaminen lykkääntyi vuosilla, kun viipurilaiset alkoivat kiistellä
kirjaston paikasta. Lopulta kirjasto päätettiin sijoittaa Torkkelinpuiston
kulmaan, vastapäätä Punaisen lähteen toria, ja tontin vaihdoksen vuoksi Aalto
joutui tekemään uudet suunnitelmat. Hän luopui klassistisista piirteistä ja
antoi funktionalismille tyypillisen, ihmisen tarpeista lähtevän
käytännöllisyyden johtaa ajatuskulkujaan. Aalto loi aivan uuden tyylin
kirjaston, mikä herättikin suurta kansainvälistä huomiota.
Tässä
vaiheessa Aaltoa sanottiin funktionalistiksi, vaikkei hän koskaan tavoitellut
täydellistä funkkista, vaan klassistisen koulutuksen saaneena säilytti
traditionaalisia piirteitä omassa tyylilajissaan. Funktionalistinakin hän oli
oman tien kulkija.
Funkkiksella
oli Viipurissa kuitenkin huomattavia vastustajia. Aallon elämäkerran
kirjoittaja Göran Schildt on kertonut, miten Alvar Aalto oli rohkeasti mennyt
tapaamaan konsuli Eugen Wolffia, joka oli kerännyt nimiä kirjastosuunnitelmaa
vastustavaan adressiin. Wolff oli kuunnellut sujuvaa ruotsia puhuvaa Aaltoa –
Alvarin äitihän oli ruotsinkielinen – ja todennut: Tehän olette herrasmies,
tämä muuttaa kaiken.
Kirjasto
ei ehtinyt vanheta suomalaisena kirjastona, kun Viipuri talvisodan jälkeen
menetettiin naapurille. Neuvostoaikana huolenpito oli heikonlaista; Aallon
arkkitehtuurin kansainvälistä merkitystä ei ymmärretty eikä varmaan haluttukaan
ymmärtää. Korjaustoimia toki tehtiin, mutta niitä vaikeutti se, että kirjaston
piirustukset olivat Suomessa.
Tärkeätä
tänä päivänä nähtävän lopputuloksen kannalta oli se, että jo 1980-luvulla
muutamat neuvostoarkkitehdit näkivät rakennuksen arvon ja helpottivat
suomalaisten ja muidenkin länsimaisten Aalto-harrastajien pyrkimyksiä saada
lahjoitusvaroin aikaan välttämättömiä korjaustöitä. Idealisteina pidettyjen
Aalto-aktivistien toimin ja lahjoitusvaroin asiat etenivät hitaasti, kunnes
presidentti Tarja Halosen vetoomus kollegalleen Putinille sai aikaan jytkyn:
Venäjän valtio myönsi kirjaston kunnostukseen 6 miljoonaa euroa.
Kun
asia tuli julkisuuteen pari vuotta sitten, aloitti Alvariania ry:n
(Etelä-Pohjanmaan Alvar Aalto – seura) hallitus pohdiskella Aallon Viipurissa
ja Seinäjoella olevien kirjastojen välille kulttuurisiltaa.
Viipurin
ainutlaatuinen kirjastorakennus, jota voidaan sanoa Aallon kirjastojen äidiksi,
herättää edelleen suurta kiinnostusta ympäri maailmaa. Eikö olisi luonnollista
ja hyödyllistä pyrkiä esiintymään maailmankuulun äidin kauniina tyttärenä?
Alvar Aallon kirjastot tarjoavat mielenkiintoisen kulttuuriyhteyden nuoren,
modernin Seinäjoen ja vanhan, jopa keskiaikaista kaupunkiarkkitehtuuria
tarjoavan Viipurin välille. Junatkin kulkevat kaupunkien välillä nykyisin
nopeasti.
Alvariania
teki vapun jälkeen kulttuurimatkan Viipuriin. Kerroimme siellä kirjaston
johtaja Elena Rogozinalle ja apulaisjohtaja Tatjana Svetelnikovalle
aikeistamme. Emäntämme suhtautuivat ideoihimme iloisesti ja myönteisesti,
vaikka selväksi käynyt resurssiriippuvuus Pietarista (Leningrad oblast)
aiheuttikin heissä selvää pidättyvyyttä. Saimme heiltä myös kuulla, että
Seinäjoen kaupunginkirjastokin on ollut yhteydessä.
Lupasimme,
että Alvariania ottaa järjestettäväkseen Viipurin kirjastoa esittelevän näyttelyn
Seinäjoella. Puhuimme ajankohdasta, jolloin oman Aallon kirjastomme korjaustyöt
on tehty.
Markus Aaltonen
Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti