keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Laskemisen aika

Alkuvuosi on Suomen kirjastoissa kiivaan laskemisen ja tilinteon aikaa. Opetusministeriö kerää vuosittain tarkat tilastotiedot jokaisen kunnan ja kaupungin kirjaston toiminnasta ja kunnat ja kaupungit valmistelevat tilinpäätöksiä luottamuselinten hyväksyttäviksi.

Kirjastojen lainojen määrä, niteiden määrä, aukiolotunnit, toimintamenot ja muut toimintaa kuvaavat luvut tulevat sitten aikanaan internettiin jokaisen halukkaan selattavaksi ja vertailtavaksi.

Tässäpä teille vähän esimakua Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston viime vuoden toimintaluvuista.

Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjastossa annettiin vuonna 2008 yhteensä 784 833 lainaa. Tämä on 1700 lainaa enemmän kuin edellisvuonna. Pääosa lainamäärän kasvusta tapahtui pääkirjastolla, josta annettiin 603 172 lainaa. Peräseinäjoen lähikirjastossa lainoja oli kaikkiaan 44 076.

Asukasta kohti laskettuna lainoja oli Seinäjoella viime vuonna 20,67. Lainaajia oli kaikkiaan 19 399 eli yli puolet kaupunkilaisista käyttää kirjaston palveluja vuosittain.

Eri aineistolajien vertailussa kirjallisuuden lainaus oli edelleen ylivoimaisesti suurinta, kaikista lainoista 78,9 % oli kirjalainoja. Kirjallisuuden suhteen lainat jakautuivat seuraavasti: aikuisten tietokirjallisuus 27,1 %, aikuisten kaunokirjallisuus 24,8 %, lasten ja nuorten kaunokirjallisuus 43,2 %, lasten ja nuorten tietokirjallisuus 4,9 %. Kokonaislainauksesta elokuvien lainaus oli 3,6 % ja musiikkiäänitteiden 7,8 %.

Myös Seinäjoen kirjastojen kävijämäärä kasvoi hieman edellisvuodesta ollen 307 023 kävijää. Kaupunginkirjaston verkkosivuille tehtiin viime vuonna yhteensä 603 758 vierailua.

Tärkeitähän nämä numerot ovat, mutta eivät kyllä kerro ihan koko totuutta. Kysymys, miten oikeasti mitata kirjaston vaikuttavuutta, on jo pitkään mietityttänyt kirjastolaisia. On tehty erilaisia laskelmia siitä, miten kirjastoon laitettu euro tuottaa erilaisina hyötyinä yhteisölle neljä euroa takaisin.

Silti jään miettimään, että näkyykö noissa luvuissa se, että kirjastopalvelut ylläpitävät monen ikääntyneen mielenvireyttä ja toimintakykyä; miten mitataan se, että kirjaston mahdollistama lukuharrastus on edesauttanut niin monen lapsen opiskelua ja kasvua tasapainoiseksi aikuiseksi; miten mitataan se, että työttömälläkin on mahdollisuus hankkia sivistystä, elämyksiä ja sisältöä elämäänsä juuri kirjastosta, aivan ilmaiseksi.

Ehkä kaikki ei ole mitattavissa?

Tilastojen laskemisen jälkeen on muuten hyvä harrastaa myös mäen laskemista. Pitkien pellavien sijasta voisi nykyperheisiin toivoa vaikka pieniä pellavapäitä…

Mervi Heikkilä

maanantai 2. helmikuuta 2009

Helmikuun kirjavinkki

Guo, Xiaolu:
Pieni punainen sanakirja rakastavaisille
(suom. Ulla Lempinen)
Atena 2008

Mikään tässä kirjassa ei ole totta paitsi naisen ja miehen rakkaus.

Xiaolu Guon (s. 1973) esikoiskirja Pieni punainen sanakirja rakastavaisille alkaa sanoilla ”Anteksi paha englanti”.

Nuori kiinalaistyttö saapuu Lontooseen vanhempiensa lähettämänä vuodeksi opiskelemaan englannin kieltä. Vanhemmilla on kenkätehdas Kiinassa ja he toivovat että tytär palaa sitä pyörittämään opittuaan englannin kieltä.

Elokuvissa käydessään Zhuang tapaa miehen ja rakastuu. ”Haluan näkeä, missä sinä asut”, sanon. Sinä katsot minua silmiin. ”Olet tervetullut kotiini.”

Siitä kaikki alkaa, väärinkäsityksestä. Kun mies pyytää Zhuangia luokseen vierailulle, tämä luulee sitä kutsuksi muuttaa luokseen asumaan.

Kirjan jokaisen kappaleen alussa on sanakirjamaisesti selitetty jokin sana. Zhuangin kieli on aluksi kangertelevaa ja kielioppi on vielä hakusessa. Kirjan edetessä hänen kielitaitonsa kuitenkin paranee ja teksti muuttuu sujuvaksi. Pieni kiina-englanti sanakirja on hänellä mukana joka paikassa. ”Minä kuljetan tämä tärkeä kirja joka paikkaan, jopa vessa. Sanakirja minun tärkein asia Kiinasta. Siinä kaikki niin yksinkertainen ja selkeä.”

Rakkaussuhde on alusta alkaen ongelmia täynnä. Zhuangin ja miehen ajatusmaailmat ovat täysin erilaiset. ”…Rakastin tai olen rakastanut tai olin rakastanut. Kaikki nämä täsmälliset aikamuodot tarkoittavat, että aika rajaa rakkauden. Ei ääretön. Rakkaus on vain tietyssä ajanjaksossa. Kiinassa rakkaus on aí. Ei aikamuotoja. Ei mennyttä, ei tulevaa. Kiinaksi rakkaus on oleminen, tilanne, olosuhde… Jos rakkautemme olisi kiinalaisessa aikamuodossa, se kestäisi ikuisesti.”

Kirjan teksti on kaunista ja runollista. Lukija voi aavistaa, miten kolkolta tuntuu tulla outoon maahan ja kulttuuriin osaamatta kieltä ja tapoja.

Vuosi kuluu ja Zhuang matkustaa takaisin Kiinaan. ”Ehkä en enää koskaan palaa Englantiin, maahan jossa minusta tuli aikuinen, maahan jossa kasvoin naiseksi, jossa myös haavoituin, jossa koin elämäni hämmentävät päivät ja suuren intohimon ja lyhyen onnen ja vaitonaisen surun… Tiedän että parasta on päästää irti, antaa meidän elää omilla planeetoillamme rinnakkaisia elämiä, ei rajanylityksiä enää.”

Anja Itämäki

Etsi kirjaa Seitti-verkkopalvelusta