torstai 18. helmikuuta 2010

Nyt tapahtuu!

Kirjaston uudisrakennushankkeessa tapahtuu jo jotain konkreettista. Alvar Aallonkatu on suljettu Koulukadun päästä, sillä maanalaiset kaukolämpökanaalit täytyy siirtää kirjaston uudisrakennuksen maanrakennustöiden edestä pois.



Varsinainen maanrakennus- ja paalutusurakka on tällä hetkellä laskennassa. Muuten suunnittelu on loppumetreillä: arkkitehtisuunnitelmat, rakennesuunnitelmat, sähkö- sekä LVIA-suunnitelmat valmistuvat vauhdilla ja niitä sovitellaan yhteen.
Pyrimme täällä blogissa jatkossa tiedottamaan rakennushankkeen etenemisestä ja julkaisemaan myös tuoreita havainnekuvia sekä pohjapiirroksia.


Mervi Heikkilä
kirjastotoimenjohtaja

maanantai 1. helmikuuta 2010

Helmikuun kirjavinkki

Helsinki pienen tytön silmin

Anna-Liisa Lehtonen: Kengät kuin Tuhkimolla: nuoren tytön elämää 1930- ja 1940-lukujen Helsingissä. Kirjapaja 2009.

Lasten- ja nuortenkirjailijana tunnetuksi tullut äidinkielen lehtori Anna-Liisa Lehtonen julkaisi viime vuonna muistelmansa. Kengät kuin Tuhkimolla on nimensä mukaisesti kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta Helsingissä - mutta se on myös paljon muuta. Kirja on nuoren tytön kasvun kuvaus sodan, sekavien perhesuhteiden ja fanaattisen uskonnollisuuden varjossa.
Anna-Liisa saa noin kymmenvuotiaana tietää, että häntä ankarasti kasvattaneet äiti ja pappa eivät olekaan hänen äitinsä ja isänsä, vaan isoäiti ja isoisäpuoli. Anna-Liisan äiti onkin epävakaa ja hepsankeikaksi nimitetty Hulda, ja isä on ”rosvo ja varas”, tuntematon mies, jonka kanssa oikea äiti oli naimisissa vain vähän aikaa. Totuus ei kuitenkaan ole niin musta-valkoinen, sen Anna-Liisa saa varttuessaan huomata.


Kasvattivanhemmat ovat aikuisiällä herätyksen saaneita kiivaita helluntailaisia, jotka kieltävät tytöltä kaikki ”maalliset huvit”. Kiellettyjen listalla ovat niin satujen lukeminen kuin maallisten laulujen laulaminenkin ja kuunteleminenkin. Kirkkoon tyttö ei saa jalallaan astua, vaan hän viettää aikaansa rukouskokouksissa. Ankaran tuomitsemisen ja valvomisen ilmapiiri on kuvattu aidosti ja tekee kirjasta paikoin hiukan ahdistavaakin luettavaa.


Sota vei monia Anna-Liisan ikätovereita ennenaikaiseen hautaan ja pommituksen aiheuttivat pelkoa pääkaupungissa. Anna-Liisa Lehtosen elämänpiiriä sota kuitenkin myös avarsi, sillä hän pääsi pommituksia pakoon maalle ja tutustui uusiin ihmisiin ja erilaisiin elämänpiireihin.
Kasvuympäristön vinoutumista huolimatta Anna-Liisasta kasvaa muistelmien mittaan järkevä nuori nainen. Hän uskaltaa lopulta uhmata kasvattivanhempiaan ja valitsee itse sekä sulhasensa että sellaisen uskonnollisuuden, joka tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta.


Anna-Liisa Lehtosen muistelmat on hyvin kirjoitettu ja sisältää hienoja kuvauksia vanhasta Helsingistä ja sen 30- ja 40 –lukujen elämänmenosta. Samalla se on hyvä lisä kotimaisten kirjailijoiden lapsuusmuistelmiin ja on ikään kuin todistus siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Vaikka Anna-Liisa Lehtosella ei lapsuudessa ollut juuri kosketusta satuihin ja tarinaperinteeseen, pystyi hän aikuisiällä silti luomaan itse elävää lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Mervi Heikkilä