perjantai 24. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 24. luukku

Arto Teronen ja Jouko Vuolle:
Suomalaisia urheilijakohtaloita
2010

Kirja kertoo mielenkiintoisella tavalla suomalaisten urheilijoiden kohtaloista ja avaa samalla näkymiä paikalliseen ja kansalliseen kultuurimaisemaan. Urheilijoiden kohtaloiden kuvaus vie lukijat kunkin urheilijan kohdalla sen ajan ilmiöihin ja taphtumiin tavalla, joka antaa myös ajattelemisen aihetta. Suomalaisia urheilijakohtaloita on urheilukirja, joka tempaa mukaansa ja synnyttää monentasoisia lukuelämyksiä.


Ilmari Ylä-Autio


torstai 23. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 23. luukku

POVO: The Yellow of the Sun in You

Kööpenhaminasta kajahtaa!

Tanskalaisen POVOn taustalla häärivät multi-instrumentalisti Lars Vissing ja jazzia soittava DJ Anders Andreasen. Yhdessä duo on tuottanut tasapainoisen levyllisen nautittavaa 2000-luvun jazzia. Tanssilattiallekin kelpaava groove on saanut solisteikseen kolme Pohjois-Amerikan sielukkainta jazzvokalistia. Toimii.
Jos ei viileää tyylikkyyttä lasketa, tällä levyllä ei ole välttämättä mitään tekemistä joulun kanssa. Juuri siksi se tulee kestämään aikaa ja kuuntelua.

Tero Hautamäki


keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 22. luukku

Max Andersson: Pixy
(julkaisija Suuri Kurpitsa)

Pixy on sarjakuva onnettomista ihmisistä, heidän vaihtokehoistaan, juopottelevista pikkurahoista, yksinäisistä kerrostaloista, singoilla ampuvista sikiöistä ja muista sen tapaisista asioista. Eli Pixyn maailma on kerrassaan kipeällä tolalla. Huumori on yönmustaa ja siitä nauttimista helpottaa huonon maun estetiikan sisäistäminen. Toisaalta Pixy on sukellus pahimpien pelkojen ytimeen. Kuvitustyyli on täydellisen yhteensopiva tarinan kanssa. Kontrastit ovat jyrkkiä, eikä pehmentävää liukuvarjostusta ole siloittelemassa sivuilta hyökyvää brutaaliutta.

Vaikka Pixy on tietyllä tavalla lohduton spektaakkeli, on se sitä kuitenkin aivonystyröitä kutittelevalla tavalla. Sarjakuvasta geysirin tavalla tursuilevat kunnianhimoiset ideat, surrealistiset päättömyydet ja huikeat visiot saavat minut äimistymään vielä monien vuosien ja useiden lukukertojenkin jälkeen. Minkälaisella luovuuden tsunamilla Max Andersson onkaan surffaillut, kun on tätä teosta valmistellut? Ehdoton gourmetruoka-annos mielikuvituksen ystäville.

Olli Kiviluoto

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 21. luukku

Suomalaisen kosmopoliitin Uuno Klamin musiikki on puhutellut minua jo teini-ikäisenä, jolloin kuuntelin rahisevalta kasetilta aina vain uudestaan ja uudestaan Kalevala-sarjaa. Sen tummat ja mystiset orkesterivärit kiehtoivat mielikuvitustani. Tseremissiläinen Fantasia Samuli Peltosen soittamana Helsingin kaupunginorkesterin levyllä on moniulotteinen ja iskevä esitys.Suosittelen lämpimästi tätä musiikkia sydäntalven tähti-iltoihin.

Joulun rauhaa toivottaa Raili Peltonen


maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 20. luukku

Seitsemän koiraveljestä: koiramainen versio Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä / Mauri Kunnas & Tarja Kunnas (Otava 2002)

Seitsemän koiraveljestä on itsessäänkin loistokirja. Lisäksi, kun pidän suurimpana suomalaisena kaunokirjallisena teoksena Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, Kunnasten kuvakirja tarjoaa mainion tilaisuuden päästä sisälle esikuvansa maailmaan, kieleen ja henkilöihin. Oivasti Mauri Kunnas onnistuu siirtämään koiraveljeksiin alkuperäisveljesten luonteenpiirteetkin. Jos on jäänyt Seitsemän veljestä lukematta, niin koiraveljesten avulla voi aukkoa paikata.

Jussi Matilainen

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 19. luukku

Westminster Choir - WADE, J.F. / BRITTEN, B. / MENDELSSOHN, Felix / HOPKINS, J.H. (Christmas with the Westminster Choir)

Joulu on musiikki-ihmisten juhla-aikaa. Konsertteja järjestetään ja uusia levyjä julkaistaan. Monille joulun tunnelman luovat nimenomaan laulut ja musiikki, kuuntelu ja omakin musisointi.

Naxos Music Library on kirjastosi lahja musiikin ystävälle. Monipuolisesta verkkomusiikkikokoelmasta riittää laadukasta kuunneltavaa.

Kuoromusiikilla kasvatettuna poimin hulppeasta tarjonnasta jouluisen herkkulautasen. Siinä Westminister Choir juhlistaa tunnelmaa ja esittää kattavan joukon klassisia joululauluja. Kuuntele, miten upea urku- ja kuorotaltiointi vie mukanaan. On hyvä, että lisätietonäkymästä löytyvät sanat ja voi laulaa mukana!

Leena Elenius

Ps. Musatonttu kuiskaa: ”Naxos verkkomusiikkikokoelma ja ohjeet palvelun käyttöön löytyvät Seinäjoen kaupunginkirjaston verkkosivuilta.”



lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 18. luukku

Mielilukemistani on Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli. Se on kirjailijan omasta elämästä kertova tarina, joka kuvaa hänen lapsuuttaan Irlannissa. Elämä on täynnä kurjuutta, köyhyyttä ja sairautta, mutta kaiken keskellä on silti toivoa ja unelmia. Vaikutuin kirjasta, koska se oli värikkäästi kerrottu ja sen parissa sai itkeä ja nauraa. Pojan unelma Amerikasta toteutui, ja siitä tuli todellinen selviytymistarina.

Silja Marttala


perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 17. luukku

Suzanne Collins:
Nälkäpeli: Vihan liekit

Nälkäpelin jatko-osa oli aivan yhtä loistava kuin edellinen, ellei jopa parempi. Koko ajan tapahtui, ja kirja tuli luettua yhdessä hujauksessa. Suosittelen kaikille, vaikka Nälkäpeli ei aivan kevyintä lukemista olekaan.
Soile

torstai 16. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 16. luukku

Kirsti Paltto:
Voijaa minun poroni ja Juokse nyt naalin poika

Aidon tuntuista Lapin elämän kuvausta toisen maailmansodan ajoilta. Oman isäni kertomukset Lapista ja näiden kirjojen kuvaus tukevat toisiaan monella tavalla.

Paavo Leppälä

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 15. luukku

Anna Kortelaisen Eri kivaa! Onerva: kaupungin naiset 1910 on hurmaava aikamatka 1900-luvun alun Helsinkiin mutta ennen kaikkea sen ajan naisten kulttuurielämään: teatteriin, taidenäyttelyihin ja elokuviin. Kirja on sekä valokuva-albumi että leikekirja, jonka sivuilla oppaana on L. Onerva, yksi loistavista suomalaisista lyyrikoista. Ajankuvaa elävöittävät stadin slangi, hurtti humööri ja valloittavat lehtileikkeet, joiden aiheina on esimerkiksi nainen hiihtohousuissa ja vuokrailmoitukset bokseista, jonne Helsingin huutavassa asuntopulassa mahtui monta friidua. Tämän kirjan kuvaamaa aikaa ja elämää jää makustelemaan monta kertaa.

Hanna Rahko


tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 14. luukku

Timo Parvelan Murrosikäisen käyttöohje: kertomuksia perhearjen keskeltä (Tammi 2010) on mitä parhainta vertaistukea teinien kanssa kamppaileville vanhemmille. Naulan kantaan, näinhän se juuri menee! Että Parvelalla onkin taito saada vaikeat asiat sanottua hauskasti! Kirjan lyhyet luvut tarjoavat – mieluiten pienissä erissä nautittuna – ilonpilkettä silmään pitkäksi aikaa. Naulan kantaan osuvat myös syksyn pimeimmästä ajasta kertovat tunnelmat ja kuvaukset hiirijahdista, ja joulullekin on omistettu pari lukua.

Leena Kristola



maanantai 13. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 13. luukku

Jacobsson, Anders:
Lasse ja vampyyrisisko

Hyvä kirja! Lasse on hyvä tyyppi ja kaverit ovat pössöjä. Saa nauraakin joskus. Olen lukenut ainakin yli kymmenen Lasse-kirjaa.

Olli Katila



sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 12. luukku

Géza Gàrdonyi:
Egerin tähdet

Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Unkariin ja pohjautuvat tositarinaan. Kirjan merkitystä unkarilaisille voi verrata siihen, mitä Tuntematon sotilas merkitsee suomalaisille. Kirja oli pakollista luettavaa Unkarissa yläasteella, ja muistan saaneeni sen koulusta joululomalukemiseksi.

Lajos Olah

lauantai 11. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 11. luukku

Diana Wynne Jones:
Liikkuva linna

Hyvä, huumoria sisältävä fantasiakirja, josta pidän. Kirjan maailma on yhtä ainutlaatuinen kuin esimerkiksi Harry Pottereiden, mutta ei yhtä tunnettu. Taikuus on ihan kulman takana, kaikkien saatavilla.

Tuuli Vähämäki



perjantai 10. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 10. luukku

Marian Keyes: Sushia vasta-alkajille

Dubliniin sijoittuvan kirjan tapahtumat tempaavat lukijan mukaansa jo muutaman sivun jälkeen. Kirjassa seurataan kolmen erilaisen naisen elämää; kaksi heistä on töissä aloittelevan lehden toimituksessa ja yksi tukehtuu kotiinsa, vaikka päällisin puolin hänellä näyttää kaikki olevan kunnossa. Viihdekirjallisuuden ystäville teos on mainio valinta. Luvassa on dramaattisia ihmissuhteita, yllättäviä tapahtumia ja vauhdikasta menoa.

Auli Pirilä


torstai 9. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 9. luukku

Rhonda Byrne:
Salaisuus - Päivittäisiä elämänohjeita

Kirja sisältää ajattomia viisauksia ja aforismeja, joiden tehtävänä on tuottaa iloa ja harmoniaa vuoden jokaiselle päivälle.

Kirjan ydinajatus on vetovoiman laki, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisen ajatukset vetävät puoleensa ajateltuja asioita. Kirjassa kannustetaan positiiviseen ajatteluun ja elämäntapaan sekä kiitollisuuteen siitä, mitä kaikkea hyvää meidän elämäämme sisältyy.

Luen mietelauseen aina aamuisin ennen työhön lähtöä. Hyvä ja osuva mietelause antaa mukavan alun päivälle. Jos siinä aamun ankeudessa on ehtinyt sukeltaa jo negatiivisuuden syövereihin, niin hyvä lausahdus saa ajatukset myönteisille raiteille.

Aila Taivalmäki



keskiviikko 8. joulukuuta 2010

tiistai 7. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 7. luukku

Jansson Tove:
Muumipeikko ja pyrstötähti

Muumilaaksossa on rauhallista. Uusi silta on vasta maalattu, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä. Joku järjestää Muumimamman hillopäärynät ja Muumipeikon helmet suureksi tähdeksi, jolla on pitkä pyrstö. Piisamirotta puhuu kauheita tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornin professoreilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka.

Kaisa Lallukka


maanantai 6. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 6. luukku

Minun kirjasuositukseni on Vesa Määtän Lakeuksien eversti Matti Laurila (2010). Se kertoo legendaarisesta eteläpohjalaisesta jääkärieverstistä ja sotilasjohtajasta, joka vaikutti suuresti sotien ajan maakuntamme ihmisiin.

Määtän teos on tiivis elämäkerta Matti Laurilasta. Se etenee kronologisessa järjestyksessä kertomuksin ja valokuvin, joita on runsaasti eri aikakausilta. Kirja tarjoaa elävää sisäpiirin kuvaa todellisesta Matti Laurilasta sekä myös yllättävää taustatietoa.

Lakeuksien eversti on mielestäni erittäin mielenkiintoinen historiallisesta näkökulmasta. Se tarjoaa kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille ja Laurilan aikalaisille monipuolista tietoa ja ajateltavaa. Hyvä kirja!

Jussi Pitkäranta





Määttä, Vesa:
Lakeuksien eversti Matti Laurila : jääkäristä legendaariseksi talonpoikaispäälliköksi.

Jääkärieversti Matti Laurila (1895-1983) on suomalainen sotilaslegenda. Tämä Vesa Määtän kirjoittamaan väitöskirjaan pohjautuva elämäkerta valottaa Laurilan suosioon ja epäsuosioon liittyviä tapahtumia.

Laurila lähti 1915 sotilaskoulutukseen Saksaan. Vapaussodassa hän johti isänsä paikalla Lapuan suojeluskuntalaisia: isä ja veli olivat kaatuneet Länkipohjan taistelussa Lapuan lumiauraksi kutsutun joukon kärjessä.

Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä Laurilan vastuu oli suuri Mäntsälän kapinan tapahtumissa 1932.

Talvisodassa Laurila kunnostautui miehineen Taipaleen ja Äyräpään taisteluissa. Jatkosodassa hän joutui esimiestensä epäsuosioon ja hänen sotilasmaineensa kärsi kolauksen. Syksyn 1941 sotatoimissa Laurila menestyi kenraaliluutnantti Talvelan alaisuudessa.

Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin, ja Laurila putosi tyhjän päälle. Hänen omat miehensä pysyivät kuitenkin everstilleen uskollisina, ja kun hän 1983 kuoli, oli se suuri maakunnallinen surujuhla.

Olavi Lallukka


sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 5. luukku

Jean Untinen-Auel:
Luolakarhun klaani, Hevosten laakso, Mammutin metsästäjät, Tasangon vaeltajat ja Luolien suojatit


Olen lukenut kirjasarjan monta kertaa. Sarja kertoo ihmiskunnan aamuhämärästä. Päähenkilönä on Ayla -niminen tyttö, jonka elämää seurataan läpi vuosien. Tarina alkaa, kun Ayla leikkii 5-vuotiaana joenrannalla. Maanjäristys vie koko muun perheen, vain Aula pelastuu ja jää yksin vaeltamaan. Luolakarhun klaani ottaa hänet huomaansa, mutta hänen erilaisuutensa korostuu klaanissa ja häntä syrjitään.

Lopulta Ayla karkotetaan klaanista, ja hän yrittää selviytyä yksin ankarissa olosuhteissa. Rohkea ja voimakas Ayla taistelee läpi koettelemusten. Hänellä on näkijän ja parantamisen lahja. Kirjoissa on tarkkoja luontokuvauksia ja Aylan selviytymistaistelua on mielenkiintoista seurata.

Liisa Kamppi


lauantai 4. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 4. luukku

Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Tatun ja Patun oudot aakkoset
Otava, 2009

Perheessämme eniten yhdessä luettuja kirjoja ovat ehdottomasti Tatut ja Patut. Etsittävää ja oivallettavaa löytyy kirjojen jokaiselta värikkäästi kuvitetulta aukeamalta. Kirjoissa käytetty kieli on rikasta, hauskaa ja sanavarastoa kehittävää, aikustakin naurattaa.

Niemistön perhe




perjantai 3. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 3. luukku

Kessler, Liz
Merensininen salaisuus
WSOY, 2004


Kirja kertoo 12-vuotiaasta Emily-tytöstä, joka haluaisi koulussaan mennä mukaan uimaopetukseen. Hänen äitinsä on jostain syystä kieltänyt uimisen kokonaan, joten tämä kuulostaa Emilyn mielestä jännittävältä.

Kun sitten uimaopetuspäivä koittaa, Emily kokee pienen säikähdyksen, kun hän saa vedessä kauheita kouristuksia. Hän alkaa pelätä vettä, eikä mene enää opetuksiin, vaan lintsaa niistä.

Eräänä yönä hän kuitenkin menee meren rantaan ja koettaa selvittää mistä kouristukset johtuvat hyppäämällä veteen. Emily saa jälleen kouristuksia, mutta tällä kertaa siihen liittyy jotakin muutakin. Hänen jalkansa tuntuvat kummallisilta ja hänelle herää epäilys siitä, mikä hän oikeasti on. Jos siis haluat tietää mitä Emily epäilee, lue kirja.
Elli Ijäs

torstai 2. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 2. luukku

Ilkka Lahdenmäki - Maippi Tapanainen - Taina Tervonen:
Ihmisarvoinen työ


Teos muistuttaa meitä siitä, että ihmisarvoinen työ ei ole aina itsestäänselvyys. Lisäksi teos kertoo työn moninaisuudesta Suomessa, Ranskassa ja Intiassa.

Heli Pikkarainen



keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Joulukalenterin 1. luukku

Jari Haapa-aho
Hengitä edes hiljaa
HD kustannus, 2010

Jari Haapa-ahon kirja "Hengitä edes hiljaa" on vahva kuvaus nuoren miehen elämästä 1970-luvulla. Se kertoo todellisista tapahtumista, vaikka kirjailija onkin itse kehitellyt henkilökuvia. Tapahtumat sijoittuvat Alavudelle ja Peräseinäjoelle. Kirja muistuttaa siitä, että elämä ei ole aina helppoa. Kirjan kieli on välillä aika ronskia, mutta kirjan kertomus on ajatuksia herättävä. Siksi se kannattaa lukea.

Irja Hietala








tiistai 16. marraskuuta 2010

Lukutikku ja rihvelitaulu – koululaitoksen historiaa ikäihmisille

Kokemuksia Peräseinäjoen kirjastosta

Viime syksynä alkoi Seinäjoella mielenkiintoinen ikäihmisille suunnattu projekti, jossa kirjastolaiset keräsivät vanhoja koulukuvia ja vanhaa kouluaiheista kirjallisuutta. Historioitsija Raimo Hieta ja sukututkija Pekka Siltanen valmistivat esityksen Seinäjoen alueen koululaitoksen historiasta.

Projektiin liittyen vierailtiin kevään ja syksyn aikana päivätoimintaryhmissä Seinäjoen, Nurmon ja Peräseinäjoen alueella. Peräseinäjoella ryhmissä vierailtiin viisi kertaa. Vanhuksia oli mukana 3 – 9 henkilöä kerralla. Raimon ja Pekan esityksen jälkeen virisi keskustelua lukutikuista ja vanhoista rippikoulumuistoista - eräs kuulijoista oli käynyt jopa kiertokoulua. Kuultiin myös tarina Ala-Viitalan koulun kouluruokailusta, joka oli aloitettu jo paljon aikaisemmin kuin kouluruokailu Suomessa yleisesti alkoi. Eräs osallistuja muisti ruokalistankin. Kirjavinkeistä eniten kiinnostivat vanhat aapiset. Vanhat koulukuvat herättivät myös mielenkiintoa, ja jälkeenpäin päivätoimintaan kopioitiin kuvia, joista osallistuja oli löytänyt itsensä tai sisaruksensa. Kirjastossa oli aiheeseen liittyvä näyttely, jota moni kirjaston asiakas pysähtyi katsomaan. Tämäntyyppistä näyttelyä toivottiin useammin.

Projektiin liittyi myös yleisöilta Seinäjoella, Nurmossa ja Peräseinäjoella. Peräseinäjoen kirjastossa tilaisuus oli lokakuussa. Kevään aikana oli Peräseinäjoella kerätty lisää vanhoja luokkakuvia, ja erityisesti nämä kiinnostivat iltaan osallistuvia. Aapisten keräilijä Hilkka-Maija Keskinen rakensi iltaan aapispolun, jossa kirjat oli sijoitettu aikajanaan. Vanhat aapiset olivat erityisen viehättäviä, ja illan osallistujat saivat etsiä lukuisten aapisten joukosta omansa. Peräseinäjoella mm. eri ikäpolvia edustavat paikallislehden toimittaja, illan vetäjä ja kirjaston harjoittelija löysivät joukosta oman aapisensa.

Merja Koski-aho

tiistai 9. marraskuuta 2010

Mittarituttavuuksia

Ahtopainemittari, öljynpainemittari, paineilmamittari, nestepainemittari ja rengaspainemittari. Siinä mittareita joiden kanssa raskaan kaluston kuljettaja joutuu toisinaan toimimaan. Lokakuussa Seinäjoen kirjastoautoissa Sepessä ja Ykässä vietetty terveysviikko toi autoihin uuden mittarituttavuuden, verenpainemittarin.


Terveydenhoitajaopiskelijat suorittivat verenpainemittauksia molemmissa kirjastoautoissa viikolla 41. Lisäksi jaossa oli valistusmateriaalia mm. diabeteksesta, masennuksesta ja päihteistä. Kampanjaviikon 11.-15.10. jälkeen verenpainemittarit ja valistusmateriaalit jäivät autoihin, joissa ne ovat asiakkaiden käytettävissä itsepalveluperiaatteella.

Kiinnostusta terveysviikko sai kiitettävästi sekä lehdissä että molemmissa radioissa. Sähköinen radio oli saanut muutaman ihmisen liikkeelle, ja vanha kunnon puskaradiokin toi terveydenhoitajaopiskelijoille pari asiakasta. Kirjastoautonkuljettajat eivät tienneet, miten terveysviikko ottaisi tuulta alleen, ja he olivatkin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten moni auton asiakkaista halusi mittauttaa verenpaineensa ja tahtoi lisätietoa valistusmateriaalin muodossa.

Ykän ja Sepen lähipiiriin kuuluva taho kertoo kuulleensa kirjastoauton varastossa kiertäneestä huhusta, jonka mukaan kuljettajat toivovat terveysviikolle jatkoa. Kirjastoautonkuljettaja-virkailija Jussi Haapala vahvistaa huhun paikkansapitävyyden ja toteaa samaan hengenvetoon:
”Seuraavaan tämänkaltaiseen tempaukseen mennessä Ykän radiokin on toivottavasti saatu korjattua, joten terveydenhoitajaopiskelijoiden ei tarvitse enää kuunnella lauluani. Tyttöparat.”

K. Autoilija

alias Jussi Haapala

maanantai 1. marraskuuta 2010

Marraskuun kirjavinkki

Henrik Lange:
90 kirjaklassikkoa kiireisille, 2009


Liian vähän aikaa ja liian paljon klassikkoja lukematta? Ei hätää, apu on tässä!

Langen kirjassa kirjallisuuden klassikkoteoksia on tiivistetty sarjakuviksi ja vielä tarkemmin sanottuna kolmeen sarjakuvaruutuun. Teos ei tee pilkkaa kirjallisuudesta, vaan menee paremminkin syvälle kirjan ytimeen ja kertoo mikä kirjassa on olennaisinta. Se on kuitenkin tehty huumorilla, eli ei sovi aivan tosikoille.

Esiteltynä on mm. Raamattu, Saatana saapuu Moskovaan, Aarresaari, Kolme muskettisoturia ja Sadan vuoden yksinäisyys. Osoitteesta http://www.lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/helsingin_24_sarjakuvafestivaalin_satoa.html löytyy Langen näkemys Stephen Kingin kirjasta Uinu, uinu lemmikkini.
Lange on ruotsalainen piirtäjä, joten kotimaisia klassikkoja tästä teoksesta ei valitettavasti löydy, mutta ehkä joku saa inspiraation ruveta sellaista tekemään myös omista klassikoistamme.


Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

Hanna Kotila

perjantai 1. lokakuuta 2010

Lokakuun kirjavinkki - Teetä, kakkuja ja herkullista keittoa

Monet kirjallisuuden ystävät tuntevat jo Mma Ramotswen ja hänen rooibois-teensä, jota tarjotaan asiakkaille Naisten etsivätoimistossa Botswanassa ennen kuin asiakkaan ongelmaa ryhdytään ratkomaan. Teetä siemailee yhdessä Mma Ramotswen ja hänen asiakkaansa kanssa myös sihteeri Mma Makutsi, joka on suorittanut sihteerin tutkinnon yhdeksänkymmenenseitsemän prosentin kokonaisarvosanoin! Alexander McCall Smithin kirjat Mma Ramotswen tutkimuksista sisältävät afrikkalaista elämänviisautta ja huumoria, jonka kärki on usein suunnattu länsimaista ihmistä kohti. Varsinkin sarjan ensimmäinen osa sisältää myös elämän kipeyttä ja on huomattavasti vakavampi kuin sarjan muut osat.

Vuosi sitten kesällä tartuin Gaile Parkinin kirjaan ”Kigalin kakkukauppa”, jossa päähenkilö Angel myös tarjoaa teetä vierailleen: ” Eh, mutta miksi me tässä seisomme. Minä menen keittämään meille kaikille teetä.” Aluksi tuntui siltä, että kirjoittaja oli plagioinut McCall Smithin kirjoja, ja ajattelin jo heittää kirjan käsistäni, mutta sitten tarinat alkoivat elää. Päähenkilö Angel asuu Ruandassa Kigalissa ja valmistaa tilauksesta täytekakkuja kaupungin asukkaille. Hän ei mielellään tee värittömiä valkoisia kermakakkuja vaan kakkuja, joissa hehkuvat eri värit: punainen, vaaleanpunainen, keltainen, vihreä ja musta. Kirja muodostuu kakun tilaajien elämäntarinoista samaan tapaan kuin Mma Ramotswen kirjat etsivätoimiston asiakkaiden tarinoista.
Kigalin kakkukauppa on monikulttuurinen kirja. Angel ja hänen miehensä ovat lähtöisin Tansaniasta, ja he asuvat talossa, jonka asukkaat ovat tulleet Ruandaan erilaisiin tehtäväiin maata repineen sisällissodan jälkeen. Kirjaa lukiessa avautuu vähitellen myös Angelin perheen oma tarina. Kirjassa on tummiakin sävyjä, mutta niitä lieventää lempeä huumori ja elämänviisaus.

Marsha Mehranin ”Lumoavien mausteiden kahvila” ja ”Ruusuvettä ja lammaspataa” keräävät tarinansa eksoottisten tuoksujen ja ruokien ympärille. Tuoksut tulevat mm. kardemummaa, kanelia ja rakuunaa sisältävistä keitoista, joita Iranista paenneet sisarukset tarjoavat kahvilassaan Irlannissa. Kun kahvilan tuoksut leijailevat ensimmäistä kertaa kaupungin kaljakuskin Conorin nenään, hän tuumii: ”Jos taivas ei tuoksu juuri tällaiselta, niin sitten en tiedä miltä se tuoksuu.” Iranilaiset sisarukset ja paikalliset irlantilaiset kohtaavat joko kahvilassa tai kahvilaa vastustaen. Kirjoissa on myös ruokaohjeita, joiden yli voi sujuvasti hypätä. Teokset tarjoavat välähdyksiä Iranin historiasta ja Ajatollahin valtaannoususta, mutta perustaltaan ne ovat tarinoita Irlannista ja muistuttavat Maeve Binchyn kirjoja.

Myös Erica Bauermeister rakentaa kirjansa ”Elämän lempeät maut” ruuanlaiton ympärille. Kirjan päähenkilö Lillian pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua, jossa opitaan muutakin kuin ruoanvalmistusta. Kahvilan, ravintolan tai kakkukaupan ympärille rakentuvat tarinat tuntuvat olevan nyt muotia, ja niiden joukosta voi löytää itselleen mukavaa luettavaa.

Merja Koski-Aho

torstai 23. syyskuuta 2010

Fingerporillinen sarjakuvia: Pertti Jarla Nurmon kirjastossa 15.9.

Olen rautatieasemalla odottamassa Ruutujen yli –projektiin liittyvän sarjakuvailtamme esiintyjää. Lopulta sateen keskeltä harppoo tutunoloinen mies. Paiskaamme reippaasti kättä ja ilman täyttää leppoisa puheensorina. Pertti Jarla on kuin sarjakuvansakin: omaperäinen, mutta helppo lähestyä.

Kun saavumme kirjastoon, huomaamme, että ihmisiä on jo alkanut kerääntyä paikalle. Fingerpori ei selvästikään ole minkään tietyn kohderyhmän sarjakuva, sillä katsomossa istuu niin naisia kuin miehiä, isiä ja poikia, sarjakuvaharrastajia ja faneja.



Ensimmäiset nimmarinpyytäjät tarttuvat heti tilaisuuteen ja kahvihetki jää haaveeksi. On aika aloittaa haastattelu täyden salin edessä. Mielenkiintoista asiaa on paljon ja aihetta käsitellään laveasti. Tässä vain osa esityksen annista:

Pertti Jarla on mies, joka tunnetaan parhaiten Fingerpori-sarjakuvastaan. Monelle suomalaiselle Heimo Vesan ja Rivo-Riitan elämänkäänteet kuuluvat osaksi aamurutiinia sanomalehden sivuilla. Hauskaa on, että Ilkassakin omana sarjanaan ilmestyvä Mustanaamio jatkaa toisinaan seikkailuaan Fingerpori-versiona.

Ihmiset ottavat joskus Fingerporin liiankin vakavasti. Useammin kuin kerran on joku uskonut tarinan pohjaavan todelliseen tapahtumaan. Villeimmissä tapauksissa on jopa luultu, että sarjakuva on piirretty juuri määrätystä henkilöstä. Jarla kuitenkin vakuuttaa, että vaikka esimerkiksi Rivo-Riitan hahmoon on otettu joitain piirteitä hänen elämänsä varrella tapaamistaan ihmisistä, on tämä kuitenkin vain yksi vilkkaan mielikuvituksen tuotteista. Ja vaikka Heimo Vesasta löytyykin paljon Jarlan omia piirteitä, on hänkin silti fiktiivinen henkilö, ei Pertti Jarlan alter ego.


Ideat sarjaansa Jarla poimii elävästä elämästä. Fingerporia pidetään joskus pelkästään sanaleikkisarjana, mutta kyllä vitsiä on usein väännetty aivan muistakin aiheista. Nämä sanaleikit vain jäävät helpommin ihmisten mieliin. Jarla ottaa vastaan myös lukijoiden ideoita, ja joskus ne ovat päätyneet sarjakuvaksikin asti. Silloin Jarlan signeerauksen perässä voi nähdä idean kehittäjän nimen.

Fingerporista on alkanut vähitellen ilmestyä myös oheistuotteita, mutta kauppaketjut eivät ole uskaltaneet niihin tarttua arveluttavan huumorin takia.

Sarjakuvan suhteen Jarlalla on edelleen yksi haave. Hän haluaisi joskus tehdä myös vakavamman albumin ja keskittyä kokonaisen tarinan kertomiseen.

Haastattelun jälkeen Jarlalla on vielä aikaa faneille. Nimmarien lisäksi kirjojen kansiin tallentuu piirroksia suosikkihahmoista ja ihmiset poistuvat tyytyväisinä. Olisiko nyt aikaa istahtaa hetkeksi alas ja juoda kupponen kuumaa ennen kotimatkaa?

Outi Kytöniemi

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Mikä on ihminen?

Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox?
WSOY 2010.


Jossain lähitulevaisuudessa, Kalifornian syrjäseudulla, Jenna Fox herää koomasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hän on 17-vuotias, eikä muista elämästään yhtään mitään. Hermostunut äiti ja kylmäkiskoinen isoäiti asuvat hänen kanssaan vanhassa, sokkeloisessa talossa, jonka naapurustossa asuu joukko kummajaisia.

Päivästä päivään Jenna tuijottaa vanhoja kotivideoita entisestä elämästään ja yrittää epätoivoisesti kasata filmeistä minuuttaan. Kun muisti vihdoin palaa, pulpahtavat pintaan myös kysymykset. Mitä auto-onnettomuudessa oikeasti tapahtuikaan? Entä sen jälkeen? Kukaan ei halua vastata.

Nuortenkirjallisuus ei ole koskaan kaihtanut isoja aiheita tai vaikeita kysymyksiä. Pearson käsitteleekin identiteetin, ihmisyyden, vanhemmuuden ja tieteen etiikan isoja kysymyksiä älykkäästi, mutta tavalla, joka ei pitkästytä nuortakaan lukijaa. Vetävä kerronta imaisee helposti mukaansa maailmaan, joka on melkein kuin omamme, mutta ei aivan. Se paljastaa asioita ihmisistä ja ihmisyydestä ja nostaa esille myös hirviöaiheen.

Mary E. Pearsonin romaanin lajityyppi on scifi. Kuten yleensä, science fiction katsoo tulevaan ja auttaa meitä juuri siten näkemään lähelle, tähän päivään. Toivon, että eri-ikäiset ihmiset rohkeasti tarttuisivat Pearsonin kirjaan. Kuka on Jenna Fox? Kysymys jää soimaan mielen pohjalle hiljaisena lauluna vielä pitkään lukemisen päätyttyä.

Mervi Heikkilä


Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

tiistai 24. elokuuta 2010

Kuraa tuodaan!

Kirjaston uudisosa näyttää edelleen hiukan kummalliselta ja valtavan kokoiselta tilataideteokselta Aallon rakennuksen takapihalla. Pian näkymä kuitenkin muuttuu.


Päätökset urakoitsijavalinnoista saivat elokuussa lainvoiman ja 16.8. allekirjoitettiin vino pino urakkasopimuksia. Sen myötä rakennusliike Timo Nyyssölä Oy on aloitellut jo ensimmäisiä perustusvaluja ja ajallaan pääsevät muutkin urakoitsijat tekemään omia hommiaan.

Ensimmäinen työmaakokous on myös pidetty ja se oli ensikertalaiselle osallistujalle hieno kokemus. Parikymmentä eri alojen asiantuntijaa oli kokoontunut pitkän pöydän ääreen ja jokainen sai vuorollaan kertoa omat ajankohtaiset, työmaata koskevat asiansa. Vaikka asioita ja ihmisiä oli paljon, kokonaisuus oli selvästi hyvin kaupungin tekniikkakeskuksen miesten hyppysissä. Käyttäjän edustajalle jäikin ensimmäisestä kokouksesta luottavainen olo: rakennushanke etenee selkeästi paremmin kuin roudan, pakkasen ja myrskyjen kouriin joutuneet junat.


Uuden rakentamiseen liittyy kuitenkin myös luopumista. En nyt puhu suinkaan parkkipaikoista, vaan lähtevästä puustosta, joka on jo melkein kokonaan kaadettu. Onneksi jäävä puusto suojataan tarkoin ja piirustuksia katsomalla voi huojentuneena todeta, että kirjaston uudisosa tulee aikanaan sijaitsemaan vihreän puiston keskellä.

Mervi Heikkilä

maanantai 2. elokuuta 2010

Elokuun kirjavinkki


Kjell Askildsen:
Saari
LIKE, 2009

Askildsenin Saari-kirjassa noustaan 148 askelmaa monta kertaa. Ylhäältä majakasta pikkuruisen saaren näkee lähes kokonaan itäpoukamaa lukuun ottamatta. Kirjailijan kerronta ottaa ihmeellisesti valtaansa: myös lukija siirtyy majakkaan nousevan mukana kanervikosta yläilmoihin.

Majakkasaarella eletään keskikesän aikaa. Siellä asuu yleensä vain kolme ihmistä: keski-ikäinen majakanvartija Mardon, hänen vaimonsa Maria ja heidän 20-vuotias tyttärensä Marion. Majakan lisäksi rakennuksia on ainoastaan muutama: majakanvartijan talo, ränsistynyt lato ja mökki, jossa on yksi huone. Mökkiin on nyt majoittautunut kirjailija Albert Krafft. Hän saa sekaisin pienen perheen näennäisen tasaisen elämän.

Kirjailija kuvaa henkilöitään ja heidän mielenliikkeitään lyhyillä ja tarkoilla lauseilla. Hän vaihtaa kerronnan näkökulmaa kiinnostavasti: kertoo yksittäisen, usein arkisenkin asian yhdestä henkilöstä ja tarkentaa sitten varoittamatta toiseen. Tämä tekee lukemisesta haastavaa – välillä on mietittävä, kuka kulloinkin on hän, josta kerrotaan. Kerrontatavan ansiosta lukija tietää kirjan henkilöitä enemmän siitä, mitä saarella on tekeillä ja pystyy eläytymään heidän mielenliikkeisiinsä ja tunteisiinsa.

Tarina muusta maailmasta erillään asuvasta perheestä, heidän mietteistään sekä tavoistaan seurata toistensa liikkeitä majakasta, keittiön ikkunasta tai ulkohuoneen seinänraosta, on jollain tapaa ajaton. Pienoisromaani ilmestyikin suomeksi vasta vuonna 2009, neljä vuosikymmentä myöhemmin kuin alkuperäinen Omgivelser-teos. Onneksi Tarja Tevan suomentama kirja sai varsin houkuttelevan ulkoasun: pienen, sinisen kirjan kannessa on airo, joka upotessaan veteen saa vedenpinnan väreilemään. Samalla tavalla saarella viivähtävä tuntematon nostaa esiin perheenjäsenissä erilaisia tunteita: ihastusta, mustasukkaisuutta ja kaipuuta.

Kertomus tarjoaa paljon pohdittavaa: vaikka henkilöiden aiemmista vaiheista ei juuri kerrota, heistä tulee eläviä ihmisiä. Lukija pääsee miettimään eristyksissä elämisen vaikutuksia, mustasukkaisuuden mekanismeja ja perheväkivallan syitä, vapauden ja sitoutumisen sekä totuuden ja valheen suhteellisuutta. Onko kaikkialle ulottuva pimeys vähemmän pelottavaa kuin se, että valokeila tuo esiin joitakin yksityiskohtia pimeydestä? Muun muassa tätä miettii mökissään kirjailija Krafft. Hän luonnostelee tarinaa pojasta ja taskulampusta: poika pelkää, koska näkee vain sen, minkä lamppu valaisee.

Pieni kirja jättää vastaamatta moniin lukijan kysymyksiin, mikä on osa teoksen tenhoa. Myös tarinan loppu jää avoimeksi.

Kjell Askildsenin tuotantoon kuuluu useita novellikokoelmia ja romaaneja. Niistä on Saari-pienoisromaanin lisäksi suomennettu kolme novellikokoelmaa, jotka ovat nimeltään Suuri autio maa, Tessalonikin koirat ja Tuomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset.

Sirpa Pukkinen


perjantai 16. heinäkuuta 2010

Säätiö teatterissa

Seinäjoen kirjaston keväällä 2009 perustama nuorten Säätiö-ryhmä kävi katsomassa teatterin Verstas-näyttämön Kivet-esityksen lauantaina 8.toukokuuta. Säätiöön kuuluu noin 12 aktiivista kirjallisuuden ja kirjaston ystävää. Säätiöläiset ovat iältään 13–22 -vuotiaita nuoria. Pitkällisen sovittelun ja säädön jälkeen saatiin sovittua suurimmalle osalle säätiöläisistä sopiva aika teatterivierailulle: mukaan pääsi lähtemään kymmenen nuorta sekä Seinäjoen pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston kirjastonhoitajat.

Kivet-esitys:
Juoni:
Australialaisiin tositapahtumiin perustuvassa näytelmässä pääosissa on kaksi poikaa, jotka tekevät tyhmyyksiä, mm. potkivat kiviä alas sillalta. Nuoremman pojan potkaisema kivi osuu autoon ja sen vuoksi autonkuljettaja ajaa kolarin ja kuolee. Nuorempi, ujo poika katuu ja tunnustaa tekonsa. Pojat joutuvat oikeuteen ja saavat rangaistuksensa.

Roolisuoritukset:
Roolisuoritukset olivat mahtavia. Oli vaikea käsittää, kuinka paljon näyttelijät ehtivät tehdä lavalla. Näytelmä vaati suurta keskittymistä yleisöltä ja erityisesti näyttelijöiltä.

Esityksen jälkeen:
Paikallisella poliisilla oli puheenvuoro. Nuoret saivat keskustella poliisin kanssa näytelmästä, rikoksista ja niistä aiheutuvista rangaistuksista. Yhdessä pohdittiin mm. sitä, ovatko rangaistukset liian lieviä vai liian ankaria.

Sanoma:
Ei saa potkia kiviä. Kaikessa järki mukana, myös porukassa, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. Näytelmä opettaa nuoria harkitsemaan, ennen kuin alkaa leikkiä liian vakavilla asioilla. Kokonaisuus oli koskettava, ajatuksia herättävä ja siihen oli helppo eläytyä. Lisää tällaista kaivataan! Jäämmekin kiinnostuneina odottamaan Verstas-teatterin seuraavaa esitystä.

Teksti: Ida, Aino, Elli, Justiina, Fiia, Suvi sekä Outi ja Pirjo

torstai 1. heinäkuuta 2010

Lukuvinkkejä heinäkuun helteisiin

Koppaa kirja kainaloon ja rötkähdä riippukeinuun, asetu aurinkotuoliin tai sukella sohvan uumeniin!

Aikuiseen makuun

Alvtegen, Karin : Varjo. 2008.
Teos hemmottelee sellaisia jännityskirjallisuuden ystäviä, jotka mieluummin paneutuvat väkivallantekojen syihin ja seurauksiin kuin seuraavat sarjamurhaajan edesottamuksia. Henkilöhahmot ovat eläviä ja syy-seuraussuhteet tuntuvat uskottavilta.

Askildsen, Kjell : Saari. 2009.
Kolmihenkisen perheen elämä järkkyy, kun pienelle majakkasaarelle muuttaa kesäasukas. Pienoisromaani on ilmestynyt norjaksi jo vuonna 1969, mutta vaikuttaa edelleen tuoreelta.

Frimansson, Inger : Rotanpyytäjä. 2010.
Teos jatkaa tekijän psykologisten dekkarien linjaa. Tyynen julkisivun takana tapahtuu kauheita asioita.

Hautala, Marko : Käärinliinat. 2009.
Mielisairaalaan sijoittuva monitasoinen tutkielma kuolemasta sekä todellisuuden ja normaaliuden rajoista.

Hotakainen, Kari : Ihmisen osa. 2009.
Tyly ja viisas kuva ajastamme ja elämästämme kirjailijan ja entisen nappikauppiaan silmin. Totuus kirpaisee, mutta myös naurattaa.

Kesävuori, Saara : Hyvä isä. 2008.
Sympaattisen tavallinen Helena luovii elämänsä kivikoissa isän, avomiehen ja poikiensa keskellä.

Kilpi, Marko : Kadotetut. 2009.
Perinteisen dekkarilinjan kyseenalaistava, pohdiskeleva ja yhteiskuntaan kantaaottava romaani.

Kähkönen, Sirpa : Mustat morsiamet. 1998.
Rautayöt. 2002.
Jään ja tulen kevät. 2004.
Lakanasiivet. 2007.
Neidonkenkä. 2009.
Sarjan teokset kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Kähkönen kuvaa ymmärtäen ja verevästi eri-ikäisiä kuopiolaisia, jotka yrittävät selviytyä päivästä toiseen ankeana sota-aikana.

Lander, Leena : Liekin lapset. 2010.
Pienen Vartsalan sahayhteisön elämää ja ihmisten kohtaloita Suomen historian tärkeinä vuosikymmeninä 1930-luvun taitteeseen saakka.

Levengood, Mark : Niin pieni ihmissydän on. 2008.
Riemujen rikkaus ja surujen summa. 2007.

Muutaman sivun pituiset humoristiset ja lämminhenkiset tarinat tuovat hymyn suupieleen ja ilonpilkahduksen arjen keskelle.

Linden, Zinaida : Ennen maanjäristystä. 2005.
Kirjeitä Japanista. 2007.
Nuorallatanssija. 2009.

Runeberg-palkittu Linden kirjoittaa tarinoita ihmisten ja kulttuurien kohtaamisista Suomessa, Venäjällä ja Japanissa

Nousiainen, Miika : Maaninkavaara. 2009.
Teos kertoo edeltäjänsä Vadelmavenepakolaisen tapaan suuresta päähänpinttymästä. Kestävyysjuoksuun hurahtanut isä alkaa valmentaa tyttärestään hinnalla millä hyvänsä huippujuoksijaa.

Oates, Joyce Carol : Haudankaivajan tytär. 2009.
Yllätyksellinen selviytymistarina, jossa seurataan tytön kasvamista naiseksi vaikeissa olosuhteissa. Lukijan mielikuvituksellekin jätetään tilaa.

Ragde, Anne B. : Berliininpoppelit. 2007.
Erakkoravut. 2008.
Vihreät niityt. 2009.

TV-sarjanakin nähty trilogia on norjalaiselle sikatilalle sijoittuva sukutarina, joka on täynnä huumoria, dramatiikkaa, salaisuuksia ja persoonallisia henkilöhahmoja.

Roth, Philip : Tuohtumus. 2009.
Teoksessa on kiinnostava, Rothille tyypillinen päähenkilö: nuori juutalainen opiskelijapoika. Hänellä on rakastavat vanhemmat, terävä pää ja halu päästä elämässä eteenpäin. Silti jokin menee vikaan.

Tamminen, Petri : Mitä onni on. 2008.
Samalla kertaa sekä hupaisa että surumielinen tarina ystävyksistä, jotka jäljittävät onnea kirjoittaakseen siitä kirjan. He haastattelevat muun muassa mandariinien maahantuojaa, onnellisuustutkijaa ja ekoyhteisön johtajaa selvittääkseen, missä onni lymyää.

Väisänen, Hannu:Vanikan palat. 2004.
Toiset kengät. 2007.
Kuperat ja koverat. 2010.

Anteron iloa hersyvä ja aistimuksista rikas matka oululaisesta kasarmista Kuvataideakatemiaan ja taiteilijaksi.

Runoja

Muista runolla : nykyrunoutta vähän joka juhlaan. (toim. Irina Björkman ja Heini Kantala). 2009.
Virkistävä kokoelma esimerkiksi silloin, kun edessä on tyhjän kortin tuoma ahdistus.

Nieminen, Jani: Kylässä. 2009.
Pojan kasvutarina mieheksi pienessä pohjalaiskylässä ja kylänraitilla, tragikoomisten henkilöhahmojen keskellä.

Pää tallella : runoja ikääntyville. 2008. ja Pää auki : säkeitä nuorille. 2010. (toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto)
Kokoelmien runot ovat raikkaita ja samaan aikaan sekä syviä että keveitä. Molemmissa teoksissa on Virpi Talvitien ihastuttava kuvitus.

Novelleja

Kuivaniemi, Mirja: Sudenkuopat. 2009.
Novellien ihmiset lankeavat kaikenlaisiin sudenkuoppiin elämänsä varrella. Kirjailija tavoittaa vahvan tunnelman kuvatessaan tavallisia ihmisiä.

Lintunen, Maritta : Tapaus Sidoroff. 2008.
Kokoelman novelleille on yhteistä yllätyksellisyys: asiat eivät etenekään siihen suuntaan, mihin lukija voisi kuvitella niiden kulkevan. Niminovellissa sotilasuralla koko sydämestään työskentelevä Raimo kierrättää sotainvalidi-isäänsä elävänä esimerkkinä puhujamatkoillaan.

Malkamäki, Sari : Jälkikasvu. 2009.
Novelleja lapsuudesta ja aikuisuudesta, heikkoudesta ja vahvuudesta, sekä siitä, missä niiden rajat kulkevat.

Elämäkerrallista

Mazzarella, Merete : Ei kaipuuta, ei surua : päivä Zacharias Topeliuksen elämässä. 2009.
Teos kuvaa yhden päivän tapahtumia. Suurmieskin oli tavallinen, elävä ja tunteva ihminen.

Arjava, Hellevi: Swanin tytöt : kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta. 2007. Merkillinen isoisä ja muita kertomuksia Wegeliuksista ja Swaneista. 2010.
Tarinointia Swanien mielenkiintoisesta suvusta ja ihmisistä. Uusimmassa teoksessa kiintopisteenä on Pohjanmaa ja yhteys pohjalaisiin sukuihin.

Nuorille ja hurjille

Richard Adams: Ruohometsän kansa. WSOY 1975.
Mukaansatempaava eläinfantasiaklassikko, joka sopii aikuisillekin.

Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus. WSOY 2010.
Wynne Jones kirjoittaa humoristista, älykästä fantasiaa kaikenikäisille lukijoille. Christopher Chantin lapsuus on magian kyllästämää, mutta arkipäivän ongelmatkaan eivät ole hänelle vieraita.

Tuula Kallioniemi: Rottaklaani. Otava 2008.
Melko pian 13-vuotiaan Ykän mukana riittää vauhdikasta menoa ja kosolti huumoria kirjan alusta loppuun. Ohessa ehditään myös pöyhiä omia ennakkoluuloja.

Jacqueline Wilson: Kuin kaksi marjaa. Otava 2002.
Identtiset kaksostytöt joutuvat monien muutosten eteen ja huomaavat olevansa sittenkin aika erilaisia. Wilson kirjoittaa hauskasti ja todentuntuisesti lasten ja nuorten näkökulmasta mutta puhuttelee vanhempaakin lukijaa.


Lapsille ja lapsenmielisille

Roald Dahl: Taikasormi. Art House 1998.
Taikasormella voi muuttaa lähes mitä vaan. Roald Dahlin lastenkirjat sopivat kaikenikäisille.

Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle. WSOY 2002, Karhukirjeitä Karhumäestä WSOY 2002, Karhukirjeitä kesäleiriltä WSOY 2004, Karhukirjeitä kaamoksesta WSOY 2006, Karhukirjeitä kaukomailta WSOY 2007, Karhukirjeitä kotiväelle WSOY 2009.
Jukka Parkkisen mainiot Karhukirjeet toimivat erinomaisesti myös äänikirjoina ja sopivat vaikka kesälomamatkalle koko perheen kuunneltaviksi.

Jukka Parkkinen: Sananjalkoja metsäpolulla. WSOY 2004.
Eläinten elämässä tapahtuu: esimerkiksi lehmä perustaa osuusmeijerin ja korppi matkustaa Pendolinolla. Oivaltavat ja hauskat sanankäänteet tutustuttavat eläinten arkisiin pulmiin.

Sarjakuvan ystäville

Juba: Minerva – jääkarhun sydän. Otava 2009, Minerva - Kukkia tohtori Kääkälle! Otava 2006. Viilennystä helteisiin kesäpäiviin tuo vuoden 2009 Finlandia Junior –ehdokas Minerva – jääkarhun sydän. Ensimmäisessä Minerva-albumissa seikkailijatyttö Minerva yrittää torjua tohtori Kääkän ilkeät juonet. Viivin ja Wagnerin tekijän Minerva-sarjakuvat sopivat myös vähän vanhemmillekin lukijoille.

Kuvakirjoista pitäville

Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa. Kirjapaja 2010.
Eläimet eri puolilta maailmaa kertovat elämästään runojen avulla. Tapaamme muun muassa leijonan, virtahevon, kilpikonnan ja aran kalankin.

Markus Majaluoma: Taiteilijaelämää : Pipsa ja herra Pompidoun kiertävä sirkus. WSOY 2007.
Pipsa lähtee kesälomalle setiensä luo. Sedillä on oma sirkus temppukoirineen. Miten käy kun Pipsa yrittää opettaa hieman hunsvottimaiset sedät uusille tavoille?

Hannu Taina: Matti ja krokotiili Otava 1992, Matti ja kaikkien aikojen kesä Otava 1994, Matti ihanuuksien ihmemaassa Otava 1996, Matti ja salakallio Otava 2002.
Ajaton kuvakirja Matti ja krokotiili sai vuoden 2010 Lastenkirjapöllöpalkinnon. Muutkin Matti-kirjat valloittavat ja kesäistä tunnelmaa löytyy etenkin Matti ja kaikkien aikojen kesä sekä Matti ja salakallio –kirjoista.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kesäkuun kirjavinkki

Sari Vuoristo: Laskettu aika.
Gummerus 2009.


Sari Vuoriston novellikokoelma Laskettu aika on lasten ja naisten kirja. Vuoristo kuvaa, millaista on olla äiti, millaista kun koskaan ei saa sitä olla tai joutuu luopumaan lapsestaan.

Teos rakentuu mielenkiintoisesti episodielokuvan tapaan: jokainen novelli on oma kokonaisuutensa, mutta yhdessä niistä muodostuu laajempi kuva, jossa vuorotellen äänen saavien ihmisten tarinat ja elämät limittyvät toisiinsa. Kaiken ytimessä, punaisen langan päinä, ovat synnytyssairaala ja hautausmaa.

Osa novelleista liittyy tiiviistikin toisiinsa. Mitä tapahtuu, kun koulussa yksin ja huomaamatta jätetyssä Akussa jokapäiväisen tuskan keskellä herää halu liiskata hyönteiset ikkunalasiin? Oman tarinansa kertoo hänen äitinsä, joka ei näe syytä olla pojastaan huolissaan. Äidin terapeutti joutuu kamppailemaan ammattiroolinsa ja tuoreen äidinroolinsa välillä ja pohtimaan, haluaako syyttää vai auttaa.

Vuoristo kirjoittaa tiiviisti ja tiivistunnelmaisesti ja saa pienin psykologisin ja kirjallisin keinoin lukijassa aikaan huolen ja pelon tunteen henkilöiden puolesta. Aina pahat ennakkoaavistukset eivät onneksi toteudu, toisinaan taas kaikki käy pahemmin kuin osaa pelätäkään.

Vuoristo kuvaa koskettavasti, kuinka hauras ihmiselämä on ja kuinka lähellä toistaan ovat syntymä ja kuolema. Jokaiseen hetkeen kannattaa tarttua, koska kaikki muuttuu kuitenkin – yllättäen tai vähitellen.

Hannele Puhtimäki

Etsi kirjaa Seitti-kirjastosta

perjantai 28. toukokuuta 2010

Kansallinen asiakaskysely – palautetta ja kommentointia

Kansalliskirjaston organisoima kirjastojen asiakastyytyväisyyden kartoitus toteutettiin verkkokyselynä maalis-huhtikuun aikana yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastoissa, 25 erikoiskirjastossa sekä yleisissä kirjastoissa Ahvenanmaalta Lappiin saakka. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 34 300 kirjastoasiakasta, mikä on 56% enemmän kuin vuonna 2008.

Kyselyllä kartoitettiin kirjastopalvelujen käyttötottumuksia sekä asiakkaiden tyytyväisyyttä aineistoihin, elektronisiin palveluihin ja kirjastoon asioimisympäristönä.

Myös Seinäjoen kaupunginkirjasto osallistui kansalliseen asiakaskyselyyn. Asiakkaat pystyivät internetin kautta vastaamaan kysymyksiin kirjaston palveluista. Koska sama kysely toteutettiin muissakin kirjastoissa, on erityisen mielenkiintoista verrata tuloksia esimerkiksi eri maakuntakirjastojen kesken. Olemmeko onnistuneet jossain paremmin kuin muut? Missä olisi vielä parantamisen varaa?

Kaiken kaikkiaan Seinäjoen kaupunginkirjasto sai kyselyssä asiakkailtaan hyvät arvosanat. Aineistoja pidettiin ajantasaisina ja palvelua ystävällisenä sekä asiantuntevana. Analysoimme nämä vastaukset myöhemmin tarkemmin. Nyt heti aion kuitenkin vastata erilaisiin avoimissa palautteissa esiin tulleisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Rakentamiseen liittyvät on koottu erikseen kirjaston kotisivuille ja blogiin otsikolla Kirjaston uudisrakennus – usein kysyttyä.

Aukiolot
Kirjaston aukioloajoista keskustellaan usein ja niitä halutaan lisää. Ne ovat kuitenkin suoraan riippuvaisia henkilöstön määrästä. Kun rahaa henkilöstön palkkaukseen on annettu rajallinen määrä, ei aukioloakaan voi mielin määrin lisätä. Lisäksi työt kirjastossa eivät rajoitu asiakaspalveluun ja hyllyttämiseen, vaan kirjaston pyörittäminen vaatii, että henkilöstöllä on myös ns. sisätyöaikaa. Sisätyöaikana tapahtuu esimerkiksi aineiston valinta, tilaaminen, luettelointi, poistot, muovitus, korjaus, tapahtumien valmistelu, markkinointi, tiedotus, verkkopalvelujen ylläpito ja kehittäminen, taloushallinto, postitukset jne.
Aukioloaikojen lisäämisen lisäksi voidaan keskustella aukioloaikojen sijoittumisesta. Voisiko kirjasto aueta myöhemmin ja mennä kiinni myöhemmin? Aukioloaikojen siirtäminen ei sinänsä vaadi lisäresurssia vaan työn uudelleen organisointia. Mikäli osoittautuu, että aukioloajat ovat pielessä, niitä pitää ilman muuta muuttaa. Siirto edellyttävät kuitenkin tuntikohtaisten tilastojen hankkimista ja huolellista suunnittelua.

Kesäaukiolot
Kirjaston työntekijöiden vuosilomista 65% ajoittuu kesälomakaudelle, kuten muidenkin alojen työntekijöillä. Jos ei ole rahaa palkata vuosilomansijaisia kirjastoon, on kesäaukioloja pakko supistaa. Kirjastojen sijaismäärärahat ovat valitettavasti todella pienet ja kaupungin säästötalkoiden takia tänä vuonna vain puolet viime vuoden määrärahoista. Vaikka tiedämme, että kirjastopalveluille on kesällä tarvetta, emme näistä syistä pysty pitämään talviaukioloja kesällä. Onneksi ero kesän ja talven aukioloissa on kuitenkin aika pieni ja säästöistä huolimatta tänäkin vuonna sama kuin viime kesänä.

Dvd-levyt
Monesti toivotaan kirjastoon laajempaa ja ajantasaisempaa elokuvakokoelmaa. Kirjasto ei valitettavasti voi ostaa elokuvia lainattavaksi samalla hinnalla kuin yksityiset ihmiset. Tekijänoikeuslakien vuoksi kirjastot ostavat elokuvat lainausoikeuksin, eli yksittäinen elokuva maksaa meille noin kolme kertaa sen mitä yksityisille kuluttajille. Elokuvat eivät myöskään vapaudu kirjastolainaukseen heti ilmestyttyään vaan viiveellä. Joihinkin elokuviin emme saa lainausoikeutta koskaan. Näistä syistä kirjastojen elokuvakokoelmat Suomessa eivät pääsääntöisesti ole kovin isoja, eivätkä hyllyt pullistele uutuuselokuvia.

Kirjaston tapahtumat
Kirjastoihin toivotaan usein lisää tapahtumia. Erilaisten kulttuuritapahtumien järjestäminen onkin yleistynyt viime aikoina kirjastoissa. Henkilökunta tai määrärahat eivät kuitenkaan ole lisääntyneet, joten nykyisestä tasosta tapahtumatuotantoa on haasteellista kovin paljon kasvattaa. Joskus käy myös niin, että asiakkaat eivät tule kirjaston tapahtumiin. Se laskee motivaatiota järjestää niitä.
Kirjastot toivottavat kuitenkin erilaiset yhteistyökumppanit tervetulleeksi rikastuttamaan kirjaston kulttuuritarjontaa. Ja asiakkaat voivat edelleen esittää toiveita, millaisia tapahtumia he toivoisivat kirjastoon.

Tiedotus
Kirjastot ovat perinteisesti tottuneet niukan budjetin tiedotustoimintaan. Rahaa isoihin mainoskampanjoihin ei yksinkertaisesti ole. Siitä huolimatta olemme nyt ottaneet tiedotusta ja markkinointia koskevan asiakaspalautteen onkeemme ja yritämme lisätä tiedotusta kaikilla tiedossamme olevilla keinoilla. Otamme myös mielellämme vastaan vinkkejä, mitä kanavia myöten asiakkaat toivoisivat saavansa tietoa kirjaston palveluista.

Palautetta
Asiakaskyselyjen lisäksi kirjasto toivoo saavansa palautetta asiakkailta muulloinkin. Seinäjoen kirjaston kotisivuilla, etusivulla, on oikeassa yläkulmassa palaute-linkki, joka johtaa palautelomakkeeseen. Kirjastoissa voi myös antaa sekä suullista että kirjallista palautetta suoraan asiakaspalvelijoille. Pääkirjastossa on naulakon vieressä palautelaatikko, johon voi nimettömänäkin jättää palautteen. Tehdään yhdessä Seinäjoen kaupunginkirjastosta entistäkin parempi kirjasto!


Mervi Heikkilä
Kirjastotoimenjohtaja

lauantai 22. toukokuuta 2010

Äijäenergiaa Nurmon kirjastossa

Nurmon kirjastossa järjestettiin torstaina 6.5. Äijätapahtuma. Paikalle oli kokoontunut toimintaansa esittelemään parikymmentä järjestöä, yhdistystä tai harrastuspiiriä, joissa miehiä on mukana. Tapahtuman teemoista oli kerätty myös kirjallisuusnäyttely. Illan antiin kuului luontokuvia, hanurimusiikkia, hupiohjelmaa, verenpaineen mittausta ja tietokilpailu.



Kirjaston pihalla oli nähtävänä erilaisia kulkuneuvoja. Harley Davidson -klubi oli tuonut esille moottoripyöriä ja EPUA:n urheiluautoilijat esittelivät erilaisia kilpa-autoja, olipa paikalle saatu kanootteja ja yksi museotraktorikin Myös pelastuslaitoksen paloautoon sai tutustua.


Tapahtumalla haluttiin tuoda esiin harrastuspiirien ja yhdistysten laaja kirjo. Monimuotoisena kulttuurin ja sivistyksen kohtaamispaikkana kirjasto tukee myös kaikenlaista harrastustoimintaa ja toimii yhteistyössä eri ryhmien kanssa. Harrastajat toivoivatkin, että tapahtumasta tulisi vuosittainen.

Kirjailijavieraana oli murrerunoilija Arto Juurakko, joka on tullut tutuksi osuvilla parisuhderunoillaan. Hän totesi, että tällä kertaa kuulijoina oli ennätysmäärä miehiä ; yleensä taas enemmistönä ovat naiset. Hän esitteli käytännöllisen uutuuden, pohjalaisen kosimakiven, joka on helppo jättää riuureisulla esimerkiksi pöydän kulmalle, eikä tarvitse välttämättä puhua mitään. Kivessä lukee ”Moon jo kauan sua kattellu” , ja se tarkoittaa: ”Tuletko vaimokseni”.

Kristiina Mäkelä

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kirjastoautokissasta tuli Mirri

Kirjastoauto Ykästä huhtikuussa löytyneen kissan elämässä sattuu ja tapahtuu. Tyttökissa sai uuden kodin erään kirjastolaisen luota ja nimekseen perinteisen Mirrin. Mirri on sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa ja siellä jo ennestään asustaviin kissoihin. Uuden emäntänsä mukaan Mirri on valtavan kiltti ja ihmisrakas kissa ja tulee oikein hyvin toimeen lasten kanssa.

Eläinlääkärikäynti tuotti kuitenkin uusille omistajille yllätyksen. Mirri odottaa pentuja. Pentujen pitäisi syntyä jo toukokuussa. Uusia koteja Mirrin tuleville pennuille on jo onneksi tiedossa. Nyt vain jännitetään, meneekö kaikki hyvin ja kuinka monta kissapienokaista maailmaan putkahtaa

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Seinäjoen pääkirjaston uudisrakennus - usein kysyttyä

Milloin uudisrakennus on valmis?

Uudisrakennus tulee olemaan valmis alkuvuodesta 2012. Muutto ja RFID-muutos tarroituksineen sulkee koko pääkirjaston noin neljäksi kuukaudeksi vuodenvaihteessa.
Uudisrakennuksen valmistuttua alkaa Aallon kirjaston remontti ja vanha talo on pois käytöstä noin vuoden. Aallon kirjastoon jäävät aineistot tulevat todennäköisesti olemaan pois käytöstä tämän ajan.


Miten saa kirjastopalvelua, kun pääkirjasto on muuton vuoksi kiinni?

Pääkirjaston ollessa muuton vuoksi kiinni palvelevat Seinäjoen lähikirjastot asiakkaita. Esimerkiksi Hyllykallion ja Nurmon kirjastot sijaitsevat aika lähellä Seinäjoen keskustaa. Pääkirjastosta lainatuille aineistoille annetaan pitkä laina-aika, joten asiakkaille ei kerry sakkoja kiinniolon vuoksi. Valitettavasti myös kirjastoautot joutuvat olemaan pois liikenteestä jonkin aikaa muuton vuoksi. Lehtitupa yritetään pitää auki pitempään, mutta sekään ei välty kokonaan kiinniololta.


Miten käy Lehtituvan?

Kirjaston Lehtitupa pyritään säilyttämään toimivana koko rakentamisen ajan. Varsinaisen muuton aikana Lehtitupakin saattaa olla jonkin aikaa pois käytöstä. Kun kirjaston uudisrakennus on valmis, Lehtituvan palvelut siirtyvät uudisrakennuksen katon alle. Lehtitupa muuttuu tällöin uutisalueeksi, jossa asiakkailla on luettavissa sanoma- ja aikakauslehdet, kuten ennenkin ja lisäksi on käytössä tietokoneita tietokantoineen ja e-lehtineen. Kun uudisrakennus on valmis, Lehtituvan rakennus todennäköisesti puretaan.

Tuleeko uudisrakennukseen kahvila?

Kyllä, uudisrakennukseen tulee kahvila. Se tulee sijaitsemaan uutisalueella.


Onko lastenosasto saman katon alla kuin aikuistenosasto?

Kyllä, pääkirjaston lastenosasto tulee sijaitsemaan uudisrakennuksessa, samoin kuin suurin osa aikuisten aineistoista, musiikkiosasto, nuortenosasto ja uutisaluekin. Uuden lastenosaston nimi on Piilomaa Lea Pennasen ”Piilomaan pikku aasi” –kirjan mukaan. Lastenosastosta on pyritty suunnittelemaan paitsi esteetön ja helposti tavoitettava, myös hauska, elämyksellinen ja lasten viihtymisen huomioon ottava osasto. Asiointi lastenrattaiden ja –vaunujen kanssa Piilomaassa tulee olemaan sujuvaa ja helppoa.
Vanhan kirjaston lastenosasto jää lähinnä ryhmäkäyttöön ja sinne jää ryhmäkäyttöön tarkoitettuja aineistoja.

Tuleeko uuteen kirjastoon oleskelu- ja lukupaikkoja?

Kyllä, kirjaston uudisrakennukseen tulee sekä hiljainen lukusali opiskelijoita ja muita aineistoon syventyjiä varten että paljon mukavia oleskelu- ja työskentelypaikkoja eri osastoille.


Miten kirjaston palvelut muuttuvat uuden rakennuksen myötä?

Uuden kirjastorakennuksen ja RFID-tekniikan käyttöönoton myötä kirjastossa tapahtuu muutoksia. Itsepalveluautomaatteja tulee lisää ja ne ovat helppokäyttöisempiä kuin nykyinen automaatti. Aineistot palautetaan kokonaan automaation avulla. Myös siihen pyritään, että varaukset olisivat itse haettavissa varaushyllystä.

Nuorten ja musiikin aineistot sijaitsevat uudessa rakennuksessa samassa tilassa. Tässä tilassa sijaitsee myös esimerkiksi nuorten tiedotuspiste JIBBO ja hieno musiikin kuunteluhuone.
Uuteen kirjastoon tulee myös näyttelypaikkoja – vitriinejä ja näyttelyseiniä sekä kirjaston omille että ulkopuolisille näytteilleasettajille. Erilaiset tilat kuten monitoimitila, atk-luokka ja lukuportaikko tapahtumatiloineen mahdollistavat erilaisten tapahtumien, opetustuokioiden ja kokoontumisten järjestämisen aivan toisella tavalla kuin vanhassa kirjastossa.

Luku- ja työskentelypaikat ja langaton internet-yhteys koko talossa mahdollistavat sen, että kirjastossa voi paitsi syventyä kirjaston omiin aineistoihin, myös opiskella ja tehdä vaikka etätöitä entistä helpommin. Myös asiakastietokoneiden määrä kasvaa nykyisestä.
Tavoitteena on viihtyisä, moderni kirjastotila, jossa on antoisaa ja elämyksellistä viettää aikaa ja tutustua erilaisiin aineistoihin. Se tulee toivottavasti olemaan kaikkien seinäjokelaisten yhteinen olo- ja työhuone.


Millainen parkkipaikkatilanne on tulevaisuudessa?

Kirjaston uudisrakennuksen välittömään läheisyyteen tulee isohko parkkipaikka.

Mitä aineistoja Aallon kirjastorakennukseen jää?

Aallon kirjastotalo remontoidaan alkuperäiseen asuunsa. Sinne jäävät historia-aineistot, taideaineistot ja maakuntakokoelma. Esimerkiksi elämäkerrat, historiatietokirjat, arkkitehtuuri- ja taidekirjat ovat siis lainattavissa Aallon kirjastosta. Myös mikrofilmit jäävät Aallon kirjastoon.

Lastenosastolla tulee olemaan ryhmäkäyttöön tarkoitettuja aineistoja, kuten lukemistosarjoja ja aihepaketteja.

Alakerran nykyinen lehtivarasto jää lehtivarastoksi, mutta kirjavarastoon pyritään remontoimaan harjoittelutila ilmaisukasvatuksen alkeisryhmille. Alakertaan saadaan toivottavasti myös yhdistetty soitto- ja elokuvahuone.


Lisätietoja
kirjastotoimenjohtaja Mervi Heikkilä, 06-416 2320
mervi.heikkila(at)seinajoki.fi

tiistai 18. toukokuuta 2010

Käsillä kirjastossa - taidetta - iloa - muotoa

Nurmon kirjastossa vietettiin riemukasta taideviikkoa 20.-24.4. Samanaikaisesti oli kirjaston näyttelytilassa Näppi-käsityökoulun töitä esillä. Kirjastoon oli kutsuttu Keskuspuiston ja Rekitien päiväkotien alle kouluikäisiä lapsia viettämään yhteisiä taidetuokioita. Satujen siivittäminä lapset askartelivat satupuihin lintuja, perhosia ja kaikenlaisia satumaisia olentoja. Sormet virkkasivat ja madot hypähtelivät letitysleikissä, kun pienet kädet valmistivat puihin liaaneja ja lettejä.

Keskiviikkoiltana kirjastossa oli kaikille lapsille avoin taidepaja. Osallistujia oli niin paljon, että välillä piti jonottaakin. Taideteoksia valmistui sellaisella vauhdilla, että kirjastoon kasvoi toinenkin satupuu.



Taideviikko päättyi perjantaina satutuokioon, jossa Tuhatvuotisen satupuun ja pienen linnun johdattamina taiteiltiin satumetsään lisää liaaneja ja upea kukkamatto. Taideviikon tapahtumiin osallistui yhteensä noin 170 innostunutta lasta. Järjestelyistä vastasivat Nurmon kirjasto, kaupungin kulttuuritoimi ja Näppi-käsityökoulu.



Nurmon kirjasto kiittää kaikkia iloiseen tapahtumaan osallistuneita.

Kristiina Mäkelä

maanantai 3. toukokuuta 2010

Toukokuun kirjavinkki

Eileen Favorite:
Sankarittaret
Gummerus, 2008

Eileen Favoriten esikoisromaani Sankarittaret sijoittuu Yhdysvaltojen Illinois’hin 1970-luvulle. Päähenkilönä kirjassa on teini-ikäinen Penny, jonka isä on kuollut ja joka asuu täysihoitolaa pitävän äitinsä kanssa. Täysihoitola on siitä erikoinen, että sinne tulee aina välillä romaanien sankarittaria lepäämään omasta tarinastaan. Siellä tavataan mm. Rouva Bovary, Anna Karenina ja Scarlett O’Hara.

Äiti on erittäin tiukka siitä, että sankarittarien elämään ei puututa, vaikka kuinka tietäisi miten kirjassa käy. Penny taas haluaisi puuttua, mutta tajuaa lopulta miksi äiti on niin tiukasti sitä vastaan. Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun täysihoitolaan tulee Deirdre-niminen nainen, joka saa Pennyn äidin kaiken huomion. Penny suuttuu äidilleen ja lähtee metsään kävelemään. Siellä hän törmää Conoriin, joka on myös karannut kirjasta ja etsii Deirdreä.

Conor ottaa Pennyn vangikseen, mutta Penny punoo juonen, jonka avulla hän pääsee pakoon. Äiti on ehtinyt kuitenkin jo huolestua ja kutsua poliisit. He luulevat, Penny on vähintään raiskattu ja kun hän yrittää kertoa, että romaanista karannut mies otti hänet kiinni, hän joutuu mielisairaalaan.

Kirjassa käsitellään varsinaisen tarinan lisäksi aikuistumista, toden ja epätoden rajaa sekä äidin ja tyttären suhdetta. Pääseekö Penny sairaalasta, mitä uutta tietoa hän saa isästään ja miksi metsässä on niin vaarallista juoksennella, sen saa selville lukemalla kirjan!

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista



Hanna Kotila



tiistai 27. huhtikuuta 2010

Satutuokio tulee kotiin

Jännittävää…Lapset odottavat innostuneina. Satulaan!–projektin satutuokio on alkamassa ja lapset istuvat ringissä maton päälle levitetyllä peitolla. Tunnelma on kodikas; koti on hyvä paikka satutunnille. Satutäti Laura aloittaa kysymällä mitä tarvitaan satujen kuunteluun - avoimet korvat, silmät ja nenäkin. Suun sitä vastoin olisi hyvä olla kiinni. Vaikka mukana on pieniäkin lapsia, kaikki jaksavat kuunnella hiljaa. Välillä lapset vastaavat kirjoihin liittyviin kysymyksiin ja kommentoivat kirjan kuvia.



Satutuokio tapahtuu perhepäivähoitaja Teija Keskitalon kotona, mukana ovat myös perhepäivähoitajat Sirpa Lähdesmäki ja Pirjo Nuolikoski hoitolapsineen. Mukana olevat lapset ovat Miisa, Ella-Kerttu, Miro, Josefiina, Evena, Iines, Aamu-Helmi, Elmeri, Ilona, Jesse ja Tessa.
Lapset kuuntelevat keskittyneesti ja tarkkaavaisin ilmein. Jokaisen luetun kirjan jälkeen Laura ja lapset juttelevat hieman kirjan tapahtumista. Kissa Killi-kirjan loppu on runomuotoinen, mikä innostaa lapsetkin toistamaan runon loppusointuja. Kolmen kirjan jälkeen Laura kysyy luetaanko lisää ja lapset haluavat kuulla vielä uuden tarinan.


Satulaan!–hankkeen kohderyhmänä ovat perhepäivähoitajat ja heidän hoidossaan olevat lapset. Tällä kohderyhmän valinnalla pyritään paikkaamaan sitä, että kirjastosta normaaliresursseilla harvoin pystytään tarjoamaan tapahtumia erityisesti perhepäivähoitajille. Päiväkotien kanssa yhteistyö on vilkasta, mutta perhepäivähoitajien osallistuminen esimerkiksi kirjastossa järjestettäville satutunneille saattaa olla hankalaa.

Satutunti otetaankin hyvin vastaan, tuleehan palvelu suoraan kotiin. Perhepäivähoitajille olisi vaikeaa lähteä monen kilometrin päähän keskustaan. Hoitajilta onkin tullut runsaasti hyvää palautetta ja kiitosta projektista, ja he toivovat, että tulevaisuudessakin olisi heille suunnattuja hankkeita ja palveluja.

Projektissa ovat mukana kaikki Seinäjoen kirjastot eli Hyllykallio, Nurmo, Peräseinäjoki, Ylistaro sekä pääkirjasto. Satutuokioita on siten mahdollisuus tilata koko uuden Seinäjoen alueelle ja Satulaan-satupaketin lainaus on mahdollista jokaisen omasta lähikirjastosta.

Satupaketin avulla perhepäivähoitajat voivat jatkaa satutuokioiden pitämistä omatoimisesti: satukassi sisältää kirjoja aiheista, jotka ovat lähellä lapsia. Mukana on myös Syötä satuja –kirjanen, joka kertoo varhaisen lukemisen merkityksestä ja tarjoaa lukuhoukutuksia lapsen kanssa jaettavaksi. Satukassista löytyy erilaisia esineitä, joiden avulla satutuokioita voi elävöittää, kuten esimerkiksi leikkivarjo ja käsinukke.

Seinäjoen kaupunginkirjasto toteuttaa hankkeen lääninhallituksen tuella ja yhteistyössä Kulttuuriyhdistys Kurpitsa ry:n kanssa. Projektin satutäti on Kurpitsan Laura Kivimäki.

Kirjat jotka luettiin tällä satutunnilla:

Korolainen, Tuula: Kissa Killi ja Sottapytty
Oram, Hiawyn: Kun toiveista tulee totta
Butler, M. Christina: Kaapo Kanin känkkäränkkä
Reider, Katja: Onko vika olla sika


Outi Kukkonen

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kirjastoautosta löytyi kissa

Kirjastoauto Ykän kuskia kohtasi yllätys, kun kirjastoauton sisältä löytyi salamatkustaja. Vaalea tyttökissa oli liftannut salaa kyytiin tiistain 20.4. lenkin varrelta. Kissa oli hiippaillut autoon niin varovasti, ettei ole tietoa, miltä pysäkiltä se oli saapunut. Viimeisten pysäkkien asiakkaisiin on oltu yhteydessä, mutta he eivät tunnistaneet kissaa. Kissa on rohkea ja hyvin ihmisrakas, joten villikissa se ei ole.


Jos kaipaat kuvan lemmikkiä, saat sen karkumatkalta takaisin Seinäjoen koiratarhasta, puh. 040 – 7018 999. Kissaa pidetään siellä ainakin kaksi viikkoa.

Alla tiistain Ykä-auton lenkki, jonka varrelta salamatkustaja on autoon hiipinyt:

TIISTAI
14.35-14.45 KALLIOLA : UNTAMALANTIE/HYRYLÄNTIE LINJA-AUTOPYSÄKKI
14.55-15.05 LUOMA : LEHMÄJOENTIE 215
15.10-15.15 SAARI : LEHMÄJOENTIE 331
15.25-15.35 ISOSAARI : KOSOLANTIE 289
15.40-15.50 LAMMI : POUTUNRANNANTIE 545
15.55-16.05 NORTUNEN : POUTUNRANNANTIE 409
16.10-16.20 TIURANIEMI : POUTUNRANNANTIE 126
16.25-16.35 PIHLAJANIEMI: POUTUNRANNANTIEN/ UNTAMALANTIEN RISTEYS
16.40-16.50 JÄRVIRANNAN TIENHAARA : JÄRVIRANNANTIEN/ KORVENTIEN RISTEYS
16.55-17.05 LEHTONEN : JÄRVIRANNANTIE 260
17.40-18.05 HALKOSAARI : PITKÄKAARI 4
18.10-18.30 SANTTI : SANTINTIE 4
18.35-18.55 KITINOJAN ASUNTOALUE: LINTULANTIE 3
19.00-19.10 ISKALA: KITINOJANTIE 366

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Fantasiaa Nurmon kirjastossa

Sedun tieto- ja kirjastopalvelualan opiskelija Heidi Kivisaari on koonnuut Nurmon kirjastoon fantasia-aiheisen näyttelyn nuorille. Heidi valmistelee lopputyötään fantasiasta. Näyttelyn yhteydessä on myös tietokilpailu, johon voi käydä osallistumassa. Näyttely on avoinna huhtikuun loppuun saakka.


torstai 8. huhtikuuta 2010

Maanrakennustyöt I


Kirjaston uudisrakennuksen maanrakennustyöt edistyvät vauhdilla.


Ensimmäisenä kaadettiin rakentamisen alle jäävät puut, onneksi iso osa puista pystytään kuitenkin säilyttämään.



Lehtituvan ulkorakennus purettiin 7.4.