sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Sunnuntaivieraiden suosituksia


Teatterinjohtaja Vesa Tapio Valo,
24.3.2013

  • Kaj Korkea-aho: Katso minuun pienehen, 2009
  • Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen, 2012
  • Erik Kruskopf: Alvar Aalto kuvataiteilijana, 2012
  • Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu, 2011
  • Stephen Greenblatt: Shakespeare, 2004
  • Jukka Vieno: Stockan kulma, 2010

Tarkista saatavuus Seitti-verkkopalvelusta
 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sunnuntaivieraiden suosituksia

Kunnallisneuvos Aaro A. Harjunpää, 17.3.2013


  • Saarnaajan kirja Raamatusta
  • Santeri Alkio: Ituja (Juha Kuisman ja Seppo Niemelän kokoamia)
  • Antti Tuuri: Talvisota
  • Runoja sinulle, Suuri suomalainen kirjakerho
  • Tommy Tabermannin runoja
  • Voi tuhannen kertaa : tarinoota, Pohjanmaan murreseura Krannit



Tarkista saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Sunnuntaivieraiden suosituksia

Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä, 10.3.2013

  • Jukka Itkonen: Rinkeli Ronkeli, 2001 
  • Tuula Kallioniemi: Ihmemies Topi, 1998 
  • Kari Levola: Syvältä veistoluokan uumenista, 2002 
  • Jukka Parkkinen: Suku on pahin, Osku, 1995 
  • Sari Peltoniemi: Kukka Kaalinen pulkassa, 2002 
  • Eira Pättikangas: Olkileijona murisee, 1996

Tarkista saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

torstai 7. maaliskuuta 2013

Apilan alku

Kirjasto Apilan ovi aukesi jo viime vuonna monen monta kertaa. Avajaisista 20.8.2012 vuoden loppuun saakka kävijälaskuri raksutti lukeman 135 700. Aineistoa: kirjoja, lehtiä, musiikkia, elokuvia, kielikursseja, pelejä ja romppuja lainattiin muutaman kuukauden aikana yhteensä 294 000 kertaa.

Apilassa oli myös paljon tapahtumia: asiakkaille tarjottiin ilmaisia tiedeluentoja, kirjallisuustapahtumia, musiikkia, satutuokioita, nukketeatteria, koulutusta ja tietenkin opastuksia kirjaston saloihin. Aikuisryhmiä kirjastolaiset opastivat muutamassa kuukaudessa yhteensä 97 ryhmää, lisäksi kirjastoa esittelivät Seinäjoen oppaat. Lapsi- ja koululaisryhmiä uudessa kirjastossa vieraili vähintään yhtä monta.  Kaukaisimmat vierailijaryhmät tulivat Kanadasta, mutta myös eri puolilta Suomea vastaanotettiin vieraita. Iso osa ryhmistä oli kuitenkin koto-Seinäjoelta.

Kirjaston tekevät paitsi seinät, aineistot ja henkilöstö, myös ennen kaikkea asiakkaat, ja myös yhteistyökumppanit. Kaikille kuuluu kiitos Apilan hyvin alkaneesta taipaleesta.
Apila on saanut palkintojakin. Rakennus oli vuoden betonirakenne 2012 ja sai myös Ilkan kulttuurikilven. Lisäksi kirjasto sai OKM:n Vuoden kirjastokehittäjäpalkinnon lukemisenedistämistyöstä ja valittiinpa Apilan sisutusarkkitehti Päivä Meuronen vuoden sisustusarkkitehdiksikin. Juuri saimme myös lukea, että kirjasto Apila on ehdolla EU:n merkittävimmässä arkkitehtuurikisassa. Mies van der Rohe -kilpailun niin sanotulle lyhyelle listalle valitaan 335 ehdokkaasta 25 kohdetta eri puolilta Eurooppaa.

Kuva: Jukka Kontkanen

Hyvin on siis alkanut, entäpä nyt?

Apila ei taida olla koskaan ihan valmis. Säätämistä sekä palveluissa että kalusteissa on edelleen. Parkkipaikalta puuttuu vielä opasteita ja liikennemerkkejä, ulko-oven toiminnassa on parantamisen varaa jne. Asiat kuitenkin etenevät koko ajan, vaikka eivät aina niin vauhdikkaasti.

Pinnalla juuri nyt ovat myös kaupungin säästötoimet. Kotitalouden puolelta sen ymmärtää, että jos lompsa on pitkälti ennen palkkapäivää tyhjä, täytyy jotain tehdä. Kaupungin talouden suhteen taitaa olla sama asia. Vaikka kuinka tuntuu ikävältä, myös kirjaston on ilmeisesti pakko säästää, aivan kuten kaupungin muidenkin hallintokuntien. 

Säästöistä päättävät kuitenkin vaaleilla valitut luottamusihmiset ja niin kauan kun mitään ei ole päätetty, eletään olemassa olevien suunnitelmien ja budjettien mukaan, toki taloutta tiukasti seuraten ja tuhlailua välttäen kuten yleensäkin.

Onneksi kaikkeen ei aina niin hirveästi tarvita rahaakaan. Palava into ja tekemisen meininki ovat monen Apilankin tapahtuman takana, kuten esimerkiksi sunnuntaivieraan: Seinäjoen seudun toimittajat  talkoilevat haastattelemalla tunnettuja henkilöitä lukemisesta. Ensi sunnuntaina Hely Heikkilä selvittää, mitä lukee kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä. Tervetuloa kuulolle!

Mervi Heikkilä

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sunnuntaivieraiden suosituksia

Pianisti Raili Peltonen, 3.3.



  • Rainer Maria Rilke: Duinon elegiat, 1922
  • Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen, 1945
  • Simone Berteaut: Piaf: Jumalani kuinka olen elänyt!, 1969

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Maaliskuun kirjavinkki


Lisa See: Shanghain tytöt
WSOY, 2009

Kirjan tapahtumat alkavat vuoden 1937 Shanghaista.  Sisarukset Pearl  ja May ovat huolettomia nuoria naisia. Heidän isänsä on varakas, ja elämä on helppoa, juhlia riittää. He työskentelevät komean taiteilijan malleina, ja heidän kauniit kasvonsa koristavat monien kalenterien kansia.
Eräänä päivänä isä kertoo, että hän on menettänyt omaisuutensa pelaamalla ja että tyttäret on naitettu pelivelkojen vuoksi kahdelle Amerikassa asuvalle kiinalaiselle miehelle.

Samaan aikaan japanilaiset hyökkäävät Shanghaihin ja tytöt pakenevat äitinsä kanssa.  Äiti kuolee matkalla, mutta tytöt selviävät Amerikkaan lähtevään laivaan.
Monien koettelemusten jälkeen he saapuvat Amerikkaan. He asettuvat Los Angelesiin Chinatowniin, kulissikaupunkiin. Samassa pienessä asunnossa asuvat Pearl, May, molempien aviomiehet, appivanhemmat ja muitakin aikuisia. Elämä on rankkaa ja työntäyteistä.

Kiinalaisille niin keskeinen perheen voima tulee kirjassa hyvin esille. Vanhempia ihmisiä pitää totella ja perinteitä kunnioittaa. Perheeseen kuuluvat myös serkut ja sedät ja tädit. Mutta tärkeimpiä toisilleen ovat Pearl ja May: ”Kun tulee valkoisten hiusten aika, meillä on yhä sisarrakkautemme.”
Tytär Joy on perheen ensimmäinen Amerikassa syntynyt jäsen ja näin myös Amerikan kansalainen. Vuodet kuluvat, ja Joy lähtee opiskelemaan muualle. Hän innostuu Maon opeista ja päättää Pearlin ja Mayn kauhuksi matkustaa Kiinaan. Eräänä päivänä hän onkin sitten vain lähtenyt.  Muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin että Pearl nousee lentokoneeseen ja matkustaa Joyta etsimään entiseen kotimaahansa.

Lisa Seeltä on ilmestynyt uusin kirja Dreams of Joy, joka on jatkoa Shanghain tytöille. Sitä ei ainakaan vielä ole suomennettu, mutta toivottavasti saamme sen lukea suomeksi mahdollisimman pian.

Anja Itämäki