torstai 23. syyskuuta 2010

Fingerporillinen sarjakuvia: Pertti Jarla Nurmon kirjastossa 15.9.

Olen rautatieasemalla odottamassa Ruutujen yli –projektiin liittyvän sarjakuvailtamme esiintyjää. Lopulta sateen keskeltä harppoo tutunoloinen mies. Paiskaamme reippaasti kättä ja ilman täyttää leppoisa puheensorina. Pertti Jarla on kuin sarjakuvansakin: omaperäinen, mutta helppo lähestyä.

Kun saavumme kirjastoon, huomaamme, että ihmisiä on jo alkanut kerääntyä paikalle. Fingerpori ei selvästikään ole minkään tietyn kohderyhmän sarjakuva, sillä katsomossa istuu niin naisia kuin miehiä, isiä ja poikia, sarjakuvaharrastajia ja faneja.



Ensimmäiset nimmarinpyytäjät tarttuvat heti tilaisuuteen ja kahvihetki jää haaveeksi. On aika aloittaa haastattelu täyden salin edessä. Mielenkiintoista asiaa on paljon ja aihetta käsitellään laveasti. Tässä vain osa esityksen annista:

Pertti Jarla on mies, joka tunnetaan parhaiten Fingerpori-sarjakuvastaan. Monelle suomalaiselle Heimo Vesan ja Rivo-Riitan elämänkäänteet kuuluvat osaksi aamurutiinia sanomalehden sivuilla. Hauskaa on, että Ilkassakin omana sarjanaan ilmestyvä Mustanaamio jatkaa toisinaan seikkailuaan Fingerpori-versiona.

Ihmiset ottavat joskus Fingerporin liiankin vakavasti. Useammin kuin kerran on joku uskonut tarinan pohjaavan todelliseen tapahtumaan. Villeimmissä tapauksissa on jopa luultu, että sarjakuva on piirretty juuri määrätystä henkilöstä. Jarla kuitenkin vakuuttaa, että vaikka esimerkiksi Rivo-Riitan hahmoon on otettu joitain piirteitä hänen elämänsä varrella tapaamistaan ihmisistä, on tämä kuitenkin vain yksi vilkkaan mielikuvituksen tuotteista. Ja vaikka Heimo Vesasta löytyykin paljon Jarlan omia piirteitä, on hänkin silti fiktiivinen henkilö, ei Pertti Jarlan alter ego.


Ideat sarjaansa Jarla poimii elävästä elämästä. Fingerporia pidetään joskus pelkästään sanaleikkisarjana, mutta kyllä vitsiä on usein väännetty aivan muistakin aiheista. Nämä sanaleikit vain jäävät helpommin ihmisten mieliin. Jarla ottaa vastaan myös lukijoiden ideoita, ja joskus ne ovat päätyneet sarjakuvaksikin asti. Silloin Jarlan signeerauksen perässä voi nähdä idean kehittäjän nimen.

Fingerporista on alkanut vähitellen ilmestyä myös oheistuotteita, mutta kauppaketjut eivät ole uskaltaneet niihin tarttua arveluttavan huumorin takia.

Sarjakuvan suhteen Jarlalla on edelleen yksi haave. Hän haluaisi joskus tehdä myös vakavamman albumin ja keskittyä kokonaisen tarinan kertomiseen.

Haastattelun jälkeen Jarlalla on vielä aikaa faneille. Nimmarien lisäksi kirjojen kansiin tallentuu piirroksia suosikkihahmoista ja ihmiset poistuvat tyytyväisinä. Olisiko nyt aikaa istahtaa hetkeksi alas ja juoda kupponen kuumaa ennen kotimatkaa?

Outi Kytöniemi

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Mikä on ihminen?

Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox?
WSOY 2010.


Jossain lähitulevaisuudessa, Kalifornian syrjäseudulla, Jenna Fox herää koomasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hän on 17-vuotias, eikä muista elämästään yhtään mitään. Hermostunut äiti ja kylmäkiskoinen isoäiti asuvat hänen kanssaan vanhassa, sokkeloisessa talossa, jonka naapurustossa asuu joukko kummajaisia.

Päivästä päivään Jenna tuijottaa vanhoja kotivideoita entisestä elämästään ja yrittää epätoivoisesti kasata filmeistä minuuttaan. Kun muisti vihdoin palaa, pulpahtavat pintaan myös kysymykset. Mitä auto-onnettomuudessa oikeasti tapahtuikaan? Entä sen jälkeen? Kukaan ei halua vastata.

Nuortenkirjallisuus ei ole koskaan kaihtanut isoja aiheita tai vaikeita kysymyksiä. Pearson käsitteleekin identiteetin, ihmisyyden, vanhemmuuden ja tieteen etiikan isoja kysymyksiä älykkäästi, mutta tavalla, joka ei pitkästytä nuortakaan lukijaa. Vetävä kerronta imaisee helposti mukaansa maailmaan, joka on melkein kuin omamme, mutta ei aivan. Se paljastaa asioita ihmisistä ja ihmisyydestä ja nostaa esille myös hirviöaiheen.

Mary E. Pearsonin romaanin lajityyppi on scifi. Kuten yleensä, science fiction katsoo tulevaan ja auttaa meitä juuri siten näkemään lähelle, tähän päivään. Toivon, että eri-ikäiset ihmiset rohkeasti tarttuisivat Pearsonin kirjaan. Kuka on Jenna Fox? Kysymys jää soimaan mielen pohjalle hiljaisena lauluna vielä pitkään lukemisen päätyttyä.

Mervi Heikkilä


Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista