lauantai 21. joulukuuta 2013

Muistot talteen

Eilen pieni aasi oli seuraamassa, kuinka videokasetille kuvattu joulunvietto siirrettiin dvd-levylle talteen. Pääkirjastossa voi kuka tahansa digitoida vhs- ja vhs-c –kasetit (adapteri kirjastossa) dvd-levylle ja LP-levyt ja c-kasetit cd-levylle tai muistitikulle. Koneella voi myös skannata mm. asiakirjoja, valokuvia, dioja ja negatiivifilmejä cd-levylle, muistitikulle tai lähettää sähköpostiin. Ajan digitointiin voi varata pääkirjaston asiakaspalvelusta tai puhelinnumeroista (06) 416 2326 tai (06) 416 2318. Lisätietoja digitoinnista
Kirjaston joulukalenteri päättyy tänä vuonna tähän. Kiitokset kaikille osallistujille!

Kirjastolaiset toivottavat kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!



perjantai 20. joulukuuta 2013

Peliluolassa Xboxilla

Kirjaston nuortenosaston peliluolasta aasi löysi Xbox-pelikonsolin. Aasilla on onneksi kirjastokortti, joten hän saa pelata konsolipelejä ystäviensä kanssa. Valitettavasti aasilla ei ole peukaloita, joten Fifa 13 –pelin pelaaminen ohjaimella on hankalaa. Ehkä aasin kannattaisi sittenkin pelata Just Dance nelosta!

Kalenterin viimeisessä luukussa pieni aasi näkee vilahdukselta jo joulupukin. Mitähän aasi mahtaa olla tekemässä, tai missä se on?
 
 

Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai Facebookissa lähettämällä viestin (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun kello seitsemään asti.
Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

torstai 19. joulukuuta 2013

Aasi vieraili Ylistaron kirjastossa

Pieni aasi kävi tutustumassa Ylistaron kirjastoon. Kirjasto aukeaa ma-to klo 12 ja pe klo 10, mutta päivän lehtiä pääsee lukemaan kirjaston aulaan arkisin jo klo 8.15. Ylistaron kirjastossa on 9.12.2013–10.01.2014 Avaa ovi Afrikkaan –näyttely, jossa on esillä mm. uniikkeja batiikkikankaita, koruja ja kortteja.

Missä aasi nyt viettää aikaa?
 
 
 
Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.
Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Aasi huristeli kirjastoauto Sepellä

Pieni aasi pääsi kokeilemaan kirjastoauto Sepen ratin pyörittämistä. Oli kuulemma vähän raskasta niin pienelle aasille. Seinäjoen kirjastoautojen, Sepen ja Ykän, reitit muuttuvat vuodenvaihteessa tavallista enemmän. Tämä johtuu siitä, että lakkautettavia toimipisteitä korvataan kirjastoautopysäkeillä. Tutustu uusiin aikatauluihin.

Missä kirjastossa aasi on nyt päässyt käymään?

 
 
 
Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.
Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Poistokirjoja uutisalueen perältä

Pieni aasi kävi valikoimassa luettavaa pääkirjaston poistokirjapisteestä, joka on uutisalueen perällä kahvion ja lehtivaraston vieressä. Aikuisten poistokirjat maksavat yhden euron ja lasten poistokirjat 50 senttiä.


Missä aasi nyt on?
 

Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.

Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kirjastossa

Olimme äidin kanssa Koskenkorvan sivukirjastossa. Se sijaitsi kansakoulun pihassa olevassa ”punaasessa koulussa”, jossa taisi olla poikien puutyöluokka. Kirjastoa piti avoinna tiistai-iltaisin kaksi tuntia neiti Selma Mettalo.

Opittuani ensimmäisellä luokalla lukemaan kasvoin innokkaaksi lukijaksi. Enhän juuri muuta osaakaan tehdä. Etsimme äidin kanssa lukemista. Pysähdyin de la Rochen Jalna-sarjan eteen. Miten kiinnostavaa! Tämän lainaan. Tulimme lainaustiskille. Selma Mettalo pyöritti päätään ojentaessani kaksi ensimmäistä Jalnaa hänelle.

-      Ei tämä sovi noin nuorelle luettavaksi. Tämä on aikuisten kirjallisuutta.

Selma-neiti kurtisti otsaansa. – Odotas, niin haen sinulle sopivan kirjan

Hän meni melko tyhjän hyllyn ääreen, nappasi sieltä kirjan ja palasi tiskille. – Kas, tässä on sinulle soveliasta luettavaa, hän ojensi minulle Yrjö Kokon Pessin ja Illusian, jossa oli ruskeanharmaita valokuviakin.

Äiti lainasi kirjan omiensa mukana. Lähdimme pois. Olin pettynyt.

Kotona selasin Pessiä ja Illusiaa. – En minä tätä lue, en ikipäivänä, vannoin äidille. Seuraavana tiistaina en lähtenyt äidin kanssa kirjastoon. Enkä mennyt kertaakaan neiti Mettalon kirjastonhoitajuusaikana.

Kun äiti tuli kotiin, hänellä oli mukanaan kaksi ensimmäistä Jalna-kirjaa, jotka hän ojensi minulle. Äiti luotti minuun ja lukukypsyyteeni. Hän oli viisas nainen. Äiti lainasi ja kantoi minulle luettavaksi koko sarjan. Jalnojen jälkeen siirryin Anni Polvan Tiina-kirjoihin ja Enid Blytonin Seikkailu-sarjaan. Salaisuudet ja Viisikot olivat liian lellistä kamaa.

Myöhemmin äidistä tuli Selma Mettalon työn jatkaja vuosikymmeniksi, ja hän sai paljon kiitosta työstään sivukirjastonhoitajana. Jaska Filppulakin kiittää kirjaston Sirkkaa kirjassaan Me ei oltu valtaosaa.

Koskenkorvan sivukirjaston aukioloaikoja lisättiin sitä mukaa kuin sen käyttö kasvoi. Autoin usein äitiä kuljettamalla Ilmajoen pääkirjastosta uusia kirjoja Korvalle, muovittamalla kirjoja, ja silloin tällöin sain ihan oikeasti olla kirjastontätinä.

Kasvoin vähitellen kirjastonhoitajaksi, enkä lukion viimeiselle voinut kuvitellakaan muuta ammattia kuin kirjastonhoitajan. Isä ja setä, jotka takasivat lainani, olivat sitä mieltä, että ainoa oikea ammatti on opettajan työ. Mutta onneksi äiti piti puoliani sedän vaimon kanssa.

Kirjaston täti minustakin sitten tuli. En juuri muuta ole osannutkaan tehdä.

Ilmajoen jälkeen harjoittelu ja puolen vuoden sijaisuus Vaasassa, kahdeksan vuoden työrupeama Ilmajoella ja lopuksi lastenkirjastonhoitaja Seinäjoella.

21 kirjastovuoden jälkeen työ alkoi tuntua tutulta ja turhan helpolta. Halusin vaaroja ja jännitystä. Keksin kirjavinkkauksen oheis- ja lisätyöksi. Siitä on koitunut paljon iloa.

Väitän olevani Suomen rikkain kirjastonhoitaja: olen vieraillut yli 220 paikkakunnalla tekemässä kirjavinkkausta. Olen taatusti nähnyt enemmän kirjastoja ja kouluja kuin kukaan muu. Harmittaa etten ryhtynyt heti listaamaan kouluvierailukohteita. Niitä olisi satoja, ellei toistakolmattatuhatta.

Kun minulta nykyisin kysytään ammattia, vastaan ylpeänä ”Suomalaisen kirjavinkkauksen kantaäitee”. Tämän mahtavan tittelin on minulle antanut äidinkielenopettaja Tuula Ketola toimiessaan Seinäjoen Kalevalaisten Naisten puheenjohtajana.
 
Marja-Leena Mäkelä
 
Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Aallon talossa tapahtuu

Alvar Aallon suunnitteleman hienon Viipurin kaupunginkirjaston peruskorjaus on valmistunut tänä syksynä. Seinäjoella Aallon kirjastotalon ovien avaamiseen menee vielä hetki, mutta peruskorjaus edistyy silti hyvää vauhtia.

 
 

Rakennuksen ulkopuolella on kaivettu ja hyöritty mm. salaojituksen ja patolevytyksen parissa jo hyvän aikaa.

Myös talon sisällä tapahtuu. Uuden ja vanhan kirjaston yhdistävää tilaa rakennetaan parhaillaan vanhassa käsikirjastossa. Yhdystilan ja vanhan käsikirjaston lattian tasoero on peräti 1,6 metriä, joten kaivanto lattiassa näyttää tällä hetkellä melko isolta.



 

Yhdystilan rakennustekniset työt on kohta tehty ja pintarakenteet tullaan tekemään muun peruskorjaustyön yhteydessä. Kun käytävä valmistuu, sitä ei kuitenkaan saman tien avata asiakkaille. Väliseinän lopullisen purkamisen aika on vasta kun Aallon kirjaston remontti on kokonaan valmis.

Jatkossa peruskorjaus tulee jatkumaan siten, että vielä ennen joulua kirjaston ja muiden kaupungin Aalto-kohteiden peruskorjauksia varten valitaan suunnittelijat. Kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemen mukaan hakijoiden joukossa oli paljon nimekkäitä Aalto-kohteiden peruskorjauksiin osallistuneita arkkitehtejä ja toimistoja.

Ensi vuoden aikana Aallon kirjastossa tullaan tekemään paljon konservoivaa työtä, kuten huonekalujen ja kiintokalusteiden entistämistä, mutta listalla ovat vielä myös mm.  ilmastoinnin ja katon korjaus. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että peruskorjaukseen menee koko ensi vuosi ja muuton jälkeen ovet asiakkaille päästäneen avaamaan alkuvuodesta 2015.

Kirjaston henkilökunnan ja asiakkaiden keskuudessa Aallon talon remontin valmistumista odotellaan jo malttamattomana, mutta vielä pitää kotvanen kestää esimerkiksi historia-, kansatiede- ja taidekirjojen avovarastoelämää Apilassa ennen kuin aineistot saadaan lopullisille paikoilleen Aallon kirjastotalon hyllyihin.

Mervi Heikkilä
Kirjastotoimenjohtaja

Aasi seikkaili Nurmossa

Pieni aasi kävi tutustumassa Nurmon kirjaston lastenosastoon. Lainaamis- ja lukemismahdollisuuksien lisäksi Nurmon kirjasto tarjoaa taidenäyttelytilan, tutkijanhuoneen, yleisökoneita, langattoman verkon, Wii-konsolin ja varattavan ompelukoneen.

Nyt aasi kaipaa matkalukemista, ja se päättää vierailla pääkirjaston poistokirjahyllyllä. Mistä pääkirjaston myytävät poistokirjat löytyvät?



Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on tiistaiaamuun (17.12.) klo seitsemään asti.
Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulusäveliä musiikkiosastolla

Pieni aasi soitteli äidilleen joululauluja pääkirjaston alakerrassa musiikkiosastolla olevassa kuunteluhuoneessa. Digitaaliselle pianolle voi varata ajan etukäteen tai tulla soittamaan, jos se on vapaa. Samassa huoneessa voi kuunnella cd- tai lp-levyjä, ja sinne on sijoitettu viihdemusiikki ja laulelmat (sekä nuotit että cd-levyt).

Nyt pieni aasi on päässyt ratsastamaan. Missä kirjastossa aasi on käymässä?

 

Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.

Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Satuhuoneen hämärässä

Aasi oli tullut äitinsä kanssa pääkirjaston Piilomaan satuhuoneeseen lukemaan satua. Satuhuoneesta löytyy hyviä nurkkia ja koloja lueskella ja viettää aikaa äidin, isän tai vaikka kummitädin kanssa. Joulutarinan jälkeen Aasin teki mieli juosta ympäri satuhuonetta ja huutaa kaikille miten kivan kirjan hän juuri luki. On kuitenkin mukavampaa antaa muillekin lukurauha ja jättää juokseminen ja huutaminen kirjaston ulkopuolelle.

Kiitokseksi sadun lukemisesta pieni aasi halusi soittaa äidilleen muutaman joululaulun. Missä aasi soittelee?


 
 
Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.
Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Aasi vieraili Peräseinäjoella

Eilisessä kuvassa pieni aasi luki joulukirjaa Peräseinäjoen kirjaston satunurkassa. Peräseinäjoen kirjastossa järjestetään satutuokioita ja näyttelyitä. Siellä kokoontuu myös kirjallisuuspiiri. Tarkempaa tietoa tapahtumista saat kirjaston www-sivuilta

Pieni aasi tykkää kirjoista ja jatkaa lukemistaan toisessa paikassa. Missä huoneessa aasi nyt on lukemassa joulutarinaa?

 

Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.

Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

torstai 5. joulukuuta 2013

Aasi joutui palautetuksi

Edellisessä joulukalenterin luukussa pieni aasi oli hypähtänyt pääkirjaston palautusautomaatin hihnalle ja joutui palautetuksi. Se ei haittaa, koska automaatin kautta aasi päätyi juuri oikeaan laatikkoon, jossa se pääsee seuraavaan kohteeseensa. Kun palautusautomaattiin palauttaa kirjan, kone tutkii siinä olevasta tarrasta, mihin kirja on menossa. Kirjastoautojen ja lähikirjastojen kirjoille on kaikille omat kärrynsä. Varatut kirjat tupsahtavat omaan kärryynsä, aikuisten tietokirjat omaansa, jne. Kärry tyhjätään ja kirjaston väki vie palautuneet kirjat oikeisiin paikkoihin.

Missä kirjastossa aasi on nyt käymässä?



Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on tiistaihin 10.12. aamuun klo seitsemään asti. Silloin aukeaa myös seuraava luukku.


Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Keskittymistä lukusalissa

Eilisessä kuvassa pieni aasi oli pääkirjaston hiljaisessa lukusalissa, joka on aikuisten kirjasalin oikeassa nurkassa uutisalueelta katsottuna. Sinne voi mennä lukemaan, opiskelemaan tai tekemään muuta keskittymistä vaativaa. Se on kirjaston ainoa paikka, jossa täytyy olla ehdottoman hiljaa, että muutkin lukijat voivat keskittyä. Lukusalissa voi käyttää halutessaan omaa läppäriä. Langattomaan verkkoon saa tunnuksia asiakaspalvelutiskiltä.

Minkä koneen kitaan pieni aasi on nyt joutunut?
 
 

Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.

Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Seikkailut alkoivat Hyllykalliolta

Pieni aasi pääsi ensimmäisenä tutustumaan Hyllykallion kirjastoon. Valitettavasti Hyllykallion kirjasto lakkautetaan säästösyistä ensi vuoden alussa. Haluamme kiittää kaikkia asiakkaita mukavista hetkistä kirjastossa. Jatkossa Hyllykalliolla kiertävät kirjastoautot Ykä ja Sepe, joiden pysäkit ovat alla:

Maanantai
Hyllykallion päiväkoti: Opintie 8.

13.1., 10.2., 17.3., 14.4., 19.5. klo 9.05-9.35
Teuvonkadun päiväkoti: Teuvonkatu 6, Hyllykallio.
20.1., 17.2., 24.3., 28.4., 26.5. klo 9.45-10.10
Hyllykalliokoti: Senioritie 3, Hyllykallio.
3.2., 10.3., 7.4., 12.5. klo 9.45-10.10

Päiväkoti Suvikello: Penttiläntie 5, Hyllykallio.
13.1., 10.2., 17.3., 14.4., 19.5. klo 10.20-10.45
Vaahteramäen ryhmis: Metsäläntie 5 B 7, Hyllykallio.
20.1., 17.2., 24.3., 28.4., 26.5. klo 10.20-10.45
Nallelan ryhmis: Karhunpolku 4 B 6, Hyllykallio.
27.1., 3.3., 31.3., 5.5. klo 10.20-10.45
Tiitiäisen ryhmis: Kehätie 26 A 1, Hyllykallio.
3.2., 10.3., 7.4., 12.5. klo 10.20-10.45
Hyllykallion koulu: Opintie 8
klo 12.40-13.10 joka viikko
Tiistai
Hyllykallio: Kehätie/Vuortentie: risteys
klo 13.45-14.05 joka viikko
Hyllykallio: Opintie 6
klo 18.15-19.10 joka viikko
Keskiviikko
Hyllykallio: Vaaramentie 14.
8.1., 22.1., 5.2., 19.2., 5.3., 19.3., 2.4., 16.4., 7.5., 21.5. klo
14.40-15.00
Hyllykallio: Rajatie 7
15.1., 29.1., 12.2., 26.2., 12.3.,  26.3., 9.4., 23.4., 14.5. klo 14.40-15.00


Missä huoneessa aasi nyt istuu lukemassa?




Kysymykseen voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.
Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Pienen aasin seikkailut alkavat!

Pieni aasi on lähtenyt seikkailemaan. Se päätti pitää pienen lueskelutauon. Missä Seinäjoen kirjaston toimipisteessä aasi on?


 
Kysymyksiin voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta). Vastausaikaa on huomiseen aamuun klo seitsemään asti.

Vastanneiden kesken arvotaan pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun kirjavinkki

Tournier, Michel
Kolmen kuninkaan kumarrus
Otava, 1982


Jos meille kerrotaan nimet Gaspar, Melkior ja Baltasar, eivät monetkaan meistä näitä nimiä tunnista. Mutta jos puhutaan  kolmesta itämään tietäjästä niin syy-yhteys selviää. On siis kolme kuningasta,  jotka kukin lähtivät omasta maastaan seuraamaan ihmeellistä tähteä, ja he löysivät seimen ja siellä makaavan lapsen. Paljon muuta emme tiedäkään näistä itämaan miehistä, keitä he olivat, mikä sai heidät lähtemään vaaralliselle matkalle ja seuraamaan tähteä.

Tähän legendaan  Michel Tournier on tarttunut ja kertoo lukijoilleen näistä itämaan miehistä.
On Meroen musta kuningas Gaspar, joka oli onnettomasti rakastunut vaaleaan foinikialaiseen orjaansa, on Nippurin kuningas Baltasar, joka menetti mahtavat taideaarteensa ja Palmyran prinssi Melkior, joka oli syösty vallasta. Kukin heistä lähti matkaan omista syistään, ja he etsivät vastauksia mieltään piinaaviin kysymyksiin.

Matkalla he kohtaavat toisensa ja yhdessä vaeltavat tähden viitoittamaan suuntaan. Kirjassa on myös kuin bonuksena aasin ja härän tarina; nämä eläimet saivat olla todistamassa jouluna lapsen syntymää ja kuninkaiden vierailua.

Mutta oli myös neljäs mies, Mangaloren prinssi Taor. Hän rakasti kaikkea hyvää ja makeaa. Herkuttelu oli hänen elämänsä tarkoitus, ja hän lähteekin seuraamaan tähteä uskoen sen vievän hänet Taivaallisen sokerileipurin luo. Hän varustautuu hyvin matkalle viidellä laivalla, jossa kussakin on norsu. Laivat nimetään norsujen nimien mukaan. Matkaan lähtö viivästyy, ja matkallakin sattuu viivästyksiä, ja niin Taor ei ehdi Beetlehemiin ajoissa, vaan päätyy suolahelvettiin Sodomaan.

Jos haluat tietää, mitä kukin kuningas tavoitteli ja pakeni elämässään, kuinka prinssi Taor pärjäsi Sodomassa ja etenkin mitä uutta he kaikki saivat elämäänsä, kannattaa lukea kirja!

Jaana Savela

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kirjaston joulukalenteri aukeaa 2.12.

Tänä vuonna Seinäjoen kirjaston joulukalenterissa seikkailee lastenosasto Piilomaan pieni aasi. Aasi on saanut kierrellä eri kirjastoissa ja tutustua niiden tarjoamiin palveluihin ja arvuuttelee nyt asiakkailta, missä se on käynyt tai mitä se on tehnyt. Kysymyksiin voi vastata sähköpostilla osoitteeseen hanna.kotila(at)seinajoki.fi tai kirjautumalla Facebookiin ja lähettämällä viestin kirjaston sivun kautta (ei siis kirjoittamalla vastausta seinälle vaan painamalla viesti-painiketta kansikuvan alta).


Joulukalenterin luukut aukeavat aamulla kahdeksalta, ja vastausaikaa on seuraavaan aamuun kello seitsemään asti. Vastanneiden kesken arvotaan joka päivä pieni yllätyspalkinto. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, ja palkinnon voi noutaa pääkirjaston asiakaspalvelusta tai niin sovittaessa jostain muusta Seinäjoen kaupunginkirjaston toimipisteestä.
Jotta pieni aasi ei rasittuisi matkailusta ja poseeraamisesta liikaa, on tämän vuoden joulukalenterissa luukkuja vain 12. Ne aukeavat 2.–4.12., 9.–12.12. ja 16.–20.12.

Tervetuloa osallistumaan ja mukavaa joulunodotusaikaa kaikille asiakkaillemme!
 
 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Lastenkirja ei ole vain lasten kirja

Tämän vuoden Finlandia Junior –ehdokaslista herätti melkoisesti keskustelua. Finlandia Junior –palkintohan annetaan vuoden parhaasta lastenkirjasta. Kustantajat voivat asettaa ehdolle kukin mielestään hyviä lastenkirjoja, joista kolmihenkinen esiraati valitsee kuusi teosta ehdokkaaksi. Lopullisen voittajan näistä kuudesta valitsee yksi tuomari, tällä kertaa Duudsonien Jarno ”Jarppi” Leppälä.

Keskustelua herätti muun muassa se, että kuuden joukosta ei löytynyt montaa ns. perinteistä lastenkirjaa. Jukka Laajarinteen kuvakirja Isä vaihtoi vapaalle, ja Ville Hytösen kirjoittama ja Matti Pikkujämsän kuvittama satu Hipinä-aasi, apinahiisi olivat ehkä perinteisimmät. Ville Tietäväisen sarjakuvaa lapsen pahoista unista pidän enemmänkin aikuisten sarjakuvana ja Marja Björkin romaania Poika taas kertomuksen äidin kanssa samassa tilanteessa olevien äitien vertaistukikirjana. Heli Laaksosen murteella kirjoittama aapinen on sinänsä oivaltava, mutta onko sekään sitten juuri paras lastenkirja junioriehdokkaaksi? Ehdokaslistalla oli myös Kreetta Onkelin Poika, joka menetti muistinsa. Myös tästä kirjasta oltiin montaa mieltä. Mikä oikeastaan on lastenkirja?

Jarppi valitsi rohkeasti ja hyvin perustellen palkinnon saajaksi Kreetta Onkelin ja teoksen Poika, joka menetti muistinsa.  Tultuaan valituksi Onkeli sanoi kiitospuheessaan, että on aika nostaa kunnon poikakirja kunniaan. Hänen mielestään nykyisin fantasiaa tulvii kaikista nurkista. Siinä hän kyllä on laillaan oikeassakin. Fantasialla on vahva edustus viime vuosina julkaistujen nuorten kirjojen joukossa.  Onkelin teosta voi toki kutsua poikakirjaksi, mutta perinteinen poikakirja se ei kuitenkaan minun mielestäni ole. Moderni pojan mielen kuvaus hyvinkin. Onkeli tapaa käsitellä vaikeita aiheita. Tässä kirjassaan hän vie lukijan varovasti sisälle pojan tajuntaan.

Kirjan päähenkilö Arto havahtuu Helsingin keskustassa siihen, ettei hän tiedä kuka on. Hän ei muista nimeään, asuinpaikkaansa saati perheestäänkään yhtään mitään.  Arto tapaa kadulla Kimo –nimisen pojan, joka vie Arton kotiinsa lähiöön keskelle monenkirjavia kohtaloita. Aluksi tuntuu, ettei pojilla oikeastaan ole mitään muuta yhteistä kuin ikä. Kimo asuu äitinsä kanssa, joka on lämmin sämpylöitä paistava ja huolehtiva äiti, mutta elää aika ajoin aivan muissa maailmoissa, ja silloin Kimon täytyy katsoa hänen peräänsä. Isästään Kimo ei tiedä mitään. Arto tutustuu myös muihin samanikäisiin lähiöpoikiin. Hän vaistoaa, että hänen oma todellinen elämänsä on tyystin erilainen. Jostakin syvältä mielestä kumpuaa hiljainen tieto, ettei hän varastelisi tai heiluisi kirveen kanssa eikä ehkä menisi metsään hajottamaan juoppojen majoja. Eikä hän lähtisi ravintolan lounaspöydästä maksamatta. Siinä missä Arto vaikuttaa kohteliaalta, joskin hiukan avuttomalta, ylihuolehditulta pikkupojalta, Kimo tietää miten toimia. Hän on hyvä ihmistuntija ja selviytyjä. Hän tuntee lähiön lait. Toisaalta hän ihailee Arton kykyä puhua nokkelasti itsensä ulos tappelusta. Tarinan edetessä vastaan tulee hyvinkin vaikeita asioita, jotka koskettavat poikain herkkää mieltä. Yhtä kaikki, pojat ystävystyvät ja yhteisiä asioita alkaa löytyä. Unelmia. Pelkoja. Surua. Naurua. Kaipausta. Yhteenkuuluvuutta. 

Meissä ihmisissä on tietoa, jota emme tiedä meissä olevan. Sen huomaa siitä, mikä tuntuu meistä tutulta, mikä vieraalta. Jos on vaikka tottunut huonoon kohteluun, se tuntuu aivan normaalilta, että näinhän se aina menee. Jos puolestaan on saanut huolenpitoa ja ystävällisyyttä, pitää itsestäänselvyytenä, että kohteliaisuus ja huomioiminen ovat tapana kaikkialla.”
 

Pidän Onkelin kirjasta. Pidän sen leppoisasta kerrontatavasta. Pidän sen lämpimästä sävystä, joka on läsnä silloinkin, kun kirjassa kohdataan karuja asioita. Kirja ei ole helppo luettava.  Kirjaa lukiessa tekee mieli pysähtyä ja viipyillä, laskea kirja hetkeksi, ja taas palata siihen.  Mieluiten lukisin sitä hitaasti pohdiskellen. Ehkä yhdessä lukien.

Millainen siis on hyvä lastenkirja? Onko se sellainen, että se herättää lasten lukuhalua? Vai onko se hyvä, koska se avaa meille lasten maailmaa? Löytääkö lapsi lukiessaan samastumiskohteita kirjan henkilöistä? Uskon, että hyvän lukuhistorian omaava lapsi voi nauttia tästä kirjasta yksinkin. Puhutteleeko tämä kirja poikia? Sanotaan, että pojat saavat helpommin tarinasta kiinni kuuntelemalla luentaa. Tämä kirja voisi hyvinkin olla pojille mieluinen nimenomaan ääneen luettuna.





Tuija Seppänen
Palvelupäällikkö
Lasten ja nuorten palvelut

perjantai 22. marraskuuta 2013

Käsityökirjavinkkejä


Käsityökirjavinkit Nurmon kirjastossa 13.11.13

Hannele Puhtimäki kävi Nurmon kirjastossa vinkkaamassa käsityökirjoja. Vinkit on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valikoitu vuonna 2013 ilmestyneistä kirjoista.


Andersson-Freed, Susan: Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet: 25 mallia myssyjä, käsineitä, sukkia, säärystimiä
Curtis, Alice: Sukat kahdella puikolla: uusi helppo tekniikka

Duchars, Sara, Marks, Sarah: ReCraft: näin teet vanhoista tavaroista kauniita esineitä ja vaatteita kotiisi, perheellesi ja ystävillesi
Fevang, Tove: Virkkaa & koukkua keittiöön
Haxell, Kate: Supersöpöt neulatyynyt: ompele 35 persoonallista neulatyynyä

Hietala, Jonna: Kerällä. Kotiin ja ylle:  45 nopeaa käsityötä
- Nimensä mukaisesti melko nopeasti tehtyjä malleja, ja myös hyvällä tavalla yksinkertaisia.
Hirst, Catherine: Mummon ruutuja ja raitoja: virkataan uutta perinteisistä isoäidinneliöistä
Huhtinen, Kaija, Kosonen, Anne, Kaartilanmäki, Riikka: Vanhat vanuneet : ideoita villavaatteiden uusiokäyttöön
- Hienoja ideoita, jotka on koottu  käsityönopettaja Kaija Huhtisen pitämän villavaatteiden uusiokäyttökurssin pohjalta.
Japel, Stefanie: Äidille & tyttärelle: 20 kaunista neulemallia pienille & isoille
- Samanlaiset ohjeet sekä lapselle että aikuiselle.
Kinnunen, Heidi: Villaiset nallet
Kuusela, Pirkko: Vanhat farkut uusiksi 
Lankatekniikoiden käsikirja. Toim. Ritva Koskennurmi-Sivonen
- Valtava valikoima eri tekniikoita, joita on sovellettu moderneiksi malleiksi. Kerrotaan myös niiden historiasta.
Malinen-Tyynelä, Riitta: Vielä yksi laukku!: ompele, kierrätä, hulluttele
- Penaaleista, meikkilaukuista ja iltalaukuista ostoskasseihin.

Marveng, Linda: Nyt neulomaan: moderneja ja klassisia neulemalleja huippusuunnittelijoiden tyyliin
-Tyylikkäästi toteutettu kirja täynnä tyylikkäitä malleja.
McGuire, Margaret: Näperryksiä. Minikokoisia aarteita itselle ja lahjaksi
-tarkoitettu kaikille, jotka pitävät pienen tarkan työn tekemisestä. Osa ohjeista sopii mainiosti esim. nukkekotiharrastajille.
Mills, Molla: Virkkuri: virkkuutöitä kotiin ja käyttöön
- Kurikkalaissyntyisen tekijän taidokkaasti toteutetussa kirjassa hauskoja ideoita, joita voi muokata käytettäväksi erilaisissa yhteyksissä.
Porter, Melanie: Kodin punainen lanka: 30 neuleideaa kotoisaan sisustukseen
- Melkein mitä vain voi tehdä neulomalla!
Prior, Loani: Villin vallattomat teepannumyssyt
Sainio, Caitlin: 100 virkattua lumihiutaletta
Sisusta neuleilla (Ruth Cross)
- Mallit perustuvat erilaisiin rakenteisiin ja ”kolmiulotteisuuteen”. Kaikki mallit opetetaan todella tarkasti.
Väisänen, Pirjo: Olkityöt
- Olkitöiden teon eri vaiheet pellolta koristeiksi saakka.
Zacke, Susanna & Hedengren, Sania: Betonia ja kirppislöytöjä: hauskoja, kekseliäitä ja innostavia ideoita

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sunnuntaivieras Päivi Rintaniemi

Syksyn viimeinen sunnuntaivieras oli muotoilija Päivi Rintaniemi. Hän suositteli seuraavia teoksia:
  • Walter Isaacson: Steve Jobs (2011)
  • Rakel Liehu: Helene (2003)
  • Jaana Venkula: Taiteen välttämättömyydestä (2003)
  • Serafim Seppälä: Kauneus: Jumalan kieli (2010)
 


Sunnuntaivierailut jatkuvat kevätpuolella, ketä paikallista henkilöä Sinä haluaisit haastateltavan?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Minun kirjastoni

Halusin ymmärtää otsikon omistussuhteen hyvin konkreettisesti, koska minulla oli jo pikkupoikana ikioma kirjasto. Se sijaitsi Jurvan Tainuskylässä keittiön kirjahyllykössä, jossa minulla oli oma reviirini.

Kirjat oli aseteltu pituusjärjestyksessä vasemmalta oikealle. Kunnian olla ykkönen sai Hanhiemon satulipas, joka oli kapea mutta korkea. Sen selässä oli tarra, johon oli merkitty pelkkä numerosarja 001.

Mitään aakkosellista koodia ei tarvittu. Noin viidenkymmenen kirjan joukosta kyllä löysi etsimänsä lastenkirjan, sikäli kuin sen omistin. Lainaajina toimi lähinnä oma kotiväki. Olisi harmittanut, jos iltasaduksi toivottu kirja olisi ollut menossa kodin ulkopuolella. Tärkeintä oli pitää kirjastoa − ja istua juhlavasti kirjastonhoitajana paikalla, kun oli asiakkaita.

Esikuvana toimi Jurvan kirjastoa hoitanut iäkäs herrasmies Arvo Liimakka. En ole virallisesti selvittänyt, oliko hän aikanaan ainut työntekijä Jurvan kirjastossa. Mutta joskus kun asia on tullut joidenkin silloisten jurvalaisten kanssa puheeksi, niin hekään eivät ole muistaneet pikkupoika-ajoiltani muita kirjastovirkailijoita kuin Liimakan.

Joskus olen pysähtynyt miettimään, mikä merkitys omalle kirjailijan uralleni oli sillä, että Jurvan kirjastossa sattui toimimaan näyttävästi mies. Mahdotonta sanoa, muttei siitä ainakaan haittaa ollut, että kiinnostuin jo pienenä kirjoista ja kirjaston omistamisesta.

Jussi Matilainen

Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sunnuntaivieras Jarmo Korhonen


Keskustalainen poliitikko Jarmo Korhonen kävi Apilan sunnuntaivieraana 3.11.2013. Hän suositteli tutustumaan seuraaviin teoksiin.

Kukka-Maaria Karjalainen: Isä (1998)

Lasse Laaksonen: Eripuraa ja arvovaltaa, Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen (2004)

Michael Meyer: Ihmisten vuosi 1989 (2010)

Cormac McCarthy: Tie (2008)

Alan Weisman: Maailma ilman meitä (2009)
 
 

perjantai 1. marraskuuta 2013

Marraskuun kirjavinkki


Kankimäki, Mia
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Otava, 2013

Sei Shonagon kirjoittaa:
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
                          Kun näkee herrasmiehen pysäyttävän vaunut ovensa eteen
                             ja ohjeistavan palvelijoita ilmoittamaan saapumisestaan.
                             Kun pesee hiukset, laittautuu ja pukeutuu tuoksutettuihin
                             viittoihin – vaikka yksikään sielu ei olisi näkemässä,
                             näistä toimista saa tyydytystä.
                             On yö ja sitä odottaa vierailijaa. Yhtäkkiä sitä hätkähtää
                             rapisevia sadepisaroita, jotka tuuli puhaltaa vasten ikkuna-
                             luukkuja.

Mia Kankimäki kyllästyy kertaheitolla elämäänsä. Hän työskentelee mainostoimittajana, on naimaton ja lapseton. Hän saa idean vuoden kestävästä vuorotteluvapaasta ja matkustaa Kiotoon etsimään tietoa japanilaisesta kirjailijasta Sei Shonagonista. Sei eli noin 966-1017 Heian-kaudella ja oli osan elämästään keisarinnan hovinainen. Tuona aikana hän kirjoitti Tyynynaluskirjansa, josta Mia Kankimäki on valtavan innostunut.  Mia tuntee suurta sielunsisaruutta Sein kanssa, ja hänen innostuksensa kyllä välittyy lukijallekin.

Kirja on mielenkiintoinen sekoitus tutkimustyötä, matkaopasta, omaelämäkertaa,  historiaa. Mia Kankimäki kertoo koko ajan ajatuksistaan ja tapahtumista Seille kuin parhaalle ystävälle. Sei Shonagonista tulee elävä ihminen.

Mia listaa Sein tapaan erilaisia asioita:

Viehättäviä asioita:
Kapeat, mutkittelevat kujat, niillä riveissä seisovat perinteiset machiya-talot, kiireetön pyöräily. Kotoisa, pienimuotoinen tunnelma, yhtäkkiä eteen aukeavat kanavat. Oman pyörän tuottama tunne siitä, ettei ole turisti. Salaiset puutarhat, pienoisuniversumit vesiputouksineen ja purossa uivine karppeineen. Mystiset, verhojen kätkemät ravintolat, joihin uskaltaa jo mennä, vaikkei ymmärrä merkkien viestiä. Ystävälliset ihmiset, jotka saavat olon tuntumaan tervetulleelta. Viilentävä tuuli. Oma koti.

Mia Kankimäki kirjoittaa kepeästi ja mukaansatempaavasti. Hän kuvaa Kioton temppeleitä ja museoita niin kauniisti, että tekee mieli ruveta heti tutkimaan lentolippujen hintoja. Mia asuu hostellissa, jossa on asukkaita monista eri  maista, ja hän ystävystyy heidän kanssaan. Olo on vapaa ja onnellinen.

Sei Shonagonin listaamat asiat ovat kutkuttavan ihastuttavia.

Sei Shonagon kirjoittaa:

Asioita jotka ovat parempia yöllä:
Syvänvioletin silkin hehku.
Joku joka ei näytä kummoiselta,
mutta jolla on miellyttävä luonne.
Hototogisu-käki. Vesiputouksen ääni.

Ja vielä lopuksi:

Rankkaa syysmyrskyä seuraavana päivänä
kaikki on hyvin koskettavaa.


Anja Itämäki