sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Sunnuntaivieras Kari Hokkanen

Kirjaston sunnuntaivieraana oli 26.1. Kari Hokkanen. Hän suositteli tutustumaan seuraaviin teoksiin:
  1. Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa, 1939 (dekkarit)
  2. Leo Tolstoi: Anna Karenina, 1877 (maailmankirjallisuuden klassikot)
  3. Z. Topelius: Tähtien turvatit, 1899 (kotimaiset klassikot, historialliset romaanit)
  4. Timo J. Tuikka: Kekkosen takapiru, 2011 (poliittiset elämäkerrat)
  5. Teemu Keskisarja: Viipuri 1918, 2013 (Suomen historia)
+ Kari Hokkanen: Johannes Virolainen 1914-2000, 2013 (itse kirjoitetut kirjat)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Elokuvavinkki Carnage

Roman Polanski: Carnage

Seinäjoen kaupunginteatterissa saa tammikuussa 2014 ensi-iltansa Yasmina Rezan näytelmään Le Dieu du carnage/Vihan jumala perustuva Carnage. Kirjasto oli tässä asiassa tietämättään hiukan aikaansa edellä, kun syksyllä kirjaston elokuvaillassa esitettiin ohjaajamaestro Roman Polanskin elokuvasovitus samasta tarinasta. Elokuva luonnollisesti löytyy Seinäjoen kaupunginkirjaston kokoelmista, joten nyt voi oman maun mukaan ennen tai jälkeen teatteriversion käydä lainaamassa elokuvan dvd:nä ja vertailla miten sovitukset eroavat, vai eroavatko.
Polanskin elokuvassa nähdään kivenkova näyttelijäkaarti Kate Winslet, Jodie Foster, Christoph Waltz ja John C. Reilly. Tältä nelikolta löytyy meriiteistä mm. viisi Oscar-voittoa ja kahdeksan ehdokkuutta! Elokuva sijoittuu lähes kokonaan yhteen huoneistoon, jossa kaksi pariskuntaa tapaa selvitelläkseen lastensa tappelua. Asia vaikuttaa selvältä, mutta muutaman käänteen ja väärin valitun kommentin jälkeen pariskunnat ovat lähes toistensa kurkuissa kiinni, ja kulissit kaatuvat. Sivistyneet ihmiset näyttävät todellisen luontonsa, naamiot tippuvat, ja kiusallisia totuuksia aletaan laukoa mitään säästelemättä. Keskustelu muuttuu sanasodaksi, ja pariskuntien omat suhteetkin joutuvat koetukselle. Elokuva on paikoitellen hersyvän hauskaa, mutta samalla myös piinallisen kiusallista katsottavaa, ja lyhyestä kestostaan huolimatta kaikkea muuta kuin kevyt viihde-elokuva. Polanskilla on edelleen ote hallussaan, ja näyttelijät tietysti tekevät ammattimaista jälkeä. Etenkin Waltzin vaivatonta suoritusta on aina ilo katsoa.

Polanskin viisikymmentä vuotta kestänyt ohjaajan ura on ollut tasaisen laadukas, eikä suurempia hutilaukauksia ole osunut ansioluetteloon. Toki siellä on vähemmänkin onnistuneita elokuvia, mutta klassikkojen määrä on varmasti monen muun ohjaajan mielestä kadehdittavan suuri. Lisäksi Polanski on henkilökohtaisista tragedioistaan huolimatta onnistunut palaamaan aina elokuvamaailman huipulle.

Jos haluaa tutustua Polanskin tuotantoon laajasti, voi aloittaa vaikka Seinäjoen kaupunginkirjaston kokoelmista. Ensimmäinen pitkä elokuva Veitsi vedessä vuodelta 1962 nosti miehen heti maailman tietoisuuteen, ja elokuva oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin saajaksi. 60-luvun tuotannosta löytyy myös psykologisen kauhun merkkiteos Inho, Umpikuja sekä kiistaton kauhuelokuvan klassikko ja lopullinen läpimurto Rosemaryn painajainen. 70-luvun ohjauksista kokoelmassa on hiukan unohdetumpi Shakespeare-tulkinta Macbeth, jonka väkivaltaisuuden taustalta on löydettävissä Polanskin näyttelijävaimo Sharon Taten surullinen kohtalo. Iso hitti Chinatown, synkkä Vuokralainen ja Nastassja Kinskin tähdittämä Tess löytyvät kokoelmasta myös. 80- ja 90-luvun elokuvat ovat valitettavasti jääneet kirjaston dvd-kokoelmasta uupumaan, mutta 2000-luvun tuotannosta lainaajia odottavat Polanskin huipulle palauttanut Pianisti, josta Polanski sai vihdoin viimein parhaan ohjaajan Oscarin, Charles Dickensin kertomukseen perustuva Oliver Twist, allekirjoittaneen mielestä yksi 2000-luvun parhaista elokuvista The Ghost Writer sekä edellä arvosteltu Carnage. Pääkirjaston lisäksi osa elokuvista on saatavilla myös Ylistaron ja Nurmon kirjastoista. Jos siis haluaa viettää laadukkaan elokuvahetken, Roman Polanskin tuotannosta siihen löytyy mahdollisuuksia!
Jarkko Parkkinen

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sunnuntaivieras Osku Ketola

Kevään ensimmäinen sunnuntaivieras pääkirjasto Apilassa oli muusikko Osku Ketola. Hän suositteli tarttumaan seuraaviin teoksiin:

Reijo Mäki: Hard luck cafe
Leif Davidsen: Jälkiä jättämättä
Dan Brown: Inferno
Paulo Coelho: Voittaja on yksin

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Oman elämäni kirjasto

Seinäjoen kirjasto tarjosi satumaisen hetken joskus 1970-luvun lopulla.

Tuona iltana kirjojen hiljaisuus oli päätetty vaihtaa musiikkiin. Se oli Sibeliuksen Satu joka soi, kun astuin sisään, enkä ole sen jälkeen osannut erottaa kirjastoa Sadusta.

Oman elämäni kirjasto on ilman muuta Seinäjoen kaupungin-maakuntakirjasto, jonka suunnittelija oli elokuuhun 2012 asti Alvar Aalto ja siitä lähtien myös Asmo Jaaksi.

Aallon kirjastossa oli ja on fantastista lainaustiskiltä avautuva viuhkamaisuus. Olen viihtynyt milloin missäkin viuhkan siivessä jo kuudella vuosikymmenellä.

Eikä tilapäistä Aallon kirjastosta luopumista ole tarvinnut surra, sillä Apila-kirjastosta tuli jotain vielä parempaa: kaupungin ei-kaupallinen keskipiste. (Kaupallinen keskipiste on kesällä kauppatorilla ja talvella eps-torilla, eikä niissäkään ole mitään vikaa.)

Apilan arkkitehtuuri on hienoa, leikkisää ja oivaltavaa. Sen on hoksannut myös pojanpoika Eemeli, jonka perässä on välillä pysymistä kaikkien houkutusten keskellä.

Olin jo aikaisemmin pitänyt kirjastoa itselleni kaikkein tärkeimpänä julkisena palveluna, mutta Apilan jälkeen se on sitä yhä enemmän. Apila aiheutti suoranaisen kirjastopistoksen. Aika pian sen avaamisen jälkeen käytiin vaimon kanssa tutkimassa Asmo Jaaksin toinen kirjasto Turussa, kohta perään Vaasan, Kokkolan ja Oulun kirjastot, ja nyt viimeksi Inarin. Kaikki ne ovat hienoja, mutta kotikirjasto on paras.

Samaan tapaan kuin Aallon kirjaston lainaustiskiltä näkyi talon koko kirjo, löytyy myös Asmon Apilasta yksi paikka, josta avautuu kaikki: sisääntulo, uutisalue, kahvila, lasten siipi, aikuisten osasto, nuorten alakerta ja Lakeuden risti.

Käyhän etsimässä tuo 360 asteen lakeusmaisema!

Anssi Orrenmaa

Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tammikuun kirjavinkki

Anu Juvonen
Lähiöoksennus
Minerva, 2013

Anu Juvosen esikoisromaani Lähiöoksennus kertoo kolmen tytön elämästä ja kasvamisesta Helsingissä Kannelmäen lähiössä 1980-luvulla. Päähenkilönä on Katja, joka asuu äitinsä ja veljensä kanssa. Isä on muuttanut Töölöön unelmiensa ja uuden naisystävänsä perässä. Katjalla on Mirri-niminen ystävä, jonka perhe-elämä näyttää päällisin puolin sujuvan ihan hyvin. Mirri ja Katja tutustuvat myöhemmin Sannaan, jonka isä on kuollut ja äiti muuttunut uskovaiseksi.

Vaikka päähenkilöt ovat nuoria, niin tämä kirja ei ole niinkään nuortenkirja kuin kirja nuorista. Siinä kuvataan tyttöjen ensimmäisiä kosketuksia poikiin, juhlimiseen ja alkoholiin, mutta käsitellään myös läheisen menettämistä, yksinäisyyttä, unelmia ja aikuiseksi kasvamista. Isoksi teemaksi nousee tyttöjen suhde miehiin, ei pelkästään pitkätukkaisiin poikaystäväehdokkaisiin vaan myös isiin, veljeen ja ukkiin. Tyttöjen isäsuhteet ovat ongelmallisia ja yhden tytön elämä meneekin aika lailla pilalle hänen isänsä vuoksi.
 


 

Tarina ei ole kaunis, eivätkä sen päähenkilöt enkeleitä, mutta silti kirja pitää otteessaan. 80-luvun lapsena sitä oli jollakin lailla nostalgista lukea. Mieleen muistui jo unohtuneita asioita.

Suosittelen niille, jotka
  • haluavat palata 80-luvun fiiliksiin
  • ovat unohtaneet millaista oli olla nuori
  • haluavat lukea rankoistakin aiheista

Hanna Kotila