torstai 31. joulukuuta 2009

Tammikuun kirjavinkki

Herta Müller: Sydäneläin
Tammi, 1996

Romanialaissyntyinen, nykyisin Saksassa asuva Herta Müller (s. 1953) sai vastikään Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Müller on kuvannut tuotannossaan paljon Romaniassa asuvan saksalaisväestön ahdinkoa diktaattori Ceauşescun aikana. Kyseiseen aikakauteen sijoittuu myös hänen romaaninsa Sydäneläin. Mülleriltä on suomennettu myös kaksi muuta teosta, Matala maa (1989) ja Ihminen on iso fasaani : kertomus (1990).

Sydäneläimen pääosassa on lähes nimettömäksi jäävä kertojaminä, pienestä maalaiskylästä opiskelukaupunkiin muuttanut tyttö. Hän asuu viiden muun opiskelijan kanssa ahtaassa huoneessa, kaikilla matkalaukut sänkyjensä alla. Opiskeluaikana kertoja ystävystyy kolmen miesopiskelijan kanssa. Yhdessä he lukevat kiellettyjä kirjoja, valokuvaavat ja keskustelevat. Heidän elämänsä koostuu alussa opiskelusta ja myöhemmin työstä, jatkuvasta tavaroiden penkomisesta, kuulusteluista, tappouhkauksista ja yleensäkin pelon alla elämisestä. Keneenkään ei voi luottaa, ilmapiiri on ahdistava. Pakoa yrittävät päätyvät hautausmaalle. Iloa tai helpotusta elämään on vaikea löytää.

Müllerin teos Sydäneläin on proosaromaani, mutta hänen käyttämänsä kieli on hyvin runollista. Kerronta on pirstaleista ja välähdyksenomaista. Preesensin lomassa kulkevat kertojaminän lapsuudenmuistot kotikylästä. Müller käyttää paljon kielikuvia: kirjassa kaupungit kuvastuvat ihmisten kasvoilta, kirjoittaja vetää lauseet ihonsa päälle ja rakkaudella on riidassa kynnet. Repliikkejä ei ole kirjoitettu erilleen, vaan henkilöiden sanat on kirjoitettu suorasanaisten lauseiden sisään.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat diktatuurin ja pelon aikakauteen. Ahdistus ja pelko välittyvät tehokkaasti myös teoksesta, ja lukukokemus on paikoin raskas. Müllerin runollinen ja kuvallinen kieli kuitenkin etäännyttää tapahtumia, mutta tekee toisaalta samalla tekstistä vaikeasti lähestyttävän. Henkilöhahmot jäävät sananmukaisesti hahmoiksi, eikä heistä oikein saa otetta. Sydäneläin on aiheensa puolesta tärkeä kuvaus vaikeasta ajanjaksosta ja ahdistavasta elämästä, mutta selkeän proosakerronnan ystävän se saattaa jättää kylmäksi.

Johanna Pitkäranta

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista

tiistai 22. joulukuuta 2009

Joululaulun tarina

Wilhelms, Eino: Jouluyö, juhlayö: kuvitettu kertomus maailman tunnetuimman joululaulun synnystä


”Jouluyö, juhlayö päättynyt kaikk´ on työ
Kaks´ vain valveill´ on puolisoa, lapsen
herttaisen nukkuessa seimikätkyessään”

Näin lauloi itävaltalaisen Oberndorfin seurakunnan kuoro jouluaattona vuonna 1818 Pyhän Nikolauksen kirkossa.

Kirkon urut olivat epäkunnossa, eikä niitä ehdittäisi saada kuntoon ennen jouluaaton messua, joten messu jouduttaisiin toimittamaan ilman musiikkia. Tarinan mukaan tämä seikka harmitti kovin seurakunnan nuorta pappia Josef Mohria ja hänen urkuriystäväänsä Franz Gruberia.

He olivat jo aikaisemmin keskustelleet uuden joululaulun tekemisestä – aiheena jouluyön tapahtumat Betlehemissä. Lopullisen sysäyksen laulun synnylle antoi pastorin vierailu aattoiltana ylhäällä vuorenrinteessä köyhän miilunpolttajan mökissä, jonne hänet oli kutsuttu siunaamaan samana päivänä syntynyttä poikalasta ja hänen väsynyttä äitiään.

Ränsistyneessä majassa pastoria kohtasi liikuttava näky. Nuori äiti lepäsi vuoteella raukeana mutta onnellisena hymyillen, vierellään nukkuva lapsi. Isä, karkeapartainen metsätyömies, oli hellästi kumartuneena heidän ylitseen.

Tämä näky kirkasti pastorille jouluyön tapahtumien tunnelman kauan sitten Betlehemin tallissa, ja sanat saivat muotonsa pastorin palattua pappilaan.

Ilta oli jo pitkällä ja laulusta puuttui vielä sävel. Pastori Mohr riensi ystävänsä Gruberin luo, joka ilahtui joulurunon sanoista ja istuutui klaviaarinsa ääreen. Täysin taivaallisen musiikin lumoissa hän loi sävellyksen, jonka siivittämänä Josef Mohrin joululaulu on valloittanut lukemattomien ihmisten sydämet ympäri maailmaa.

Kristiina Mäkelä



Hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kirjasto voi olla seikkailu

Länsi-Suomen lääninhallitus järjesti oivallisen tutustumisretken Hollannin kirjastoihin 8. – 11. 12. 2009. Matka oli räätälöity nimenomaan ottaen huomioon läänissä meneillään olevat rakennushankkeet. Niinpä meitä oli kahdeksan kirjastolaisen lisäksi muutama arkkitehti tutustumassa Amsterdamin, Rotterdamin ja Haagin kirjastoihin.

Kohteista antoisin oli ehdottomasti Amsterdamin vuonna 2007 valmistunut pääkirjasto. Kirjasto oli huiman kokoinen: 28 000 neliötä kirjastotilaa kohosi 10 kerrokseen keskeisellä paikalla rautatieaseman ja isojen museoiden lähellä. Avoimia kokoelmia oli 8 hyllykilometriä, varastoissa 24 kilometriä lisää ja asiakastyöasemia oli noin 600 kappaletta. Kirjasto oli auki seitsemänä päivänä viikossa, klo 10 – 22, ja kirjastolla oli mm. oma kirjastoteatteri, ravintola, radio, museo ja tietenkin näyttelytilaa.





Amsterdamin yleinen kirjasto




Kaupunkilaiset olivat ottaneet kirjaston hyvin omakseen. Laajoista kokoelmista huolimatta kirjasto ei ollut perinteinen kirjakirjasto, vaan kaupunkilaisten olohuone ja kohtaamispaikka. Erityisesti kirjasto näytti olevan myös yhteinen työhuone, sillä melkein kaikki näkysällä olleet työpisteet oli valloitettu. Ihmiset läppäreineen tekivät etätöitä, läksyjä tai ryhmätöitä tai tutustuivat kirjaston aineistoihin ja aivan kaikenikäiset näyttivät viihtyvän
loistavasti. Arkipäivisin kirjastossa oli noin 5000 kävijää ja viikonloppuisin noin 7 000 päivässä. Luonnollisesti kameravalvonta oli kattavaa ja kirjastolla oli omat vartijat.




Asiakkaita kirjastossa omien läppäreidensä kanssa
Kirjastonjohtaja kertoi meille, että uuden kirjaston valmistuessa oli tietoisesti valittu konseptiksi aikaisemman lainauskirjaston sijasta seikkailukirjasto. Kirjastossa oli panostettu kutsuvan ja viihtyisän ilmapiirin luomiseen, oli valoa ja inspiraation lähteitä.

Lainauslukujen laskiessa ja digitalisoitumisen edetessä myös Suomen kirjastoilla on edessään pohtimisen paikka: annetaanko enemmän tilaa asiakkaille, panostetaanko viihtymiseen ja yhteiseen olohuoneeseen, vai annetaanko tiukkaan ahdettujen hyllyjen pikku hiljaa täyttyä eilispäivän bestsellereistä?


Lastenosastolla oli pyöreät hyllyt.


Lainaus ja palautus oli automatisoitu. Tässä asiakkaat palauttavat aineistoja.


Mahdollinen uusi konsepti ei onneksi sulje pois hyvää kaunokirjallisuuskokoelmaa, syvällistä sisältöjenhallintaa tai asiantuntevaa tietopalvelua. Niitä kirjastoista tulee edelleen löytymään, ehkä aineistot vain ovat esillä hieman eri tavalla; houkuttelevammin, valikoidusti, ajankohtaisesti, väljästi. Ehkä aineistoja avataan asiakkaille erilaisin tapahtumin, esityksin ja näyttelyin entistä enemmän. Ehkä kirjastosta tulee myös oman tekemisen paikka: siellä voi harjoitella soittoläksyn, askarrella ja laittaa esille näyttelyn omista rakkaista keräilyesineistä. Ehkä kirjastossa voi jopa näytellä tai laulaa.

Millaisen kirjaston sinä, hyvä asiakas, haluaisit?

kysyy
Mervi Heikkilä
kirjastotoimenjohtaja





torstai 3. joulukuuta 2009

Nurmon kirjasto pukeutuu jouluun


Jouluisia somistuksia niin "näyteikkunalle" kuin muuallekin kirjastoon on taiteillut kirjastovirkailija Terhi Niemistö.

Joulukuun ajan kirjastossa on esillä monimuotoinen joulukirjanäyttely, ja näyttelytilassa voi tutustua Ruutujen yli -sarjakuvaprojektin töihin. Osallistu myös jouluaiheeseen tietokilpailuun. Tervetuloa tutustumaan!

Kristiina Mäkelä



tiistai 1. joulukuuta 2009

Jouluisia lukuvinkkejä

Caplin, Steve: Joulun käsikirja

Tämä kieli poskessa kirjoitettu pikkujoulusta joulun yli uuteen vuoteen yltävä opaskirja on takakansitekstin mukaan suunnattu miehille, mutta sitä voi aivan hyvin lukea kuka tahansa ei-tosikko. Kirjassa kerrotaan selviytymisvinkkejä pikkujouluun (tilaisuudesta poistujia muistutetaan, että ovet, joissa on epätavallisen korkeat kynnykset, ovat ikkunoita, ja niiden käyttöä poistumisteinä tulisi välttää etenkin yläkerroksissa), esitellään erilaisia jouluperinteitä (et takuulla usko, mitä katalonialaiset laittavat jouluseimiinsä), tarjotaan vinkkejä joulunajan peleiksi ja leikeiksi (miten olisi esim. pirunkieliralli?), ja listataan ohjeita, miten jouluhässäkästä ylipäänsä selviää. Mainio opus joulustressistä kärsivälle!

Christie, Agatha: Simeon Leen testamentti

Äreä vanha visukinttu miljonääri Simeon Lee kutsuu perheensä luokseen joulunviettoon. Ei aikaakaan, kun Lee löydetään huoneestaan murhattuna. Hercule Poirot ryhtyy jälleen kerran selvittämään, kenellä ei ole puhtaat jauhot pussissa…

Kunnas, Mauri:
Joulupukki
Joulupukin noitarumpu
Koiramäen joulukirkko
Onnin paras joululahja
12 lahjaa joulupukille

Kaikille lapsille ja lastenmielisille sopivaa joulunalusluettavaa.

Waltari, Mika: Joulutarinoita

Kokoelma tarinoita, jotka Mika Waltari on kirjoittanut joululehtiin vuosikymmenten varrella.

Lapsuuden joulu : rakkaimmat joulurunot

Tästä kokoelmasta löytyy satoja uusia ja vanhoja joulurunoja.

Pieni joululaulukirja
Suuri toivelaulukirja : joululauluja

Nämä kirjat ovat oivia joulumusisointiin. Pieni joululaulukirja on nimensä mukaan pieni, ja sisältää vain laulujen sanat. Se on siis helppo ottaa mukaan vaikka pikkujouluihin. Suuressa toivelaulukirjassa sen sijaan on myös nuotit. Monen laulun kohdalla on lisäksi pieni selvitys sen alkuperästä.

Baldacci, David: Jouluksi kotiin

Toimittaja Tom Langdon saa lentokentän turvatarkastuksessa raivokohtauksen ja joutuu matkustamaan Washingtonista Los Angelesiin junalla. Matkatovereina Tomilla on avioon karannut nuoripari, filmimoguli, ahne verojuristi, salaperäinen isoäiti ja pakanallinen pappi. Coloradon vuorilla riehuu voimakas lumimyrsky, jonka kouriin juna joutuu. Pääsevätkö junan matkustajat kotiin joulunviettoon?

Carl Barks: Carl Barksin joulu 1 & 2

Legendaarisen Carl Barksin kaikki jouluaiheiset sarjakuvat löytyvät näistä kahdesta kirjasta. Aku Ankan ystävät löytävät varmasti omat suosikkijoulutarinansa.

Jari Jetsonen: Arkkitehtien piparkakkutalot

Kyllästyttääkö rakennella vuodesta toiseen samanlaisia mökinmuotoisia piparkakkutaloja? Tästä kirjasta saat virikkeitä vähän suurellisempiin hankkeisiin. Miten olisi vaikka Chrysler Building tai presidentin virka-asunto Mäntyniemi?