maanantai 25. toukokuuta 2009

Genreillat Peräseinäjoella


Nuorteniltojen sarja Peräseinäjoen kirjastossa alkoi lupaavasti; ensimmäinen ilta oli musailta ja nuoria oli runsaasti ja popcornit hävisivät parempiin suihin. Ilahtuen huomasin, että nuoret ovat valmiita kannustamaan omiaan ja niinpä tyttöduo Kati ja Pauliina ja räppäri Zamius saivat ikätovereiltaan välitöntä suosiota. Myös harjoittelijamme Elina Perkiömäki selviytyi kirjavinkkauksestaan hienosti, vaikka äänentoistolaitteiden takia esiintyjien ja yleisön sijoittelu oli kirjaston tiloissa musailtana hieman sekava. Musailta veti kirjastoon myös pieniä koululaisia, joita varten iltaa ei suunniteltu, mutta he taisivat nauttia illasta ja Tarjan tarjoilemista popcorneista eniten.


Kauhuillan esiintyjinä oli ns. kauhuvinkkari Reetta Saine Pirkkalasta ja elokuvavinkkari Jarkko Parkkinen Seinäjoen kirjastosta. Iltaa vietettiin käsikirjaston tiloissa ja yhteistyökumppanimme Eija oli koristellut tilan kauhumaisesti. Illan aluksi koin tavallista ramppikuumetta siitä tuleeko paikalle ketään, mutta kun kello tuli 18.00, oli paikalla peräti 16 nuorta, joista suurin osa oli poikia. Kiitos siitä lankeaa nuorisopuolen Eijalle ja Tarjalle, jotka genreiltoina sulkivat nuorisotilat jo klo 18.00, jotta nuoret voisivat luontevasti siirtyä tien toiselle puolelle kirjastoon. Kauhuiltakin onnistui erinomaisesti ja Reetan vinkkaamia kirjoja lähti lainaan.


Musa- ja kauhuillan jälkeen tuntui mukavalta pitkän aikaa, mutta olin kuitenkin iloinen, että joulukuussa oli genreilloissa pieni tauko.


Tammikuun fantasiailta ei vetänytkään enää nuoria kuin muutaman, vaikka lajina fantasia on Peräseinäjoella luettu ja tuttu kirjallisuuden laji. Oli harmillista, että esim. fantasiavinkkareiden Mervin ja Kaisan ja juontaja-Eijan hienot fantasia-asut menivät vähän kuin hukkaan, koska yleisöä oli niin vähän ja hienot maskeerausesitykset jäivät nuorilta näkemättä.


Seikkailu- ja toimintailta oli maaliskuun alussa ja vaikuttiko alkava kevät siihen, että nuorisopuolen tuki ns. sisäänheittäjinä ei enää toiminutkaan ja nuoret eivät tulleet kirjastoon nuorisotilojen ovien mentyä kiinni. Illasta tulikin ilta aikuisille, jotka olivat tulleet kuuntelemaan Timo Polaria.


Genreiltojen sarja oli mielenkiintoinen kokeilu tavoittaa nuoria kirjastonkäyttäjiksi ja siinä sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin. Näin keväällä haluankin kiittää kaikkia Peräseinäjoen iltojen toteutuksesta vastanneita; pääkirjaston väkeä, nuorisotointa (joka tarjosi suoran linkin alueen nuoriin) ja tietysti omaa väkeä, jotka vuorollaan tekivät pitkän iltavuoron iltojen hyväksi.


Merja Koski-Aho

torstai 14. toukokuuta 2009

Kirjastosuunnittelu alkoi!

Pari seuraavaa vuotta ovat Seinäjoen kaupunginkirjaston johdolle ja henkilökunnalle merkittäviä, haasteellisia ja työntäyteisiä. Kirjaston uudisosan suunnittelu on nyt alkanut täydellä höyryllä ja tulee jatkumaan vielä vajaan vuoden. Sen jälkeen päästään varsinaiseen rakennusvaiheeseen ja lopulta, vuonna 2011 suunnitellaan mittava muutto-operaatio ja toivottavasti mieleenpainuvat avajaiset.


Mutta sitä ennen tehtävää riittää; mittaillaan hyllymetrejä moneen kertaan, mietitään lainausautomaattien ominaisuuksia, pohditaan asiakaspalvelupisteiden korkeutta, kirjastoauton tallin ovien leveyttä jne. Minä yritän pysyä kärryillä kansallisessa ja kansainvälisessä kirjastotiloja koskevassa keskustelussa ja kehityksessä. Asiakkaiden odotuksia ja toiveita saamme selville paitsi päivittäin asiakaspalvelutyössä, myös tutustumalla Suomessa viime aikoina tehtyihin laajoihin käyttäjäkyselyihin ja ei-käyttäjäkyselyihin. Myös teknistä kehitystä pyrimme haukkana seuraamaan, jotta se voitaisiin valjastaa parhaalla mahdollisella tavalla huomisen asiakkaita ja kirjastotyötä palvelemaan.



Näin avaralta Seinäjoen pääkirjaston kirjastosali näytti vuonna 1965. Nyt tilanne on toinen, mutta onneksi helpotusta on kohta luvassa. Kuva: Kalevi A. Mäkinen.



Tavoitteena on tulevaisuuden kirjasto, jonka jokainen kaupunkilainen voisi kokea omakseen. Kirjastosta saa luotettavaa, ajantasaista tietoa, mutta sieltä löytyvät myös menneisyyden helmet. Kirjastossa voi viettää aikaa ja kohdata tuttuja ja tuntemattomia. Kirjasto tarjoaa ilmaiseksi ja tasapuolisesti elämyksiä, osallistumista ja inspiraatiota vanhoille ja vauvoille. Seinäjoen pääkirjasto tulee yllättämään kävijänsä positiivisesta ja antamaan entistä tuhdimpia eväitä opiskeluun, itsensä kehittämiseen, taiteiden harrastukseen ja henkiseen hyvinvointiin.


Kirjastosuunnitteluun osallistuvat tavalla tai toisella paitsi JKMM-arkkitehdit ja kirjastolaiset, myös kaupungin omat arkkitehdit, tietohallinto, kaupungin johto ja luottamusihmiset. Kyseessä ei siis ole yksilölaji vaan joukkuepeli. Se on välillä haastavaa, mutta aina antoisaa ja parhaimmillaan lopputulos on paljon enemmän kuin kukaan meistä osaisi yksin haaveillakaan.


Kiitokset minun puolestani kaikille, jotka tähän mennessä ovat osallistuneet kirjastosuunnitteluun ja päätöksentekoon! Tästä on erinomaisen hyvä jatkaa.


Mervi Heikkilä

kirjastotoimenjohtaja



maanantai 4. toukokuuta 2009

Toukokuun kirjavinkki

Dai, Sijie:
Balzac ja vaatturintytär
Otava, 2001


Balzac ja vaatturintytär on kiinalaissyntyisen, nykyisin Pariisissa asuvan elokuvaohjaajan Sijie Dain esikoisteos, joka perustuu hänen omiin kokemuksiinsa Kiinan kulttuurivallankumouksesta. Mao aloitti 60-luvun lopulla kampanjan, jonka takia yliopistoja suljettiin ja nuoria älykköjä lähetettiin maaseudulle uudelleenkoulutettavaksi.

Vuonna 1971 lähetetään kirjan päähenkilöt, kaksi sivistyneistä perheistä olevaa kaupunkilaispoikaa 18-vuotias Luo ja 17-vuotias kertojaystävänsä, uudelleenkoulutettavaksi vuoristoiselle syrjäseudulle, köyhään kylään lähelle Tiibetin rajaa. Kylä on kahden päivän kävelymatkan päässä lähimmästä kaupungista eivätkä kyläläiset ole koskaan nähneet esimerkiksi Luon mukanaan tuomaa herätyskelloa saatikka sitten kuulleet tai nähneet ilmiötä nimeltä elokuva. Mutta tarinoista kyläläiset pitävät. Luo on lahjakas tarinankertoja ja varsinkin kyläpäällikkö lumoutuu hänen jutuistaan. Sen vuoksi päällikkö mm. lähettää pojat elokuviin lähimpään kaupunkiin reissulle, jossa sekä menomatka että paluumatka kestää kaksi päivää. Poikien pitää sanatarkasti kertoa elokuva alusta loppuun kyläläisille päällikön tarkastaessa kellosta, että kertomus kestää varmasti yhtä kauan kuin elokuvakin.

Naapurikylässä pojat tutustuvat ihanaan vaatturintyttäreen, josta tulee heidän kiinnostuksensa kohde ja ensirakkautensa. Heidän on keksittävä keino, millä he saavat tunteisiinsa vastakaikua. Toisessa kylässä he tutustuvat myös uudelleenkoulutettavana olevaan Rillipäähän, joka piilottelee salaperäistä laukkua sänkynsä alla. Heille selviää, että laukku on täynnä kiellettyä länsimaista kirjallisuutta ja heidän on saatava kirjat käsiinsä tavalla tai toisella.

Balzac ja vaatturintytär on kertomus siitä, mitä kirjat ja niiden tarinat voivat saada aikaan ihmisissä.

Tuula Ala-Hakuni

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista