keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Heinäkuun kirjavinkki


Marttinen,  Annamari:  Vapaa.
Tammi, 2015


”Kapea tie halkoo tyhjää peltomaisemaa. Näkymä on epätodellinen enkä tiedä, onko se kaunis vai ruma. Pellon reunoilla näkyy metsä. Se on musta ja tummanvihreä, seisoo hievahtamatta paikoillaan. Maisema antaa meidän tulla tähän kuvaan.”

Mahdi pakenee Irakista ja päätyy Suomeen, Joutsenon vastaanottokeskukseen entiseen Konnunsuon vankilaan. Hänen vanhempansa on tapettu ja veljensä on kateissa. Äiti kehottaa viimeisillä voimillaan häntä lähtemään pois. 

Nyt Mahdi odottaa. Aluksi hän on hyvin hämillään. Hänet on tuotu keskelle metsää, hän ei osaa kieltä,  ja tulevaisuus on epävarma. Vastaanottokeskuksessa elämä on pysähtynyttä.

Mahdi aloittaa suomen kielen opiskelun vastaanottokeskuksessa. Opettajana on vaalea Katariina, joka on kuin enkeli. Mahdi selviää tyhjistä odottamisen täyteisistä päivistä ajattelemalla Katariinaa ja opiskelemalla ahkerasti suomen kieltä. Hän haluaa olla luokkansa paras.

Toinen teema kirjassa on Mahdin mielikuvituskeskustelu vankilassa asuneen vangin Patun kanssa. Patu on ollut vankina Konnunsuolla 1980-luvulla ja raapustanut sängyn alle puumerkkinsä. Mahdi löytää lisäksi Patun kirjoittaman tekstin, jossa tämä kertoo tarinansa. Katariina kääntää tekstin Mahdille.




Koko ajan taustalla jäytää levoton odotus. Mitä minulle tapahtuu ja milloin? Kuinka kauan vielä pitää olla tietämätön tulevast? Milloin turvapaikkahakemus käsitellään ja mitä päätetään? 

Annamari Marttinen kirjoittaa niin, että turvapaikanhakijan epävarmuuden ja tyhjyyden voi lukijakin tuntea. Mahdille ja hänen kohtalotovereilleen toivoisi kaikkea hyvää.

”On sunnuntai. Ajan paikoilleen pysähtymisen tuntee vielä painavammin kuin muina päivinä. Sunnuntaina ei voi tapahtua mitään, ei voi odottaa mitään. Kaikkina muina päivinä, maanantaista perjantaihin, herään toivoon. Se on hento ja heiveröinen, mutta ilman sitä jäisin makaamaan. Minulla on oltava toivo.”

Anja Itämäki