keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Tapahtui Simunanrannassa: kerrankin sai muistella vanhoja!

Kaupunginkirjasto järjesti viime syksynä Lukupiiri-projektin yhteistyössä SeAMK:n Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman kanssa. Projektissa opiskelijat perehdytettiin hakeutuvaan kirjastotyöhön ja ikäihmisten lukupiirien pitämiseen. Sen jälkeen opiskelijaparit saivat kukin oman ryhmän, jossa he pitivät säännöllisesti Lukupiiri-kokoontumisia. Mukana ollut opiskelija Jonna Vuoto kertoo tässä kirjoituksessa kokemuksistaan.

Lukupiiri-projekti tarjosi virkistävää vaihtelua luentoihin ja ryhmätöihin. Viiden viikon ajan neljä kahden hengen opiskelijatiimiä toteutti kerran viikossa omat Lukupiiri-kokoontumisensa, jotka pidettiin Simunanrannan päiväkeskuksissa. Kullakin parilla oli oma ryhmänsä. Jokaisessa ryhmässä oli kymmenisen lievästi muistihäiriöistä senioria. Tarkoituksena oli tunnin aikana pitää heille eräänlainen muistelu- ja tarinatuokio. Tunnin pohjustuksena minä ja parini käytimme kirjoja, videoita, cd:tä ja lehtiartikkeleita.

Positiivinen vastaanotto
Alussa jännitti kovasti, mitä tuleman pitää, koska oli kyseessä ainutkertainen projekti. Mietimme, tuleeko tästä suuri menestys vai jotain, mistä ei jatkossa puhuta edes sivulauseessa. Onneksi saimme kuitenkin positiivista palautetta henkilökunnalta ja myös ryhmäläisiltä. Kauhuskenaario oli tietysti, että he vain näyttelevät tyytyväisiä ja samalla ajattelevat ”Voi ei, taas nuo likat tulevat”.

Viikoittain vaihtuvat aiheet
Suunnittelu vei paljon aikaa, mutta ammatillinen osaaminen lisääntyi kovasti. Tuli selattua, luettua ja kuunneltua aineistoa, johon ei normaalisti välttämättä tulisi tartuttua. Kukin pari valitsi jokaiseen kokoontumiseen teeman. Minun ja parini teemoina olivat lehmät, hevoset, koirat ja yhtenä suurena kokonaisuutena vanhemmuus, isovanhemmuus ja lapsenlapset. Kaikkein eniten ryhmäläiset tuntuivat pitävän koira-aiheesta. Sillä kerralla aika kului kuin lentäen, emmekä todellakaan ehtineet käydä läpi kaikkea valitsemaamme aineistoa. Muulloinkin aineistoa jäi vähän yli.

Jatkoa luvassa?
Positiivista on, että Lukupiiri-projektia tullaan ehkä jatkamaan tulevaisuudessa muilla vuosiluokilla. Kokemuksena projekti oli valtavan hieno, joten ehkä päädyn tulevaisuudessa tekemään hakeutuvaa kirjastotyötä.

Jonna Vuoto
Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, SeAMK

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Nyt se alkaa!

Maanantaina 29.3. alkavat vihdoin Seinäjoen kaupunginkirjaston uudisrakennuksen maanrakennustyöt! Maanrakennusurakkaan valittiin kilpailutuksen jälkeen Oy Sundström Ab Pedersörestä. Täytyy myöntää, että kirjastoväen tunnelmat ovat korkealla, kun kauan ja hartaasti odotettu rakentaminen vihdoin alkaa. Rakennustyömaa tuo tullessaan kuitenkin myös hiukan käytännön haasteita.

Rakennustöiden takia Alvar Aallon katu kirjaston takaa sekä kadun varressa oleva parkkipaikka poistuvat käytöstä maanantaina. Paikoitusta muualla Aalto-keskuksen ympärillä pyritään helpottamaan lähiaikoina, mutta todennäköisesti parkkeeraus ainakin tilapäisesti hiukan hankaloituu. Kirjaston asiakkailta toivotaankin kärsivällisyyttä parkkipaikka-asiassa. Kun hetken jaksamme odotella, on meillä ensi vuonna uusi tilava ja upea kirjasto sekä asiallinen parkkipaikka.

Lupaamme laittaa rakennustöiden edistymisestä myös kuvia tänne blogiin, kunhan kaivinkoneet vyöryvät paikalle ja monttua aletaan kaivaa.

Mervi Heikkilä
Kirjastotoimenjohtaja

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Suunnittelun määräpäivä

Perjantaina 12.3.2010 oli kirjaston uudisrakennuksen suunnitelmien deadline. Silloin olivat valmiina niin arkkitehtisuunnitelmat, kalustesuunnitelmat, LVIA-suunnitelmat, rakennesuunnitelmat kuin geosuunnitelmakin. Sähkösuunnitelma puolestaan valmistui maanantaiksi 15.3. Suunnitelmien valmistumista seuraa urakkakilpailutus. Sen jälkeen kaupunginhallitus päättää, minkä nimisten yritysten työntekijät alkavat Seinäjoen kirjaston uudisrakennusta rakentamaan.

Suunnitteluvaihe oli käyttäjän näkökulmasta välillä kiireinen, mutta ehdottomasti antoisa ja hieno kokemus. Kirjaston suunnittelutiimi sai paneutua erilaisiin rakentamisen osa-alueisiin ja hankki ja sai tietoa monesta entuudestaan aivan vieraasta asiasta. Osastojen johtajat saivat miettiä ja ideoida omien osastojensa tulevaisuutta ja koko henkilökunta pääsi kommentoimaan piirustuksia luonnosvaiheissa. Ideoiden ja toiminnallisuusnäkökulman sovittaminen arkkitehtuuriin ei aina käynyt käden käänteessä, mutta jokaisesta asiasta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen.

Suunnittelun punaisena lankana pidettiin muuntojoustoa. Tiloja ei saa suunnitella vain lähitulevaisuutta varten, vaan ne täytyy suunnitella siten, että ei suljeta pois mitään tulevaisuudessa todennäköistä kirjaston toimintamuotoa. Se on pitkällä aikavälillä taloudellista.

Asiakkaiden näkökulmaa suunnitteluun kirjasto haki tutustumalla tarkkaan erilaisiin asiakaskyselyihin, joita on toteutettu valtakunnallisesti. Myös ulkomaisiin kirjastorakennuksiin tutustuttiin silmälläpitäen sitä, miten kirjaston käyttäjät ovat ottaneet vastaan uusia palveluja. Paikallisesti nuorten fokusryhmältä, Säätiöltä, kysyttiin toiveita nuortenosaston suhteen.

Vaikka tilasuunnittelu on nyt valmis, ei kirjaston toiminnan suunnittelu ole sitä koskaan. Kirjaston toiminta ei ole vuodesta toiseen samanlaista, vaan kirjasto elää yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeiden mukana. Asiakastoiveet tulevat usein esille ihan jokapäiväisessä asiakaspalvelutilanteessa. Niitä voi myös antaa kirjallisesti pääkirjaston palautelaatikkoon, lähettää sähköpostilla, antaa puhelimitse tai vaikkapa kommentoimalla tätä blogia. Millaisia toiveita sinulla, hyvä asiakas, on kirjaston toiminnan suhteen?


Mervi Heikkilä
kirjastotoimenjohtaja

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Asiakastietokoneiden uusi varauskäytäntö

Seinäjoen pääkirjastossa, Nurmon kirjastossa ja lehtituvassa otettiin käyttöön maaliskuun alussa asiakaskoneiden varausjärjestelmä eBooking. Asiakkaan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänellä pitää olla kirjastokortin numero ja salanumero mukanaan (joko fyysisesti tai muistissa), kun hän tulee käyttämään kirjaston asiakaskoneita. Koneelle kirjaudutaan aina Seitti-kirjastokortin numerolla ja siihen liitetyllä salanumerolla. Samaa salanumeroa käytetään Seitti-verkkopalvelussa esim. lainoja uusittaessa ja aineistoa varattaessa sekä pääkirjaston lainausautomaatilla aineistoa lainattaessa. Ellei asiakkaalla ole vielä salanumeroa liitettynä kirjastokorttiin, hän saa sen kirjastosta. Vierailijoille tehdään tilapäiset tunnukset.

Ohjelman avulla asiakas voi etukäteen varata ajan haluamalleen tietokoneelle osoitteessa https://kirjastontietokoneet.seinajoki.fi/. Pääkirjastossa on myös erillinen varauskone asiakkaille. Varauksen voi tehdä lisäksi puhelimitse. Asiakkaalla voi olla kaksi yhden tunnin varausta / päivä. Lisäksi on mahdollista ottaa käyttöön vapaana oleva tietokone. Jos asiakas myöhästyy tietokoneelta, varaus peruuntuu 10 minuutin kuluttua ja kone vapautuu seuraavalle käyttäjälle. Osa koneista, mm. lehtituvan kone, on pikakoneita, joille ei voi tehdä varauksia etukäteen. Pikakoneiden käyttöajat ovat joko 15 minuuttia tai puoli tuntia.

Näin vuosikausia jatkunut ”korttirumba” pääkirjaston neuvonnassa on ohi. Aikaisemminhan henkilökunta valvoi asiakaskoneiden käyttöä ja varauksia ottamalla neuvontaan pantiksi asiakkaan kirjastokortin ja merkitsemällä varauslistaan varaajan nimen. Nyt eBooking-ohjelmaa käytettäessä asiakkaan ei enää tarvitse ilmoittaa varauksiaan henkilökunnalle eikä jonottaa kirjastokorttia neuvonnasta.

Alkuvaiheessa näyttää siltä, että suurin osa asiakkaista on muutokseen tyytyväisiä. He voivat hallinnoida varauksiaan itsenäisesti ja mennä suoraan vapaalle koneelle. Henkilökunta auttaa ohjelman opettelussa mielellään, ja runsaasti nettikävijöitä onkin perehdytetty eBookingin käyttöön. Uuden ohjelman käyttöönotto aiheuttaa aina jonkin verran hankaluuksia, koska kaikkia tilanteita ei pystytä testaamaan etukäteen. Yhdessä asiakkaiden kanssa opettelemalla ja ohjelmaan tutustumalla pääsemme pian normaalitilanteeseen. Ohjelma säästää sekä asiakkaiden että henkilökunnan aikaa. Uudessa kirjastossa tulee olemaan paljon enemmän tietokoneita, ja ajanvaraus toimii sujuvasti, kun ohjelma on sinne siirryttäessä jo tuttu.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Joulupukki ja rouva presidentti kohtasivat Seinäjoen pääkirjastossa

Sanasadetta -työpaja järjestettiin lomalaisten iloksi jo neljännen kerran Seinäjoen pääkirjastossa. Kalevalan päivän jälkeisellä viikolla kokoontui kuusi lukemisesta, kirjoittamisesta ja näyttelemisestä kiinnostunutta alakouluikäistä sanataiteen äärelle.

Kaksipäiväisen työpajan aikana tutustuttiin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaan ja tehtiin oma 2000-luvun Kalevala-versio, jossa seikkailivat mm. joulupukki Väinämöisenä, Miss Suomi Pohjan Neitona, rouva presidentti Pohjan Akkana ja uimari Jani Sievinen Seppo Ilmarisena sekä prätkäjätkä Ahti Lieto Lemminkäisenä. Lisäksi harjoiteltiin limerikki- ja haiku-runojen tekemistä ja tutustuttiin Jukka Itkosen tuotantoon sekä kirjoitettiin omaa fantasiatarinaa.


Mukana työpajassa oli mm. 9-vuotias Jenni Jääskeläinen Tampereelta. Jenni kuuluu niin sanotun saniksen vakiokävijöihin, sillä hän oli mukana jo neljättä kertaa. Jennin lempiaineisiin koulussa kuuluvat äidinkieli, kuvaamataito sekä käsityö. Jennin lisäksi työpajassa hääri juuri 10 vuotta täyttänyt Atte Ala-Lahti Seinäjoelta. Atte oli mukana ensimmäistä kertaa, mutta lähtisi uudelleenkin, mikäli vastaavaa järjestettäisiin tulevaisuudessa. Atte nimeää lempikirjailijakseen Harry Potterin kirjoittajan J.K. Rowlingin ja Aten tulevaisuuden unelma-ammattina siintääkin kuvataiteilijan tai kirjailijan työ.

Sanasadetta-työpajan järjestelyistä ja ohjauksesta vastasivat Outi Kukkonen ja Pirjo Humalainen Seinäjoen pääkirjaston lasten- ja nuortenosastolta.

Pirjo Humalainen

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Maaliskuun kirjavinkki

Hagena, Katharina:
Omenansiementen maku
Minerva, 2009

Kirjastonhoitaja Iris perii isoäidiltään vanhan talon, jossa hän on viettänyt lapsuutensa kesiä. Talon ympärillä on paljon omenapuita ja suuri puutarha, jota isoäiti on rakkaudella hoitanut.

Aluksi Iris asuu talossa vastahakoisesti; hän ei tiedä haluaako pitää sen vai myydä sen pois. Hänen elämänsä on aivan muualla, Etelä-Saksassa. Mutta vähitellen muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta alkaa vyöryä hänen mieleensä, ja Iriksen äidin ja kahden tädin elämän draamat heräävät eloon. Myös isoäidillä Berthalla on ollut omat salaisuutensa. Ne Bertha on kyllä jo autuaasti unohtanut, kuten suurimman osan menneistä ajoista.

Varsinkin yksi kuuma kesä kauan sitten muutti koko suvun naisten elämän. Tuona kesänä Iris oli murrosiän kynnyksellä. Myös puutarha oli tuolloin hehkeimmillään, ja puut ja pensaat notkuivat hedelmistä. Omenantuoksu leijaili talon ympärillä. Erään kohtalokkaan yön seurauksena yksi omenapuu puhkesi kukkaan ja peittyi seuraavana aamuna valkeuteen kuin talvipakkasilla.

Nyt Iris ja Max viettävät yön tuon saman omenapuun alla. Yön aikana omenat kypsyvät ja puu on niitä tulvillaan.

Iris käy läpi elämäänsä ja lähimmäistensä kohtaloita, ja menneisyydestä tulee esiin paljon kipeitä asioita, jotka Iris on painanut kauas mielensä pohjalle.

Kirjan tunnelma on utuinen ja salaperäinen, ja lukija voi tuntea auringon lämmön ihollaan ja haistaa puutarhan huumaavat tuoksut.

”Lämmin, makeanmultainen keitettyjen omenoiden tuoksu levisi talon joka nurkkaan, ja jopa sängyt ja verhot tuoksuivat siltä. Se oli taivaallista omenahilloa.”

Maistakaapa!


Anja Itämäki

Etsi kirjaa Seitti-kirjastoista