4. luukku

Alvari on nyt päässyt hiekkarannalle lekottelemaan, mutta pitihän sitä nyt yksi hiekkalinna kuitenkin rakentaa. Alvarin linna on Euroopan ja Aasian rajalla sijaitsevan sisämeren rannalla. Saman meren vastakkaisella rannalla kisattiin tämänvuotiset talviolympialaiset. Minkä meren rannalla Alvari on?

Vastaa kysymykseen ja osallistu kirjapalkintojen arvontaan.

3. luukku

Alvari on kierrellyt Roomassa ja saapunut tämän kuuluisan amfiteatterin edustalle. Tällä areenalla nähtiin julmia gladiaattoritaisteluita. Minkä niminen on tämä rakennus, joka on kaikkien stadionien prototyyppi?

Vastaa kysymykseen ja osallistu kirjapalkintojen arvontaan.

2. luukku

Armas matkusti keskiaikamarkkinoille ja tapasi nämä herrasmiehet. Markkinat järjestettiin vanhimmassa Suomen keskiaikaisista kaupungeista. Tämä kaupunki liittyy myös aika monen suomalaisen jouluaattoperinteisiin. Missä kaupungissa Armas on?

Vastaa kysymykseen ja osallistu kirjapalkintojen arvontaan.

1. luukku

Alvari on päässyt ikuiseen kaupunkiin, josta voi käydä myös Vatikaanissa sekä nähdä Fontana di Trevin ja Espanjalaiset portaat. Missä kaupungissa Alvari on?

Vastaa kysymykseen ja osallistu kirjapalkintojen arvontaan!

Joulukuun kirjavinkki

Elias Koskimies: Ihmepoika
Gummerus 2014

"Mää en kestä, tästä tullee ihana kesä mää tiejän sen jo nyt ja musta on greisii ett me voidaan viettää se yhdessä!!! Mun aivo sulaa!!! I love you!!! Jet'amee!!!"

Pieni kylä 1980-luvun lopun Pohjois-Pohjanmaalla. Yläasteen invavessassa pahat pojat ja tylyt tytöt kokoontuvat. Pysähtyneessä kylässä nuorten suurin unelma on paikalliseen ravintolaan pääsy, kunhan 18 vuotta tulee täyteen.

14-vuotias isopäinen Ihmepoika unelmoi sirkuksesta, antaa ajatuksissaan kansainvälisiä haastatteluja englanniksi ja haluaa olla Dallasin Sue Ellen. Kun äkillisesti sairastunut isä viedään ambulanssilla kotipihasta naapuruston mataharien tirkistellessä verhojen takaa, päättää Ihmepoika karata New Yorkiin, jossa hän lakkaisi vihdoin olemasta se outo ja eriskummallinen, eikä isoveljienkään tarvitsisi sietää "tunteellisuuspaskaa".

Kuka minä olen? Saanko olla se kuka olen? Tätä kysyy nimettömäksi jäävä Ihmepoika Elias Koskimiehen ensimmäisessä romaanissa. Koskimies on aikaisemmin kirjoittanut päiväkirjamuotoisen satiirisen lyhytproosateoksen Korusähkeitä (Gummerus 2010), mutta tehnyt varsinaisen uransa ohjaajana ja käsikirjoittajana (mm. Kaappari, Likainen pommi, Presidentin kanslia ja Uutisvuoto). Koskimiehen musiikkilyhytelokuva I've Only Just Begun (2012) on voittanut kansainvälisiä ja kotimaisia palkintoja.

Koskimiehen esikoisromaani koskettaa kaikkia, jotka ovat joskus  - nuorena tai aikuisena - pohtineet identiteettiään ja toivoneet kelpaavansa sellaisena kuin ovat. Olen syntynyt samana vuonna kuin Koskimies, ja kirja tarjoaakin paljon muistoja nuoruudesta: elämä pienellä kylällä, haaveet jostakin suuremmasta, toinen toistaan järisyttävämmät rakastumiset (mukaan lukien Tom Cruise ja Glenn Medeiros, iik!), ystävyys, hyväksytyksi tulemisen tarve. Pienen yhteisön paineessa ei halunnut olla samanlainen kuin muut; erilainen taas ei saanut olla. 

Ihmepojan tunnelma on välillä haikea ja surullinen tragedian edessä, välillä hauska ja yltiöpäinen nuoruuden palossa. Koskimiehen repliikit ovat eläviä - ihmiset puhuvat ja kirjoittavat omalla äänellään ilman paperin makua. Luontevasta kielestä tulee mieleen Anna-Leena Härkösen Häräntappoase, jossa myös eletään syrjässä, ollaan samanaikaisesti kovia ja herkkiä ja tehdään suuria tulevaisuudensuunnitelmia. 

Suosittelen Ihmepoikaa kaikille 80-luvulla nuoruutensa eläneille, itseään etsineille tai ehkä vieläkin etsiville ja kaikille, jotka joko tuntevat olevansa erilaisia kuin läheisensä tai joilla on itsellään läheisenä joku, jota pitää "eriskummallisena". Katsokaa tarkasti, elääkö sisällänne tai lähellänne Ihmepoika. Jos elää, rakastakaa häntä sellaisena kuin hän on.

"Kun tunti päättyy, minä kävelen ulos ja hyppään pyöräni selkään. Tartun kippurasarviin ja poljen vimmatusti kuin olisin tulivaunuissa matkalla kohti taivasta. Minulla on jo kiire! Keltainen tukkani hulmuaa, repalevaatteet ylläni liehuvat. Tolppakorkoni eivät aina osu polkimiin, mutta yritys on kova ja vauhti hirmuinen. Ympärilläni on massiivinen maailmankaikkeuden jylinä, joka muovaa vuoria ja suistaa planeettoja raiteiltaan."

Lennä, Ihmepoika, lennä!

Johanna Pitkäranta

Sunnuntaivieraana Mervi Mäki-Neste

Syyskauden viimeinen sunnuntaivieras oli Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisten puheenjohtaja Mervi Mäki-Neste Alavudelta. Alla hänen kirjasuosituksensa.

 

• Hella Wuolijoki: Niskavuori-näytelmät: Niskavuoren naiset, Niskavuoren leipä, Niskavuoren Heta, Entäs nyt Niskavuori?
• Mika Waltari: Komisario Palmu-sarja: Komisario Palmun erehdys, Kuka murhasi rouva Skrofin?, Tähdet kertovat Komisario Palmu
• Elokuvat kertovat, Matti Kassila (toim. Kalevi Koukkunen, Kimmo Laine ja Juha Seitajärvi)
• Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
• Kai Fagerström: Viimeiset vieraat – elämää autiotaloissa
• Suomen lasten eläinsadut
• Outi Pakkasen tuotanto

Kuva: Tarja Riihimäki

Kirjavinkkipiiri 27.11.2014

Syksyn viimeinen kirjavinkkipiiri kokoontui pääkirjastossa 27.11.2014. Alla on lista piirissä vinkatuista kirjoista. Klikkaamalla kirjan nimeä pääset lukemaan sen takakansitekstin.

• Aalto, Aleksi: Rintaperillinen, 2014.
• Arnkill, Antti: Lauantaiesseet, 2014.
• Björkman, Hannu-Pekka: Välähdyksiä peilissä. Kirjoituksia, 2014.
• Ivey, Eowyn: Lumilapsi, 2013.
• Kyrö, Tuomas: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja, 2014.
• Kähkönen, Sirpa: Graniittimies, 2014.
• Lindgren, Minna: Ehtoolehdon pakolaiset, 2014.
• Lipasti, Roope: Halkaisukirvesmies. Elämä ja vähäisemmät teot, 2014.
• O'Farrell, Maggie: Varoitus tukalasta helteestä, 2014.
• Pulkkinen, Riikka: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, 2014.
• Varis, Tuula-Liina: Naisen paras ystävä, 2014.