Joulukalenterin 12. luukku

Géza Gàrdonyi:
Egerin tähdet

Tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Unkariin ja pohjautuvat tositarinaan. Kirjan merkitystä unkarilaisille voi verrata siihen, mitä Tuntematon sotilas merkitsee suomalaisille. Kirja oli pakollista luettavaa Unkarissa yläasteella, ja muistan saaneeni sen koulusta joululomalukemiseksi.

Lajos Olah

Joulukalenterin 11. luukku

Diana Wynne Jones:
Liikkuva linna

Hyvä, huumoria sisältävä fantasiakirja, josta pidän. Kirjan maailma on yhtä ainutlaatuinen kuin esimerkiksi Harry Pottereiden, mutta ei yhtä tunnettu. Taikuus on ihan kulman takana, kaikkien saatavilla.

Tuuli Vähämäki

Joulukalenterin 10. luukku

Marian Keyes: Sushia vasta-alkajille

Dubliniin sijoittuvan kirjan tapahtumat tempaavat lukijan mukaansa jo muutaman sivun jälkeen. Kirjassa seurataan kolmen erilaisen naisen elämää; kaksi heistä on töissä aloittelevan lehden toimituksessa ja yksi tukehtuu kotiinsa, vaikka päällisin puolin hänellä näyttää kaikki olevan kunnossa. Viihdekirjallisuuden ystäville teos on mainio valinta. Luvassa on dramaattisia ihmissuhteita, yllättäviä tapahtumia ja vauhdikasta menoa.

Auli Pirilä

Joulukalenterin 9. luukku

Rhonda Byrne:
Salaisuus - Päivittäisiä elämänohjeita

Kirja sisältää ajattomia viisauksia ja aforismeja, joiden tehtävänä on tuottaa iloa ja harmoniaa vuoden jokaiselle päivälle.

Kirjan ydinajatus on vetovoiman laki, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisen ajatukset vetävät puoleensa ajateltuja asioita. Kirjassa kannustetaan positiiviseen ajatteluun ja elämäntapaan sekä kiitollisuuteen siitä, mitä kaikkea hyvää meidän elämäämme sisältyy.

Luen mietelauseen aina aamuisin ennen työhön lähtöä. Hyvä ja osuva mietelause antaa mukavan alun päivälle. Jos siinä aamun ankeudessa on ehtinyt sukeltaa jo negatiivisuuden syövereihin, niin hyvä lausahdus saa ajatukset myönteisille raiteille.

Aila Taivalmäki

Joulukalenterin 7. luukku

Jansson Tove:
Muumipeikko ja pyrstötähti

Muumilaaksossa on rauhallista. Uusi silta on vasta maalattu, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä. Joku järjestää Muumimamman hillopäärynät ja Muumipeikon helmet suureksi tähdeksi, jolla on pitkä pyrstö. Piisamirotta puhuu kauheita tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornin professoreilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka.

Kaisa Lallukka

Joulukalenterin 6. luukku

Minun kirjasuositukseni on Vesa Määtän Lakeuksien eversti Matti Laurila (2010). Se kertoo legendaarisesta eteläpohjalaisesta jääkärieverstistä ja sotilasjohtajasta, joka vaikutti suuresti sotien ajan maakuntamme ihmisiin.

Määtän teos on tiivis elämäkerta Matti Laurilasta. Se etenee kronologisessa järjestyksessä kertomuksin ja valokuvin, joita on runsaasti eri aikakausilta. Kirja tarjoaa elävää sisäpiirin kuvaa todellisesta Matti Laurilasta sekä myös yllättävää taustatietoa.

Lakeuksien eversti on mielestäni erittäin mielenkiintoinen historiallisesta näkökulmasta. Se tarjoaa kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille ja Laurilan aikalaisille monipuolista tietoa ja ajateltavaa. Hyvä kirja!

Jussi Pitkäranta

Määttä, Vesa:
Lakeuksien eversti Matti Laurila : jääkäristä legendaariseksi talonpoikaispäälliköksi.

Jääkärieversti Matti Laurila (1895-1983) on suomalainen sotilaslegenda. Tämä Vesa Määtän kirjoittamaan väitöskirjaan pohjautuva elämäkerta valottaa Laurilan suosioon ja epäsuosioon liittyviä tapahtumia.

Laurila lähti 1915 sotilaskoulutukseen Saksaan. Vapaussodassa hän johti isänsä paikalla Lapuan suojeluskuntalaisia: isä ja veli olivat kaatuneet Länkipohjan taistelussa Lapuan lumiauraksi kutsutun joukon kärjessä.

Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä Laurilan vastuu oli suuri Mäntsälän kapinan tapahtumissa 1932.

Talvisodassa Laurila kunnostautui miehineen Taipaleen ja Äyräpään taisteluissa. Jatkosodassa hän joutui esimiestensä epäsuosioon ja hänen sotilasmaineensa kärsi kolauksen. Syksyn 1941 sotatoimissa Laurila menestyi kenraaliluutnantti Talvelan alaisuudessa.

Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin, ja Laurila putosi tyhjän päälle. Hänen omat miehensä pysyivät kuitenkin everstilleen uskollisina, ja kun hän 1983 kuoli, oli se suuri maakunnallinen surujuhla.

Olavi Lallukka

Joulukalenterin 5. luukku

Jean Untinen-Auel:
Luolakarhun klaani, Hevosten laakso, Mammutin metsästäjät, Tasangon vaeltajat ja Luolien suojatit

Olen lukenut kirjasarjan monta kertaa. Sarja kertoo ihmiskunnan aamuhämärästä. Päähenkilönä on Ayla -niminen tyttö, jonka elämää seurataan läpi vuosien. Tarina alkaa, kun Ayla leikkii 5-vuotiaana joenrannalla. Maanjäristys vie koko muun perheen, vain Aula pelastuu ja jää yksin vaeltamaan. Luolakarhun klaani ottaa hänet huomaansa, mutta hänen erilaisuutensa korostuu klaanissa ja häntä syrjitään.

Lopulta Ayla karkotetaan klaanista, ja hän yrittää selviytyä yksin ankarissa olosuhteissa. Rohkea ja voimakas Ayla taistelee läpi koettelemusten. Hänellä on näkijän ja parantamisen lahja. Kirjoissa on tarkkoja luontokuvauksia ja Aylan selviytymistaistelua on mielenkiintoista seurata.

Liisa Kamppi