Suojassa peltipipon alla
Fredrik Lång: Minä, Dosentti ja Jane.
Suomentanut Marja Kyrö. 209 s. Tammi 2009
Suomentanut Marja Kyrö. 209 s. Tammi 2009
Fredrik Långin teoksen aloitus tuo mieleen
norjalaisen Jan Kjærstadin muutamia vuosia aiemmin ilmestyneen Viettelijä-teoksen
alun: samalla tavoin kohtalonomaisesti astuu kirjallisuuskriitikko Richard
(Dick) Soderstrom kotiinsa, vaikkakaan ei Viettelijän Jonas Wergelandin
lailla löydä vaimoaan kuolleena, vaan tuntee ainoastaan uhkaavasti tämän
tuoksun jääneen asuntoon.
Onhan teoksilla muutakin yhteistä: molemmat luovat
leikittelevällä tarinoinnilla tarkan kuvan ilmestymismaansa elämästä. Långin
teoksessa teräviä, totuudessaan kirpaisevia ja naurattavia nuolia sinkoilee
sarjana niin maan kulttuurielämää kuin akateemista ja mediamaailmaa - ja
oikeastaan koko yhteiskuntaa - kohti.
Richardin elämä on päätynyt siihen pisteeseen, että hän
valtalehden kirjallisuusarvostelujen sijaan joutuu kirjoittamaan blogitekstejä,
avioliitto on loogisesti päätellen ohi, ja kaiken lisäksi hän uskoo kärsivänsä
sähköyliherkkyydestä ja kulkee siitä syystä kuparipellillä vuorattu pipo
päässä.
Dick tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi toisinajattelijaksi
maailmassa, jossa kulttuuria listataan ja kirjailijoita kilpailutetaan ja josta
Suurten ajatusten lipunkantajat ovat tyystin kadonneet. Surkuhupaisaa on, että
hän, joka vihaa jännitysromaaneita jo lajityyppinä, joutuu itse keskelle
trilleriä ja jopa sitä selvittelemään.
Richard on ristiriitainen hahmo: samalla kun hän on todessa
terävyydessään ihailtava, on hän myös rasittava, naurettava ja säälittävä.
Mutta ehkäpä juuri säälittävyyden takia terävyydet onkin helpompi ottaa
vastaan?
Långin kieli on upeaa, se kulkee kuin itsestään luovien,
pujotellen, iskien. Tekstistä voisi poimia katkelmia ja koota kirjasen ”Dickin
kootut piikit” virkistykseksi masentavia hetkiä varten.
Hannele Puhtimäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti