Syyskuun kirjavinkki

Petri Laine & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen, Kuoriaiskirjat, 2014

Suomalainen scifi- ja fantasianovellistiikka kukoistaa – mutta paljolti pienilevikkisissä lehdissä tai verkossa. Onneksi parhaimmistoa kootaan välillä kansien väliin novellikokoelmiksi ja –antologioiksi. Yksi tällainen on Petri Laineen ja Anne Leinosen yhdessä kirjoittamista, aiemmin lehdissä julkaistuista novelleista koottu Kuulen laulun kaukaisen. Tätä kokoelmaa ei vaivaa antologioita usein häiritsevä epätasaisuus, vaan jokainen novelli on laatutavaraa.

Kuulen laulun kaukaisen on fyysiseltä kooltaan pieni, pehmeäkantinen ja sisältää vain viisi novellia. Spefinovellit ovat kuitenkin usein pitkiä, niin nämäkin. Kansi on mielestäni onnistunut, sen avaruuspukukuva johdattaa lukijan välittömästi oikean genren ääreen. Suurin osa novelleista onkin scifiä ja loputkin voidaan lukea spekulatiivisen fiktion lajikirjoon.

Aloitusnovelli Tänään kosketin maailmaa on vaikuttava ja kauhistuttava aloitus kirjalle. Se on novelli maata kiertävän avaruusaseman miehistön reaktioista, kun he katselevat maapallon tuhoutumista voimatta tehdä asialle mitään. Heti alusta lähtien on selvää, että kenellekään ei käy hyvin, mutta mikä on se nimetön uhka, joka saa aikaan hiljaisen, kauniin maailmanlopun?

 

Ässä on puolestaan kertomus supisuomalaisesta lentäjäsankarista, jonka haavoittumattomuus ja taituruus toisessa maailmansodassa saavat yliluonnollisia piirteitä. Novellin sotakuvaus on havainnollista ja uskottavaa, lukija voi suorastaan kuulla lentokoneet ja haistaa konehallin katkut.

Lumen kevät ja Kuulen laulun kaukaisen vievät lukijan ulkoavaruuteen, vieraiden elämänmuotojen ja lajien pariin. Lukuelämystä värittää ihana outous, mutta myös tunnistaminen. Kuulen laulun kaukaisen on peräti romanttinen tarina, joskin kielletyn rakkauden osapuolet ovat jotain muuta kuin ihmisiä. Mielenkiintoista on, että molempien tarinoiden yhteiskunnassa lisääntymistä säännellään tiukasti. Lumen kevät käyttää lisäksi nanobotteihin liittyviä kauhuskenaarioita taitavasti hyväkseen.

Kuvat eivät valehtele –novelli tapahtuu Neuvostoliitossa, ja siinä on vaihtoehtohistorian piirteitä. Puolueen virkamies Vasili Tupakov alkaa saada kummallisia kirjeitä, ja pikku hiljaa novellin tunnelma kääntyy hitusen kafkamaiseksi. Totuus on kuitenkin olemassa, tuolla jossain, ehkä Siperiassa.

Lisätietoa kirjoittajista:

Anne Leinonen: http://usvazine.wordpress.com/
Petri Laine: http://kosmoskyna.net/Arkisto/2004/2004-03/KKK_Laine.htm

Mervi Heikkilä

Tarkista kirjan saatavuus Seitti-verkkopalvelusta

 

 

 

Joulukalenterin 16. luukku

Nautiskele novelleista

Jos joulunpyhinä ei ole aikaa syventyä paksuun opukseen, kannattaa tarttua novellikokoelmaan. Läheisten kanssa seurustelun tai muun joulunvieton lomassa voi ottaa vähän aikaa itselleen ja käpertyä sohvalle tai muuhun lempilukupaikkaan kokoelman kanssa.  Novelleissa on erityisen ihanaa se, että ne ehtii yleensä lukea alusta loppuun saman tien, jolloin tarinan jännite ja tunnelma säilyvät.

Taitavasti kirjoitetut, hiotut ja koukuttavat novellit ovat mielestäni kaunokirjallisuuden herkkupaloja: hämmästyneenä ihailen kirjailijoiden taitoa rakentaa tarinansa niin, että lukija saa tietää tarinan henkilöistä ja heidän vaiheistaan paljon enemmän kuin mitä novellin tapahtumat suoranaisesti kertovat. Hieno novelli päättyy usein myös tulevaisuuteen kurkottaen: lukija jää pohtimaan, mitä henkilöille, joista on tullut lihaa ja verta, tapahtuu sen jälkeen, kun kirjailija on nostanut lyhtynsä ja siirtänyt sen valaisemaan toista kohdetta.

Novellikokoelmia on monenlaisia. Jotkut niistä sisältävät monen kirjoittajan tekstejä, joita yhdistää tietty teema tai aihepiiri.  Useimmiten kirjaksi kootut novellit ovat lähtöisin yhden ja saman kirjailijan kynästä. Siitä huolimatta ne voivat olla keskenään hyvin erilaisia.

Kirjastossa novellikokoelmat ovat romaanien kanssa samoissa hyllyissä eli ne kuuluvat, kirjastokielellä sanottuna, romaanien kanssa samaan luokkaan. Uusimmissa novellikokoelmissa on kirjaan liimatussa tarrassa merkintä: novellit.

Jos haluaa hakea novelleja Seitti-palvelun kautta kotikoneella tai kirjastossa, saa kokoelmien nimiä esille kirjoittamalla asiasanaksi novellit. Kuten muistakin kirjoista, myös novelleista voi kysyä myös kirjaston työntekijöiltä neuvonnassa.

Näistäkin voi halutessaan aloittaa:

Alvari, Armas: Vuodenaikoja
Heikkinen, Mikko-Pekka: Nuorgamin Alkon tuho ja muita erätarinoitaa
Istanmäki, Sisko: Peili
Kilpi, Eeva: Noidanlukko: sarja lapsuudesta
Kuivaniemi, Mirja: Sudenkuopat
Lintunen, Maritta: Tapaus Sidoroff
Malkamäki, Sari: Viisas vaimo
Munro, Alice: Liian paljon onnea
Nopola, Sinikka: Teepussit
Peltonen, Juhani: Valitut kertomukset
Siekkinen, Raija: Novellit
Tamminen, Petri: Miehen ikävä
Twain, Mark: Salaperäinen vieras ja muita kertomuksia

Sirpa Pukkinen